1.5veen (ja äidin) kiukkukohtaukset

[Ocha]

Hejpådig!

Kääk, mistähän aloittaisin..

1.5v. tyttöseni on aina ollut tunteikas pakkaus, mutta en sanoisi kuitenkaan temperamenttinen. Nyt on alkanut sellainen vaihe, että tyttö hermostuu helposti jos ei saa tehdä oman päänsä mukaan ja alkaa itku.
Jos minä yritän tehdä jotain (lukea lehteä, olla tietokoneella, käydä wc:ssä jne.) tyttö tulee perässä, istuu lehden päälle ja tai repiii kättäni pois näppikseltä. Syy ei voi olla se että en viettäisi aikaa hänen kanssaan, nimittäin vietän ja paljon.

Nykyään toisinaan kiukustuessaan heittäytyy ihan veteläksi lattialle ja rimpuilee sylissä ja huutaa vaan suoraa huutoa... Kuuluuko normaaliin kehitykseen...?! :\|


Ja sitten niistä äidin kiukkukohtauksista, tuolla joku muu kirjoitti samaa aihetta sivuten. Toisaalta olen tosi pitkämielinen, mutta toisaalta tulee kyllä menetettyä hermot jos lapsi repiii verhoja, jalkalistoja tms.
Tekee siis sellaista mitä ei TODELLAKAAN saa tehdä. Esim tyhjentää valokuva tai muotilehti kaapin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... :ashamed:

 

[Äitiliini]

Kuulosti erittäin tutulta. Meillä tyttö tulee kohta 1.6 v ja on ihan kamalia tunteenpurkauksia ja minäitse kohtauksia. Mutta kyllähän ne kuuluvat tuohon ikään, äitiä ja isää pitää testata ja silloin on erittäin tärkeä pitää se raja!
Ja hermot ne menee täälläkin välillä, ja huutoa tulee, just kun pitää tehdä sellasta mitä tietää et ei varmasti saa tehdä.

 

[Heavyfreak]

Tääl on kans ihan samat meiningit. Tyttö on nyt 1 v 7 kk ja todella temperamenttinen pakkaus. Vähän aikaa sitten on alkanu tosi vahvana tää minä itte-kausi ja siinä kyllä äitin hermoja koetellaa. Mä kun en saa nykyään tehdä oikee mitää.. Vessassa saan just ja just käydä kun laitan oven kiinni, sillonki tyttö kiljahtelee oven takana että nyt pois sieltä. Turha kuvitellakaan että lehtee sais lukee!! Ja mahtavat raivarit saa jos ei tahtoaan saa läpi.

Neuvolassa juttelin terveydenhoitajalle tästä kun yleisesti kyseli tytön kehityksestä. Ja ihan kuuluu asiaan tällanen. Tuumas vaan että hyvä et on tytöllä omaa tahtoo ettei myöhemmin sit kaikki kävele yli. Sano vaan et lapsen kehitykselle tärkeä mutta vanhemmille todella raskas kausi.

Sitähän se tahtoo välillä olla. Mutta onneksi tän ikäsillä lapsilla paha mieli unohtuu kuitenki aika äkkiä. Ensin huudetaan raivona ku ei saa tahtoo läpi ja sit tullaa antaa kuolasuukkoja poskelle. =)

 

[Molla]

Mitenkähän kauan moinen kausi jatkuu? Meidän tyttö täytti just vuoden ja käytös on jo tollasta... Mietin vaan, että onko seuraava vuosi nyt sitten tahdon-koettelemusta vai...

 

[Heavyfreak]

se kestää.. ja kestää.. ja...

Meillä alko nää tahtojen taistelut ku tyttö oli alta vuoden. Ja sen kun kiihtyy vaan! Ja näinhän sen kuuluu ollakin. Aika paljonhan näistä kiukuista on turhautumista. Lapsi oppii kokoajan tekemään uusia asioita ja haluaa tehä sitä minkä osaa. Valitettavasti läheskään kaikki näistä asioista ei ole sallittuja. Esim. kaukosäätimen paiskaamisesta lattialle tulee tosi mahtava ääni mutta sitä ei vaan saa tehdä. Silloin lasta on kiellettävä ja seurauksena on tottakai mahtava raivari. Tämä on meillä ihan jatkuvaa.

Täytyy vaan olla johdonmukainen ja yrittää kiellot kääntää aina positiiviseksi. Esim. sitä kahvikuppia et voi ottaa mutta ota tämä muovimuki. Tällaisen tilanteen lapsi kestää paljon paremmin.

Kyllähän nää kestää, helpottaa vähän sit ku lapsi alkaa puhumaan niin voi ilmaista harmistustaan myös sanoilla eikä ainut keino enää ole raivoaminen. Täytyy vaan yrittää jaksaa ja ajatella positiivisesti!

 

[jenni87]

Tutulta kuulostaa...

 

[vinci]

suoraan meiän perheen arjesta....meillä ei kyllä tyhjennellä kaappeja mutta kolistetaan ovia ja tullaan perässä vessaan(mahtuu juuri seisomaan jalkojeni väliin kun on niin pieni vessa)
ulkoa tulee sisälle mutta kun yrittää laittaa ovea kiinni niin samassa olis sinne taas menossa...

polkee jalkaa kun kiukustuu...mikä on juurikin opitttu juttu!!ja huutaa tietty....
tietokoneelta hakee sormesta vetäen pois ja sanomalehden päälle heitelölää tavaroita tai sitten kissan kupille esim palloa!!

 

[Emmaliina]

Meillä samaa kiukuttelua. Ihan olen sen kuuluisan uhman piikkiin laittanu ja sen takia jaksan ehkä vähän paremmin. Tiedän, ettei loputtomiin kestä mut on osa lapsen kasvamista ja kehitystä. Se tosiaan kyllä harmittaa kun JOKA asiasta pitää niin kovasti suuttua, kaikki on maailmanloppua. Eikä meillä edes toimi kovin hyvin tuo positiiviseksi kääntäminen;poika kun tahtoo jotain ei suostu tyytymään toiseksi parhaaseen. Aina on sälli ollut kova vaatimaan ja nyt näyttää itseppäisyys kohoavan vaan entisestään. Tämän pikku herran kanssa ei neuvotella. =) Välillä kyllä hakkaan päätäni seinään ja varsinkin jos itsellä on huonosti nukuttu yö takana (syystä taikka toisesta) ei yhtään jaksaisi toisen äkäilyä koko pitkää päivää kun mies on töissä. Yrittää siinä sitten olla ihan viilipyttynä kun toinen raivoaa kaikesta ja koko päivän menee vain tekemään niitä kiellettyjä asioita jotta saisi raivota vähän lisää. Keksi siinä sitten mukavaa touhuamista pojalle..No luotan siihen, että joskus ennen murrosikää tää loppuu

Jaksamisia muillekin

 

[Ritan äippä]

Tutulta kuulostaa..Tyttö nyt 1.8v. ja välillä kiukkuaa kuin pahainen pyörremyrsky. Puolentoista vuoden ikäiseksi oli kiltti kuin enkeli, kiukkukohtaukser alkoivat tosi yllättäen. Onneksi tämä "käytös" melko vähäistä, mutta kyllä silti täälläkin hermoja koetellaan.. Usein kiukkuamiseen auttaa, kun täyttää päivät touhuamisella, paljon ulkoilua sun muuta toimintaa, niin ei kerkeä tyttökään hermojansa menettää Alkuun yritin olla huomaamatta näitä kiukkukohtauksia, mutta tuntui vaan pahentavan asiaa ja tyttö alkoi kerätä vaan lisää ja lisää huomiota. Ilmeisesti uhmaikä alkaa olla aluillaan, toivottavasti ei pahasti pahennu...

 

[sama juttu]

Meillä 1 v 4 kk:n ikäinen poika ja samanlaista on kuin edellisilläkin kirjoittajilla. Itkukohtaus alkaa milloin mistäkin, aina en todellakaan tiedä mistä suuttuu. Tietsikalle ei ole asiaa eikä lehtiä lueta jos olen kahden pojan kanssa. Uutuutena hän on nyt keksinyt ängetä äidin ja tiskipöydän tai lavuaarin väliin, jossa itkee ja työntää äitiä pois niin etten tahdo saada pieniäkään tiskejä tiskattua tai hampaitani pestyä...Ruokapöydässä tulee myös ajoittaisia raivareita, joitten syytä ei aina saa selville. Useimmiten ilmeisesti liittyvät siihen, että tahtoo harjoitella syömään itse.

Muuten lapsi on aivan ihana, aurinkoinen ja iloinen, mutta kyllä nämä kohtaukset verottavat voimia.

 

[ANU24]

tuttu juttu :headwall: tyttö 1v3kk
KAIKKI pitää itse tehdä..
Lisäksi nyt on alkanut temppuilemaan päiväunien kanssa,ennen nukkunut 2-3h klo 13 eteenpäin ja nyt ei millään saa nukkumaan!!
On väsynyt jo 11-12 aikaan ja joskus nukkuu silloin vain ½-1h..
Ihan kauheaa kiukuttelua sitten iltaan asti kun ei suostu uudestaan nukahtamaan iltapäivällä..

syöminen on toinen uusi temppuilun aihe; OSAA syödä itse koko lautasen tyhjäksi mutta on päättänyt nyt tehdä sen sormin :/ ja kun äitihän ei missään nimessä saa syöttää!
Tulos on ollut monena päivänä lounaalla ja päivällisellä se,että tyttö poistuu pöydästä..en kyllä anna sormin syödä ruokaansa!<br><br>

 

[Peppiksen vaimo]

\

Hejpådig!

Kääk, mistähän aloittaisin..

1.5v. tyttöseni on aina ollut tunteikas pakkaus, mutta en sanoisi kuitenkaan temperamenttinen. Nyt on alkanut sellainen vaihe, että tyttö hermostuu helposti jos ei saa tehdä oman päänsä mukaan ja alkaa itku.
Jos minä yritän tehdä jotain (lukea lehteä, olla tietokoneella, käydä wc:ssä jne.) tyttö tulee perässä, istuu lehden päälle ja tai repiii kättäni pois näppikseltä. Syy ei voi olla se että en viettäisi aikaa hänen kanssaan, nimittäin vietän ja paljon.

Nykyään toisinaan kiukustuessaan heittäytyy ihan veteläksi lattialle ja rimpuilee sylissä ja huutaa vaan suoraa huutoa... Kuuluuko normaaliin kehitykseen...?! :\|


Ja sitten niistä äidin kiukkukohtauksista, tuolla joku muu kirjoitti samaa aihetta sivuten. Toisaalta olen tosi pitkämielinen, mutta toisaalta tulee kyllä menetettyä hermot jos lapsi repiii verhoja, jalkalistoja tms.
Tekee siis sellaista mitä ei TODELLAKAAN saa tehdä. Esim tyhjentää valokuva tai muotilehti kaapin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... :ashamed:

Voih! Niin tuttua kuin suinkin voi! Meillä on aivan samanlaista ja on temperamenttinen lapsi ja on äitikin! Ja Pitkäpinnainenkin olen, mutta yhtään en siedä likalta tavaroiden heittelyä tms heittäytymistä rappukäytävään, nappaan huutavana syliin ja painelen pokkana sisälle. Välillä tuntuu tosi rasittavalle, mut joskus vain ns. "suljen korvat" ja annan neidin huutaa aikansa, kunnes huomaa ettei saa tahtoaan läpi ja taas ollaan hyivä kavereita Ei auta ku olla tiukkana vaan eikä yhtään antaa periksi! Tsemppiä vaan meille kaikille uhmiksien äideille!

 

[taustalla]

\

tuttu juttu :headwall: tyttö 1v3kk
KAIKKI pitää itse tehdä..
Lisäksi nyt on alkanut temppuilemaan päiväunien kanssa,ennen nukkunut 2-3h klo 13 eteenpäin ja nyt ei millään saa nukkumaan!!
On väsynyt jo 11-12 aikaan ja joskus nukkuu silloin vain ½-1h..
Ihan kauheaa kiukuttelua sitten iltaan asti kun ei suostu uudestaan nukahtamaan iltapäivällä..

syöminen on toinen uusi temppuilun aihe; OSAA syödä itse koko lautasen tyhjäksi mutta on päättänyt nyt tehdä sen sormin :/ ja kun äitihän ei missään nimessä saa syöttää!
Tulos on ollut monena päivänä lounaalla ja päivällisellä se,että tyttö poistuu pöydästä..en kyllä anna sormin syödä ruokaansa!

Anteeksi ihmettelyni,mutta kyllä tuon ikäisen voi antaa syödä vielä sormillakin ruokansa ihan hyvin.( paitsi ehkä keittoja) Kyllä ne hienot pöytätavatkin tulee takaisin,mutta eikös pääasia ole,että lapsi syö jotain.Ettei vaan tule mitään vakavampaa ongelmaa ruuan syömisen suhteen...

 

[ANU24]

\

\

t

Anteeksi ihmettelyni,mutta kyllä tuon ikäisen voi antaa syödä vielä sormillakin ruokansa ihan hyvin.( paitsi ehkä keittoja) Kyllä ne hienot pöytätavatkin tulee takaisin,mutta eikös pääasia ole,että lapsi syö jotain.Ettei vaan tule mitään vakavampaa ongelmaa ruuan syömisen suhteen...

Ei se mitään,aiahan saa ihmetellä ja kysyä!
Siis tottahan se syö/saa ruokaa (ohimennen jollain ihmekonstilla saan syötettyä sillointällöin ), mutta en minä halua että menee ihan räpimiseksi ja sotkemiseksi kun sormilla syö.. :/
siinäkin suurin osa lentää (vasitella) lattialle ym niin kyllä mä poistan pöydästä.sitten hetken päästä kokeillaan uudestaan joko ruokka maistuis<br><br>

 

[HeMa05]

kylläpä helpotti kun luki näitä juttuja.mulla kans 1v3kk tyttö joka koettelee hermoja....

 

[ruusamari -76]

pläääh..... Olenkin jo useasti miettinyt, että meidän ipana on kamalin mitä maa päällään kantaa siis mitä käyttäytymiseen tulee. Ikää juuri 1,5v ja uhmaa enemmän kuin vanhemmat sietävät.
Huutoa, heittäytymisiä, karkailuja, tavaroiden viskontaa, kaappien sotkemista ja levittelyä,kiljuntaa yms. mitä vaan pieni ihminen päähänsä saa. Ja kun suuttuu heittää selkäsä kaarelle ja kopsauttelee päätänsä lattiaan. Suuttuu entisestään jos otan syliin, joten nykyään annan raivota rauhassa ja sitten itse kampeaa syliin halimaan.
Osaa kyllä olla iloinen ja tyytyväinenkin aika ajoin. Vaan on se raskasta vanhemmille tosiaan. Esikko ollut taaperona mitä kiltein ja rauhallisin lapsukainen, joten kakkonen on todella hermoja koetellut. Onneksi tämä menee joskus ohi ja se mikä ei tapa se vahvistaa, hyvää kesää ja voimia muiden pikkuriiviöiden vanhemmille!

 

[taustalla]

\

tuttu juttu :headwall: tyttö 1v3kk
KAIKKI pitää itse tehdä..
Lisäksi nyt on alkanut temppuilemaan päiväunien kanssa,ennen nukkunut 2-3h klo 13 eteenpäin ja nyt ei millään saa nukkumaan!!
On väsynyt jo 11-12 aikaan ja joskus nukkuu silloin vain ½-1h..
Ihan kauheaa kiukuttelua sitten iltaan asti kun ei suostu uudestaan nukahtamaan iltapäivällä..

syöminen on toinen uusi temppuilun aihe; OSAA syödä itse koko lautasen tyhjäksi mutta on päättänyt nyt tehdä sen sormin :/ ja kun äitihän ei missään nimessä saa syöttää!
Tulos on ollut monena päivänä lounaalla ja päivällisellä se,että tyttö poistuu pöydästä..en kyllä anna sormin syödä ruokaansa!
[/quote
ootko koittanu laittaa nukkumaan vasta 13 aikaan? vaikka onkin aiemmin väsynyt, niin kun meillä oli sama tilanne, venytin päikyille menoa ja poika alkoikin nukkumaan 2h päikyt 13-15 ja illat ei oo enää samaa kiukkua

 

[taustalla]

Kylläpä helpotti lukea tätä. Kiva tietää, että en ole ainoa lapsen uhman edessä taantuva. Tyttöni on vasta vuoden, mutta ihan samanlaista uhmaa on alkanut tulla. Uloslähdöt menevät nykyisin niin, että kun kysyn lähdetäänkö ulos neiti juoksee eteiseen ja kun huomaa, että tulen perässä jatkaa siitä toisaalle. Ja väsynyt äiti huomaa aina aika ajoin kiukkuavansa ihan niin kuin tyttökin. Välillä ei voi kun nauraa, kun neiti komentaa takaisin samalla äänenpainolla kuin olen itse tehnyt

No kun riittävästi ja näin ajoissa harjoittelee, niin ne seuraavat uhmavaiheet meneekin sitten tyylikkäästi. Ja aina voi yrittää uskoa siihen, että kun uhmaikä on paha lapsena, niin murrosikä onkin sitten tosi helppo.

 

[JonnaP]

\

Uutuutena hän on nyt keksinyt ängetä äidin ja tiskipöydän tai lavuaarin väliin, jossa itkee ja työntää äitiä pois niin etten tahdo saada pieniäkään tiskejä tiskattua tai hampaitani pestyä...Ruokapöydässä tulee myös ajoittaisia raivareita, joitten syytä ei aina saa selville. Useimmiten ilmeisesti liittyvät siihen, että tahtoo harjoitella syömään itse.

Muuten lapsi on aivan ihana, aurinkoinen ja iloinen, mutta kyllä nämä kohtaukset verottavat voimia.

Hei siskot!

APUA- tää on niin meidän nykypäivästä touhua kanssa. Poika on tosin "vasta" 1 v 2 kk mutta ihan mahdottomaksi mennyt tässä parin päivän sisään... Kaikki alkoi sillä ettei enää halunnut puuroa (jota kyllä sai aina aamuin ja illoin...). Noh, vaihdettiin jogurttiin ja mysllin ja taas puuro maistui illalla. Toissapäivänä oppi kiipeämään tuolille, ja pöydälle, joten meno vaan tuntuu yltyvän??? Muutoinkin hosuu jotenkin enemmän kun aiemmin - tuntuu että muurahaisia housuissa. Ai, niin ja vielä takahampaita tulossa... Summasumaarum - kääk!
Harmittaa vaan kun on itse välillä ihan voimaton uhmakkaan kanssa.

1 vuotispäivän jälkeen ollut niin ihana kun olla ja voi. Olen nauttinut niin kovasti hänen kanssaa ollessa ja vain ajatellut miten onnekasta kotona ollessa on. Selitin miehellekin nämä muutokset, ja onneksi hän sai maistaa tätä arkea juuri aamulla - ei olisi muutoin uskonut. Oli kyllä hänelläkin ihmettelemistä

Yritän vaan takoa päähän että kausi menossa ja kohta taas ruususta, mutta huolestuttaa kovastikin kun lukee miten kauan tätä voi jatkua... Mamma mia!

Tsempillä ja aivot narikkaan -mentaliteetillä vaan eteenpäin! B)

 

[sotku]

Meillä 1v8kk poika ja kiukut ja raivarit on niin pinnassa kuin olla ja voi..
Eli juuri sitä samaa mitä muutkin kirjoittajat ovat kertoneet.

Välillä huolestuttaa pojan kiukun määrä ja sitten se kun ei hän usko sitten YHTÄÄN MITÄÄN. Että oonko tehnyt jonkun järisyttävän virheen pojan kanssa kun mikään laki ei mene perille. Tietenkin kun molemmat samanikäiset serkkutytöt ovat kuin enkeleitä (ainakin meidän poikaan verrattuna) niin heti alkaa miettiä, että meillä on jotain menny jossain vaiheessa väärin. Harmittaa lisäksi kun poika kiusaa näitä tyttöserkkujaan säälimättä (tönii, vetää tukasta, nipistelee, vie leluja) eikä mitenkään meinaa uskoa, että niin ei saa tehdä. Toistuu vaan kerta kerran jälkeen. Ja sittenhän kyläilyt lopulta menee aina siihen, että tytöt itkee ja pelkää meidän poikaa, jota puolestaan kielletään ja torutaan koko ajan. Kamalaa. Tottakai siis meidänkin pojan pitää tavoille oppia, mutta olen ajatellut, että varmaan jossain vaiheessa kieltämisestäkin menee tehot, kun se jatkuvaa. Että miten sitä sitten sopuisasti saisi pojan ymmärtämään, että tyttöjä ei saa kiusata..?

Toinen murheeni on, että itse hermostun niin tavattoman helposti pojalle. Tunnen kamalaa syyllisyyttä, sillä korotan ääntäni pojalle kyllä vähän liian helposti ja liian paljon. Tiedän sen. Käytöskouluun joutaisin siis todennäköisesti minäkin. Menee vaan hermot ainaiseen tappeluun ja takkuamiseen, vaikka minun pitäisikin vain jaksaa venyttää pinnaa, tiedän. :ashamed:

 

[maria]

Tutulta kuulostaa! Meilläkin OLI niin ihanan auroinkoinen ja kiltti poika, mutta nyt tuntuu jonnekin hävinneen.

Mutta itse olen onneksi aika rento tapaus siinä mielessä, että yleensä nauran sisäänpäin näille kiukunpuuskille ja nautin siitä, että mulla on terve poika! Rajan vedän siihen, että mitään vaarallista ei tietenkään saa tehdä tai tahallisesti jotain minkä jo tietää kielletyksi (esim. ruoan heittäminen maahan), mutta muuten en jaksa joka asiasta tehdä "kiellettyä". Näin omatkin hermot säästyvät paremmin ja meidän poitsu ainakin usein vaihtaa nauruksi kun äitikin heittäytyy hulluttelemaan mukaan.

Voimia kaikille taaperoiden äideille, nautitaan ihanista lapsistamme