:'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmajana nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No, mun mielestä sinulla on asiat kuitenkin aika hyvin.
Aivan taatusti jos ei olisi tätä ongelmaa olisi joku muu.
Monella esim on taloudellisia vaikeuksia, ja se usein vaikuttaa parisuhteeseenkin, vaikka on sitä aikaa sitten perheelle, niin jatkuva huoli rahojen riittämisestä kyllä ajaa parisuhteenkin kriisiin, se on sitten se toinen ääripää.
Meillä mies on työn takia jatkuvasti poissa, on sitten kyllä pidempiä aikoja lomalla, ja keskittyy mahdollisimman paljon perheesseemme. Minun mieheni on keskimäärin 5vrk/kk kotona, enkä koe sitä suureksi ongelmaksi. Tiedän kyllä hyvin lastesi ikävän, on se ikävä meidänkin lapsilla ja minulla ja olisi mukava nukkua useammin miehen kainalossa jne, mutta tämä on nyt, 5v päästä asiat on ehkä toisin.
Meillä on myös sovittu, että mies pitää taloudestamme huolen, ja niin tekee, minä pidän huolen lapsista ja kodista.
Ja kyllä meillä on tunne, että mies ja isi kuuluu talouteen ja perheeseemme, soittelemme useita kertoja päivässä, olemme tiiviisti perheenä yhdessä kunhän on kotona.
Koitappa enemmin miettiä miten otat kaiken irti kun miehesi on kotona kuin että murehdit sitä ettei hän ole siellä?
 
Toisen työnarkomaanin vaimona on kyllä sympatiat sulla. Raskaakshan se välillä käy.
Toisaalta yrittäjän on tehtävä työt niinku on luvannu, muuten ne työt loppuu nopeestikin. Oliko miehes yrittäjä kun olette seurustelemaan alkaneet? Jos oli niin tod näk tiesit mihin pääsi pistit ja jos ei niin kai teillä keskusteltiin ja päätettiin yhdessä yrittäjyydestä?

Mä oon ajatellu asian niin et ei se kuinka paljon isä on kotona ole niin ratkasevaa ku se miten isä on kotona - jos isä on 24/7 kotona mut istuu koneella tms niin lapsille on varmaan paremi et isä on kotona joskus mut sillon on kans lapsien "saatavilla"
 
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
No, mun mielestä sinulla on asiat kuitenkin aika hyvin.
Aivan taatusti jos ei olisi tätä ongelmaa olisi joku muu.
Monella esim on taloudellisia vaikeuksia, ja se usein vaikuttaa parisuhteeseenkin, vaikka on sitä aikaa sitten perheelle, niin jatkuva huoli rahojen riittämisestä kyllä ajaa parisuhteenkin kriisiin, se on sitten se toinen ääripää.
Meillä mies on työn takia jatkuvasti poissa, on sitten kyllä pidempiä aikoja lomalla, ja keskittyy mahdollisimman paljon perheesseemme. Minun mieheni on keskimäärin 5vrk/kk kotona, enkä koe sitä suureksi ongelmaksi. Tiedän kyllä hyvin lastesi ikävän, on se ikävä meidänkin lapsilla ja minulla ja olisi mukava nukkua useammin miehen kainalossa jne, mutta tämä on nyt, 5v päästä asiat on ehkä toisin.
Meillä on myös sovittu, että mies pitää taloudestamme huolen, ja niin tekee, minä pidän huolen lapsista ja kodista.
Ja kyllä meillä on tunne, että mies ja isi kuuluu talouteen ja perheeseemme, soittelemme useita kertoja päivässä, olemme tiiviisti perheenä yhdessä kunhän on kotona.
Koitappa enemmin miettiä miten otat kaiken irti kun miehesi on kotona kuin että murehdit sitä ettei hän ole siellä?

Onko teillä pieniä lapsia? Jos niin miten et koe ongelmaksi että mies 5vrk/kk kotona?! Eihän siinä voida enää isyydestä puhua! Ja 5 vuoden päästä asiat on varmasti toisin, lapset ovat taatusti vieraantuneet isästään kasvaessaan. Kyllä ne rahat riittää vaikka iskä tekee norm. 8 tunnin päivää, eli tuo on tosi kärjistettyä et jos iskä ei tee kokoajan duunia niin heti tulee taloudellisia huolia! Minä ainakin haluan että lapsillani on läsnä oleva isä jolla on aikaa ottaa syliin ja lukea iltasatu, vaikka sitten pienemmällä palkalla.
 
On meillä pieniäkin. Onhan se kurjaa, ja välillä raskastakin, ettei mies ole kotona päivittäin, ilman muuta. Meillä mies pitää kesällä kuitenkin 6viikkoa lomaa, ja syksyllä, talvella ja keväällä mahdollisuuksien mukaan aina 2viikkoa. Jos lapsille tulee sairastumisia tms vakavampaa, hän yrittää päästä paikalle. Lapset juttelevat isän kanssa puhelimessa päivittäin, joskus useamminkin, kuhan höpöttävät niitä naitä. Eli isä on meillä henkisesti hyvin tiiviisti läsnä, vaikkei fyysisesti aina olekkaan.
Ei meillä nuo isommat ainakaan ole isästään vieraantuneet, saa sitten nähdäkuinka pienempien kanssa käy, vaan en usko.
Teillä on iso perhe, ja sen pyöritykseen menee rahaa, varsinkin kun vain toinen tekee töitä, niin ei ihan tavan palkalla saa kaikkia laskuja maksettua. Kyllä siinä ylitöitäkin saa tehdä.
Meillä tämä tilanne on kyllä ollut alusta asti selvillä, ja siten se ei ole tullut yllätyksenä, ja vuosien saatossa tähän on tullut sellainen rutiini, kun isä tulee kotiin, on se riemun ja juhlan hetki. Ja aivan taatusti teen ruoan odottamaan, tulee mihin aikaan tahansa, on toisella sitten tervetullut olo, ja tietää että on kaivattu, ja että iloitaan kun hän tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Just. No ensinnäkin voi taata että tasapuoliseksi ei hommat menisi JOS minä menisin töihin. Saisin vain lisää töitä palkkatyöstä, kotona odottaisi tämä kaikki muu MINUA.


Eli sun mielestä ei ole ongelmaa jos mies sentään palkasta jotain perheelleen antaa??? Ja siinä se kaikki mistä voi päätellä että mies todellakin kuuluu talouteen??

Tämä on hyvin yleinen ajattelutapa tällä palstalla...

Minä en suostu uskomaan että kukaan joutuu kerjäläiseksi jos mies tekee kohtuullisesti töitä, ja viettää aikaa myös sen perheensä kanssa. Yksinhuoltajuus ei ole pahempi asia kuin se että on onnettomassa parisuhteessa ja käytännössä yksinhuoltaja, sillä silloin kun on oikeasti yksin, on henkisesti paljon helpompaa kuin silloin kun joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa siitä koska toinen tulee kotiin, tuleeko, kauanko on jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
[
Kyllä laskut varmaan pystyy hoitamaan myös ilman ylipitkiä päiviä. Tai me ainakin pystytään.

Pystyy, mutta olen 2 lapsen yh, ja jokainen ylimääräinen sentti, on enemmän, kun tervetullut. Mutta eipä nuo lapset heitteillä ole, vaikka usein töissä olenkin. Ajankäytön vaan täytyy olla erittäin tehokasta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja McGarmiwa:
Toisen työnarkomaanin vaimona on kyllä sympatiat sulla. Raskaakshan se välillä käy.
Toisaalta yrittäjän on tehtävä työt niinku on luvannu, muuten ne työt loppuu nopeestikin. Oliko miehes yrittäjä kun olette seurustelemaan alkaneet? Jos oli niin tod näk tiesit mihin pääsi pistit ja jos ei niin kai teillä keskusteltiin ja päätettiin yhdessä yrittäjyydestä?

Mä oon ajatellu asian niin et ei se kuinka paljon isä on kotona ole niin ratkasevaa ku se miten isä on kotona - jos isä on 24/7 kotona mut istuu koneella tms niin lapsille on varmaan paremi et isä on kotona joskus mut sillon on kans lapsien "saatavilla"

Ei ollut yrittäjä tavatessamme. Eikä koskaan edes ollut miehellä haaveita moisesta.
Tämäkin piti olla vain hetkellinen työpaikka kaverinsa yrityksessä mutta kuinka ollakaan, on nyt osakkaana :/
 
huhhellettä kun sulla on ongelmat,on hieno auto ja asunto eikä töissä tarvitse käydä,tiedätkö että suomessakin nähdään nälkää,tehdään töitä että saadaan rahaa joka menee kädestä suuhun.Kuule eroo ihmeessä miehestäsi,tiedätpähän sitten mitä oikea elämä on!hommaa duuni!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annette-79:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Niin siis miksi eroaisit, koska miehes tekee töitä?


No tuota... mitä tekee aviomiehellä, jota ei koskaan näe?

Mitä eroa eron jälkeisellä elämällä olis nykyiseen?
Ja tuohan se mies rahaa. Ja on sitä joskus nähnytkin, jos lapsia on seitsemän?
Huonommaksihan tilanne menis, jos eroaisivat.
Rahat vähenis ja vaimo olis ihan kokonaan kokoajan vastuussa lapsista ja kodista, nyt saa miestä kuitenkin välillä kotiin.
No, tämä siis kärjstettynä vastauksena Annettelle..

Ap, mä ymmärrän sua täysin! Meillä oli sama tilanne, vaikka mies ei ollut lähellekään noin paljon pois kotoa. Tilanne muuttui, kun tein selväksi, että mieluummin olen virallisesti yksinhuoltaja ja vapaa etsimään muuta seuraa/uutta elämän kumppania, kuin yksin avioliitossa ja vankina kodissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmajana nyt:
Millä perusteilla voi saada lasten yksinhuoltajuuden?
Pitääkö silloin olla eronnut lasten isästä?

Millä perusteella olet hankkinut miehesi kanssa 7(!) lasta???
Olisko vähempi riittänyt jos tilanne on ollut tollainen jo vuosia, kuten asian ilmaisit???
 
Minä ymmärrän aloitttajaa hyvin. Ja olen todellakin sitä mieltä, ettei raha tuo onnea. Toki on kiva, että rahaa on sen verran, ettei ihan kädestä suuhun tarvitse elää, mutta minä arvostan mm. perhettä enemmän, kuin rahaa.

Äitini on työnarkomaani, jolla kyllä rahaa on, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei raha korvaa vanhemmuutta. Äitini on jäänyt minulle hyvin etäiseksi, koska ei ole ollut oikeasti LÄSNÄ.
kyllähän on joskus kotonakin ollut, mutta silloinkin ajatukset on olleet työasioissa tms, tai sitten on vain halunnut olla rauhassa, ei meidän lasten kanssa. Koska äitini oli yh, (ja aina töissä) olin minä sitten se, joka huolehti kodista ja sisaruksista --jo 12-vuotiaana.

Mm. lapsuudestani johtuen, en todellakaan arvosta rahaa, ja olen se oppinut, ettei s raha onnea tuo. Minunkin mieheni joutuu toisinaan olemaan paljonkin reissussa, ja tekemään pitkää päivää, ja se nyppii, mutta mies kuitenkin tulee kotiin heti kun voi, ja on kotona mahdollisimman paljon.

Valitettavasti ap:lle minulla ei ole mitään neuvoa antaa. itse olen huomannut, ettei työnarkomaani muutu, katsos kun sitä rahaahan ei voi koskaan olla liikaa ;) lisää pitää siis tehdä, yötä päivää....
 
mun mies on myös rakentaja-yrittäjä. lähtee aamulla 6 jälkeen töihin ja tulee kotiin neljältä. hyvin on pärjätty rahallisesti,paremmin ku sillon ku mies oli toisella töissä,mutta ei meilläkää oo juurikaa sitä "ylimäärästä" käytettäväksi. meillä on myös iso perhe,5lasta.olen kotiäitinä ja teen kotityöt,leipomiset yms aivan itse,mies tekee ruokaa sillon ku on vapaapäivä tai loma.mies on aivan innoissaan lasten kans kotona,nyt ku se on sen "ilon löytäny".sillon ku mies oli toisella töissä,joutui tekemään ylitöitä paljon ja olla pois kotoa paljon ja lasten kans oleminen jäi tosi vähälle,eikä jaksanu sillon ku oli kotona.en vaadi vieläkää mieheltä mitään kotitöitä,teen ne mielellään yksin.mutta mies tykkää olla paljon kotona iltasin,pääsen ite harrastamaan.
toivon todellakin AP että miehesi työ hellittää ja hän tajuaa että vähemmälläki työnteolla pärjää. ja onko niitä töitä pakko ottaa niin paljo että niitä pitää tehä kokoajan hikihatussa.
ja sen verran vielä että ku mieheni oli n.500km päässä kotoa töissä,yöpyi hän siellä,teki 4päivää töitä viikossa(40h) ja tuli kotiin.ja kaikille tämä passasi vallan mainiosti! =)
yritäppä puhua miehellesi JÄLLEEN KERRAN JÄRKEÄ PÄÄHÄN!!!!!!
 
kyllä munkin mies on yksityisyrittäjä ja rakennuksilla töissä ja kyllä se vaan on joka päivä kotona ajoissa ja viikonloputkin(ja ihan hyvin takoo rahaa).
voimia ap.lle. kaikki ei oo ihan ok sun miehen arvojärjestyksessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ellu:
Alkuperäinen kirjoittaja Pömppiäisten äiti:
Ihan OT, mutta minustakin laman merkit ovat tässä nyt käsillä. Ihmiset velkaantuvat, asuntojen hinnat ovat hurjia, luksusta halutaan kotiin ja arkeen, uusia kauppakeskuksia nousee kuin sieniä sateella Pieksämäen Ideaparkista lähtien... Ex-kotipaikkakunnallani (sijaitsee Lapin läänissä) menee nyt lujaa: väkiluku pitkästä aikaa nousussa, kaivoksia suunnitellaan, matkailuun satsataan. Juuri kuin 80-luvulla. :whistle:

Ja aiheeseen: minusta on kivaa, kun mies usein tulee kotiin viideltä. Mutta ylityötkin ovat ihan jees, kun kerran lapset ja vaimokin saavat pötyä pöytään. Parempihan se on töissä olla kuin vaikka baarissa ja vieraissa naisissa. Ymmärrän ap:n pointin kuitenkin täysin.


Euro on kuitenki valuuttana niin vahvalla pohjalla, että samallaista lamaa ei tule kuin 90-luvun taitteessa markka-aikaan!

Euro vahvistuu suhteessa dollariin ja euroborit noususuunnassa. Inflaatio vahvistumassa. Tulee mieleen vahvan markan politiikka. Muistatko?:-)

Seuraappa vaikka miten metsäteollisuus menettää koko ajan kilpailukykyään: irtisanomisia, tehtaiden lopettamisia, tulosvaroituksia, pörssikurssien puolittumisia...

Sitten kun vielä metalliteollisuus tulee perässä on piru irti.



 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
kyllä munkin mies on yksityisyrittäjä ja rakennuksilla töissä ja kyllä se vaan on joka päivä kotona ajoissa ja viikonloputkin(ja ihan hyvin takoo rahaa).
voimia ap.lle. kaikki ei oo ihan ok sun miehen arvojärjestyksessä.

Yrittäjän pitää uskaltaa jakaa vastuuta työntekijöille, eli palkattava lisää henkilöstöä jos ei oma aika riitä. Pitäis yrittäjällekin sellaisen 10 tunnin työpäivän olla riittävän pitkä.
 

Yhteistyössä