ei se halua äidin kanssa ja vauvan on hirveen kuuma koko ajan, lisäks koliikkia niin on tää lähteminen aina vähän hankalaa..
Ymmärrän kuinka saattaa tuntua hankalalta, kyllä 12 vuotiaskin vielä joutuu sulattelemaan omaa asemaansa perheessä kun vielä vauvakin tullut ja vie kaiken huomion. Onhan tuossa vaiheessa äidilläkin vielä omatkin hormonit pyörällä ja oma nukkuminen hakusassa.
Neuvoisin ensinnäkin järjestämään hieman aikaa ja kysymään mitä pojalle kuuluu ? Ilman sitä syyttävää sormea. Voi vaikka jatkaa minä viestillä.. minä luulen että sinulla on hieman tylsää tällä hetkellä ? Kyllä 12 vuotias osaa jo keskustella. Kysele mitä haluaisi tehdä ennen mummun lomaa ja perheen yhteistä lomaa. Jos haluaa vaikka sinne uimalaan, kerro että menette, selitä että vauvalla on hieman hankala vaihe kun masua kipristelee mutta kerro että kokeilkaa miten sujuu ja lupaa nyt että poika ainakin pääsee rauhassa uimaan jos se hänen tahtonsa on.. ja pidä se lupaus. Uskoisin että se ulos lähteminen tekee hyvää sinullekin ja vauvalle. Kummasti sitä vauvakin rentoutuu jos itse asennoituu siten että me pärjätään kyllä vaikka koliikkiakin olisi.
Eikä sinun kannata ainakaan ajatella mitä muut ajattelee jos vauva itkee, se vaihe kun on kovin yleinen vauvoilla.
Meillä on nyt 1- ja 2- vuotiaat vilkkaat veljekset noiden 13-17-vuotiaiden isompien sisarusten lisäksi ja osin tiedän nuo haasteet. Olen kuitenkin yrittänyt jokaiselle antaa jonkin verran huomiota, ainakin kerran päivässä kysymällä mitä kuuluu ja koulupäivinä kysyin aina miten koulupäivä meni ja kuuntelin ajatuksella vastaukset ja keskusteltiin hetki. Tämä myös ennen noiden pienten syntymää. Vaikka nuo isot ovat jo isoja, kyllä ne vielä tarvitsee sen tiedon että äiti on myös heitä varten, ovat sen itse tunnustaneet kun ollaan juteltu.
Ymmärrän jos tuntuu siltä että poika vain kiukuttelee.. mutta, onhan hänenkin elämässään tapahtunut iso muutos. Ajattele jos miehesi sanoisi sinulle.. muuten kulta, vaikka rakastankin sinua on tänne meille tulossa asumaan myös toinen nainen, se nainen on kiva ja sen kanssa menee ainakin alussa hieman enemmän aikaa.. kai sinä se ymmärrrät.. rakas ? !
Vilpittömästi voimia toivottaen...
Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää se yhteinen aika ja tekeminen.. omillaan nuo lapset saavat olla sitten riittävästi aikuisena. Nyt vielä teineillekin äidin seura kelpaa.
