16-17-vuotiaat ja autoilu
Kun omat lapset pikkuhiljaa lähestyvät tuota ikää kun reissuja sun muita alkaa tulla, niin olen mietiskellyt miten suhtautuisin heidän auton käyttöön sun muuhun. Nimittäin lähes kaikkihan esim. lukiossa välillä ajaa autoa. Niin oli ennen ja niin on nykyään.
Kun mietin omia lukiovuosia, niin auton varastimme aina kaverimme isoveljen kanssa. Harvemmin sitä ajettiin ja silloinkin yleensä oli hauskaa eikä mitään ihmeellisiä kolhuja tapahtunut. Siis mahtavaa aikaahan se oli ja pakko sanoa, että autoilu tietyissä tilanteissa oli todella tärkeässä roolissa. Toki niitä kolareitakin oli, mutta todella vähän ainakin minun piireissäni.
No kun omat lapseni menevät lukioon, niin mietin vain että miten oikein asian hoitaisin. Toisaalta haluan, että he ottavat vastuun omista jutuista, mutta rajojakin pitää olla. Autoa en tosiaan heille itse osta, saavat kantaa vastuun myös siitä, että järjestävät sen itselleen. Ja tietysti he siinä onnistuvat. Mutta mitä siitä pitäisi ajatella? Ja onko täällä paljon vanhempia, jotka aikovat pitää lapsensa autoilun ulottomattomissa 18v asti. Ja miten se tapahtuu ja onko se edes järkevää?
Meillä kotosalla autoillaan todella harvoin ja kunnon rattijuoppoja ei olla koskaan. Jotain kaahailua saattaa esiintyä harvakseltaan. Lähinnä kesäisin ja kenties vappu/uusivuosi. Jouluisin menee muutamia tuhansia kilometrejä sukulaisvierailujen kanssa jne. Sellainen suomalaisen ja eurooppalaisen autoilun yhdistelmä: Eurooppalaista on se, että ajetaan harvakseltaan ja suomalaisia nuo kilometrimäärät...
Kai tässäkin vanhempien sana on valtuuttavampi kuin laki?
Kun omat lapset pikkuhiljaa lähestyvät tuota ikää kun reissuja sun muita alkaa tulla, niin olen mietiskellyt miten suhtautuisin heidän auton käyttöön sun muuhun. Nimittäin lähes kaikkihan esim. lukiossa välillä ajaa autoa. Niin oli ennen ja niin on nykyään.
Kun mietin omia lukiovuosia, niin auton varastimme aina kaverimme isoveljen kanssa. Harvemmin sitä ajettiin ja silloinkin yleensä oli hauskaa eikä mitään ihmeellisiä kolhuja tapahtunut. Siis mahtavaa aikaahan se oli ja pakko sanoa, että autoilu tietyissä tilanteissa oli todella tärkeässä roolissa. Toki niitä kolareitakin oli, mutta todella vähän ainakin minun piireissäni.
No kun omat lapseni menevät lukioon, niin mietin vain että miten oikein asian hoitaisin. Toisaalta haluan, että he ottavat vastuun omista jutuista, mutta rajojakin pitää olla. Autoa en tosiaan heille itse osta, saavat kantaa vastuun myös siitä, että järjestävät sen itselleen. Ja tietysti he siinä onnistuvat. Mutta mitä siitä pitäisi ajatella? Ja onko täällä paljon vanhempia, jotka aikovat pitää lapsensa autoilun ulottomattomissa 18v asti. Ja miten se tapahtuu ja onko se edes järkevää?
Meillä kotosalla autoillaan todella harvoin ja kunnon rattijuoppoja ei olla koskaan. Jotain kaahailua saattaa esiintyä harvakseltaan. Lähinnä kesäisin ja kenties vappu/uusivuosi. Jouluisin menee muutamia tuhansia kilometrejä sukulaisvierailujen kanssa jne. Sellainen suomalaisen ja eurooppalaisen autoilun yhdistelmä: Eurooppalaista on se, että ajetaan harvakseltaan ja suomalaisia nuo kilometrimäärät...
Kai tässäkin vanhempien sana on valtuuttavampi kuin laki?
