2+ vee ja tutista luopuminen

[marinakoko]

Jätettiin 2+ ikäiseltä tutti veks viikko sitten. Enpä olis uskonut että noin kovapäiseksi heittäytyy, vaikka kovapäinen onkin. Päiväunille nukahtanut tutin kanssa aina viim. 12.30 ja yöunille 21.30. Nyt päiväunille nukahtaminen venähtää 13.30-14.30 saakka ja yöunille nuhahti juuri. Eli siis 1-2 h pidempään kestään nukahtaminen ja sen lisäksi aamulla herää aikaisemmin kuin normaalisti. Että univelkaa luulisi kertyvän.

Ei oikeastaan huuda tutin perään, mutta ei osaa rauhottuu. On ihan levoton ja lietsoo vajaa 4v isoveljen mukaan. Pomppii sängystä pois, käkättää, huutaa meidän sänkyyn, pissahätää, janoa., ei mua väsytä-huutoo..siis ihan perussettii. Aiemmin kun tutin sai suuhun se oli niinkun "kops ja nukkumaan". Nyt viikko menty ja unirytmi suht sekaisin.

Ollaan pidetty omass sängyssä, tai sitten äärimmäisessä väsyhuudossa nukahtaa syliin ja nostetaan omaan sänkyyn. Tänään nukahti meidän sänkyyn, mutta siirretään omaan sänkyyn. Mihinkään unileluun tms. ei ole koskaan kiintynyt, eikä nytkään kaipaa.

Onko kellää vinkkejä/kokemuksia? Ja kommentit "miksi noin pitkään piti antaa tutti"- voi jättää kirjoittamatta.

 

[Hallitus]

Mulla ei ole vinkkejä tai kokemuksia asiasta vielä, mutta aijon itse kokeilla tätä saamaani vinkkiä puolen vuoden päästä.
Katkaisen siis tutin ja annan pojalle. Mitäpä se sillä tekee kun ei suuhunsa saa. Olen kuullut ettei tutti sitten enää kelpaakaan.

 

["Ninnuli"]

Meidän tyttö on nyt reilu 3-vuotias, tutti jätettiin pois noin 2 vuoden ja 2 kuukauden iässä. Tutti oli tosi tärkee neidille nukahtamisessa. Ekoina iltoina ja päikkäreille mennessä itketti jonkin verran, mutta sitten itkeminen jäi pois. Nukahtaminen oli kuitenkin vaikeaa aika pitkään ja luonnollisesti unirytmi siinä samalla sekaisin. Jossain vaiheessa nukahtaminen helpottui ja nykyisin nukkuu yleensä jonkin unikaverin kanssa tai joskus ilman. Unikaveria ei ollut käytössä "tuttikaudella".

Eli ainakin meillä sitkeys kannatti. Yleensä vietiin tyttö omaan sänkyynsä nukahtamaan, lohduteltiin, annettiin välillä kiukutakin, komenneltiin hiljaiseksi jne. Aika rankkaa se oli, mutta nykyisin saatetaan neiti sänkyynsä ja toivotetaan hyvää yötä. Yleensä seuraavan kerran hänestä kuuluu mitään aamulla.

Yrittäkää jaksaa olla sitkeitä, tuttia ei varmaankaan kannata enää takaisin antaa.

 

["a p"]

Tääki sankari on uhonnut, että "en minä tarvii tuttii, yökkä tutti", mutta totuus taitaa olla toinen.

Minkä ikäinen sulla?

Meillä esikoisella meni 1v8kk iässä tuttivierotus 1-2 päivässä, pikkuveli on sitkeempi tapaus...kaikessa.

 

["a p"]

[QUOTE="Ninnuli";24149914]Meidän tyttö on nyt reilu 3-vuotias, tutti jätettiin pois noin 2 vuoden ja 2 kuukauden iässä. Tutti oli tosi tärkee neidille nukahtamisessa. Ekoina iltoina ja päikkäreille mennessä itketti jonkin verran, mutta sitten itkeminen jäi pois. Nukahtaminen oli kuitenkin vaikeaa aika pitkään ja luonnollisesti unirytmi siinä samalla sekaisin. Jossain vaiheessa nukahtaminen helpottui ja nykyisin nukkuu yleensä jonkin unikaverin kanssa tai joskus ilman. Unikaveria ei ollut käytössä "tuttikaudella".

Eli ainakin meillä sitkeys kannatti. Yleensä vietiin tyttö omaan sänkyynsä nukahtamaan, lohduteltiin, annettiin välillä kiukutakin, komenneltiin hiljaiseksi jne. Aika rankkaa se oli, mutta nykyisin saatetaan neiti sänkyynsä ja toivotetaan hyvää yötä. Yleensä seuraavan kerran hänestä kuuluu mitään aamulla.

Yrittäkää jaksaa olla sitkeitä, tuttia ei varmaankaan kannata enää takaisin antaa.[/QUOTE]

Juu, ei missään tapauksessa takaisin anneta. Tultiin lomalle mökille ja sanottiin, et tutti unohtu kotiin. Varuiks otin mukaan, mutta visusti on piilossa pysynyt. Jos nyt alkais lepsuilee, niin homma menis ihan mhdottomaksi.

Meilä on ton tutin kanssa venähtynyt kun kyseessä on melko kovapäinen lapsi ja aateltiin ettei välttis ihan helpolla mene, siksi odotettiin kesäloman alkuun. Tällaista rumbaa ei meinaan jaksaisi kun töissö/päiväkodissa pitäisi olla.

Toisaalta, päiväkodissa olivat "heittäneet" ihan pyytämättä pojan tutit päikäreiltä "linnunpoikasille" joskus kevättalvella eikä ongelmaa ollut. Poika uhos että "mä olen iso poika en tarvii tuttii". Mutta siis tämä vaatii vähän ponnistelua vielä.

 

["vieraS"]

Meillä 1v10kk ja 4. tutiton yö menossa. Päikkäreitä ei ole nukkunut nyt 4. päivää ja yöunille meno kestää 1-2h. Sängyssään karjuu nytkin. Öisin on heräillyt muutamia kertoja. Eka yö oli pahin, muut yöt mennyt suht ok. Tsemppiä.

 

["a p"]

[QUOTE="vieraS";24149979]Meillä 1v10kk ja 4. tutiton yö menossa. Päikkäreitä ei ole nukkunut nyt 4. päivää ja yöunille meno kestää 1-2h. Sängyssään karjuu nytkin. Öisin on heräillyt muutamia kertoja. Eka yö oli pahin, muut yöt mennyt suht ok. Tsemppiä.[/QUOTE]

Ooko suosiolla luopunut päikkäreistä, kun ei nukhada ajoissa? Mä kun tänään mietin että pitäsikä jättää väliin, kun vielä puol kolmen aikaa riehu. Nukahtaispa illalla sit EHKÄ aikaisemmin. Meillä kyllä kun nukhtaa, niin nukkuu heräilemettä, mutta aamulla herää normaalia aiemmin.

 

[Paperina]

Mä kans mietin joskus tuota päikkäreiden väliin jättämistä, kun oli nukahtamisongelmia. Tulin vaan siihen tulokseen, että ainakin meidän tyttö olis ollu pari vuotiaana niiiiiin kiukkuinen ilman päikkäreitä, että pulassa oltas oltu. Jokainen tuntee tietysti lapsensa parhaiten, mutta näin meillä.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Meillä kävi sama juttu. Ennen oli tuttu suuhun ja kops, nukahti. Sen jälkeen, kun tuttia ei ole ollut, on ollut vaikka mitä. Siis ihan oikeasti vaikka mitä (paikkojen tuhoamista, jos ei muuta ole keksitty =)).

Itse luopuminen kävi meillä helposti, ei sen perään itketty kuin kaksi kertaa (neiti heitti ne itse roskiin, kun menivät rikki. Ekana ja tokana yönä heräsi itkemään tuttia, mutta ei sen koommin). Mut vieläkin se sitä kaipaa. Tai no. Vauva syö tuttia ja neiti käy välillä (viimeksi eilen) vauvan tutilla. Tosin tuo nyt liittyy vähän siihen, että tätä nykyä tahtoo heittäytyä muutenkin vauvaksi, jotta saa samanlaista huomiota, mitä vauva. Mutta on se tutti. Rakas kapistus.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mä kans mietin joskus tuota päikkäreiden väliin jättämistä, kun oli nukahtamisongelmia. Tulin vaan siihen tulokseen, että ainakin meidän tyttö olis ollu pari vuotiaana niiiiiin kiukkuinen ilman päikkäreitä, että pulassa oltas oltu. Jokainen tuntee tietysti lapsensa parhaiten, mutta näin meillä.

Meillä olikin hetki tutin poisjätön jälkeen, kun yksinkertaisesti oli parempi jättää päikyt väliin. Sitten se taas muuttui ja päikyt piti ehdottomasti ottaa takas kehiin. Nyt on taas seilannut ees ja taas. Joka päivä ei välttämättä päikkyjä tarvita (ikää nyt 2,5 v).

 

["vieraS"]

[QUOTE="a p";24150059]Ooko suosiolla luopunut päikkäreistä, kun ei nukhada ajoissa? Mä kun tänään mietin että pitäsikä jättää väliin, kun vielä puol kolmen aikaa riehu. Nukahtaispa illalla sit EHKÄ aikaisemmin. Meillä kyllä kun nukhtaa, niin nukkuu heräilemettä, mutta aamulla herää normaalia aiemmin.[/QUOTE]

Joo, oon ttanut pois autosta.. Muutamana päivänä on sitten torkahtanut autoon tai telkkarin eteen, mutta 2-3h päikkäreistä ei ole enää tietoakaan. Ja tosiaan tänään nukkui 20 min autossa ja nyt vasta tai nukahtaa kun tuli hiljaista.. Eli jos ennen nukkui 14h/vrk niin nyt noin 9-10h.. Aamuihin meillä ei onneksi ole vielä vaikuttanut..

 

["vieraS"]

[QUOTE="vieraS";24150169]Joo, oon ottanut pois sängystä.. Muutamana päivänä on sitten torkahtanut autoon tai telkkarin eteen, mutta 2-3h päikkäreistä ei ole enää tietoakaan. Ja tosiaan tänään nukkui 20 min autossa ja nyt vasta tais nukahtaa kun tuli hiljaista.. Eli jos ennen nukkui 14h/vrk niin nyt noin 9-10h.. Aamuihin meillä ei onneksi ole vielä vaikuttanut..[/QUOTE]

Oho, tulipas hassusti teksti.. Tässä korjattuna

 

["a p"]

Meillä olikin hetki tutin poisjätön jälkeen, kun yksinkertaisesti oli parempi jättää päikyt väliin. Sitten se taas muuttui ja päikyt piti ehdottomasti ottaa takas kehiin. Nyt on taas seilannut ees ja taas. Joka päivä ei välttämättä päikkyjä tarvita (ikää nyt 2,5 v).

Ei tuo varmaan ole valmis päikkyi pois jättää, mutta jos sillä sais illalla nukahtaa nopeammin. Ja jossain vaiheessa homma taas normaalisoituis.

Ja hei muuten kärppis, mä en muista ees millä nimimerkillä mä olin silloin kun odotettiin 2009 helmikuisia, olinko kimallus?! Stressailtiin niistä vuodoista yms. vuoron perään. Niin ne miedän vauvat on jo kohta 2,5 vuotiata...ja sullakin toinen vauva, onnea! Meidän vanhempi vauva on 3,5v+. Eikä ole lisävauvoja tiedossa, vaikka kuumetta pukkaa. Miehellä ei.

 

["jossu"]

meillä on ollut hiukan nuorempia, kun on tutti otettu pois, mutta yksi lapsista osasi hyvin jo puhua 1,5-vuotiaana, kun häneltä otettiin tutti pois. leikattiin imuosa pois ja katsottiin yhdessä, että on tutti rikki, eikä sitä voi enää syödä. tutti (ilman imuosaa) oli jonku viikon kädessä hänellä aina, kun laittoi nukkumaan ja aina se selitti, miten tutti on rikki, eikä sitä voi syödä. säälitti kyllä vähän, kun toinen oli niin surkeana, mutta se meni parin viikon jälkeen ohi. vanhimmalta lapselta otettiin tutti "asteittain" pois niin, että imuosaa lyhennettiin vähän joka ilta. aluksi poika koitti syödä rikkinäistä tuttia, mutta huomasi pian,ettei onnistu. hänelläkin tuo tutti ilman imuosaa oli sitten unikaverina useamman viikon, kunnes alkoi joku muu lelu kelvata unikaveriksi. jos ottaa tutin kerran pois, ei missään tapauksessa kannate milelestäni antaa takaisin, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi homma. meillä tosiaan toimi nuin, että tutin jämä otettiin unikaveriksi, rauhoitti siinä kädessäkin.

 

[Kärppänä heinälatoon]

[QUOTE="a p";24150209]Ei tuo varmaan ole valmis päikkyi pois jättää, mutta jos sillä sais illalla nukahtaa nopeammin. Ja jossain vaiheessa homma taas normaalisoituis.

Ja hei muuten kärppis, mä en muista ees millä nimimerkillä mä olin silloin kun odotettiin 2009 helmikuisia, olinko kimallus?! Stressailtiin niistä vuodoista yms. vuoron perään. Niin ne miedän vauvat on jo kohta 2,5 vuotiata...ja sullakin toinen vauva, onnea! Meidän vanhempi vauva on 3,5v+. Eikä ole lisävauvoja tiedossa, vaikka kuumetta pukkaa. Miehellä ei. [/QUOTE]

Aa sinäkö se siellä. Joo, muistan kyllä. Meillä jäi tutti marraskuussa, kun neiti puri kolmena perättäisenä päivänä kaikki kolme viimeistä tuttiaan rikki. Ja kuten sanottu, itse tutin jättö meni helposti, mutta sen lieveilmiöt on olleet sitten vähän vaihtelevampia... Ja juu, meille syntyi poitsu viime helmikuun alussa (jep, kaks helmikuista ).

 

["vieras"]

Mä vaan ihmettelen, et miten niin moni vetkuttaa siitä tutista luopumista noin vanhaksi. Ei mulla muuta.

 

[Kärppänä heinälatoon]

[QUOTE="vieras";24150319]Mä vaan ihmettelen, et miten niin moni vetkuttaa siitä tutista luopumista noin vanhaksi. Ei mulla muuta.[/QUOTE]

Ihmettele rauhassa, mutta lapsia ja tilanteita on erilaisia. =)

Meillä ei ennen tota viime marraskuuta jätetty sitä pois siitä syystä, että tilalle olis tullut peukku. Meni se suuhun helposti silloin muutenkin, joten katsoin paremmaksi odotella, että unohtaa ensin peukun. Parempi tutti kuin peukku (lasten serkku on nyt 4 v. ja edelleen syö peukkua... onko se susta jotenkin parempi?).

 

["a p"]

Aa sinäkö se siellä. Joo, muistan kyllä. Meillä jäi tutti marraskuussa, kun neiti puri kolmena perättäisenä päivänä kaikki kolme viimeistä tuttiaan rikki. Ja kuten sanottu, itse tutin jättö meni helposti, mutta sen lieveilmiöt on olleet sitten vähän vaihtelevampia... Ja juu, meille syntyi poitsu viime helmikuun alussa (jep, kaks helmikuista ).

Ihanaa, poikaenergiaa sinnekin (ei sillä ettei tytöis energiaa voisi olla, mut puhun kahden vilkkaan pojan kokemuksella )!

Meillä tuo on venyttänyt hampaillaan yhden tutin mäsäks, mutta muuten on kelvannut. Huvittava...kova on uhoamaan mutta sitten loppujen lopuksi ruinaa tutin perään.

Onneks on loma, muuta positiivista en kauheesti täs tilantteessa keksi.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24150319]Mä vaan ihmettelen, et miten niin moni vetkuttaa siitä tutista luopumista noin vanhaksi. Ei mulla muuta.[/QUOTE]

No hjuva, koska en olis muuta halunnutkaan sun suusta kuulla.

Vetkun, vetkun...

 

[---]

Meillä jätettiin pois nuorempana ja meni yllättävän kivuttomasti. Sen vain halusin tulla kertomaan, että meilläkään ei ollut mitään unilelua sitä ennen, mutta tutin poisjäämisen jälkeen on unileluista tullut tärkeämpiä juuri nukahtamisessa. Niitä on onneksi kierrossa useampia eli toivottavasti ei synny mitään pakkomiellettä yhdestä tietystä lelusta tällä tavoin. Ollaan sitä lelua lapselle vähän tuputettukin nyt sitten "pupu haluaa jo nukkumaan" ja lapsi puhuu pupusta sekä muista leluistaan unille mentäessä. Olen kokenut sen ihan ok:na. Noihin univaikeuksiin voi tietenkin liittyä myös teidän lomallejäänti (rytmi?) sekä helteet.

 

[Kärppänä heinälatoon]

[QUOTE="a p";24150393] Ihanaa, poikaenergiaa sinnekin (ei sillä ettei tytöis energiaa voisi olla, mut puhun kahden vilkkaan pojan kokemuksella )!

Meillä tuo on venyttänyt hampaillaan yhden tutin mäsäks, mutta muuten on kelvannut. Huvittava...kova on uhoamaan mutta sitten loppujen lopuksi ruinaa tutin perään.

Onneks on loma, muuta positiivista en kauheesti täs tilantteessa keksi.[/QUOTE]

Juu, kyllä tuossa neidissä riittää virtaa. Mutta joo-o, samaa mietin itsekin (taas), kun neiti leikki serkkunsa kanssa (poika). Poikaenergia on tosiaan rajumpaa, tuo neiti on itse rauhallisuus siihen verrattuna. =)

Sitä odotellessa...

Ja niin tuokin itse heitti ne tutit roskiin ja illalla nukkumaan mennessä, kun kyseli tuttia, riitti hyvin, kun sanoi, et ei oo enää, kun ne meni rikki ja heitettiin roskiin, muistatkos. Se oli ok, ja sitten kävi nukkumaan. Nukahtikin ekana iltana helposti. Mutta yöllä heräsi (normaalisti ois laittanu silloin tutin takas suuhun) ja silloin ei kyllä riittäny mitkään selittelyt siitä kuinka tutit meni rikki. Sitten huudettiin. Tokana iltana nukahti vähän huonommin, mutta melko helposti (verrattain) kuitenkin. Mutta taas yöllä... Kolmantena iltana nukahtaminen oli vähän vaikeampaa, mutta ei tainnu yöllä herätä.

Mutta siitä lähtien on sitten joko ollut se nukahtaminen vaikeampaa (on tosin kyllä unilelukin. Tai noin miljoona niitä...) tai sitten herätty yöllä mitä ihmeellisimmistä syistä.

 

[Calm in the storm]

mun esikoinen piti tuttinsa vielä 3v ikäsenä. nyt tekisin toisin,mutta sillon en. se osas sitä jo vaatia ja lopuks leikkasin sen tuttiosan veks et sai vaa pidellä sitä muoviosaa kädessään. sit se vaan jäi pois.

keskimmäiseltä tutti lähti 6kk ikäsenä ja heti kertalaakista unet parani ja tutti unohtu. ei sitä sen koommin kaivannut.

kuopukseni söi tuttia muistaakseni 7-8kk ikään asti kunnes otin sen pois. vikisi ehkä pari yötä ja oppi oleen ilman. pullosta noi kaksi nuorinta oli vaikeempi vierottaa. iltamaidot joivat niistä ennenkun menivät nukkuun. (vuosi ikäeroo) vaihdoin ne nokkamukiin ja vettä tilalle, vajaassa viikossa nekin oli pois ja nukkuminen ollu senjälkeen hyvää. ikää noilla oli sillon 1v ja 2v. pullon jätin pois kun nuorimmainen muutti veljensäkanssa samaan huoneeseen.

varmaan kaikki ois menny noin helposti myös esikoisenikanssa jos oisin ollu aiemmin liikeenteessä.

 

["Äiti kahdelle"]

Meillä on menny molemmilla lapsilla samalla kaavalla. Jonkun anoppilareissun jälkeen ollaan sanottu että tutti unohtui mummolle. Vakuuteltu että tietenkin mennään hakemaan sitä (matkaa on useampi sata kilometriä) ja lapsi on saanu joka päivä soittaa mummolle, että onko tutti tallessa ja ilmoittanu että on tulossa hakemaan sitä. Muutaman päivän jälkeen on tokaissut ettei enää tuttia tarvitse ja pyytäny mummoa heittämään sen roskikseen.

Yritettiin esikoisen kanssa jo aikaisemmin tutista vierottamista muttei meinannu onnistua. Tuo että pystyi "varmistamaan tutin saatavuuden" tuntui olevan niin hyvä keino että käytettiin samaa kuopuksen kanssaki

 

["a p"]

[QUOTE="Äiti kahdelle";24150634]Meillä on menny molemmilla lapsilla samalla kaavalla. Jonkun anoppilareissun jälkeen ollaan sanottu että tutti unohtui mummolle. Vakuuteltu että tietenkin mennään hakemaan sitä (matkaa on useampi sata kilometriä) ja lapsi on saanu joka päivä soittaa mummolle, että onko tutti tallessa ja ilmoittanu että on tulossa hakemaan sitä. Muutaman päivän jälkeen on tokaissut ettei enää tuttia tarvitse ja pyytäny mummoa heittämään sen roskikseen.

Yritettiin esikoisen kanssa jo aikaisemmin tutista vierottamista muttei meinannu onnistua. Tuo että pystyi "varmistamaan tutin saatavuuden" tuntui olevan niin hyvä keino että käytettiin samaa kuopuksen kanssaki [/QUOTE]

Me tultiin lomaa mökille viettää ja sanottiin että tutti unohtui kotiin. Ekana iltana poika kokeili "otetaan kaapista", "haetaan kotoota", "ostetaan kaupasta uus"...mutta kun sanoin ettei mahdollista, niin ei ole kysellyt noita vaihtoehtoja. Toivon, et 4 viikon aikana unohtaa että tutti on kotona. Toki pitää sit sanoo, et vaiks sillä aikaa linnun poikaset on köäyneet hakee, tai tuttiritatri...joka on pojalle kova sana.

 

["a p"]

Tänään lapsi sit jätti suosiolla päikkärit väliin. Oltiin liikenteessä päikkäriaikaan autolla, kopsahti ylläripylläri istuimeen. Yritettiin siirtää nukkuvana sänkyynsä mutta ei onnistunut. Jonkinmoisen taistelun jälkeen annettiin olla. Nyt normaaliaikaan nukutetaan...pojalla ei koko pv ollut mitään merkkiä väsymyksestä!! On noin muutenkin ihan ihme energiahärpäke, mutta että koko pv ilman kitinää. Toivottavasti huomenna nukkuis pitkään.