2-vuotiaan yhtäkkiset uniongelmat?

[jebak]

Lyhyestä virsi kaunis:

Meidän tyttö on nukahtanut 2 viikon ikäisestä itsekseen omaan sänkyyn ja nukkunut 4 kk ikäisestä yksin omassa huoneessaan. Yhtäkkiä vähän vajaa 2 vuoden iässä alkoi vaikea nukahtaminen ja yöheräily, jatkuu nyt kolmatta kuukautta. Vauva tulossa, itsellä vaikea loppuraskaus jonka takia oon jo sairaslomalla viimeiset pari kuukautta. En oikein jaksaisi enää, varsinkaan sitten kun vauva syntyy. Mikä ihme neuvoksi?????

Siis, tyttö keksii kaikkea mahdollista ja huutelee ihme pelkojaan, välillä itkee surkeasti, välillä naureskelee ja laulelee. Mielestäni lähinnä manipuloi meitä ja etenkin itseäni. Saattaa kestää 2 tuntia että nukahtaa (sekä yö- että päiväunille) ja nyt öisin on alkanut heräillä tunnin välein ja itkee kunnes menen käymään. Joinakin öinä valvoo putkeen noin klo 1-4. Meidän välissä ei oikein koskaan ole osannut nukkua kun ei siihen ole tottunut, leikkii ja kikkailee vaan. Samaan aikaan univaikeuksien kanssa oli kyllä suma - alkoi uhma, pelot, sairasteli paljon ja tuttikin jäi pois. En vaan ymmärrä miksi tilanne on jäänyt päälle ja vaan pahenee. Ei ainakaan nuku päivällä liikaa tai liian myöhään, yleisimmin noin tunnin päiväunet ja näillä heräämisillä ja nukahtamisvaikeuksilla öisin 7-9 tuntia kun aamuisin on aikainen herätys hoitoon. Alkaa todella ahdistaa.

Tiedän, että kaipaa varmaan jotain turvaa ja on yritetty sitä unileluista, rutiineista yms. Lapsen ovi on myös auki joten näkee valonkajon ja kuulee meidän äänet. En halua totuttaa lasta siihen, että palvelu pelaa yöaikaan tai että ilmestyn paikalle joka oikusta. Totta kai lapsen tunteisiin pitää reagoida, mutta tässä tilanteessa tuntuu tosi vaikealta toteuttaa sitä ilman että itse pahentaa kierrettä. Yleensä iltaisin jos ei nukahda, annan huudella omiaan 20-30 minuuttia ja sitten käyn tyynesti ja eleettömästi uudestaan peittelemässä jos alkaa kuulostaa lohduttomalta.

Mitä tahansa toimineita vinkkejä kaipailisin!!!

 

[Niiskuneitinen]

Meillä kanssa samanlaista. On nukahtanut pienestä pitäen (nyt 2v5kk) omineen kunnes jätettiin tutti pois puolessa välin joulukuuta. Plus että uhma ja painajaiset ovat tulleet kuvioihin... Meillä myös toinen tulokas, la 3.4. Kokeiltiin vaikka mitä nukuttamiskonsteja kunnes minä nostin kädet pystyyn ja luovutin, en jaksanut tässä asiassa taistella. Nyt nukutaan päiväunet vierekkäin patjalla, olohuoneessa ja yöunille käydessä jompi kumpi jää tytön huoneeseen tuoliin valenukkumaan kunnes tyttö simahtaa.
Ainahan neuvotaan että antaa lapsen nukahtaa itse mutta meillä mennään tällä hetkellä siitä mistä aita on matalin.

 

[aapinen]

En osaa antaa vinkkejä, mutta pakko antaa vertaistukea kun on niin tuttua tekstiä

Meillä myös tyttö nukkunut noin 1-vuotiaasta lähes kaikki yöt heräilemättä.
Sitten päätettiin ottaa tutti pois marraskuun alussa, tyttö oli silloin reilu 2v. Siitä sitten ongelmat alkoivat, iltaisin nukahtaminen kestää toista tuntia ja yöllä usein herää itkemään ja rauhotttuu heti kun menen hunoeeseen ja sitte alkaa vahtaaminen että seison sängyn vierellä, heti kun lähden huoneesta pois alkaa huuto.
En ikinä olisi uskonut että nää ongemat kestää näin kauan.
Meille myös tulossa kuukauden sisällä toinen vauva ja ajattelen jo kauhulla tulevia öitä.

Sen ainakin olen oppinut että seuraavalta lapselta en ota ilta/yö-tuttia pois ainakaan kahden vuoden iässä. Ilmeisesti silloin tapahtuu liikaa uusia asioita pienen mielessä.
Nytkin yritin vain ajatella fiksusti, että otan tutin pois esikoiselta hyvissä ajoin ennen uuden vauvan syntymää ettei sitten tule ongelmia. Mutta ei menny suunnitelmat ihan putkeen.

Luotan kuitenkin siihen että tämä on vain yksi vaihe joka häviää joku kaunis päivä =)

 

[tiinis]

ihan kuin omaa tekstiä lukisi... meillä tyttö 1v 8kk ja tutti "meni rikki" vuodenvaihteen tienoilla ja nukahtaminen takkuaa edelleen, huudellaan, leikitään, pitää istua vieressä.... voi mennä 1,5h iltaisn nukhatamiseen. Aloitin työt tänään ja luulin nukahtamisen olevan jo normaalia mutta ei vaan tunnu rauhoittuvan unille...

Huh huh.. koska tämä rauhoittuu...

 

[Halipupu]

Meillä kanssa esikoinen alko iltariehumiset reilu 2v:nä, päikkäreille nukahti vielä onneksi helposti, miehen kanssa, ei mun. Taitaa olla aika tavallista tuossa iässä, kun haetaan rajoja, puhe ja tunne-elämä kehittyy, niin unet siitä kärsii ekana. Meillä luovuttiin päikkäreistä, kun niihin rauhottuminen alko kestää liian pitkään, tylsää nukuttaa tunti 1,5 tunnin päikkäreille. Illalla asia on sitten vähän toisin, kun yöunet kestää pidempään. Ootko kokeillu jättää joskus päiväunia pois, jos auttaisi iltoihin? Meillä ainakin heti autto, tosin jokus poika saatto nukahtaa lastenohjelmien aikaan, eikä sekään ole kovin hyvä juttu. Iltaisin kannattaa tehdä lapselle selväksi rajat, kuinka monta kertaa saa käydä vessassa, saa vesimukillisen jne. ja sitten näitä rajoista pitää molemmat vanhemmat kiinni. Yöllä jos valvoo, niin älä anna leikkiä, äläkä myöskään seurustele, vaan hyssyttele ja kuiskaa jos on pakko. Meillä lapsi koitetaan saada rauhottumaan vaikka sohvalle aikuisen syliin, jos ei omassa sängyssään pysy hiljaa, muuten kyllä antaisin huutaakin vähän, mutta nyt kun on kaksi lasta, niin toinen ei pysty nukkumaan. Toivottavasti saatte pian helpotusta, jokainen pitkittynyt ilta ja uneton yö on tuskaa ja varsinkin jos on viimeisllään raskaana. Tuli vielä mieleen, että voisko lapsen saada viikonlopuksi jonnekin yökylään? Se voisi myös auttaa, ainakin sen verran, että saisit itse nukuttua edes yhden tai kaksi yötä kunnollisemmin. :hug:

 

[Poni06]

Täällä myös kohtalotoveri :wave: . Meillä taapero nyt 2½v ja on ollut aina huono nukkumaan ja nukahtamaan ,mutta tilanne vaikeutui vauvan syntymän jälkeen ,koska vauva kaipaa tisua ,eikä pitkät maratooninukutukset oikein enää luonnistuneet. Siksi aloin päättäväisesti harjoitella nukahtamista ja rauhoittumista. Nyt nukutukseen menee enää keskimäärin 30 min ,mikä entisen 2h sijaa on suunnaton parannus. Tänään meni 20 min, vaikka olikin ylilevoton nukkumaan mentäessä.

Koska tämä uniongelma on ollut aina olemme nukkuneet perhepedissä tai sivuvaunussa. Syliin nukutin reilusti yli kaksi vuotiaaksi, tisulla 1½ vuotiaaksi. Kun vauva syntyi syksyllä aloin pikkuhiljaa nukuttaa viereen.

Meillä käytettiin seuraavia juttuja ,josta oli apua..
-rutiinit ,varsinkin illalla
-päikyt korkeintaan 1h15min (päikyistä haluan pitää kiinni ,koska taaperon päivä on niin touhukas ,että lepohetki on paikallaan )
-sänkyyn yksi unilelu, yhdet unisukat, ½ lasia vettä, unisukat saa kerran ottaa pois ,mutta jos niitä aletaan heilutteleen niin ne otetaan kokonaan pois
-klassinen musiikki
-makaan lapsen kanssa sängyssä ja pidän viekussa kunnes nukahtaa
-unipäiväkirja ,josta voi mahdollista edistymistä seurata
Meillä on ihan pakko maata lapsen kanssa ,koska muuteen karkaa sängystä ja meno menee ihan överiksi. Jaksaa valvoa vaikka kuinka pitkään. Nyt ,kun ollaan opeteltu tämä sänkyyn rauhoittuminen ,alkaa rauhoittuminen heti ,kun maate panemme. Aluksi tämä "kiinni pitäminen" aiheutti itkupotkuraivarit, mutta vain muutamia kertoja. Toki välillä edelleen testataan pääseekö tästä livistään. Nyt usein lapsi oikein sanoo ,että pidä kiinni tiukasti. Viekkuunhan voi nukuttaa vaikka lapsen sängyssä tai nukahtamisen jälkeen nostaa omaan sänkyyn. Loppuraskaudessa kyllä hankanlaa..
Mutta näillä keinoin meillä menty eteenpäin. Nyt joudan vauvaa imettämään ilman ,että hän hermostuu isänsä kanssa.

 

[jebak]

On jotenkin lohdullista lukea, että teillä on niin samanlaisia kokemuksia. Ja kyllä noi kaikki konstitkin kuulostaa kovin tutuilta.

En edelleenkään käsitä sitä, etteikö muka tyttöä väsyttäisi iltaisin. Nykyään ei koskaan nukahda ennen yhdeksää (ja yleensä lähempänä kymmentä), vaikka herätys on puoli seitsemän jälkeen ja päivisin nukkuu puolenpäivän maissa max tunnin.

Tiedän kyllä, että meillä varmaan auttaisi tytön ottaminen meidän huoneeseen nukkumaan, mutten halua enää palata siihen kun on lähes koko ikänsä nukkunut omillaan ja se vauvakin on tulossa. Aikoinaan siirrettiin tyttö omaan huoneeseen juuri siksi, että kukaan meistä ei oikein saanut nukuttua kun kaikki häiriintyi toistensa äänistä. Kun kylässä nukutaan samassa huoneessa, tyttö nukkuu paremmin. Tosin se ei juuri auta omaa untani, kun heräilee kyllä ja ääntelee kunnes huomaa että onkin "turvassa" äidin kanssa samassa huoneessa. Samaten nukahtaa paremmin, jos kuulee huoneeseen läheltä illalla unta yrittäessä muiden ääniä. Meillä se vaan ei onnistu, kun makuuhuoneet on yläkerrassa ja alakerta yhtenäistä oleskelu/eleskelytilaa eli alas ei mihinkään saa "makuusoppea". Me taas ei oleilla ylhäällä iltaisin, kun siellä ei ole mitään muuta kun ne makkarit ja niissäkin vaan sängyt.

Ja mietin myös, josko pitäis ottaa oikein projektiksi toi nukuttaminen. Mehän ei varsinaisesti koskaan olla nukutettu tyttöä, ellei sitten iltasatu ja sängyn vieressä iltalaulun laulaminen ja silitys kuulu siihen. Siinä vaiheessa aina toivotetaan hyvää yötä ja lähdetään huoneesta riippumatta siitä, jääkö tyttö peiton alle vai istumaan vai mitä sitten keksiikään. Tosin nykyään sanon etten laula iltalaulua ennen kun on peitelty.

Enpä tiedä sitten. Tänään taas turhautti oikein kunnolla. Nyt ei ole 3 kuukauden aikana tapahtunut pienintäkään muutosta mihinkään suuntaan, vaikkei mielestäni suostuta tytön oikkuihin. En oikein aina jaksa psyykata itseäni, että tämä on vaan vaihe... Jos/kun on huono yö, minä nousen ja valvon (valvoo kyllä mieskin siinä sivussa). Aamulla mies lähtee töihin, vie tytön hoitoon ja minä sammun vielä aamupäiväksi (olen siis sairaslomalla raskausongelmista, jotka ei tasan parane valvomalla). Illat sitten mies sinnittelee tai torkkuu ja minä pidän varsin aktiiviselle tytölle seuraa. Tätä autuutta kestää tasan niin kauan kunnes vauva syntyy ja viime viikolla neuvolalääkäri varotteli, että voi olla jo tulossa. LA vasta maaliskuun lopussa...

 

[N11NU]

Noniin, kylläpä kuulosti tutulta. Meillä sama tilanne: tyttö 1v 11kk, vauva tulossa maaliskuun lopulla. Ja unitaisteluita 2 kk kestänyt. Alkoivat siitä, kun siirrettiin tyttö pinnasängystä isojen sänkyyn jouluna. Ja hermo menee. Just menossa harjoittelu siihen, että jos oppis nukahtamaan itsekseen. Tuntuu, että kyse on huomion hakemisesta ja testailusta, miten kauan vanhemmat jaksaa temppuilla...

 

[reetuli76]

Me otettiin tyttö meidän makkariin takaisin nukkumaan,kun pelot alkoivat.Tyttö oli silloin noin 2,2 vuotias.Silti nukahtaminen vaikeaa.Tahtoisi sängyssä leikkiä ja höpötellä.Tarpeeksi kun komentelen hiljenee. Minä olen pitänyt aina kiinni tiukasti rutiineista,ja huomaan,ettei sekään kyllä kaikilla lapsilla auta.Sanokoot asiantuntijat mitä tahansa.TSEMPPIÄ kohtalotovereille! :hug: :heart:

 

[nyyrikki]

Meillä nukahtanut vauvasta itekseen, reilu 2v ei jäänytkään hiljaa nukkumaan vaan alkoi itkemään. Sitten muutaman kerran tehtiin niin että toinen vanhemmista jäi lapsen makuuhuoneeseen lattialle istumaan ja tämä kelpas lapselle. Alkoi sitten vaatia sitä jatkuvasti ja onhan se hitsin kökköstä nuokkua siellä huoneessa kun oma laatuaika lipuu käsistä..
piti keksiä toinen keino ja toistaiseksi on tyytynyt siihen että jätetään huoneen ovi auki. Eli ilmeisesti kokee että vanhemmat on kuitenkin läsnä vaikka ei huoneessa kun ovi auki.

 

[jebak]

Meillä helpottaa!!
Arvaatkaas mikä tuntuu muuttaneen asian?

Toissa viikolla tyttö oli mummilassa muutaman päivän, ei nukahtanut päiväunille parissa tunnissakaan. Sama jatkui hoitopaikassa, siellä vaan herätteli toista lasta koko kahden tunnin ajan. Suivaannuttiin ja päätettiin, että olkoon sitten nukkumatta nyt ainakin miehen talvilomaviikon ajan. Ja lopputulokset viikon kokeilun jälkeen tässä:

a) Nukahtaa iltaisin helposti ja ajoissa!
b) Keskimäärin herää kerran tai ei lainkaan yössä niin, että huoneessa pitää käydä, mutta nukahtaa pian uusiksi!
c) Nukkuu 11-12 tunnin yöunet eli vuorokaudessa enemmän kun aiemmin yhteensä yöllä ja päivällä (pidin unipäiväkirjaa ennen tätä päiväunien pois jättämistä)!
d) Jaksaa päivän oikein hyvin, viimeinen tunti-pari ennen nukahtamista alkaa olla kärsimätön ja kiukkuinen. En olisi uskonut, että jaksaa ilman päiväunia!

Aika jännä juttu! Tuntuu kyllä raskaalta ja uskaliaalta jättää juuri 2 v täyttäneeltä päiväunet pois, mutta jos se muuttaa näin radikaalisti koko perheen elämää paremmaksi niin aion sen kyllä pysyvästi tehdä. Nyt näkee tosin sitten kunnolla, kun tyttö palasi tänään hoitoon, että miten jaksaa siellä ja mitä sovin hoitotädin kanssa. No, enää onkin kuukauden kokopäivähoidossa.

Sitä en tiedä olisko tässä ratkaisua kellekään muulle, kannattaa ainakin kokeilla. Toisaalta voi olla, että päiväunien tarve palaa vielä jossain vaiheessa. En vielä ihan törkeästi uskalla tuulettaa...

Tsemppiä kaikille uniongelmiin!