30-vuotiaan miehen ja 18-vuotiaan naisen parisuhde. Voiko toimia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Pete"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Pete";27942783]mutta kolmenkympin jälkeen kyllä?

Epäilen. :D[/QUOTE]

Sinähän olet nyt 30 ja tämä nuori nainen on vasta 18. Hänellä on opiskelut edessä.

Mitä jos tämä nuori ei haluakkaan lapsia kesken opiskeluajan, vaan haluaa valmistua ja olla hetken työelämässä ja sen jälkeen perustaa perheen n.30vuotiaana.

Oletko sinä valmis odottamaan isäksi tuloa melkein 45 vuotiaaksi asti.
 
En tiedä voisko toimia, onhan noita, itse en ikinä huolisi 12 vuotta vanhempaa miestä, huh. Mutta aloittaja kuulostaa aika teiniltä kolmekymppiseksi, joten mikä ettei, jos tyttökin on kiinnostunut.

Empä usko.

Ei taida olla mitään hienoa siinä jos kolmekymppinen mies olisi jämähtänyt teinin tasolle.

En vain ymmärrä, miten kuulostan sinusta kovin teinille? omasta mielestäni kuulostan ihan asialliselle.. joten jos meinaat tästä teiniyttä vääntää, niin saat tehdä aikamoiset taikatemput
 
[QUOTE="Saana";27942839]Sinähän olet nyt 30 ja tämä nuori nainen on vasta 18. Hänellä on opiskelut edessä.

Mitä jos tämä nuori ei haluakkaan lapsia kesken opiskeluajan, vaan haluaa valmistua ja olla hetken työelämässä ja sen jälkeen perustaa perheen n.30vuotiaana.

Oletko sinä valmis odottamaan isäksi tuloa melkein 45 vuotiaaksi asti.[/QUOTE]

Kun hänellä oli hoidossa yksi pikkuinen ja tuli sen kanssa niin hyvin toimeen ja kysyin sitten että ' sinähän taidat lapsista tykätä? ' ja hän sanoi sitten että ' joo, en kehtaa yleensä tätä miehille usein ensimmäiseks sanoa koska karkuun ne vaan juoksee jos minun ikäinen nainen sanoo tai ylipäätään oli minkä ikänen tahansa nii sanoo miehelle tapailu vaiheessa että on hulluna pikkuvauvoihin ja lapsiin niin se mies juoksee sitten karkuun.. ' ja hän lisäsi siihen että haluaisi lapsia ehdottomasti nuorena, muttei vielä, tuossa 20v+ jälkeen ja että otettaisiin nyt aikaa ihan kunnolla meille :)
 
[QUOTE="Pete";27942842]Empä usko.

Ei taida olla mitään hienoa siinä jos kolmekymppinen mies olisi jämähtänyt teinin tasolle.

En vain ymmärrä, miten kuulostan sinusta kovin teinille? omasta mielestäni kuulostan ihan asialliselle.. joten jos meinaat tästä teiniyttä vääntää, niin saat tehdä aikamoiset taikatemput[/QUOTE]

Buuuuuaaaah...hahhahahaaah...!!! Nyt mä repeen,lueppa omaa tekstiäsi niin ei tarvi taikatemppuja tehdä! Haaahahahaaaa......!!!
 
[QUOTE="vieras";27942838]Voi toimia tai ei. Myöhemmin tuo ikäero voisi tuntua pieneltä, mutta 18v voi olla henkisesti vielä ihan teini aikuisen miehen rinnalla.[/QUOTE]

=)
 
Voi toki toimia, mutta riskinsähän siinä on, kuten missä tahansa parisuhteessa. Ehkä ikäerosta johtuen hieman enemmän. Itse olisin juurikin huolissani jatkon kannalta siitä, että miten tulevaisuuden toiveenne ja halunne osuvat yksiin. Juurikin niin, että sinulla tulee halu tulla isäksi ja nuori tyttöystäväsi haluaakin opiskella, mutta koska nyt ehkä puhuu haluavansa lapsia piankin, kokee pettäneensä sinut ja suostuu lapsen hankintaan vaikka haluaisikin vielä jotain muuta. Okei, näin ei välttämättä käy, enkä missään mielessä usko, että painostaisit tyttöä. Vaara tämä kuitenkin on mielestäni juurikin siitä syystä, että vaikka 18-vuotias olisi kuinka kypsä hyvänsä, ei hänellä vielä ole elämänkokemusta samalla tavalla. Esimerkiksi mahdollisen eron pelko (ei varmaankaan kovin pitkää ja vakavaa suhdetta aiemmin takana) voi ajaa siihen, että haluaa liiaksi miellyttää toista.

Tietenkin oman haasteensa aiheuttaa teidän lähipiirinne. Ovatko he valmiita tukemaan teitä? Mikäli tukiverkko järkkyy nyt ja myöhemmin tulee ero, voi tytöllä olla aika ikävä tilanne.

Toisaalta taas kun kolahtaa niin kolahtaa ja rakkautta kannattaa vaalia. Asiat saa aina järjestymään, jos olet valmis tekemään töitä sen eteen pitäen mielessäsi sen, että tyttöystäväsi todella on vasta 18. Aikaa myöten tilanne tietenkin muuttuu. Ole kuitenkin varovainen teidän molempien vuoksi. Tyttö voi olla kovin kovin rakastunut nyt sinuun, mutta ensirakkaus ei aina ole se oikea ja jos tilanne muuttuu se voi olla myös sinulle kovin raskas paikka, koska olet jo vanhempi.

Onnea suhteellenne ja toivottavasti suhteenne kestää pitkään, mikäli näin päätätte.
 
[QUOTE="...";27942928]Voi toki toimia, mutta riskinsähän siinä on, kuten missä tahansa parisuhteessa. Ehkä ikäerosta johtuen hieman enemmän. Itse olisin juurikin huolissani jatkon kannalta siitä, että miten tulevaisuuden toiveenne ja halunne osuvat yksiin. Juurikin niin, että sinulla tulee halu tulla isäksi ja nuori tyttöystäväsi haluaakin opiskella, mutta koska nyt ehkä puhuu haluavansa lapsia piankin, kokee pettäneensä sinut ja suostuu lapsen hankintaan vaikka haluaisikin vielä jotain muuta. Okei, näin ei välttämättä käy, enkä missään mielessä usko, että painostaisit tyttöä. Vaara tämä kuitenkin on mielestäni juurikin siitä syystä, että vaikka 18-vuotias olisi kuinka kypsä hyvänsä, ei hänellä vielä ole elämänkokemusta samalla tavalla. Esimerkiksi mahdollisen eron pelko (ei varmaankaan kovin pitkää ja vakavaa suhdetta aiemmin takana) voi ajaa siihen, että haluaa liiaksi miellyttää toista.

Tietenkin oman haasteensa aiheuttaa teidän lähipiirinne. Ovatko he valmiita tukemaan teitä? Mikäli tukiverkko järkkyy nyt ja myöhemmin tulee ero, voi tytöllä olla aika ikävä tilanne.

Toisaalta taas kun kolahtaa niin kolahtaa ja rakkautta kannattaa vaalia. Asiat saa aina järjestymään, jos olet valmis tekemään töitä sen eteen pitäen mielessäsi sen, että tyttöystäväsi todella on vasta 18. Aikaa myöten tilanne tietenkin muuttuu. Ole kuitenkin varovainen teidän molempien vuoksi. Tyttö voi olla kovin kovin rakastunut nyt sinuun, mutta ensirakkaus ei aina ole se oikea ja jos tilanne muuttuu se voi olla myös sinulle kovin raskas paikka, koska olet jo vanhempi.

Onnea suhteellenne ja toivottavasti suhteenne kestää pitkään, mikäli näin päätätte.[/QUOTE]

Yksi 2-vuoden parisuhde ja toinen oli sitten vuoden pituinen juttu. Siinä tosin kumppanit ollu muutaman vuoden häntä vaan vanhempia.

Ja siis ei minullakaan ole nyt kiirre lapsille, jos tossa kolmevitosena sais vaikka ensimmäisen ja muija ois 23, niin ei yhtään hullumpi olis... :)
 
[QUOTE="julia";27942978]18v on vielä teini.Teini=13-19v[/QUOTE]

Eipä ole kovin kauaa ja täysi-ikäiseenhän minä olen sitoutumassa, enkä 16-vuotiaaseen vaikka laillista sekin olisi mutta minimi on minulle se että täytyy olla täysi-ikäinen.
 
[QUOTE="Pete";27943026]Yksi 2-vuoden parisuhde ja toinen oli sitten vuoden pituinen juttu. Siinä tosin kumppanit ollu muutaman vuoden häntä vaan vanhempia.

Ja siis ei minullakaan ole nyt kiirre lapsille, jos tossa kolmevitosena sais vaikka ensimmäisen ja muija ois 23, niin ei yhtään hullumpi olis... :)[/QUOTE]

ok. Mutta sinun tyttöystävälläsi ei olisi edes voinut olla aikaisemmissa suhteissaan paljoa vanhempaa miestä, koska silloin tämä entinen seurustelukumppani olisi nyt linnassa alaikäiseen sekaantumisesta.

No nuorena alle 20v saa kokeilla kaikkea ja elää nuoruutta.
Ei nämä ala-ikäisenä olleet seurustelut ole vakavia, joten oikeasti sinä alat olla hänen ensimmäinen vakavampi suhteensa.

Mutta kerroit tuossa alussa, että hänen vanhempansa eivät tiedä vielä sinusta mitään.
Kannattaisi kertoa nyt, eikä odottaa, koska aika suurella todennäiköisyydellä tytön vanhemmat tulevat tekemään kaikkensa saadakseen sinut pois tyttärensä elämästä.

Mutta aika näyttää.
 
Minä olin aikoinani 18-vuotias kun tapasin nykyisen avoimieheni. Ikäeroa meillä on 14 vuotta. Yhdessä ollaan oltu jo 7 vuotta, joista 2 naimisissa. Helppoa se ei ole, mutta jos rakkautta riittää niin mikäs siinä sitten. Sä tarvitset vaan roppakaupalla kärsivälisyyttä ja empatiaa siinä vaiheessa kun tytöllesi iskee "menovaihe". Mutta kun et rajoita liikaa ja olet kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja näytät arvostavasi häntä niin kaiken pitäisi mennä hyvin jos vaan on mennäkseen. :)
 
[QUOTE="Saana";27943078]ok. Mutta sinun tyttöystävälläsi ei olisi edes voinut olla aikaisemmissa suhteissaan paljoa vanhempaa miestä, koska silloin tämä entinen seurustelukumppani olisi nyt linnassa alaikäiseen sekaantumisesta.

No nuorena alle 20v saa kokeilla kaikkea ja elää nuoruutta.
Ei nämä ala-ikäisenä olleet seurustelut ole vakavia, joten oikeasti sinä alat olla hänen ensimmäinen vakavampi suhteensa.

Mutta kerroit tuossa alussa, että hänen vanhempansa eivät tiedä vielä sinusta mitään.
Kannattaisi kertoa nyt, eikä odottaa, koska aika suurella todennäiköisyydellä tytön vanhemmat tulevat tekemään kaikkensa saadakseen sinut pois tyttärensä elämästä.

Mutta aika näyttää.[/QUOTE]

;)

Voisin väittää, että hänen oman ikäiset kundit eivät osaa pitää naista kukkaa kämmenellä toisin kuin minä. Vanhemmat tekisi vain virheen jos pistäisivät tyttärensä kusipää hulttion heiteltäväksi, näin minä ajattelen vaikka toisaalta ymmärrän tuon logiikankin mitä tuossa selitit että yrittävät saada minut eroon hänestä...
 
[QUOTE="nana";27943094]Minä olin aikoinani 18-vuotias kun tapasin nykyisen avoimieheni. Ikäeroa meillä on 14 vuotta. Yhdessä ollaan oltu jo 7 vuotta, joista 2 naimisissa. Helppoa se ei ole, mutta jos rakkautta riittää niin mikäs siinä sitten. Sä tarvitset vaan roppakaupalla kärsivälisyyttä ja empatiaa siinä vaiheessa kun tytöllesi iskee "menovaihe". Mutta kun et rajoita liikaa ja olet kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja näytät arvostavasi häntä niin kaiken pitäisi mennä hyvin jos vaan on mennäkseen. :)[/QUOTE]

kun lähden itsekkin kupille. ;)
 
Kyllä se voi toimia, jos rakkautta riittää. :) Minä olin 16v ja mieheni 28v, kun tavattiin ja rakastuttiin. Minä aika kypsä ikäisekseni ja mies tosi nuorekas (ei kuitenkaan lapsellinen). Samat haaveet ja ajatukset tulevaisuuden suhteen. Yhdessä ollaan edelleen, oltu kohta 21 vuotta. Naimisissa, omakotitalo, 2 teinipoikaa... Ei ole ikäero meitä haitannut, muita haittasi alkuun kyllä.
Antakaa mennä, jos siltä tuntuu. Se toimii, jos on toimiakseen. Turha on liikaa tulevaisuutta pähkäillä. :)
 
[QUOTE="Saana";27943078]ok. Mutta sinun tyttöystävälläsi ei olisi edes voinut olla aikaisemmissa suhteissaan paljoa vanhempaa miestä, koska silloin tämä entinen seurustelukumppani olisi nyt linnassa alaikäiseen sekaantumisesta.
[/QUOTE]

Miten niin ei olisi voinu olla? Jos on 16v. niin on yli suojaikärajan.
 
[QUOTE="Pete";27943133];)

Voisin väittää, että hänen oman ikäiset kundit eivät osaa pitää naista kukkaa kämmenellä toisin kuin minä. Vanhemmat tekisi vain virheen jos pistäisivät tyttärensä kusipää hulttion heiteltäväksi, näin minä ajattelen vaikka toisaalta ymmärrän tuon logiikankin mitä tuossa selitit että yrittävät saada minut eroon hänestä...[/QUOTE]

Jaaaaa.... kuules, kaikki 18-vuotiaat pojat eivät ole samanlaisia kuin Sinä (ja kaverisi) olet ollut 18-vuotiaana. Osa on ihan fiksuja ja osaa arvostaa tyttöystäviään!
 
  • Tykkää
Reactions: DreaMa
Mä joskus olin 26 vuotiaana 17 vuotiaan kanssa. Kaikki ihmetteli miten mä voin olla sellasseen teinin kanssa, mutta sen ajatusmaailma ja kaikki oli paljon aikuisempaa kuin olisi luullut. Mut ei mulla silti käynyt mielessä et mitään vakavaa. Vaikka itekin kova bilettämään ja lapset ei ollu sillon mielessäkään, mut josain vaiheessa kumminkin ne ajatus maailmat muuttuis ja alkais eroamaan isommiks, mä alkaisin lapsiakin suunnittelemaan kun edelleenn mies todennäkösesti olisi biletys vaiheessa. Mun mielestä vaan tollaset 18 vuotiaat ei kauheesti mieti vielä elämäänsä eteenpäin päiväkerrallaan, mietitään opiskeluita ja jotain, harvemmalla niin naisella kuin miehelläkin on jo 18 vuotiaana suunnitelmissa lapsia.
Mut kaik on erilaisii.
 
[QUOTE="Pete";27943026]Yksi 2-vuoden parisuhde ja toinen oli sitten vuoden pituinen juttu. Siinä tosin kumppanit ollu muutaman vuoden häntä vaan vanhempia.

Ja siis ei minullakaan ole nyt kiirre lapsille, jos tossa kolmevitosena sais vaikka ensimmäisen ja muija ois 23, niin ei yhtään hullumpi olis... :)[/QUOTE]

Nää on sinun suunnitelmiasi... ehkä viiden vuoden kuluttua olisi "sopiva ikä" teille molemmilla hankkia lapsi.

Muista kuitenkin, että ensisynnyttäjien keski-ikä on kolmenkympin paikkeilla eli sinun suunnitelmasi todennäköisimmin toteutuu vasta 12 vuoden päästä tuon ihastuksesi kanssa :)
 

Similar threads

M
Viestiä
21
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
O
Viestiä
6
Luettu
2K
A

Yhteistyössä