35 v + odottajat, vol 5

[Minotchkin]

No niin neuvolassa tuli raippaa kuten arvasinkin :ashamed:
RR 117/86 ja hemppa 128.Arvot siis ok. Painoa on tullut marraskuusta 4 kg( ei kuulemma paha vaikka musta se tuntuu hurjalta) Syke oli Pullalla 150-160(eiks tää ole ns."tyttösyke"?). Kaikki Pullalla ok(vaikka pelkäsin että olen stressanut raukan hengiltä) ja kohdunkorkeus vastasi viikkoa. Pulla sai synninpäästön, minä en. Sain passituksen neuvolalääkärille raippaiskujen kera ja tänään sitten lekuri raippasi lisää ja pakkolomalappu kouraan.En huolinut kun loppuviikon sitten katsotaan..
Voi että kun tuli huono omatunto ja kökkö olo..Siis ylitunnollinen täällä hei...kaamee syyllisyys ja tuska saikusta..Yleensä haen sitä vasta kun pää on irronnut... :ashamed: :ashamed: En millään osaa olla itselleni armollinen tai armelias... :ashamed: :ashamed: Sata leimaa otsaan, saa kivittää

Hienoa ävm70 että kaikki oli kunnossa ja sitä myöden olokin jo parempi! :heart: :hug:

Oliivitar:Jälkikäteen minultakin onnea synttärisankarille ! :flower:

 

[Poni06]

minotchkin Kannattaa vain koittaa kuunnella lääkäriä ja ajatella pikkuista, jotta ei joudu ihan sairaalaan pakkolepoon. Itse ole yrittäjä ja esikoista odottaessa minulle oli kamala järkytys, kun minut määrättiin saikulle. Oikein hävettää jälkikäteen, kun purskahdin lääkärissä itkuun ettei minä voi saikulle jäädä ja kuinka minun yrityksen nyt käy. No kaikki järjestyi ja sain raskaisiin tallihommiin lomittajan. Itse pystyi opetustunnit pitää. Saikulle jäädessä vasta tajusin tilanteen vakavuuden ja sen kuinka väsynyt olin. Koko loppuodotuksen lepäsin ja hiljaa hissukseen kävelin. Vauva kuitenkin syntyi 35+1. Kakkosen kanssa sama homma, mutta saikku alkoi jo rv 19. Ekat supparit tuntui rv 13! Kakkonen pysyi matkassa onneksi rv 38. Nyt varmasti taas saikku alkaa tai tulen sitä pyytämään jo aikaisemmin, koska tahtoisin vähän paremmassa kunnossa pysyvän ja niin ettei tarvi koko ajan pelätä. En tahdo mitenkään pelotella, mutta pohdi asiaa ja laita asiat tärkeysjärjestykseen niin ei tarvi huono omaa tuntoa saikusta potea.

Täällä vaan väsyttää ja väsyttää. Eipä minullakaan mitään keskiraskauden reippautta ole koskaan ollut, mutta eihän sitä tiedä vaikka se nyt tulisi .
-Poni 7+0

 

[Lintukoira]

Ohop, olipa kivan vino pino päivityksiä ja neuvolakuulumisia . Kiva muuttohaukka että pienokainen on kasvanut mukavasti , oliivittarelle tsemppiä ultraan. Me oltiin 3D/4D ultrassa, ja olihan se aika hienoa nähdä pienokainen vatsanahan läpi .

Ävm70 - joko olet parantunut? Tuota vatsatautia on todella paljon liikkeellä. Olikos se nyt noro- vai rotavirusta. Omat vanhemmat sairastivat sen vuodenvaihteessa, sisko & siskonpoika viikko sen jälkeen. Pinnat kuulemma pitää desinfioida jos vieraita meinaa ottaa vastaan, tai pitää odotella 10 päivää. Virus ei tartu kumma kyllä taudin sairastaneilta ihan helposti, vaan virus jää elelemään esim. kahvoihin ja valokatkaisimiin jne.

Voi Mino, olen Ponin kanssa ihan samaa mieltä. Tuo saikusta johtuva huono omatunto on syvään juurrutettua pään sisäistä työmoraalia, mutta usko pois, kaikki järjestyy työn puolesta, vaikka jäisitkin saikulle. Jää ihmeessä. Välillä minullekin iski laiskuuspuuskia työnantajana, ja pääsihän sitä itse helpommalla, kun joku teki saikulta käsin töitä. Mutta se "järjestely"risti on työnantajan kannettava, ei sinun. Tilannetta "käytetään hyväksi" niin kauan, kun sinä annat periksi. En tarkoita sitä että itsekään olisin ketään tarkoituksella ajellut saikulta töihin, mutta jos joku sanoi että voi tehdä pari tuntia kuumeessa töitä, se tarkoitti, ettei minun sitten tarvinnut puskea 16 h päivää. Tottakai suostuin, laiska kun olen. Mutta rajansa kaikella - yhden kerran olisin antanut jonkun tehdä töitä kipeänä, seuraavana päivänä ei olisi tullut kuuloonkaan. Olet minun mielestäni jo joustanut niin paljon, että nyt kaivattaisiin joustoa toiseen suuntaan. Pysy lujana. Älä anna kenenkään jyrätä yli.

Joh, jospa nyt suuntaisin syömään ja koiruuden kanssa pihalle tuonne pakkaseen... Brrr... Palataan taas - ja laittakaa lisää kuulumisia - kivaa lukea miten teillä menee . LK 36+3

 

[Minotchkin]

Poni ja LK: Mutta kun...järki sanoo, että olen oikeutettu lepoon ja sitten joku ylitunnollisuuden kello alkaa kilkattamaan jyräten kokonaan järjen alleen ja huono omatunto ottaa ylivallan-onko siihen lääkettä? Kotoota on opetettu asettamaan rima korkealle ei matalalle ja armo on ihan tuntematon sana kiitos ihanan äidin joka on opettaja. Sen voin allekirjoitta, että opettajan lapsilla on tuplasti rankempaa...Ope on ope kotonakin...:kieh: Heh terkka sanoi tuon tuosta koivuniemen herran vitsausten välissä että etkö sä huomaa; ajattelet vain muita ja kuinka niillä on sitä tätä ja tota missä olet sinä itse...
Niin sellaien minä olen, unohdan itseni ja pyrin aina ajattelemaan isompaa hyvää eli tässä tapauksessa meidän työtiimiä ja niiden hyvnvointia...jokainen lenkki on tärkeä...itse olen vain pieni lenkki.

Me ollaan menossa 3D/4D ultraan. Jäppisesta ei ole käyty joten nyt mennään.

Nyt heräsi jäppinen, menemme aamupalalle.

 

[äiti vm70]

Mino älä aseta pullaa työtiimisi edelle!!! Eikös se pitäisi olla nyt elämässäsi ykkönen? Masuasukkisi hyvinvointi????
Anteeksi, tuntuu vain niin pahalta puolestasi :ashamed: En siis jatka enempää, sinähän valintasi teet :ashamed:

Täällä selvitty vatsataudista, itselläni ei sit loppujen lopuksi tullut ylös/ulos mistään eli kärsin loppujen lopuksi vain siitä vatsasärystä, poltoista jotka sit onneksi loppuiltaan helpotti. Isot likat olivat vielä eilisen poissa koulusta kerätäkseen voimia ja kun tiistai-illalla nostatti kuitenkin sit pientä lämpöä niille niin parempi oli varmistella. Tänään menivät jo tuonne kouluun.

Itse pitäis tosiaan alkaa siivoilemaan ja pyyhkäistä nuo ovenkahvat ym.pinnat kloritella kun terkkakin siitä sit sanoi et jos ollut hmmm.... kummassa nyt sit tarttuu pinnoista niin voipi tulla uudestaan.

Täällä ei siis kummempaa, jaksuja kaikille, palaillaan :wave:
Ävm70 ja "pikkukakkonen" 33+5 :heart:

 

[Lintukoira]

Mino, ylitunnollisuudelle ja velvollisuudentunnolle on olemassa lääke: loppuunpalaminen - tai sinun tapauksessasi toisenlainen tragedia . Kantapää on paras opettaja, mutta sen soisi aina antavan opetuksen itselleen, ei esim. masuasukille. Hidasta, ole kiltti. Jos ei kotoa opetettu armoa, niin ajattele millaisen esimerkin olet itse antamassa omille lapsillesi. Älä opeta / siirrä heille kiltin tytön syndroomaa. Siitä on kärsinyt jo liian moni "hyvä ja kiltti oppilas".

Itse kävin loppuunpalamisen läpi 2001, olin IT-alalla töissä, vedin 1,5 vuotta vaivaisia 10-16 h päiviä 6-7 pv viikossa. Olin vastavalmistunut, oikea hikipinko koulussa, ja halusin osoittaa kaikille ja ennen kaikkea itselleni, että pystyn mihin vaan. Saatoin mennä aamulla kahdeksaan asiakaspalaveriin ja lähteä töistä kotiin 01-04 aamulla. Muistan elävästi (elin silloin yksin), kun oli keittiöremontti meneillään ja keittiön seinä piti saada maalattua, kun remonttimiehet tulivat seuraavana päivänä asentamaan kaappeja. Aloitin maalaushommat sitten hetken levähdettyäni kello 01:30... Kaikki sen eteen, etten vain tiimiäni jättänyt yksin, ja suoriuduin, ihan sama mitkä olosuhteet.

Romahdus tuli yhtäkkiä, täysin varoittamatta, ja siinä meinasi käydä hassusti. Olin näet totaalisen stopin tullessa sitä mieltä, että on kunniakkaampaa kuolla kuin epäonnistua ja myöntää ettei jaksa. Hulluutta, kun jälkikäteen ajattelee. Puhuin koko yön isäni kanssa puhelimessa, kun romahdus tuli (ihan yhtäkkiä vain aloin itkemään, enkä pystynytkään enää lopettamaan). Kerroin, etten jaksa enää, mutten kehtaa mennä töihin ruikuttamaan. On niin paljon helpompaa päättää kaikki, kuin kohdata epäonnistuminen (miettikää nyt, mitä kaikkea typerää voi nuoren ihmisen päässä liikkua...) Isä vain hoki, ettei ole sellaista työtä, jonka takia kannattaa antaa oma henkensä. Tässä sitä ollaan vielä, mutta hetken hulluudessa sitä olisi saattanut tehdä äärimmäisen typeriä ratkaisuja...

Mino, ei masuasukinkaan terveys tai henki ole uhrattavissa. Älä tee samaa virhettä kuin minä... Sitä aina ajattelee, ettei mitään kuitenkaan satu, että kaikki menee hyvin - mitäs jos ei menekään?... Ja itse aiheuttaa jotain sellaista, jota ei voikaan enää korjata?... Miten sellaisen kanssa pystyy enää elämään?.. Pysähdy, ajattele muita eli masuasukkia. Masuasukki ei ole enää sinä, vaikka lainaakin ruumistasi muutaman kuukauden. Jos kroppasi ilmoittelee merkkejä, että masuasukki on liian rankassa kyydissä, kuuntele kroppaasi, se vain välittää pienokaisen sen hetken tilanteen.

Olen pahoillani saarnasta, eikä asia minulle kuulu. Mutta jos joku olisi joskus omalla työpaikalla myöntänyt palaneensa loppuun (tunnistin saman epätoivon oireet muissakin vasta jälkikäteen), olisin itse "vertaisiltani" tarinan kuullessani ehkä tunnistanut oireet, ja osannut hidastaa...

 

[muuttohaukka]

oliivitar :flower: synttärionnea, viikon päästä perästä tullaan..

Sokerirasituksessa tuli siis käytyä, hyh kun tuli huono olo siinä välillä :$ Mutta arvot oli kaikki ok, sopivasti alle viitearvojen. Tää reppu nyt vaan tykkää kasvaa, eiköhän tuo tasoittune jossain välissä. Repii vaan noita kudoksia ylävatsalla tosi kipeästi, illat yhtä h-vettiä jos ei muista/jouda makoilemaan vähän väliä. Ei ole tosiaan "vanhan" liha enää niin elastinen

Sain vauvalle liinavaatteita kierrosta ja pesin ja silittelin hyllylle; pesänrakennuspuuhissa siis. Mahtaapi ollakin viimeiset silittelyt niille, heh. Ja pinnikselle pitäisi alkaa raivata tilaa omasta makkarista, on vaan tullut kerättyä noita projekteja (kestovaippojen tekoon innostuin..) ettei tahdo tämä rajallinen kykenemisaika päivässä riittää..

Mino, mulla on ollut vähän samaa vikaa pienen iän, hyvä ystäväni sai vähän järkeä päähän, kun sanoi, ettei ole kuullut yhdenkään pampun vielä kantavan kummulle kukkia itsensä työlle uhraamisesta.. Sairastaminen on ihmiselle kuitenkin ihan normaalia. Vaan onhan se vaikeaa päästä pinttyneistä tavoista eroon, loma tarpeen vaatiessa ei kuitenkaan tee sinusta ihmisenä/työntekijänä yhtään huonompaa.

3D/4D-asiaa, kävin rakenneultrassa Kysillä n. vkolla 21-22 ja siellä oli käytössä 4D-ultra muutaman kivan kuvan sain muistoksi, mutta kyllähän niihin sen verran jotain "kaikuhäiriöitä" tahtoo tulla, ettei näköiskuvaa voi kauhean kauniiksi sanoa Ihan mukavaa vaihtelua kuitenkin oli sitäkin katsella.

Tjaa, pyykinlevitykseen tästä, kohta esikoiset koulusta kotiin..

27+4

 

[Minotchkin]

Kavelit rakkaat :hug: Kyllähän minä tiedän tuon kaiken ja että en voi itsekkäästi vain päättää enää omasta puolestani koska vuokralainen on kyydissä hänen hyvinvointinsa tulisi olla ykkönen. NIin ja saarnata saa ja paasta, en ole siinä suhteessa herkkänahkanen.Kestän totuuden suoraan päin pläsiä läiskittynä mieluummin kuin hymistelyn(jota inhoan). Olen itsekin suora ja rehellinen, odotan ja vaadin sitä muiltakin. Älkää siis huolestuko, en nokkaantunut teille! :heart:

LK:AIkamoinen(epämieluisa) kantapääkokemus sinulla. Kauan sinulla kesti tuosta toipua? Oliko se juuri tämä isän kanssa keskustelu joka avasi silmäsi ja tajusit asioiden oikean laidan?

Kyllähän se taasen pisti nöyräksi( ja vähän herkäksikin) kun dopplerilla sydänääniä kuunneltiin. NIin ja satatuhatta leimaa huono äiti passiin ja syyllisyys kaupan päälle sekä pelko, että olen toisen stressillä pilannut..kaikki nämä tuli jo neuvolassa. Siksi raipan iskut osui ja upposi ja kävin kiltisti(mutinoiden kera tietenkin) neuvolalääkärillä ja suostuin pakkolomaan.
Olen niin tottunut menemään tukka tuubilla että tämä hidastaminen on minulle tosi vaikeaa, saati sitten totutella siihen että haloo kukkuuu PUlla on kyydissä. Jos kumpua ja ilmakuplia ei olisi en varmaan "muistaisi", että mulla on kyydissä pieni.
Vika onkin minulla korvien välissä ja kuten muuttohaukka totesi, on vaikea päästä eroon pinttyneistä tavoista ihan yks kaks yllättäen.Oman kehon muutosvastarinta on yllättävän voimakas.
Vaan yritän nyt rentoutua ja laskea hiljalleen vähän kierroksia.Saa siis ottaa ratsastusraipan ja piiskata jos alan liikaa taas käydä kierroksilla. En edes itse huomaa kuinka lujaa meen ennen kun joku räväyttää mua päin näköä. :ashamed: :ashamed:

Uskaltaako tunnustaa...uskaltaa raippauhan allakin Kyllä mä laitoin meiliä tänään töihin ja kysyin sijaistajalta et miten siellä menee...*juoksee äkkiä nurkkaan kasvot sinne ja odottaa saarnaa* :ashamed: :saint: :saint: :saint: :saint:

Kirjastossa käytiin jäppisen kanssa ja nyt on kasa kirjoja odottamassa. Illemmalla vielä pulkkamäkeen.

Pakkolomalainen MIno ja Pulla 18+2

 

[Lintukoira]

Mino; ei raippaa vaan lempeää tönimistä ainakin tältä suunnalta Toipumisesta: Jäin palkattomalle omalle lomalle 3 viikoksi. Lääkäristä sain vain nukahtamislääkkeet; loppuunpalaminen ei vieläkään ole diagnoosi, eikä siitä saa edelleenkään sairaslomaa. Itsetunto ja persoona hajosi palasiksi, ja palasten keräilyyn meni puoli vuotta. Sen jälkeen iski jälkiraivo ja kiukku, otin loparit, ja muutin pk-seudulta kauas Itä-Suomeen pienen yrityksen leipiin zeniläistä rauhaa etsimään.

Mulle kävi hyvin - suora esimieheni (45 vuotias mies!) joutui pakkoloman lisäksi psyykenlääkkeille. Hän koitti lopettaa lääkkeiden käytön 1 vuoden jälkeen. Siitä sitten menikin suora kyyti psykiatriselle. Ei oikein toipunut ikinä. Nykyään tekee ns. suojatyöpaikassa lyhyttä päivää. Meillä kaikilla oli ihan törkeän korkea työmoraali, ja me elettiin kuin pienessä perheessä, eli työkaveria ei jätetä vaikka pää olisi poikki. Voi jospa joku olisi herännyt siitä unesta ajoissa...

Vasta jälkikiukku puolen vuoden jälkeen avasi silmät. Nöyristelin kuin selkäänsä saanut koira romahduksen jälkeen, ja olin kiitollinen että yleensä sain pitää työpaikkani. Silmien avautumista edesauttoi silloisen työnantajani paistattelu mediassa, kuinka projektien aikataulut pitää ja hänellä on ainoa kannattava uusmediayritys koko valtakunnassa. Ja hänestä tulikin myös miljonääri yrityskauppojen myötä. Sitten vasta tajusin että kaiken sen uhrautumisen hedelmät poimii ihan joku muu kuin minä. Arvaa raivostuinko... Hyvä kokemus kaiken kaikkiaan, ja opettanut ihan hirveästi työnantajana toimimisesta, sekä ns. yritysmaailman arvoista. Oman firman sekä elämän eka ja tärkein arvo on ollut inhimillisyys - ja pidän huolen tasan tarkkaan, että se ei ole vain sanahelinää, vaan pitää joka tilanteessa. Toinen hyvä ohje on ollut, että koitan tehdä kaiken aina päinvastoin kuin ex-työnantajani...

 

[Minotchkin]

Lk: Mä kestän kyllä raipan(omaan sellaisen itse ratsastusharrastuksen takia) iskut kun tiedän ne ansainneeni :ashamed:

Huh sulla on ollut rankka tie-mutta opettavainen ihan selvästi. :hug:

Minä taasen viis veisaan pomosta ja pääkallopaikasta, meidän pieni toimistomme( 4 henkeä) on se mikä toimii mun "perheenä" päivisin ja kun on 3 miestä ja mä niin arvanet varmaan kuka on se selkäranka ja tuki ja turva(kyllä eivät he sitä ole pyytäneet mutta kas minä tällanen matriarkka tyyppi otti sen asiakseni) joka yrittää pitää pallot pyörimässä. Jokainen lenkki on tärkeä ettei mikään raaja ontuisi..ja tästä saan siis kärsiä nahoissani. Täysin oma vika :ashamed: Meillä on se kato, että toimisto on uusi, kun aloitin vuosi sitten oltiin kahdestaan yhden ukkelin kanssa ja kesällä ja nyt sitten syksyllä tiimimme on saatu kasaan eli tässä on myös kyseessä uuden toimiston käyntiin saattaminen jonka varmasti yrittäjänä tiedät että vaatii aina alussa paljon ponnisteluja ja vaivaa...Lisäksi meillä on nyt se trendi että meillä tulee uusia asiakkuuksia liukuhihnalla ja kun 3 uutta tulee kerralla samassa rysässä niin se on aikamoinen pommi jokaiikalle meistä...ja siinä raskaus ei ole hyväksi vaan haitaksi koska se vaatii aina paljon enemmän perustaa kaikki aasta ööhön..jokainen oman lenkkinsä ketjussa että saadaan hommat pelittämään.

Enhän mä ihan osaa vaan olla.. :ashamed: Eilinen meni taas tukkatuubilla mutta ei ollut työasiaa eikä niin aikataulutettua kuten töissä mutta silti.Eikä jäppisen kanssa voi levätä sillä tavalla kun jos olisin ollut itekseni. En kyllä raaskinut viedä häntä hoitoon että olisin ite voinut sylkeä kattoon ts. pakkolevännyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mino ja Pulla 18+3

 

[äiti vm70]

Voi Mino sun kanssa :ashamed: :ashamed: Yritä nyt hellittää edes vähän Pullan takia, laita se nyt ihan ykköseksi, joookos |O Niiden on kuitenkin jossainvaiheessa pärjättävä ilman sua kun Pulla on syntynyt ja olet kotona

Lintukoira tosi rankkaa luettavaa :hug: Onneksi kaikki kääntyi kohdallasi oikein päin.

Mua on alkanut stressaamaan kun neuvolassa kysellään et onko jo vauvan tavarat laitettu valmiiksi ja jo toistamiseen sanoin et ei, kaikki on kyllä suht kädenulottuvilla mutta kun ensin pitäis saada isot likat päästä muuttaa mökkiin ja sit pikkuneiti isojen tyttöjen huoneeseen :ashamed: Esikko on ottanut kamalat paineet maalauksista ja eilenkin oli taas maalaamassa iltamyöhään et saapi valmiiks, enää ei olis kuin yläkertaan menevät raput ja alakerran lattia. Raput sanoi maalaavansa tänään ja lattian sunnuntaina niin sit olis siltäosin valmis. Mies lupas jatkaa huomenna sähkötöitä mut kun sitäkin saa aina patistaa :headwall: :headwall: Toiveissa olisi siis että kahden viikon sisään olisi lopultakin valmis.....

Aamulla meinas päästä itku kun ensin mies tulee alakertaan ja vaahtoo et oon laittanut sen fleacepaidan jonnekkin kun oli jättänyt sen nukkumaan tullessaan sängynpäätyyn et olen myllännyt nyt sen sit johkain ja samaan syssyyn et mene nyt kattoo et nousiko se pikkuneiti kun ei hän ehdi jäädä kattomaan kun ei siitä neidistä ota selvää et nousiko vaiko ei, niin sanoinkin et olipas virhe tehdä enää pikkuneidille kaveria et kun sulla ei tunnu olevan edes noin pientä aikaa katsoa tahi odottaa neitiä et puhumattakaan et mulla on kohta sit hoidettavana ja revettävänä kattomaan kaikille samaiseen aikaan kaikki :'( Ja se paita kuitenkin oli siinä sängynpäädys mut kun on sokee niin minkäs mahtaa :/ ja eikä sillä mikään kiire ollut kuhan ei vaan viittinyt ootella toista....

Illalla olin vanhempainillasta kun keskimmäinen hakee jatko-opiskelemaan ja lähteissäni sanoin et kato nyt mikä on tilanne keskimmäisen kanssa et pitääkö lähteä käyttää tk.ssa kun valitti kurkkuaan ja sillä isot punaset läiskät kaulassa et jos alkaa vaikka henkee ahistaa tjt. niin sit yritti soittaa sen 100x ainakin tuntu siltä vaik puhelin äänettömäl mul, sit jätti karjuvan viestin et hän nyt lähtee sinne tk.hon istuu koko illaks jne. vaik ei niillä ollu siel kauaa menny mut se periaate et joutuu lähtee käyttää jotain jossain niin on niin kamalaa :x Ainoo et siel oli ollut joku venäläinen joka ei ollut edes kattonut neitin kurkkua tahi kaulaa missä ne läiskät mut olivat sit ottaneet nieluviljelyn et saapi sit tänään soitella et oliko siin mitään. Musta jotenkin tuntuu et mulla hitsaa niin kaikki miehen olemiset ja tekemiset niin kiinni tälhetkel kuin olla ja voi :ashamed: Kaipa tässä alkaa jo käymään itsekkin niin ylikierroksii kun tuntuu et aika käy vähiin :/

Eipä mun pitänyt tänne mitään tällasii kirjottaa mut jotenkin vaan lipes tää omakin purnaus ja rutina :ashamed: Anteeks :'(

 

[Lintukoira]

Ohop Mino, tiedän tunteen. Mulla loppuvaiheessa iski taas asiakaskato, ja paniikissa ryntäilin pitkin Suomea myymässä firman palveluksia, ja koitin myydä yritystä siinä sivussa. Pitkiksi tuli päivät. Mulla on varmaan napero stressattu kans sekopäiseksi, mutta mun kroppa (tällainen karjalaislähtöinen karjakkomalli) on sen verran monisatavuotisilla aamulypsyillä piiskattu suvun puolesta, ettei se reagoinut. Mutta kun mulla on ensimmäinen, ja kauan toivottu ja yritetty, olisin lopettanut siihen paikkaan jos kyytiläinen olisi antanut merkkejä itsestään kropan kautta... Vaikea tasapainoilla, tiedän... Mutta miksi aina sinä (tai minä ) on se, joka joustaa? Eikö vain uskalleta antaa tilaa & vastuuta muillekin? Haluaako sitä itse vain olla korvaamaton? Delegointi on vaikeaa, ja olen aina pelännyt kontrollin menettämistä enemmän kuin mitään muuta, mutta jouduin opettelemaan sen omassa firmassa. Kaikkea en vain pystynyt ja ehtinyt itse. Se on harjoiteltava. Pieni askel kerrallaan. Luovuta vastuuta myös muille. Aina ei homma onnistu, mutta hitto - sellaista vaan on elämä.

 

[Lintukoira]

Ävm70: oon ainakin oman miehen kanssa todennut, että kyllä miehilläkin on menkat. Olispa vaan niin, että ne vois kalenteria katsomalla ennustaa... Joku sitä ehkä stressaa, ja aiheuttaa tuollaisia purkauksia?.. :headwall: Jaksamista - kyllä se tilanne tasoittuu ja mieskin rauhoittuu. Tänne vaan itkut ja purkaukset :hug: - ei haittaa.

 

[Minotchkin]

ÄVM70: :hug: :hug: Saa purnata ja valittaa! Ei haittaa niin me muutkin tehdään Jaksuja olotilaan!

Juu Pulla on tärkeä ja etusijalla mutta kun velvollisuuden tunto on voimakas..sitä on vaikea selittää.

LK: Ah niin tuttuja mietteitä.Kerrankin joku joka ymmärtää mua(lue kahjoa) :hug: :hug: Kiitos sulle siitä!

No niin uusin vitsaus töistä *kihisee raivosta* :headwall: :kieh:
Kohde joka siirtyi joulukuussa sisäisesti talon sisällä niin nyt kysytään et onko tehty palkkiot viime vuodelta. Johon vastasin että ei ole kun se siirtyi että mulla oli täysi työ olemassa olevista(silloin tein niitä yhdeksän iltoja) vääntää. HALOO miksi eivät kysyneet(kun kohde siirtyi joulukuussa kuitenkin jo) että onko tehty vai ei..nyt sitten ihmetellään kun ei oo tehty.
Pitääkö mun juosta joka hiivatin asian perässä ite.Otetaan haloo selvää asioista. ALko heti savu nousemaan korvista...argh :headwall:

 

[Lintukoira]

Pidä huoli Mino ettet opeta niitä siihen, että istuvat koko ajan peukku p**ssä, kun ovat tottuneet, että sinä tulet ja selvität tilanteen. Sorruin siihen aiemmin tämän tästä, kunnes rakas kiukkuinen mieheni huusi päin naamaa, että TUKAHDUTAN hänet tekemällä aina kaikki hänen puolestaan, enkä anna hänelle yhtään tilaa hengittää, kun aina neuvon ja meuhkaan, sählään ja säädän niin, ettei hän ehdi mukaan ollenkaan.

Sen jälkeen havaitsin, että työpaikalla kasvaa "mammanpoikia", jotka tottuvat hyvään palveluun - mami-matriarkka eli minä kyllä hoitaa hommat - ja riittää, että he tekevät asioita sinne päin, kun joku muu kantaa vastuun ja korjaa virheet. Älä vain opeta ketään siihen... Etkä ole kaheli, olet vain ylitunnollinen .

Nyt lähden kaupungille tuulettumaan (lue: lyllertämään) - vielä on pari viikkoa aikaa olla itsekäs, sitten se loppuu. Jaksuja kaikille mahankasvattajille :hug: LK 36+5

 

[Minotchkin]

Lk: :hug: Kiitos, olet mainio! Mut mun pomo joka vissiin sitä oli kysyny on nainen Mutta joo olisi kysyny sillon joulukuussa kun tönö siirtyi että teetkö sinä vai tehdäänkö täällä pääkallopaikalla...Haloo kukkuu nyt tammikuussa ihmetellään että missä on viime vuoden palkkiot. :headwall: No ei vaine mä jouduin tekemään viime vuoden palkkiot meille ulkoa tulleeseen kohteeseen(jonka paperit on sekaisin kuin ellun kana) kun edellinen toimisto niitä ei ollu vaivautunut tekemään...ja toisessa uhkaa sama homma, joudun ne varmaan tekemään, tuksin on siinä(kään) kohteessa niitä tehty!

Hauskaa kaupunkireissua! Mä meen pukemaan jäppistä ja lähden kaivamaan autoa lumimyräkän keskeltä ja hakemaan koululaista kyytiin.

 

[oliivitar]

:heart: Huomenta :heart:

Vauva vastasi viikkoja ja painoi 343g, rakenteetkin olivat kohdallaan. Hienoa! Hämmennystä kätilölle aiheutti sitten hematooman/istukan ultraus. Ei ollut ennen vastaava nähnyt. Joten lääkäreitä harjoittelijoineen kävikin tutkimassa kohdun saloja. jossain vaiheessa huomasinkin olevani lääketieteellnen objekti latinan kielen keskellä Tulipa raskauteni tutkittua ja hutkittua kunnolla! Täyttä selvyyttä viiden sentin halkaisijaltaan olevalle "kohdalle" ei tullut. Virtausta siinä ei ollut, joten joko se on kudoksiin imeytyvä hematooma tai lisäistukka, minkä ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Synnytyksessä sitten selviää. Sain kuitenkin vielä kontrolliajan. Kysyin sitten kätilöltä hälyn laskeuduttua, vilahtiko sukupuoli... Hän naurahti, että otti SIITÄ kuvankin =) Ja totta tosiaan! Meille tulee POIKA! :heart: Ihanaa. Nyt on ihana ja levollinen olo, kaikki on täydellistä Täytyy nyt nauttia tästä ennen kuin on taas jotain, tai yksinkertaistettuna arki saapuu....

Minolla riittää painiskelua itsensä kanssa! Vaikka olen kotona viettänyt jo useamman vuoden, olen tottunut pitämään langat käsissäni! Nyt jouduin osan niistä luovuttamaan isännälle ja lapsille kun jouduin osittaiseen lepoon. On ollut hirmu vaikeaa olla puuttumatta imurointiin, järjestelyyn ja katsoa kaaosta ympärilläni, mutta totesin että näinkin voi elää :ashamed: Lapset ovat nauttineet keskusteluista sohvalla ja hyvin ovat puut sisälle kantaneet, ja miehenkin luotsaama keittiö on ihan ok, En olekaan niin korvaamaton, ja saatan olla mukavampikin sohvalla kuin rätti kourassa Tsemppiä!

[/b]Äiti vm70 Jaksuja hormoonimyllerrykseen, täältä tullaan perässä!!

Kiitokset kaikille onniteluista! Oliivitar ja Heppuli 20+1

Toivottavasti kuva näkyy ja taisi lihavoinnitkin mennä miten saattuu....

http://www.aijaa.com/v.php?i=5664531.jpg

 

[äiti vm70]

Oliivitar Onnittelut upeista ultrakuulumisista :heart: :flower: vaikkakin ainakin kuvassa että viikoissa tuo pikkuprinssin paino taitaa olla hiemen enemmän mitä kirjoitit, tainnut ainakin ykkönen jäädä pois

Voi kun prismassa ihania vauvan vaatteita -50% alessa, harmi kun en tiedä kumpi tulee niin jäi moni vaatekappale ostamatta mutta tarttui sieltä mukaan ruskeana se lämpöpussukka missä ne turvaistuimen vyöreiät, olen sitä jo kuolannut pitkään enkä ole raaskinut sitä ostaa vaikka olikin jo ollut -30% ales mut nyt kun se jäi enää maksaa 9,45? niin het tarttu mukaan =) Samoin ostin sit ruskean kaksosasen puvun jossa paita että housut, käy molemmille mut 68cm kun mieskin sano het et tuohan on sille iso mut sanoin et kasvaahan se et onhan sit kiva et on uutta myös kasvaessaankin Löysin mä sit pikkuneidillekkin jotain uutta ettei ilman jäänyt
Se mitä en vieläkään ole löytänyt tai on siis alessa mut vasta 20% ollu niin enstalveks pikkuneidille talvihaalareita ja toppakenkiä eli jään edelleen odottelemaan niiden halventumista

Jess, mieskin sai taas sähköhommia tehtyä mökissä, sillä oli esikon kummisetä apuna. Nyt siis alakerran lamput paikallaan et yläkerras enää pistorasiaa ja lamppu niin sit olis nekin valmiina =) Viimeistään huomenna esikko sano maalaavansa alakerran lattian, eilen sai maalattua raput mut uurastikin ilta puol 11 asti mutta into on kova saada valmiiksi niin eihän siinä sit mitään, tämä mamma vaan on týytyväinen että itse tekee eikä odota et muut tekee

Mut nyt toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua ja jaksuja :wave:
Ävm 70 ja "pikkukakkonen" 34 :heart: poks''

 

[amati]

Hei!

Hieno kuva ja onnea hyvisä uutisista ultrassa oliivitar =)

Itelläni rakenneultra kahden viikon päästä eli 15.2 toivottavasti sillonkin on kaikki hyvin...
Kotidoplerin hankin tässä muutama viikko sitten, vähän vaimeasti äänet kuuluu mutta ihmekkös tuo kun istukka on etuseinässä. Vähän tuolta sivustasta joutuu ääniä ehtimään mutta sieltä ne sitten onneksi löytyy

Kakkupohjan paisto tässä menossa, huomenna tulee taas vuosia
lisää :ashamed:

Jaksamisia kaikille mammoille!!! Itelläkin välillä hermo menee näitten kaikkien "hullujen" kanssa...

a rv17+5

:wave:

 

[Minotchkin]

Hieno kuva Oliivitar :heart: :heart: Wau. POIKA. On se kiva tietää nyt jo sukupuoli. Helpottaa hankintoja. Upeeta, että kaikki on hyvin. Mulla on vielä matkaa 11.2. on rakenneultra.. Ehkä Pulla suostuu sitten näyttämään sulonsa..Meinaa olen kyllä aika vakuuttunut (lue päättänyt heh), että hän on tyttö

Eikö se ollut niin, että tytöillä oli kovempi syke?

Onnea Amatille synttäreiden johdosta. :heart: :flower: :hug:

Meillä on vietetty jäppisen 5 v kemuja.Kummitäti ja äiti oli kylässä. Koska en voi sietää kermakakkuja tein juustotortun(vadelmista) Ei vaan itse napannut syödä juuri teelusikkaa enempää. Muut kehuivat hyväksi.Olihan tuo mutta kun ei maistu niin ei maistu.

Viime yönä meillä herättiin kirkumaan Kuulemma näki kummituksen katossa..MIstä lie tuonkin saanu päähänsä. Muutenkin tuntuu olevan pimeän pelkoa liikkeellä-kuuluiko tää jotenkin ikään? :| Jouduin sitten viereen(ja siihen kuukahdin) ja nukuin todella huonosti sen mitä nukuin. Jätkä on kova pyörimään ja oli sangen ahdasta... :/

Olisipa minullakin hankittuna kotidoppler..välillä olisi kyllä mukava tarkistaa etten ole stressanut Pulla hengiltä :ashamed: :ashamed:

Huomenna lähtevät poppoo rinteeseen, jätkä ekoilla laskettelusuksillaan..saa nähdä mitä tulee. Minä jään suosiolla vihdoin lepäämään.. Maanantaina ois taas mentävä sorvin ääreen.. :headwall:

Mino ja Pulla 18+4

 

[äiti vm70]

Amati Synttäri Onnittelut :flower: :flower:

 

[Lintukoira]

Synttärionnittelut Amati, ja oliivittarelle iso onnitteluhalaus ultrakuulumisten johdosta :flower: :flower: Ja Minon jäppiselle 5 v onnittelut :flower:

Taas tuli käytyä neuvolassa tsekissä. Painoa kertynyt muutama sata grammaa viime viikosta (jipjip!!) ja verenpaineetkin ok, samoin muut arvot. Vaavelin sykekin on tasainen. Mitä niistä sykkeistä sanottiinkaan? Mitä on poika-, mikä tyttösyke?... Kaiken näköisiä arvailuja on sekä sukulaiset että kaverit esittäneet, saa nähdä kumpi sieltä sitten oikeasti pukkaa .

Löydettiin neuvolatätin kanssa yhteisiä tuttuja sisarusten kautta (sietämättömät samassa taloyhtiössä asuvat naapurit), ja nauraa rätkätettiin niiden tempauksille ja jutuille niin kovasti, että verenpaineen mittauksesta ei sitten tullut oikein mitään . Olipas hauska neuvolakeikka .

Se on meillä enää 2 vkoa ja 6 päivää jäljellä laskettuun poksautukseen. Alkaa kohta jänskättämään... Kaikki alkaa olemaan kunnossa, enää puuttuu turvaistuimen testiajo ja -laitto, ei ole kovilla pakkasilla viitsinyt ulkona alkaa säätämään. Nyt jo tarkenee.

Hyvää masunkasvatusviikkoa!!! LK 37+1

 

[Minotchkin]

LK: Huh sulla on jo melkein lähtölaskennan paikka! Jännittääkö asteikolla 1-100 miten paljon?
Noi on ihan parhaita kun löytää yhteistä naurettavaa. Olen ite kiinteistöalalla ja jos kokoais kaikki nämä 10 v jutut mihin eteen on törmänny siitä sais paksun kirjan ja hauskaa luettavaa

(.) Pulla se möyrii ja mönkii, ilmakuplat tuntuvat selvempinä päivä päivältä. En ole siis onnistunut häntä stressaamaan hengiltä :ashamed: Kyyristyminen ja kyykkiminen(jäppistä puettaessa) alkaa olemaan aika tuskaisaa. :headwall:

Suunnittelimme vähän käyvän jo katsomassa vankkureita(en osta ennen kun kevään värit ovat tulleet) niiden malleja jne. Brio ja Emmaljunga on toistaseksi listalla kärjessä. Jätkälle mulla oli Haberkornin yhdistelmät, netistä tilattu, nekin oli hyvät mutta olen ne jo antanut eteen päin kiertoon. Brioista haaveilen, olenhan itse aikoinani köllinyt myrkynvihreissä (jee eläköön -70 luvun värit)Brion vaunuissa. Muutenkin meillä oli Brion tuotteita kun perhetuttu oli töissä Brion maahantuojalla.Multa löytyi Brion leluja vinopino sekä muitakin tuotteita.
Onko oliivittarella vielä vanhat vaunut ja tarvikkeet tallessa?
Mites muilla hankinnat ja ostokset.LK:lla kaikki valmiina?

Mino ja Pulla 19+0 *poks*

 

[oliivitar]

Huomenta Äitylit :wave:

Onnittelut Amatille :flower:

Tarvikkeet ja hankinnat... Ehdin laittamaan viidennen jälkeen kiertoon kaikki isoimmat tarvikkeet Tuplarattaat tosin ovat olemassa ja ne aion vielä säilyttää kaupunkimatkoille, saa kohta 3-vuotiaan valjaisiin kiinni pikkuvelun viereen. Vaunut tilasin eilen netistä! Siinäkin olen muuttanut tapojani sukupuolen selvittämisen oheksi :ashamed: Aikaisemmin olen tehnyt hankinnat vasta vauvan synnyttyä, mutta nyt sormet syyhyävät jos jonkinmoiselle ostokselle Turvakaukalo ja telakka luultavasti tulevat takaisin kotiin, jollei sieltäkin päin tule iloisia uutisia. Sitteri on myös yksi hankintalistalla oleva. Tarpeellinen isossa perheessä, jossa vilisee lapsia joka puolella. Ruskea/beige/valkoinen ovat ykkössuosikkiväreinä, jostain syystä sininen tökkii

Voikaahan paksusti!!!
Oliivitar ja Heppuli 20+

 

[amati]

Huomenta!

tässä koneen äärellä aamupuurolla lukemassa palstan kuulumisia

KIITOS onnitteluista

Hankinnoita sen verran että minulla on kaikkea aikaisempien jäljiltä, mitään en ole raaskinu pois laittaa....
Eihän sitä tiedä milloin vanhin lapsista, poika, alkaa perhettä perustamaan siis jos sittenkään raaskin vauva tavaroista luopua :ashamed:

Tänään kuopukksen 1½v ( jo joulukuussa ) lääkärin nla ja sen jälkeen minun nla... Omasta lääkärin neuvolasta ei tietoakaan kun ei täällä taaskaan ole lääkäreitä kunnolla saaatavilla :/


a ja öttiäinen 18+2