3v väkivaltainen käyttäytyminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiuliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tiuliina

Vieras
Meillä on 3,5v tyttö ja 2v tyttö.Poika on viimeisen vuoden ajan käyttäytynyt todella agressivisesti sisartaan kohtaan.Se aina ohi kulkiessaan tönäisee tai tukistaa tyttöä,niin kovaa,että tyttö itkee.Olen laittanut pojan aina jäähypenkille muutamaksi minuutiksi,mutta koko ajan se hokee,että saanko tulla pois,ja sitten jos vastaan"et",se hivuttautuu pikkuhiljaa lattiaa kohti.Se nauttii kun se saa huomiota siinä tilanteessa ja sama kiusaaminen jatkuu...
Poika saa huomiota yhtä paljon(tai ehkä enemmänkin)kuin siskonsa.Poika ei enää nuku päiväunia ja illalla hän menee myöhemmin nukkumaan kun tyttö,jolloin poika saa yksilöllistä huomiota pari tuntia päivässä.Poika käy kerran viikossa kerhossa ja 2krt/vko päiväkodisssa,siellä kaikki on sujunut ok,ja poika viihtyy siellä.
Vlillä poika käyttäytyy agressiivisesti myös minua kohtaan.Muutaman kerran olen tukistanut häntä jonka jälkeen hän on tukistanut(tai ainakin yrittänyt tukistaa)minua.Isäänsä hän tottelee,ja jos ei tottele isä tukistaa poikaa.En haluaisi lähteä tuolle tukistus linjalle,vaikka se tuntuisi toimivan???
 
Siis hetkinen, te saatte tukistaa lasta, mutta lapsi ei saa tukistaa ketään. Mikäs logiikka siinä on 3-vuotiaan mielestä?
Yrittäkää vahvistaa myönteistä käyttäytymistä kehuilla niin sen luulisi ajan kanssa lisääntyvän.

Esimerkkinä vaikkapa tällainen: meidän 2½-vuotiaan jäähyllä istuminen väheni hoidossa dramaattisesti, kun kehuimme kovasti sellaisen päivän jälkeen, jolloin ei ollut istunut jäähyllä lainkaan. Sen jälkeen, kun kysyin hoitopäivän jälkeen, miten päivä meni, sanoi tyttö ylpeänä, että "en ollut jäähyllä tänään". Itse asiassa ei ole istunut kertaakaan jäähyllä sen jälkeen eli pariin viikkoon, kun tartuttiin heti johonkin myönteiseen sen sijaan, että aina vain moititaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.04.2007 klo 09:08 vieras kirjoitti:
Hieman aiheen ohi,mutta onko lapsesi adoptoituja kun ikäerot ovat 0,5v jokaisen välillä?


??? siis toinen on kolme ja puoli vuotta,toinen kaksivuotta....ikäeroa siis 1,5v!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.04.2007 klo 12:37 tiuliina kirjoitti:
Meillä on 3,5v tyttö ja 2v tyttö.Poika on viimeisen vuoden ajan käyttäytynyt todella agressivisesti sisartaan kohtaan.Se aina ohi kulkiessaan tönäisee tai tukistaa tyttöä,niin kovaa,että tyttö itkee.Olen laittanut pojan aina jäähypenkille muutamaksi minuutiksi,mutta koko ajan se hokee,että saanko tulla pois,ja sitten jos vastaan"et",se hivuttautuu pikkuhiljaa lattiaa kohti.Se nauttii kun se saa huomiota siinä tilanteessa ja sama kiusaaminen jatkuu...
Poika saa huomiota yhtä paljon(tai ehkä enemmänkin)kuin siskonsa.Poika ei enää nuku päiväunia ja illalla hän menee myöhemmin nukkumaan kun tyttö,jolloin poika saa yksilöllistä huomiota pari tuntia päivässä.Poika käy kerran viikossa kerhossa ja 2krt/vko päiväkodisssa,siellä kaikki on sujunut ok,ja poika viihtyy siellä.
Vlillä poika käyttäytyy agressiivisesti myös minua kohtaan.Muutaman kerran olen tukistanut häntä jonka jälkeen hän on tukistanut(tai ainakin yrittänyt tukistaa)minua.Isäänsä hän tottelee,ja jos ei tottele isä tukistaa poikaa.En haluaisi lähteä tuolle tukistus linjalle,vaikka se tuntuisi toimivan???

Käsittääkseni tussa tekstissäsi lukee 3,5v tyttö ja 2v tyttö. Otsikossa 3v väkivaltainen käytös joka on todennäköisesti tuo poika tuossa tekstissäsi. :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 09:42 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.04.2007 klo 12:37 tiuliina kirjoitti:
Meillä on 3,5v tyttö ja 2v tyttö.Poika on viimeisen vuoden ajan käyttäytynyt todella agressivisesti sisartaan kohtaan.Se aina ohi kulkiessaan tönäisee tai tukistaa tyttöä,niin kovaa,että tyttö itkee.Olen laittanut pojan aina jäähypenkille muutamaksi minuutiksi,mutta koko ajan se hokee,että saanko tulla pois,ja sitten jos vastaan"et",se hivuttautuu pikkuhiljaa lattiaa kohti.Se nauttii kun se saa huomiota siinä tilanteessa ja sama kiusaaminen jatkuu...
Poika saa huomiota yhtä paljon(tai ehkä enemmänkin)kuin siskonsa.Poika ei enää nuku päiväunia ja illalla hän menee myöhemmin nukkumaan kun tyttö,jolloin poika saa yksilöllistä huomiota pari tuntia päivässä.Poika käy kerran viikossa kerhossa ja 2krt/vko päiväkodisssa,siellä kaikki on sujunut ok,ja poika viihtyy siellä.
Vlillä poika käyttäytyy agressiivisesti myös minua kohtaan.Muutaman kerran olen tukistanut häntä jonka jälkeen hän on tukistanut(tai ainakin yrittänyt tukistaa)minua.Isäänsä hän tottelee,ja jos ei tottele isä tukistaa poikaa.En haluaisi lähteä tuolle tukistus linjalle,vaikka se tuntuisi toimivan???

Käsittääkseni tussa tekstissäsi lukee 3,5v tyttö ja 2v tyttö. Otsikossa 3v väkivaltainen käytös joka on todennäköisesti tuo poika tuossa tekstissäsi. :whistle:


Elikkäs tuossa alussa oli tarkoitus lukea 2vtyttö ja 3,5v POIKA.


 
Tuolla joku toinen jo kommentoi samaa mihin minäkin kiinnitin huomiota. Te aikuiset ette hyväksy, että isompi lapsista käy fyysisesti pienemmän lapsen päälle. Ette siis hyväksy sitä, että aggressiot puretaan lyömällä tai tukistamalla tms. toista ihmistä.. Silti te aikuiset itse teette samaa: kuritatte isomman oikeudella pienempää.
Lapsi siirtää käytöksen ihan suoraan itseään pienempään eli pikkusiskoonsa. Kehen muuhun? Teille hän ei pärjää - vielä. Kerhosa tai päiväkodissa tätä ongelmaa ei ole, koska siellä ei aikuiset käy fyysisesti heikompien päälle.

Väität, että tukkapölly-linja on toiminut. Onko? Miten? Onko tukkapöllyn antaminen lopettanut lapsen huonon ja epätoivottavan käytöksen?

Jos isoveli edelleen tönii läpsii ja tukistaa pikkusiskoaan, ei teidän fyysinen kurituksenne ole tehonnut mihinkään, ja vaikka kovennatte otteitanne, ei sekään tehoa. Lapsi voi lopettaa mutta vain siksi, että alistuu tai pelkää. Ei siksi, että kunnioittaisi teitä tai pienempää.

Tarkentakaapa itse ensin omaa käytöstänne. Eli ne viattoman tuntuiset tukkapöllyt ja luunapit ja vastaavat jää pois kokonaan. Jäähypenkkikään ei tunnu toimivan, istukaa alas ja miettikää onko muita keinoa estää ja osoittaa ettei lyöminen tai tukistaminen ole hyväksyttävää toimintaa teidän perheessänne. Mikä on hyväksyttävää? Miten haluatte että poika käyttäytyy muita kohtaan? - käyttäytykää sitten siten häntä kohtaan, te aikuiset ensin.
Juttele miehesi kanssa vakavasti asiasta.
Lapsi tottelee isää, koska isä ilmeisesti on vähemmän kotona, on töissä ja sinä kotona, isän kiellolla on painoarvoa eri tavalla kun ei koko ajan ole nalkuttamassa. Isää kohtaa on myös pelko: koskaa ei voi olla varma, tuleko tukkapöllyä vai ei.

Ilmeisesti pikkusisko ei saa tukkapöllyjä vaan haleja ja lohdutuksia? Vähemmästäkin alkaa ottaa pieneen päähän ja mitäpä sitten pieni mies tekisi kun turhautuu...
 
Joo meillä on sama ongelma. poika on 3 v. ja tyttö 9 kk. Kun tyttö syntyi, poika oli luonnollisesti tosi mustasukkainen. Muutamassa kuukaudessa meni ohi pahin, siihen siis liittyi läpsimistä ja tönimistä. Nyt n. kuukausi sitten läpsiminen ja töniminen alkoi uudestaan. KOSKAAN lasta ei ole tukistettu tai muuten ruumiillisesti rangaistu, aina ei kyllä syy ole siinä. Jotenkin vaan poika jossain vaiheessa keksi, että se on hyvä keino saada vanhemman jakamaton huomio itselleen, kun vähän käy siskoa tönimässä ja tuuppimassa. Vanhempi rientää paikalle tosi nopeasti ja komentaa jäähylle. Sitten kun sieltä meinaa karata vähintään 10 kertaa, niin kas taas sitä huomiota saa. Eli yritimme aluksi jäähyä tähän ongelmaan, mutta johan alkoi lumipallo vyöryä. Käytös vaan lisääntyi ja lisääntyi ja meni siihen pisteeseen että toisia lapsiakin alettiin töniä esim. puistossa silloin kun esim. juttelin muiden aikuisten kanssa.
Silloin oli kyllä minulla peiliin katsomisen ja vakavan miettimisen paikka minulla itselläni. Juttelimme miehen kanssa ja aloitimme täysin erilaisen linjan. Emme anna minkäänlaista huomiota (koska meillä ainakin on täysin huomion hakemista) tälle epätoivotulle käytökselle, jos pääsee tönäisemään siskoa, lohdutamme pientä emmekä edes vlkaise isompaa. Olemme niinkuin emme huomaisikaan. vastaavasti kehumme ihan hirveästi jos vähänkin on mukava siskolle, silittää tai leikkii nätisti ja muutenkin kiinnitämme huomioo pojan kehumiseen ja hyvän käytöksen huomioimiseen. Ensimmäisenä päivänä poika jäi suu auki katsomaan, kun ei saanutkaan huomiota ja jo seuraavana päivänä käytös parani huomattavsti. Tästä nyt on n. viikko vasta, kun aloitimme tämän "pehmeän linjan" ja kivasti menee. Vieläkään ei ole käytös täysin loppunut, mutta vähentynyt hurjasti. Ja poika on kuin aivan toinen lapsi. Oikein huomaa kun paistattelee kehuissa ja on niiiiiin onnellinen kun on taitava ja hyvä ja vanhemmat kehuu. Siis ollaan toki aina yritetty huomioida tietysti häntä, mutta kait sitä vaan huomaamatta tarttuu helpommin niihin negatiivisiin asioihin ja unohtaa kehumisen, varsinkin tällaisen vilkkaan uhmiksen kanssa. Puistossa ei tietenkään voi tuota huomiotta käyttämistä jättää, mutta pidetään nyt vähän siitä taukoa ja leikitään naapurin viikarin kanssa, ja toivon että tuo törttöily unohtuisi. Jos ei, niin ajattelin jotain lahjontajuttua, et saa jotain palkintoja hyvästä puistokäyttäytymisestä.
Tsemppiä sulle ja mieti, että kannattaisiko edes yrittää vaihtaa suuntaa ihan kokonaan. Ja tuosta tukistamisesta. itse muista lapsuudestani, että se vain lisäsi uhmaa ja kapinamieltä, toisaalta taas epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Haluattehan toki, että lapsenne kunnioittaa teitä aikuisenakin? En halua siis mitenkään moittia sinua, se on oma päätöksenne. Mutta henk.koht. olen sitä mieltä, että täytyy löytää joku toinen konsti lasten kasvattamiseen ja yleensä se löytyy peiliin katsomalla ja miettimällä, minkä "palkinnon" lapsi saa itselleen (esim. huomio) epätoivotusta käytöksestä ja yksinkertaisesti poistamalla se palkinto. (By dr. Phil, heh-heh....)
Joo mut ei auta kun yrittää kaikkensa ja toivoa että nämä meidän riiviöt löytäisivät pehmeämmät keinot käsitellä mielipahaansa!! :hug:
 

Yhteistyössä