4 vuotiaan järkyttävät raivokohtaukset

[frustrated mom]

Mites siellä mummolassa se nukkumaanmeno sujuu? Kuinka usein on siellä?

Onko päivät hoidossa vai kotona? Onko ainoa lapsi?

Samalla kaavalla menee kuin kotonakin, eli ei hyvin. Tuon takia nuo mummolareissut eivät ole oikein onnistuneet, tai jos ovat onnistuneet niin sitten vain päivän on siellä ja yöksi kotiin.Harvemmin on yötä mutta kun näin on , niin on riemuissaan. Ja onhan tietysti sekin ettei isovanhemmat enään jaksa kun ikä painaa sekä on omat vaivat ja kolotukset.Meillä on toinen lapsi myös, reilu 5 vuotias joka ei aikanaan tuollatavalla käyttäytynyt kyllä. On kuin päivä ja yö nämä tyttäret. Tulevat toimeen keskenään hyvin. Toinen jarruttaa toista, johtuisiko siitä

 

["Mie"]

Ja jos teillä lapsi on väsynyt seitsemältä niin tietysti lapsi litetaan silloin sänkyyn . Meillä ainakin yliväsymys johti kahta kauheampaan kiukkuun.

 

["huoh"]

Samalla kaavalla menee kuin kotonakin, eli ei hyvin. Tuon takia nuo mummolareissut eivät ole oikein onnistuneet, tai jos ovat onnistuneet niin sitten vain päivän on siellä ja yöksi kotiin.Harvemmin on yötä mutta kun näin on , niin on riemuissaan. Ja onhan tietysti sekin ettei isovanhemmat enään jaksa kun ikä painaa sekä on omat vaivat ja kolotukset.Meillä on toinen lapsi myös, reilu 5 vuotias joka ei aikanaan tuollatavalla käyttäytynyt kyllä. On kuin päivä ja yö nämä tyttäret. Tulevat toimeen keskenään hyvin. Toinen jarruttaa toista, johtuisiko siitä

Menee nyt tarina aika mielikuvitukselliseksi.

Keksipä nyt vielä nukkuuko ne lapset samassa vai eri huoneissa? Ja mitä tekee viisivuotias kun nelivuotias tuntikausia huutaa ja raivoaa? Keksi lisää vaan...

 

[frustrated mom]

[QUOTE="Mie";30182781]Meillä oli samanlaista lapsen ollessa 2-4-vuotias ja tosiaan vauvanakin oli vaativa ja itkuisa. Kaikki temput kokeiltiin, mutta varsinaista syytä ei koskaan saatu selville ja aika oli se mikä auttoi. Luultavasti myös se, että ymmärrys kasvoi... Raivotessaan ei kuullut eikä nähnyt mitään, puhuminen oli silloin turhaa . Raivotessaan ei myöskään osannut päättää haluaako vanhemmat lähelle vai pois, mieli vaihtui sekunnin välein. jälkikäteen ei osannut kertoa, mistä raivostui ja seuraavan raivon yltyessä ei muistanut yhtään aiempia keskusteluja/pystynyt hillitsemään itseään. Hänellä raivokohtaus usein päättyi siihen, että onnistui satuttamaan itsensä estelyistä huolimatta . Nyt koululaisena raivarit harvenneet huomattavasti, eivätkä enää liity nukkumiseen.

Valitettavasti en osaa apukeinoja antaa, mutta voin kuvitella millaisia tunteita käytte läpi ja kuinka pirun raskaita varsinkin ne illat ovat. Jaksamista teille, kyllä se ajan myötä teilläkin helpottaa![/QUOTE]

Kiitos sinulle sanoistasi! Niin, aika auttaa kyllä, uskon niin. Tässä hetkessä on vain vaikea sitä ajatella .

 

[frustrated mom]

[QUOTE="huoh";30182797]Menee nyt tarina aika mielikuvitukselliseksi.

Keksipä nyt vielä nukkuuko ne lapset samassa vai eri huoneissa? Ja mitä tekee viisivuotias kun nelivuotias tuntikausia huutaa ja raivoaa? Keksi lisää vaan...[/QUOTE]

Anteeksi, mitä siis? Mitä minun jutuissani on muka niin mielikuvituksellista? En jaksa vaivautua nyt enempää tällaisiin kommentteihin, kiitos.

 

["Mie"]

Tällaista ei ymmärrä taas kun sen kokeneet . Itse kun en ole huomannut viesteissä yhtään mitään tekaistulta tuntuvaa. Meillä on myös nuorempi lapsi, joka nukahti nätisti omaan sänkyyn toisessa huoneessa tämän toisen raivotessa...

 

[vierass]

Onko lapset päivähoidossa? Auttaisko jos kääntäisitte vähän rytmiä aikaisemmaksi aamulla niin olisi oikeasti väsynyt sitten illalla. Anteeksi mutta en jotenkin usko että teidän 5v menee myös seiskalta nukkumaan jos kasiin asti nukkuu.

 

[vieras...]

Ilmeisesti kaikki keinot on jo kokeiltu? Mitäpä jos vain hetkeksi unohtaisitte kaikki oppaat jne ja lakkaisitte yrittämästä.. Tilanne ja nukahtaminen on jo muodostunut kaikille ahdistavaksi ja valtataisteluksi. Itselläni myöskin lapsen kanssa oli nukahtamiset haastavia ja illan lähestyessä alkoi jo ahdistamaan, kun tiesi että nukuttamiseen tulee menemään pari tuntia. Lopulta itse jo niin väsynyt tilanteeseen, ja osittain jotain Sinkkosen kommenttia mukaillen päädyin omanlaiseen ratkaisuun, ja iltatoimien (iltapalat, hammaspesut jne) jälkeen en edes yrittänytkään nukuttaa lasta, vaan parina ensimmäisenä iltana lapsi nukahti syliin, lattialle tms. Kaikki ärsykkeet vain minimiin, ei tv:tä, konetta ja lapsen keskusteluyrityksiin voi vain kommentoida että nyt on nukkumisaika/äidin ja isän omaa aikaa, eikä lapsen kanssa keskustella, myös valoja voi himmentää. Vaikka ensimmäisinä iltoina lapsi nukahtikin myöhempään, alkoi lapsi sen jälkeen itse sammutella valoja ja valmistautua nukkumaan ollessaan väsynyt, näin siis se nukahtaminen ei ollutkaan enää se peikko, jota vastaan pitäisi taistella ja lapsi myös huomaa, ettei se nukkuminen niin kamalaa olekaan ja ei nukkuessaan menetä mitään..

 

["Jen"]

Miten iltasatu, ja vieressä istuminen? Jää juttelemaan sinne hetkeksi.. Sano että kiltisti sängyssä jos on, luet sadun tms.

 

[viieras]

Vaikuttaisi siltä, että lapsesi voisi kaivata apua myös tunteiden sanottamisessa ja ymmärtämisessä. Vaikka hän jutteleekin ventovieraille esim. bussissa se ei vielä tarkoita hyviä vuorovaikutustaitoja. Hän on ehkä ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, mutta kuvailemasi perusteella hänellä voi olla vaikeuksia ilmaista tai ymmärtää omia tunteita.

Lasten silmittömät raivokohtaukset, päivällä tai illalla, usein kertovat tästä kypsymättömyydestä. Tämä on luonnollisesti täysin normaalia 4 vuotiaalle, mutta toki sitä voi jo hyvinkin harjoitella nuoremmankin kanssa.

Voisit kokeilla lukea erilaisia kirjoja, jotka kertovat erilaisista tunteista ja miltä ne tuntuvat. Samoin voisitte ottaa enemmän puheisiin mukaan omien ja tyttärienne tunnetilojen kuvailuja ja sanoittamista. "Kylläpä minua harmittaa. Se tuntuu ihan mahassa asti ja tekisi mieli huutaa, koska tuntuu niin pahalta". "Näytät siltä, että olet vihainen, koska kulmakarvasi on kurtussa. Oletko vihainen? Tuntuuko sinusta pahalta" "Olen iloinen, sen tietää siitä, koska hymyilen ja minua naurattaa" jne. jne.

Tämä ei ole mikään oikotie onneen, mutta ajan kanssa auttaa varmasti käsittelemään noita raivokohtauksia paremmin ja antaa lapsellesi eväitä keskusteluun sen sijaan, että "nostelee nokkaansa ylimielisesti". Hämmentynyt lapsi voi usein puolustusmoodissa vaikuttaa ylimieliseltä, vaikka onkin siis vain hämmentynyt ja haluaa enemmin piiloutua tunteiltaan.

Toisekseen yhtyisin "vieras..." -nimimerkillä kirjoittaneen vinkkiin. Että antakaapa nyt niiden nukuttamisien ja iltarutiinien olla. Poistakaa valta-asetelmat ja riidat tilanteesta. Pääsette ns. nolla-tilanteeseen, josta voitte lähteä sitten rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Alkuun lapsi voi olla valvoa pitkään ja olla väsynyt, mutta varmasti ajan kanssa tilanne lähtee korjaantumaan, kun ylimääräiset jännitteet iltarutiineista saadaan purettua.

Tsemppiä! Ei varmasti ole helppoa ja tilanten korvaaminen vaatii kärsivällisyyttä.

 

[Meredit]

Samaa mieltä olen siitä ettei laaja sanavarasto ja busseissa höpiseminen kerro mitään kyvystä ilmaista tunteita. "Lapsi lähtee vaan nokka pystyssä pois" kertoo taas auktoriteetin puutteesta. Kyllä meillä ainakin joskus sanotaan että nyt jutellaan tästä ja sitä ennen ei nousta pöydästä kun on kyse painavasta asiasta. Kerrotaan että halutaan auttaa ja ollaan ymmärtäväisiä, mutta myös jämäköitä. Otetaan selvää asioista Jotta lapsella olisi parempi olla. 3- vuotiaskin osaa sanoittaa usein tunteensa, 4- vuotias joko vedättää teitä tai on kehityksessä tältä osin jäljessä.

 

[lto]

En nyt lukenut koko ketjua, mutta tuohon lyömiseen ym.käytökseen pitää puuttua napakasti. Lapselle saa suuttua ja lasta pitää komentaa! Eräällä luennolla Jari Sinkkonen antoi vanhemmuutteen vain kaksi ohjetta: 1. Älä koskaan anna lapsesi lyödä itseäsi. 2. Älä päästä nuorta abiristeilylle Toisinsanoen luottaa siihen, että vanhemmat pärjäävät maalaisjärjellään ilman muiden antamia ohjeita.

 

[eräskinäiti]

Meillä nelivuotias tyttö saa silmittömiä raivokohtauksia, mutta muissakin tilanteissa kuin nukkumaan mennessä ja ollaan naapureiden silmätikkuina, saadaan osaksemme pitkiä katseita ja jopa kaiken maailman huuteluja, jotka kohdistuu milloin minuun milloin lapseen. On vain ajan kysymys koska meistä taas tehdään lastensuojeluilmoitus.

Ymmärrän siis tilannettasi hyvin. Meillä on lapsella kehityksessä hienosäätöistä ongelmaa, on siis ulkoapäin aivan tavallisen oloinen, mutta pidempään jos lasta seuraa niin alkaa huomata käytöksessä erityispiirteitä. On kovin sosiaalinen ja juttelee mielellään vieraille, mutta sosiaalisuudessaan on omia ominaispiirteitä. Tutkimuksissa hänestä käytettiin kuvailua "voimakas oma tahto", joka on siis kauniisti ilmaistu asian laita.

Meillä lapsi ei yksinkertaisesti hyväksy auktoriteetteja. Sen kaltainen toiminta saa lapsessa aikaan kapinan ja lapsi vaikka kuolee ennemmin kuin tottelee auktoriteettia. Parhaimmat tulokset olen saanut pysymällä lapsen raivokohtauksissa täysin tyynenä, en siis näytä mitään tunteita millään tasolla ja puhun monotonisesti vain sen minkä on pakko ja toistan vaikka loputtomiin itseäni siinä mitä lapsen täytyy tehdä, esim. tule pois kylvystä. Mitään tunteita ei saa ilmaista.

Jos taas lapsi tekee jotain joka täytyy välittömästi saada loppumaan esim. lyö tai potkii niin varoituksen jälkeen menettää lelujaan takavarikkoon ja tämä toimii, koska lelut ovat äärimmäisen tärkeitä lapselle ja vain muutamasti lelut ovat joutuneet takavarikkoon.

Lapsi on erittäin herkkä kritiikille ja jopa hyväntahtoisille neuvoille ja niinpä joudutaan paljon motivoimaan lasta pelkän kehun avulla. Ihan pienistäkin jutuista ja edistyksistä kehutaan ja epäonnistumiset on jätettävä huomioimatta.

Suosittelen ottamaan tarrataulukon käyttöön teidän lapsen kanssa noissa nukkumishommissa. Aloittakaa ihan muutamasta tarrasta, tyyliin 3-5 tarraa ja sitten saa jotain mistä oikeasti tykkää. Tärkeintä on, että palkinto todella motivoi lasta. Jos palkintona on joku joka ei motivoi, niin asia ei ole kovin tärkeä lapselle. Ja epäonnistumiset jätetään kokonaan huomiomatta. Kun lapsi on kertaalleen saavuttanut palkintonsa niin seuraavaan tarrataulukkoon täytyy saada pari tarraa lisää ennen palkintoa.

Meillä tytöllä iltaisin noita kohtauksia aiheuttaa nimenomaan väsymys ja parasta silloin on vaan pysyä tyynenä kuin robotti ja saada lapsi pysymään sängyssä, vaikka siellä huutaisi, liikkuisi tai vaikka leikkisi. Tärkeintä on sängyssä pysyminen ja se ettei ketään vahingoiteta. Ja se, ettei lapsen käytöksestä aiheudu aikuiselle lapselle näkyviä tunteita.

 

[vvvv...]

En lukenut kuin ekan sivun, mutta mun silmiin osui kanssa tuo niin kuin joku kirjoittikin, että ETTE SAA PALKITA LASTA REAGOIMALLA!!
Ja kun supernanysta oli puhe, niin illallahan ei käytetä jäähypenkkiä!
Luetaan iltasatu. Pusutellaan halitaan hyvät yöt, peitellään sänkyyn, ja kerrotaan, että nyt on nukkuma-aika. Ja lähdetään huoneesta. Kun ekan kerran tulee pois huoneesta, viedään mitäön muuta puhumatta takas sänkyyn, toivotetaan hyvä yö ja kerrotaan ettänyt on nukkuma-aika.
Toisella kerralla kun tulee, viedään vain omaan sänkyyn. EI MITÄÄN MUUTA! Sama jos heittäytyy lattialle, hakkaa päätään, paiskoo ovia, kiljuu, repii huutaa, mitä vaan -niin vain vienti takas omaan sänkyyn, EIKÄ MITÄÄN MUUTA! Ei kauhistella melua, kuhmuja eikä mitään. Viedään vain omaan sänkyyn! Eikä sinne sängyn viereen jäädä revittäväks ja kynsittäväksi eikä potkittavaksi. Vain viedään sänkyynsä ja lähdetään pois. Vaikka 200 kertaa! Oikeesti!
Lapsi hakee teiltä reaktioo. Parhaimmanhan hän saa satuttamalla itteensä, teitä ja olemalla kuin riivattu.
Nyt tämä kierre on lopetettava! Kerta heitolla!
Supernanyssa ne ei käytä illalla sktä jäähypenkkiä. Mutta lapselle tehdään nukkumaan meno säännöt selväks. Että tokan kerran jälkeen ei enää sanota mitään. Ja SN:ssä myös isommat saa rangaistuksen. Jos on illalla räävitön, ei esim pääse puistoon seuraavana päivänä. Ja muistutetaan että miksi, ja kerrataan nukkumaan menon sääntöjä. Ja vastaavasti voi myös palkita kun ilta/tarpeeksi monta iltaa menee hyvin. Palkkion voi myös olla jotain kivempaa, että viidestä hyvästä yöstä pääsee vaikka tosi hyvälle jätskiaterialle. Ja toteuttakaa tätä vaikka lapsi näyttäisi viis veisaavan. Kyllä se sielä mielessä on kuitenkin.

 

[Uusi näkövinkkeli]

Luin viestiketjun vain kursorisesti, mutta sain sen käsityksen että olette käytännössä jo kokeilleet "kaikkea". Jos olisin itse tuossa tilanteessa niin olisin varmasti jo valmis kokeilemaan melkein mitä vain. Siksi uskaltaudun ehdottamaan seuraavaa. Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi että syötte iltapuuron ja pesette hampaat jne jne. Tästä tuli mieleen että siinä vaiheessa kun on aika käydä nukkumaan puuro on alkanut vaikuttaa. Verensokeritaso on huipussaan ja tytöllä on energiaa riekkua. Nukkuminen tuskin on ensimmäinen asia mikä hänelle tulee siinä vaiheessa mieleen.

Kokeilisin esim alkuun noin viikon ajan antaa lapselle jotain erittäin vähähiilihydraattista iltapalaa. Seuraa onko sillä mitään vaikutusta käyttäytymiseen. Jos ei, niin sitten voitte palata takaisin puuroon ja miettiä miten saatte lapseenne keskusteluyhteyden ja liimata tarroja taululle jne.

Ja kaikille niille jotka nyt ajattelette että meidän Mirkku on ainakin aina syönyt iltapuuron ja on nukahtanut kiltisti puoli tuntia sen jälkeen, niin hienoa, hyvä niin. Olemme kuitenkin yksilöitä ja reagoimme verensokerin muutoksiin erilailla. Kuten sanottu, jos kaikki muu on jo kokeiltu niin ainakin tässä voisi olla jotain kokeilemisen arvoista.

 

[frustrated mom]

Tulin lukemaan ketjua, kiitos kommenteistanne. Ja etenkin siitä, että lukuunottamatta kahta, kolmea kommenttia, olivat kaikki todella hienoja ja asiallisia Olen iloinen tällaisesta tuesta teiltä todella! Aion kokeilla kyllä ehdottomasti tuota vhh-iltapalaa illalla! Todellakin, Eloveena-puuro on täynnä hiilareita! Heti huomenna lähtee kokeiluun, kiitos vinkistäsi, nimim. Uusi näkövinkkeli!

 

[Miten meni?]

Voi kun ap tulisi näin monen vuoden jälkeen kertomaan, miten meni? Helpottuiko ajan kanssa?

 

[vierailija]

Tulin lukemaan ketjua, kiitos kommenteistanne. Ja etenkin siitä, että lukuunottamatta kahta, kolmea kommenttia, olivat kaikki todella hienoja ja asiallisia Olen iloinen tällaisesta tuesta teiltä todella! Aion kokeilla kyllä ehdottomasti tuota vhh-iltapalaa illalla! Todellakin, Eloveena-puuro on täynnä hiilareita! Heti huomenna lähtee kokeiluun, kiitos vinkistäsi, nimim. Uusi näkövinkkeli!

Mikä uusi? Ollut tiedossa jo kauan mut sua on vaan estetty näkemästä se - tai sit et vaan ole halunnut uskoa ---edes päivänselvää asiaa:
http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/vhh.htm

 

[vierailija]

Voi kun ap tulisi näin monen vuoden jälkeen kertomaan, miten meni? Helpottuiko ajan kanssa?

Olisin sanonut, et jos sitä puuroa syö, kannattaa laittaa aina vähän mantelijauhoja sekaan, niin saa hyvää proteiinia ja se puuro on oltava luomua. Mantelijauhetta kannattaa ostaa 800g:n pusseissa, niin ei tule kovin kalliiksi. Ainakin K-kaupoista saa. Ja oikeaa voita, mieluiten sitä suolatonta luomuvoita reilusti sekaan, niin ei tule koskaan ummetusta eikä muutakaan vaivaa.

 

[vierailija]

Voi kun ap tulisi näin monen vuoden jälkeen kertomaan, miten meni? Helpottuiko ajan kanssa?

Vai tuliko vähitellen uusia ongelmia:
https://qz.com/1167362/claires-make...ls-products-after-a-lab-found-the-carcinogen/

 

[vierailija]

Vai tuliko vähitellen uusia ongelmia:
https://qz.com/1167362/claires-make...ls-products-after-a-lab-found-the-carcinogen/

Kamalaa:
"Fitzgerald says he has no doubt that asbestos-contaminated talc is the culprit. Talc is widely used in makeup and personal care products to absorb moisture. It’s a mineral, and forms in the earth beside other minerals, including asbestos. The American Cancer Society also notes that talc in its natural form can contain asbestos.

“The most common type of asbestos that will contaminate talc is tremolite,” Fitzgerald explains. “There are other minerals present in the makeup kits that are kind of a fingerprint that tells me how the talc formed and why it’s contaminated with tremolite asbestos.”"