4 vuotiaan järkyttävät raivokohtaukset

[frustrated mom]

Mulle tulee mieleen että lapsella on joku pelko nukkumaanmenoa kohtaan. Mikä se voisi olla? Itse en kyllä kestäisi katsella tuommoista enkä suuttuisi ja pakottaisi koska nukahtaminen pitää minusta olla rauhallinen, turvallinen hetki.
Mene lapsen viereen nukkumaan tai anna lapsen nukahtaa olkkarin sohvalle, ja koittakaa yksin nukahtamista uudestaan vaikka puolen vuoden päästä.

Unen tarve on tietysti yksilöllistä mutta meillä 4v herää kahdeksalta ja menee yhdeksältä nukkumaan eikä nuku päiväunia. Kuulostaa hirvittävän aikaiselta tuo klo 19 nukkumaanmenoaika. Ja jos jostain syystä haluatte että lapsi on siihen aikaan väsynyt niin se pitää sitten herättää aiemmin aamulla..

Niin, tuli tuosta aikaisemmin herättämisestä vielä sekin mieleen että jos olemme sellaista tehneet, seuraa samanlainen raivari. Eipä tullut ennen mieleen ennekuin mainitsit tuosta aikaisemmin herättämisestä, nyt kun sellaista ei varsinkaan ole pitkään aikaan tehty. Ollaan kokeiltu tuota vieressä nukkumista josta seurasi sitten se, että lapsi valvoi vielä kauemmin kun minä olin vieressä. Höpötteli ja halusi alkaa leikkiä kielloista huolimatta. Leikin nukkuvaa jonka jälkeen lapsi lähti itsekseen vaeltelemaan ja leikkimään leluilla yms . Unentarve on todellakin yksilöllistä, mutta niinkuin tuossa mainitsinkin niin nukkumaanhan hän sitten vasta parin tunnin päästä meneekin, eli puoli 8 tai 9 aikaan, kun on ensiksi saanut ne raivarit

 

["rasvie"]

Minustakin tuo klo 19 kuulostaa hirvittävän aikaiselta nukkumaanmenoajalta.

 

[Bvvvg]

Voisko olla, että pelkää nukahtamista? Eroa äidistä? Kyllä neljä vuotiaan pitäs osata vähän kertoa miks raivostuu. Koeta selvitellä päivällä? Kysellä, johdatella? Tollasessa tilanteessa kannattaa kokeilla kaikkea. Voisko kokeilla vanhempien sängyssä nukkumista tai edes nukahtamista? Sillä ehdolla ettei suutu ja raivoa, saa tulla vanhempien viereen.
Ja jos on raivonnu pitkään, koeta tarjota vettä, se saattais katkaista raivoamisjakson.

Ja minustakin menee aika aikaisin nukkumaan. Meillä kolme vee menee kahdeksalta nukkumaan ja herää seiskalta.

 

[frustrated mom]

[QUOTE="Miiu";30182634]Eikö tyttö siis osaa kertoa minkä takia hän vastustelee nukkumaan menoa niin paljon? Onkohan ottanut vaan tavaksi riehumisen? Aika aikaisin laitat hänet nukkumaan...Voisiko auttaa jos pistäisitte iltarutiinit jotenkin ihan uusiksi?[/QUOTE]

Ollaan siis kokeiltu myöhemminkin laittaa, mutta sitä ennen seuraa aina ja joka kerta se raivari nykyisin. Vaikka kello olisi leikisti vaikka 23.00 yöllä, hänen pitää saada raivo aikaiseksi. Ja laitan siis nukkumaan 19.00-19.30 mutta menee raivarin takia melkein sinne 21.00 asti kumminkin, eli menee tosiasiassa nukkumaan 21.00 illalla.

 

[frustrated mom]

Voisko olla, että pelkää nukahtamista? Eroa äidistä? Kyllä neljä vuotiaan pitäs osata vähän kertoa miks raivostuu. Koeta selvitellä päivällä? Kysellä, johdatella? Tollasessa tilanteessa kannattaa kokeilla kaikkea. Voisko kokeilla vanhempien sängyssä nukkumista tai edes nukahtamista? Sillä ehdolla ettei suutu ja raivoa, saa tulla vanhempien viereen.
Ja jos on raivonnu pitkään, koeta tarjota vettä, se saattais katkaista raivoamisjakson.

Ja minustakin menee aika aikaisin nukkumaan. Meillä kolme vee menee kahdeksalta nukkumaan ja herää seiskalta.

Mutta siis kun hän nukahtaa vasta 21.00 kun on se raivari. Ja olemme kokeilleet myös myöhempää aikaa että nukahtaa.

 

["tiitta"]

Meillä on ollut kaksi tuollaista lasta, toinen itseasiassa on vieläkin nelivuotias. Ja tiedän ap niin hyvin mitä käyt läpi, koitetaan vain jaksaa. Ei tuosta vanhemmasta lapsesta huono tullut vaikka en mitään supernannyja ole ikinä katsonut saatika toiminut aina niin järjestelmällisesti, ja kyllä, myös meille naapurit soittivat apua kun luulivat että lasta suunilleen hakataan kun huutaa niin järjettömästi ja myös esim apua huusi. Eipä tosiaan ole hakattu, vaan rakastettu ja hoidettu hyvin, annettu kiukutella ja halittu ja paijattu ja keskusteltu ja puhuttu järkeä mutta ei. Ja mitkään tarrataulut ym ei ole auttaneet yhtikäs mitään. Onko teillä ollut yöllisiä kauhukohtauksia? Meillä noiden molempien lasten alkutaipaleeseen on kuulunut myöskin ne.

Ja tosiaan, vanhempi lapsi on nykyään niin kiltti ja tunnollinen teini ja hyvin kasvatettu, eli oikein sitä on jotain tehnyt...

 

[Bvvvg]

Ai, olitte kokeillu vieressä oloa. Mutta jos kerran ei sillon raivonnu, niin eikö se toiminut? Lapsi vain liian virkeä. Tuo on oikea tie. Taitaa olla jotain turvattomuutta. Kyllä peruslapsi höpöttelyyn ja leikkimiseenkin sängyssä nukahtaa noin vartissa jos on oikeasti väsynyt. Kyllä meillä saattaa höpötellä sängyssä, mutta mitä se haittaa, jos nukahtaa sit kuitenkin. Vaaditko olemaan hiljaa, kun nukahdetaan? Vilkkailla lapsilla se ei välttämättä toimi, nukahtavat sitten kesken lauseen.

Kokeilkaa huomenna viettää ylimääräinen tunti tai kaksikin lapsen kanssa tehden jotain hauskaa ja samalla anna lapsen kertoa päivän tapahtumista. Sitten vierekkäin sänkyyn, niin luulis nukahtavan.

 

[Bvvvg]

Mutta siis kun hän nukahtaa vasta 21.00 kun on se raivari. Ja olemme kokeilleet myös myöhempää aikaa että nukahtaa.

Saisin itsekin raivarin, jos joku yrittäis laittaa itseäni nukkumaan kaks tuntia liian aikaisin, kun en ole yhtään vielä väsyny. Jos laitatte myöhemmin nukkumaan, niin raivoaako silti kaksi tuntia?

 

[frustrated mom]

[QUOTE="Entä";30182577]Oletko kokeillu keskustella esim aamulla, todeten kuinka sinua tämä kiukku harmittaa ja huolettaa, kysellen syytä miksi näin toimii? Meillä ei noin pahoja ole ollut, mutta jo 3v on osannut rauhoittuneena kertoa, mistä ollut suuttunut/pelännyt, sitten keskusteltu miten asian vois paremmin purkaa. Jäähypenkkiin en usko, mutta tiukkaan sanaan ja syliin, el satuttamiselle ja rikkomiselle tiukka ei. Eli keskustelua rauhassa, kysyen harmittaako nukkumaanmeno kun leikki jää kesken tmv.[/QUOTE]

Olemme puhuneet, mutta tyttö ottaa heti asenteen päälle, nenä pystyyn ja omaan huoneeseen. Mennyt olen kerran jos toisenkin perään ja sanonut että nyt jutellaan, ja että tämmöisen lyömisen ym touhun on loputtava. Sai juuri sellaisen sängynkin huoneeseensa kun halusi ja viihtyy todella paljon omassa huoneessan ja omien lelujen kanssa. Päivisin. Öisin heittää niitä ja rikkoo myös. Sekä potkii uutta sänkyään yms. touhua.

 

[eivasy]

Liian aikaisin menee nukkumaan!

 

[frustrated mom]

[QUOTE="tiitta";30182666]Meillä on ollut kaksi tuollaista lasta, toinen itseasiassa on vieläkin nelivuotias. Ja tiedän ap niin hyvin mitä käyt läpi, koitetaan vain jaksaa. Ei tuosta vanhemmasta lapsesta huono tullut vaikka en mitään supernannyja ole ikinä katsonut saatika toiminut aina niin järjestelmällisesti, ja kyllä, myös meille naapurit soittivat apua kun luulivat että lasta suunilleen hakataan kun huutaa niin järjettömästi ja myös esim apua huusi. Eipä tosiaan ole hakattu, vaan rakastettu ja hoidettu hyvin, annettu kiukutella ja halittu ja paijattu ja keskusteltu ja puhuttu järkeä mutta ei. Ja mitkään tarrataulut ym ei ole auttaneet yhtikäs mitään. Onko teillä ollut yöllisiä kauhukohtauksia? Meillä noiden molempien lasten alkutaipaleeseen on kuulunut myöskin ne.

Ja tosiaan, vanhempi lapsi on nykyään niin kiltti ja tunnollinen teini ja hyvin kasvatettu, eli oikein sitä on jotain tehnyt...[/QUOTE]

Voi kuinka huojentavaa kuulla tämä! Nimittäin olen ollut ajoittain hulluuden partaalla. KIITOS kirjoituksestasi! Kauhukohtauksia ei ole ollut kyllä. Ehkä hassusti sanottu, mutta ymmÄRRÄT varmaan mitä tarkoitan kun sanon että onneksi on muitakin

 

["Mie"]

Liittyykö raivoaminen ainoastaan yöunille menoon?

 

[frustrated mom]

Saisin itsekin raivarin, jos joku yrittäis laittaa itseäni nukkumaan kaks tuntia liian aikaisin, kun en ole yhtään vielä väsyny. Jos laitatte myöhemmin nukkumaan, niin raivoaako silti kaksi tuntia?

Kyllä, nimenomaan juuri näin.

 

[frustrated mom]

Liian aikaisin menee nukkumaan!

No on kokeiltu myöhempäänkin nukuttaa. Ja kun näen lapsestani, kun seiskan aikaan luomet alkavat painaa, haukottelee ym, niin miten se pitäisi ottaa?

 

[aloittajalle]

Kuukkeloipas sana eroahdistushäiriö ja lue.

 

[frustrated mom]

[QUOTE="Mie";30182702]Liittyykö raivoaminen ainoastaan yöunille menoon?[/QUOTE]

Kyllä, suurin brobleema on yöt. Mutta päivisinkin on ongelmaa, ei tosin mitään kaksituntisia raivareita, aika ohimeneviä 15-20 minuutin kiukkuja.

 

[linneal]

Sitä en tässä ymmärrä miksei tuo asia selviä keskustelemalla. Meillä oli samaa ja ihan 2- vuotiaana asiat selvisi kun tyttö oppi puhumaan ja kertoi mistä on kyse missäkin raivarissa. Että lähtisin kyllä ihan keskustelutaitojen harjoittelemisesta, se jeesaa kummasti ja on todella outoa jos ei 4 vuotiaan kanssa voi puhua kun kaksivuotiaankin kanssa voi!

 

["tiitta"]

Voi kuinka huojentavaa kuulla tämä! Nimittäin olen ollut ajoittain hulluuden partaalla. KIITOS kirjoituksestasi! Kauhukohtauksia ei ole ollut kyllä. Ehkä hassusti sanottu, mutta ymmÄRRÄT varmaan mitä tarkoitan kun sanon että onneksi on muitakin

Ymmärrän kyllä. Sanoisin ettei tähän aikakauteen juuri mitään taikatemppua ole millä sitä helpottaisi tai mitään, ei se vain auta muu kuin ajatella että tätä on nyt aikansa ja sitten helpottaa. Vanhemman lapsen kohdalla helpotti siinä 5-6 ikävuoden vaiheilla ihan tuntuvasti.

 

[frustrated mom]

Kuukkeloipas sana eroahdistushäiriö ja lue.

Niin, luin tuon juuri. Ehkä voisi olla, enpä tiedä. On kumminkin hyvin omatoiminen ja ulospäinsuuntautunut. Jos lähtee mummolaan niin huomaa, että äitiä ei tule kovin paljoa ikävä Niin innoissaan on. Että sillätavalla ei selittyisi. Sitten jos illalla soitetaan hyvät yöt tytölle mummolaan niin ei edes halua tulla puhelimeen. Tuossa nyt vain pari esimerkkiä, mutta en ole huomannut hänessä mitään huolta, jos on joutunut eroon minusta hetkeksi, esim. mummolaan lähtö ym.

 

[Vierras]

Koittakaapa lähteä silloin seiskalta vaikka tunniksi ulos, lapsi vaikka pyöräilemään että saa väsyttää itseään. Kasilta iltapala, pesut ja luette iltasatua vaikka sen puolen tuntia.

Ihan omankin jaksamisenne kannalta kannattaisi lopettaa tuo koko illan hissutteleminen. Jos seiskalta on nukkuma-aika niin kuudelta siis jo vähennettä valoja jne? Ehdittekö ulkoilla illalla ollenkaan?

 

[frustrated mom]

Sitä en tässä ymmärrä miksei tuo asia selviä keskustelemalla. Meillä oli samaa ja ihan 2- vuotiaana asiat selvisi kun tyttö oppi puhumaan ja kertoi mistä on kyse missäkin raivarissa. Että lähtisin kyllä ihan keskustelutaitojen harjoittelemisesta, se jeesaa kummasti ja on todella outoa jos ei 4 vuotiaan kanssa voi puhua kun kaksivuotiaankin kanssa voi!

Voihan hyvänen aika. Tuota kun..olemme puhuneet asiasta, mutta tyttö on niin uhmakas että nostaa nenän pystyyn minulle eikä suostu puhumaan ainakaan siitä asiasta mistä pitäisi puhua. On hyvinkin laaja skaala tuota sanavarastoa, joskus sellaisia jopa mitä ihmettelen mistä on oppinut. Ja mitä tulee keskustelutaitoon, niin sen kyllä osaa, juttelee ventovieraillekin esim. bussissa tuosta noin vain, eli vuorovaikutustaitoa löytyy.

 

[aloittajalle]

Mites siellä mummolassa se nukkumaanmeno sujuu? Kuinka usein on siellä?

Onko päivät hoidossa vai kotona? Onko ainoa lapsi?

 

[frustrated mom]

Koittakaapa lähteä silloin seiskalta vaikka tunniksi ulos, lapsi vaikka pyöräilemään että saa väsyttää itseään. Kasilta iltapala, pesut ja luette iltasatua vaikka sen puolen tuntia.

Ihan omankin jaksamisenne kannalta kannattaisi lopettaa tuo koko illan hissutteleminen. Jos seiskalta on nukkuma-aika niin kuudelta siis jo vähennettä valoja jne? Ehdittekö ulkoilla illalla ollenkaan?

Tottahan toki, ja nyt varsinkin kun olen lomalla. Olemme ulkoilmaihmisiä enimmäkseen.Aamulla aamupalan jäljeen ollaan nytkin lähdetty ulos, tai uimaan tai hiekkalaatikolle,luontopoluille ym. Ja sitten on myös kesämökki missä riittää tekemistä ja ulkona olemista oikeastaan koko päivän.

 

["hmh"]

. Ja mitä tulee keskustelutaitoon, niin sen kyllä osaa, juttelee ventovieraillekin esim. bussissa tuosta noin vain, eli vuorovaikutustaitoa löytyy.

Tai sitten on estoton kiintymyssuhdehäiriö (sekin löytyy googlettamalla).

 

["Mie"]

Meillä oli samanlaista lapsen ollessa 2-4-vuotias ja tosiaan vauvanakin oli vaativa ja itkuisa. Kaikki temput kokeiltiin, mutta varsinaista syytä ei koskaan saatu selville ja aika oli se mikä auttoi. Luultavasti myös se, että ymmärrys kasvoi... Raivotessaan ei kuullut eikä nähnyt mitään, puhuminen oli silloin turhaa . Raivotessaan ei myöskään osannut päättää haluaako vanhemmat lähelle vai pois, mieli vaihtui sekunnin välein. jälkikäteen ei osannut kertoa, mistä raivostui ja seuraavan raivon yltyessä ei muistanut yhtään aiempia keskusteluja/pystynyt hillitsemään itseään. Hänellä raivokohtaus usein päättyi siihen, että onnistui satuttamaan itsensä estelyistä huolimatta . Nyt koululaisena raivarit harvenneet huomattavasti, eivätkä enää liity nukkumiseen.

Valitettavasti en osaa apukeinoja antaa, mutta voin kuvitella millaisia tunteita käytte läpi ja kuinka pirun raskaita varsinkin ne illat ovat. Jaksamista teille, kyllä se ajan myötä teilläkin helpottaa!