4-vuotiaan käytös, onko huolestuttavaa?

[ap]

Kyse pojastamme joka juuri täytti 4v. On ollut vauvasta asti erittäin vaativa tapaus, itkuinen, vilkas ja eläväinen. Kun sai jalat alleen, mikään ei riittänyt ja kiellot ei auttanut. Tuttua varmasti monellekin..
Hän on ollut aina ilkeä, ei tunne empatiaa, itsekäs. Raivareita saa päivittäin jolloin lentää tavarat ja huuto on karmivaa. Jos ei muuta keksi, niin heittää palloilla kukkaruukkuja, sotkee vessan saippualla, repii petivaatteet sängystä, käy lyömässä pikkusiskoaan tai tönäisemässä kumoon.

Ruokapöydässä istuminen on levotonta, pyörii pöydässä, välillä istuu väärinpäin, makoilee penkillä jne. Puhe on ollut jäljessä, vasta nyt alkaa kirjaimet olemaan paikallaan (paitsi R), ja vieraatkin jopa ymmärtää häntä usein. Hän ei leiki yksin, palapeleihin jaksaa jonkin verran keskittyä ja tv:tä jaksaa katsoa, mutta muut leikit on miekoilla husimista ja hyppimista paikasta a paikkaan b.

Ja tällainen hän on aina kotona. Mutta kun mennään kylään, tai paikkaan jossa on paljon lapsia, hän on vetäytyvä. Ei ota kontaktia muihin lapsiin, ei kaipaa kavereita. Leikit menee juoksuksi ja hyppimiseksi. Tästä on niin vaikea puhuakaan minnekään, kun kaikki näkevät ainoastaan sen vetäytyvän pojan. Kotona hän hakee huomiota (vaikka sitä aivan varmasti saa, jopa eniten kaikista kolmesta lapsesta).

Onko kellään mitään vinkkejä tai neuvoja, kokemuksia samanlaisesta?
Kiitos!

 

[hei]

Kyllä minusta vähän kuulostaisi että olisi jotain neurologista ongelmaa taustalla. Onko poikaa koskaan tutkittu lääkärissä?

 

[hei]

Lähinnä siis tuo empatian puute ja vetäytyminen herätti kelloja soimaan.

 

[ap]

Kyllä minusta vähän kuulostaisi että olisi jotain neurologista ongelmaa taustalla. Onko poikaa koskaan tutkittu lääkärissä?

Ei ole tutkittu. Aina kun neuvolassa on käyty ja ollaan kerrottu, että pojan kanssa elämä on hyvin haastavaa. Johon tädit sitten tuumaa, että hän hakee huomiota pikkusisaruksesta johtuen tms. Testit on menneet aina hyvin, ja jaksaa keskittyä niihinkin.

 

[ap]

Lähinnä siis tuo empatian puute ja vetäytyminen herätti kelloja soimaan.

Kyllä, ne itseänikin huolestuttaa. Joskus häntä kuitenkin surettaa kun kuolemasta on puhuttu (hän sanoo toivovansa että esim. äiti kuolee), ja sitten kun jutellaan niin tuleekin pieni itku. (tai ainakin huuli menee nurin).

Mutta päivittäisessä elämässä empatiaa ei näy.

Hän käy kerhossa kerran viikossa, siellä tykkää ohjatusta toiminnasta. Mutta kun tulee n.20minuutin aika että on vapaata leikkiä, niin hän ei oikein keksi mitään ja turhautuu siitä sitten helposti.

 

[hei]

Yleensä tuon ikäiset ottavat kuitenkin jo kontaktia ikäisiinsä leikkitovereihin ja leikit samanikäisten kanssa kiinnostavat.

 

[ohoh]

Kyllä minusta vähän kuulostaisi että olisi jotain neurologista ongelmaa taustalla. Onko poikaa koskaan tutkittu lääkärissä?

Ei ole tutkittu. Aina kun neuvolassa on käyty ja ollaan kerrottu, että pojan kanssa elämä on hyvin haastavaa. Johon tädit sitten tuumaa, että hän hakee huomiota pikkusisaruksesta johtuen tms. Testit on menneet aina hyvin, ja jaksaa keskittyä niihinkin.

Mitkä testit? Ei toi ihan tavalliselta kuulostanut minunkaan korvaan. Siis tuo, että kotona on vilkas ja muualla vetäytyy omiin oloihin. Millä tavalla puhu on jäljessä? Sehän on ihan normaalia, ettei kaikki kirjaimet vielä tule, jos muutamasta vain kyse.

 

[ohoh]

Toisesta ketjusta tuli vasta mieleen. Onhan kuulo kunnossa? Tutkittu oikein lääkärissä eikä vaan neuvolatädin uikulla?

 

[hei]

Ottaisin kaiken varalta yhteyttä lääkäriin ja pyytäisin katomaan neurologisia taustoja. Koska jos siellä jotain ilmenee voidaan ongelmaa hoitaa ja pojan oloa helpottaa. Siis normalisoida elämää. Jotenkin kuulostaa ettei kaikki ole kuten kuuluisi. Jos mitään ei ilmene voitte olla rauhallisemmalla mielellä itsekkin. =)

 

[Hoodrat]

Hitto, kirjotin pitkän litanian ja painoin vahingossa bäkkiä. Mutta täällä samoja ongelmia ollut, mutta vasta eskari-iässä puututtiin. Nyt tutkitaan ja yritetään tehdä diagnoosia. Sanojen ymmärtämisvaikeuksia, agressiivisuutta ajoittain, ujoutta kuitenkin yms.. yms.. Terapiassa käy jne.. diagnoosia ei vielä tehty (Miehen lapsesta kyse)

Myös samaa vihjailivat, että pikkusiskon syntymän jälkeen on vain mustasukkainen ja hakee huomiota yms.. (ai monta vuotta..?)

Tarhassa pidetty aina juuri HAASTAVANA LAPSENA "ongelmallisena", "häiritsevä" "vaikea" jne.. Ei olla koskaan tarhassa vaan mietitty, että syitä voisi olla tuollaiseen käytökseen, kuten joku "oireyhtymä tms.."

Meilläkään hän ei keksi mitään leikkejä. Legot on ainoat ja akkareiden lukeminen.

Ap: onko teillä sellaista, että esim. joku lelu/roska tms.. herättää ihme empatian: "mun rakas lelu, sä heitit sen pois" sitten itku. Kyse voi olla vaikka vaan jostain hernekeittopurkista mikä on täytetty riisillä helistimeksi tai jotkut vessapaperirullakiikarit tms.. (esimerkki)

Mun oma epäilys on "lievä asperger-oireyhtymä", toivottavasti löytäisivät mikä on ongelma.

MUOK. vielä: Ap, meillä vielä pojalla havaittiin eskari-iässä vasta, että sanoja haetaan liian kauan ja tarkoitusta ei ihan tajuta. Siitä pääsi sitten tutkimuksiin jne jne..

 

[hei]

Toisesta ketjusta tuli vasta mieleen. Onhan kuulo kunnossa? Tutkittu oikein lääkärissä eikä vaan neuvolatädin uikulla?

Tämä on muuten hyvä huomio. Kuulo vaikuttaa elämään paljon ja varmasti lasta turhauttaa jos ei kuule ja sen takia ymmärrä mitä tarkoitetaan. Voisi selittää turhautumisen ja seurassa vetäytymisen. Varaisin ajan lääkärille jotta pääsisitte keskustelemaan asiantuntijan kanssa mieltä painavista asioista. Kerro lääkärille nuo "oireet" joita jo ensimmäisessä viestissä toit hyvin esille.

 

[ap]

Kyllä minusta vähän kuulostaisi että olisi jotain neurologista ongelmaa taustalla. Onko poikaa koskaan tutkittu lääkärissä?

Ei ole tutkittu. Aina kun neuvolassa on käyty ja ollaan kerrottu, että pojan kanssa elämä on hyvin haastavaa. Johon tädit sitten tuumaa, että hän hakee huomiota pikkusisaruksesta johtuen tms. Testit on menneet aina hyvin, ja jaksaa keskittyä niihinkin.

Mitkä testit? Ei toi ihan tavalliselta kuulostanut minunkaan korvaan. Siis tuo, että kotona on vilkas ja muualla vetäytyy omiin oloihin. Millä tavalla puhu on jäljessä? Sehän on ihan normaalia, ettei kaikki kirjaimet vielä tule, jos muutamasta vain kyse.

Siis niitä sellaisia mitä neuvolassa tehdään. Palikkatorneja, värien tunnistamista ym. Puhe on vasta viimeisen puolen vuoden aikaan selkeytynyt, sitä ennen häntä ei kunnolla muut kuin oma perhe ymmärtänyt.

 

[Lilli]

Oliko pojallanne kenties happivajausta syntyessään/synnytyksen yhteydessä?
Napanuora kaulan ympärillä, pitkäksi venynyt synnytys tms?

 

[ap]

Toisesta ketjusta tuli vasta mieleen. Onhan kuulo kunnossa? Tutkittu oikein lääkärissä eikä vaan neuvolatädin uikulla?

Ei ole tutkittu, mutta kyllä hän kotona ainakin kuulee kun hänelle puhutaan...

 

[ap]

Oliko pojallanne kenties happivajausta syntyessään/synnytyksen yhteydessä?
Napanuora kaulan ympärillä, pitkäksi venynyt synnytys tms?

Napanuora oli "henkseleinä", oli syntyessään ns. mustikkanaama.
Voiko sillä olla jotain tekemistä tän kanssa?

 

[malla]

Ehkä kaipais vaan johdonmukaista kasvatusta ennenkuin peli on menetetty! Ei kuulosta ihan adh-lapseltakaan jos jaksaa kerran keskittyä ohjattuun toimintaan jne. Tietty joku asperger tulee mieleen jos ei yhtään tunne empatiaa muita kohtaan. Mun tutun lapsi oli just pienenä tollanen riehuja - nyt 9-vuotiaana sai asperger-diagnoosin ja lisäksi vaikea-asteinen dysfasia. Vie nyt ihmeessä lapsi vaikka yksityislääkärin kautta tutkimuksiin jos neuvolassa ei oteta tosissaan. Jos äiti tuntee että jotain on pielessä niin usein kyllä sitten on...

 

[hei]

Ihan jo oman mielen rauhoittamiseksi kannattaisi asiaa tutkia. Jos jotain löytyy pystytään poikaa auttamaan ja jos ei löydy niin voitte olla rauhallisimmin mielin. Mitä nuorempana todetaan jotain ongelmaa olevan sen paremmin kehitystä voidaan tukea normaaliksi. Tai siis sen helpommin ikätaso saavutetaan.

 

[hei]

Se empatian puuttuminen herättää mulla kovan hälytyskellojen soinnin päässä. Tuon ikäisen pitäisi jo osata empatiataitoja.

 

[Hoodrat]

Ehkä kaipais vaan johdonmukaista kasvatusta ennenkuin peli on menetetty! Ei kuulosta ihan adh-lapseltakaan jos jaksaa kerran keskittyä ohjattuun toimintaan jne. Tietty joku asperger tulee mieleen jos ei yhtään tunne empatiaa muita kohtaan. Mun tutun lapsi oli just pienenä tollanen riehuja - nyt 9-vuotiaana sai asperger-diagnoosin ja lisäksi vaikea-asteinen dysfasia. Vie nyt ihmeessä lapsi vaikka yksityislääkärin kautta tutkimuksiin jos neuvolassa ei oteta tosissaan. Jos äiti tuntee että jotain on pielessä niin usein kyllä sitten on...

Just näin, ks. munkin teksti yllä. Mutta noi vaatii pitkiä diagnooseja yms..

 

[ap]

Ehkä kaipais vaan johdonmukaista kasvatusta ennenkuin peli on menetetty! Ei kuulosta ihan adh-lapseltakaan jos jaksaa kerran keskittyä ohjattuun toimintaan jne. Tietty joku asperger tulee mieleen jos ei yhtään tunne empatiaa muita kohtaan. Mun tutun lapsi oli just pienenä tollanen riehuja - nyt 9-vuotiaana sai asperger-diagnoosin ja lisäksi vaikea-asteinen dysfasia. Vie nyt ihmeessä lapsi vaikka yksityislääkärin kautta tutkimuksiin jos neuvolassa ei oteta tosissaan. Jos äiti tuntee että jotain on pielessä niin usein kyllä sitten on...

Kummasti kaksi muuta ovat kyllä aivan erilaisia, ja johdonmukaisia ollaan todellakin. Tässä taas huomaa että heti leimataan vanhempien "huonoudeksi" lapsen erilaisuus!

 

[kokemus]

Kyse pojastamme joka juuri täytti 4v. On ollut vauvasta asti erittäin vaativa tapaus, itkuinen, vilkas ja eläväinen. Kun sai jalat alleen, mikään ei riittänyt ja kiellot ei auttanut. Tuttua varmasti monellekin..
Hän on ollut aina ilkeä, ei tunne empatiaa, itsekäs. Raivareita saa päivittäin jolloin lentää tavarat ja huuto on karmivaa. Jos ei muuta keksi, niin heittää palloilla kukkaruukkuja, sotkee vessan saippualla, repii petivaatteet sängystä, käy lyömässä pikkusiskoaan tai tönäisemässä kumoon.

Ruokapöydässä istuminen on levotonta, pyörii pöydässä, välillä istuu väärinpäin, makoilee penkillä jne. Puhe on ollut jäljessä, vasta nyt alkaa kirjaimet olemaan paikallaan (paitsi R), ja vieraatkin jopa ymmärtää häntä usein. Hän ei leiki yksin, palapeleihin jaksaa jonkin verran keskittyä ja tv:tä jaksaa katsoa, mutta muut leikit on miekoilla husimista ja hyppimista paikasta a paikkaan b.

Ja tällainen hän on aina kotona. Mutta kun mennään kylään, tai paikkaan jossa on paljon lapsia, hän on vetäytyvä. Ei ota kontaktia muihin lapsiin, ei kaipaa kavereita. Leikit menee juoksuksi ja hyppimiseksi. Tästä on niin vaikea puhuakaan minnekään, kun kaikki näkevät ainoastaan sen vetäytyvän pojan. Kotona hän hakee huomiota (vaikka sitä aivan varmasti saa, jopa eniten kaikista kolmesta lapsesta).

Onko kellään mitään vinkkejä tai neuvoja, kokemuksia samanlaisesta?
Kiitos!

haette apua. Ihmettelen miksette ole jo hakeneet?

 

[hei]

Luota omaan vaistoosi. Tunnet lapsesi paremmin kuin kukaan terveydenhuollon ihminen. Vaadi tutkimuksia jos tunnet jotain olevan pielessä.

 

[ap]

Se empatian puuttuminen herättää mulla kovan hälytyskellojen soinnin päässä. Tuon ikäisen pitäisi jo osata empatiataitoja.

Enenmmänkin kuin kuolemasta puhuttaessa?
Häntä ei hätkähdytä kalauttaa siskoa vaikka kirjalla, tai heittää häntä jollain tavaralla. Ei hän osaa miettiä että toiseen sattuu.

 

[ap]

Kyse pojastamme joka juuri täytti 4v. On ollut vauvasta asti erittäin vaativa tapaus, itkuinen, vilkas ja eläväinen. Kun sai jalat alleen, mikään ei riittänyt ja kiellot ei auttanut. Tuttua varmasti monellekin..
Hän on ollut aina ilkeä, ei tunne empatiaa, itsekäs. Raivareita saa päivittäin jolloin lentää tavarat ja huuto on karmivaa. Jos ei muuta keksi, niin heittää palloilla kukkaruukkuja, sotkee vessan saippualla, repii petivaatteet sängystä, käy lyömässä pikkusiskoaan tai tönäisemässä kumoon.

Ruokapöydässä istuminen on levotonta, pyörii pöydässä, välillä istuu väärinpäin, makoilee penkillä jne. Puhe on ollut jäljessä, vasta nyt alkaa kirjaimet olemaan paikallaan (paitsi R), ja vieraatkin jopa ymmärtää häntä usein. Hän ei leiki yksin, palapeleihin jaksaa jonkin verran keskittyä ja tv:tä jaksaa katsoa, mutta muut leikit on miekoilla husimista ja hyppimista paikasta a paikkaan b.

Ja tällainen hän on aina kotona. Mutta kun mennään kylään, tai paikkaan jossa on paljon lapsia, hän on vetäytyvä. Ei ota kontaktia muihin lapsiin, ei kaipaa kavereita. Leikit menee juoksuksi ja hyppimiseksi. Tästä on niin vaikea puhuakaan minnekään, kun kaikki näkevät ainoastaan sen vetäytyvän pojan. Kotona hän hakee huomiota (vaikka sitä aivan varmasti saa, jopa eniten kaikista kolmesta lapsesta).

Onko kellään mitään vinkkejä tai neuvoja, kokemuksia samanlaisesta?
Kiitos!

haette apua. Ihmettelen miksette ole jo hakeneet?

Jotenkin sitä on vaan aina olettanut, että ajan myötä helpottaa. Että kun hän kasvaa, niin tulee "järkeä päähän" ja rauhoittuu. Mutta nyt kun mietin, niin ihmettelen miten ollaan edes jaksettu...

 

[ap]

Luota omaan vaistoosi. Tunnet lapsesi paremmin kuin kukaan terveydenhuollon ihminen. Vaadi tutkimuksia jos tunnet jotain olevan pielessä.

Kiitos, näin teen. Mihin kannattaa hakeutua, neurologille vai minne?