40-vuotias mies..

[Minsku76]

Mitä minulta puuttuu ymmärryksestä, kun mies on käytökseltään todella outo? Jospa jollain ystävällä olisi valaista ymmärrystä. Olen 7 vuotta nuorempi ja yhdessä olemme olleet 4,5 vuotta. Ennen mieheni oli erittäin mustasukkainen ja omistushaluinen. Olipa väkivaltaakin, kun hän vielä joi alkoa. Nyttemmin molemmat loppuneet.
Hänen käytöksensä on kuitenkin hyvin ristiriitaista ja kärsin kovin henkisesti. Hän puhuu toista ja tekee toista. On hyvin paljon poissa kotoa(työssä vanhempiensa kotona). Sanoo rakastavansa ja ettei ole toisia naisia(joka onkin aika epätodennäköistä). Me riitelemme valtavasti ja olemme lähes kaikesta eri mieltä. Olen yrittänyt puhua ja selvittää asioita, mutta hän ei tahdo puhua. Hän on aina hiljaa tai vetäytyy.
Olen myös pistänyt merkille, että kun lähestyn häntä henkisesti ja rakkaudella, hän haluaa mennä poispäin tai lähtee jonnekin. Jos taas itse olen loukkaantunut ja etäinen, hän on halukkaampi läheisyyteen. Tämä on hyvin kuluttavaa ja koen tulevani hylätyksi jatkuvasti. Tunnen itseni mitätöidyksi ja halveksituksi. Tunteeni ja ajatukseni eivät tunnu merkitsevän hänelle mitään. On kuin pyynnöilläni ei olisi mitään todellista arvoa. Ne unohdetaan saman tien.
Eikö avioliittoon kuulu rakkaus ja kunnioitus ja kaikenlainen hyvän yrittäminen?
Näyttää siltä, että olen miehelleni täysin arvoton olento ja hänelle on kaikki muu tärkeämpää elämässä. Kuitenkin hän sanoo siis rakastavansa, eikä halua eroa.

Kiitos kun jaksat vastata ja avartaa ymmärrystäni.

 

[Totuus voi sattua]

Asia on hyvin yksinkertainen. Miehesi ei rakasta sinua, vaan on kanssasi koska se on helppoa / hän on tottunut siihen / "näin kuuluu olla". Sanat ovat halpoja, teoilla punnitaan oikeat tunteet.

Sinä olet suhteessa onneton, ja todennäköisesti mieskin. Tämä seikka tuskin tulee muuttumaan, jos kerran mies ei näe mitään ongelmaa eikä halua selvittää asioita.

 

[no]

Jos mies sanoo rakastavansa, niin hän rakastaa.Se on hyvä asia.
Et sanonut, että hän on väsynyt. Hän on väsynyt. Et sanonut, että hän kantaa vanhemmistaan huolta, niin hän tekee.
Riitelette, eli te ette anna toisillenne lupaa pitää omia mielipiteitään. Mikä on se mahti, joka osittaa, että juuri itse on oikeassa?
Mitätöinnin tunteet ovat kotikutoisia, sinä ne tunnet ja hyvin usein teetkin. Miksi et riitä itsellesi, vaan annat toisen mitoittaa sinut.
Teidän pitäisi pyytää ensimmäiseksi toisiltanne anteeksi, sitten teidän pitäisi opetella puhumaan samaa kieltä, hyväksyä toisenne ja virheenne, tulla toisianne vastaan.

 

[Totuus voi sattua]

Jos mies sanoo rakastavansa, niin hän rakastaa.Se on hyvä asia.

Höpö höpö. Tottakai mies sanoo rakastavansa, jos sillä saa vähäksi aikaa naisen (=kotiorjan, asiaankuuluvan kalusteen) hiljaiseksi. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, kannattaa aina uskoa tekoja. Ne kuitenkin ovat se, mikä vaikuttaa elämään.

Ja voihan olla, että mies omasta mielestään rakastaa. Jos kohtelu kuitenkin on paskaa, se on paskaa vaikka tekijä olisikin rakastava. Jos ap tulee tuosta kohtelusta onnettomaksi, hän on onneton vaikka mies omasta mielestään rakastaisikin.

AP: "Olen yrittänyt puhua ja selvittää asioita, mutta hän ei tahdo puhua. Hän on aina hiljaa tai vetäytyy."

no: "Teidän pitäisi pyytää ensimmäiseksi toisiltanne anteeksi, sitten teidän pitäisi opetella puhumaan samaa kieltä, hyväksyä toisenne ja virheenne, tulla toisianne vastaan"

Kerropas no, miten ap voi tehdä ehdottamasi, jos mies ei suostu keskustelemaan? Sinulla no on ihan älyttömän naivit neuvot, et ilmeisesti ikinä ole tavannut ihmisiä jotka eivät suostu millään lailla keskustelemaan asioista tai edes kuuntelemaan. Neuvottele, ymmärrä ja opettele siinä sitten yksin, mutta ei se suhdetta paranna millään lailla jos toinen ei suostu tekemään mitään.

 

[mariee]

Minsku76; mietihän hyvin tarkkaan, mitä oikeasti haluat suhteeltasi. Miehesi käytös ei voikaan tuottaa sinulle muuta kuin pahaa oloa. Hän ei vahvista sinun hyviä puoliasi vaan tuottaa sinulle negatiivisia asioita. Hänen vuorovaikutustapansa ei kunnioita tai tunnista sinun tunteitasi. Kun sinä haluat jotain, hän haluaa vastakkaista asiaa. Hänen kauttansa et saa onnistumisen kokemuksia, vaan vahvistusta siitä, ettet ole mitään. Tällaisessa suhteessa tulee tosi paha olo.

Mietipä, mitä tapahtuisi aivan pienelle lapselle, jos vanhempi käyttäytyisi miehesi kaltaisella tavalla. Kun lapsi haluaisi syliin, hänet jätettäisiin huomiotta. Kun lapsi haluaisi olla itsekseen, hänet pakotettaisiin vuorovaikutukseen ja syliin tmv. Kun lapsi haluaisi jutella, niin vanhempi vetäytyisi kauas, vaikkapa toiseen huoneeseen. On lienee selvää, että em. olosuhteissa lapsi olisi hyvin turvaton, oma minä rakentuisi "olen arvoton" ajatukselle. Silti vanhempi voisi em. tilanteessa sanoa rakastavansa lastansa, mutta hän tekee sen omista tarpeistaan lähtien eikä huomioi lainkaan lapsen tarpeita. Tällaisia lapsi ja vanhempi vuorovaikutusesimerkkejä voi käyttää apuna, kun miettii omaa suhdettansa, vaikkei tarkoitus olekaan palauttaa toista aikuista lapsen asemaan ja toista vanhemman asemaan.

Se, mitä haluan em. asialla tuoda esille on se, että sinun tulee nyt pysähtyä miettimään, haluatko oikeasti jatkaa huonossa suhteessa vai päädytkö siihen, että olet aivan oikeasti hyvän suhteen arvoinen.

 

[muikkukukko=]

Minusta tuntuu, että miehesi sisällä ei ole rauhaa ja sopusointua, vaan kaaosta. Yleensä esimerkiksi valtava mustasukkaisuus on merkki erittäin huonosta itsetunnosta. Vaikuttaisi siltä, että miehesi ei kykene kunnolla tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja hän haluaa sen vuoksi olla kontrolloiva osapuoli. Seurauksena on se, että kumpikin teistä on onnettomia.

Jos haluat jatkaa suhdetta, niin minusta tuntuu siltä, että jos 40-vuotias mies ei ole itsekseen onnistunut löytämään sisäistä rauhaa, niin hän ei sitä jatkossakaan löydä itse, vaan tarvitsee siihen ammattitaitoisen parisuhdeterapeutin apua. Vain sillä tavalla miehellä on mahdollisuus opetella parisuhdetaitoja.

Jos miehesi ei ole neljässä vuosikymmenessä oppinut puhumaan tunteistaan, niin tuskinpa hän sinun komentamisella puhuukaan. "Keskustelua" voi hoitaa myös kirjoittamalla (esim. sähköpostitse). Oma mieheni on myös sellainen, joka ei kykene puhumaan tunteistaan (ei positiivisista eikä negatiivisista), mutta minä olen opetellut lukemaan hänen tuntemuksiaan. Yleensä siis jos mies on kiukkuinen, niin minä kysyn, että menikö töissä hyvin tai oletko väsynyt/nälkäinen jne, joten sillä tavalla saan selville, mistä hänen kiukkunsa johtuu. Jos mielestäni miehen kiukuttelu on aiheetonta, sanon sen hänelle, että en jaksa katsella aikuisen äijän äksyilyä, kun en edes tiedä, miksi hän kiukuttelee. Minusta tuntuukin, että joudun opettamaan hänelle sellaisia taitoja, joita olen opettanut omille lapsilleni noin 3-5 vuotiaana.

Kun tarkkailet anoppisi ja appesi kommunikointia, opit todennäköisesti paljon miehestäsi. Jos he eivät osoita tunteitaan eivätkä osaa keskustella, niin mistäpä miehesikään niitä taitoja olisi oppinut. Tunteista puhuminen opitaan lapsena. Jos sen opettelee vasta aikuisena, se vaatii itseltä hirveästi sitoutumista asiaan, jotta opettelee tutun ja turvallisen vaikenemisen tilalle jotakin uutta tapaa. Jos tilanteeseen liittyy vielä se, että miehesi on vaikea luottaa keneenkään, niin miehen logiikan mukaan hän ei voi myöskään puhua, koska sinä saatat käyttää hänen sanomisiaan häntä vastaan joskus myöhemmin.

Tunteiden tunnistaminen on tosi tärkeää, jotta sitä omaa pahaa oloa pystyy parantamaan. Jos on raivoissaan, niin johtuuko se raivo turhautumisesta, ahdistuksesta, kyllästymisestä, nälästä, väsymyksestä vai mistä. Kun sen tunteen tajuaa, niin vasta sen jälkeen pystyy etsimään apua sen raivon tunteen poistamiseksi (esim. jos mies on ahdistunut työstään, niin voisiko tehdä tilapäisesti vähemmän työtä, vaihtaa työpaikkaa, keskustella ongelmasta pomon kanssa jne).

 

[no]

Kerropas no, miten ap voi tehdä ehdottamasi, jos mies ei suostu keskustelemaan? Sinulla no on ihan älyttömän naivit neuvot, et ilmeisesti ikinä ole tavannut ihmisiä jotka eivät suostu millään lailla keskustelemaan asioista tai edes kuuntelemaan. Neuvottele, ymmärrä ja opettele siinä sitten yksin, mutta ei se suhdetta paranna millään lailla jos toinen ei suostu tekemään mitään.

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan..

 

[Sivupersoona]

Riitelette, eli te ette anna toisillenne lupaa pitää omia mielipiteitään.

Tuossa lauseessa olisi paljon opittavaa kaikille. (No:n tekstistä.)

Kerropas no, miten ap voi tehdä ehdottamasi, jos mies ei suostu keskustelemaan? Sinulla no on ihan älyttömän naivit neuvot, et ilmeisesti ikinä ole tavannut ihmisiä jotka eivät suostu millään lailla keskustelemaan asioista tai edes kuuntelemaan. Neuvottele, ymmärrä ja opettele siinä sitten yksin, mutta ei se suhdetta paranna millään lailla jos toinen ei suostu tekemään mitään.

Seuraavalta kirjoittajalta tuli malliesimerkki miten yleensä täällä keskustellaan.

Kysymys. Hyväksytäänkö täälläkään juuri milloinkaan toisen kirjoittajan erilainen mielipide?

 

[no]

Riitelette, eli te ette anna toisillenne lupaa pitää omia mielipiteitään.

Tuossa lauseessa olisi paljon opittavaa kaikille. (No:n tekstistä.)

Kerropas no, miten ap voi tehdä ehdottamasi, jos mies ei suostu keskustelemaan? Sinulla no on ihan älyttömän naivit neuvot, et ilmeisesti ikinä ole tavannut ihmisiä jotka eivät suostu millään lailla keskustelemaan asioista tai edes kuuntelemaan. Neuvottele, ymmärrä ja opettele siinä sitten yksin, mutta ei se suhdetta paranna millään lailla jos toinen ei suostu tekemään mitään.

Seuraavalta kirjoittajalta tuli malliesimerkki miten yleensä täällä keskustellaan.

Kysymys. Hyväksytäänkö täälläkään juuri milloinkaan toisen kirjoittajan erilainen mielipide?

Paistoin kerran pihvejä vieraille ja ne kärähti, avasin keittiön ison ikkunan avaimella ja tuuletin. Jossain vaiheessa laitoin ikkunan kiinni, mutta en huomannut kiristää lukkoja. Erään myrskyisenä talviyönä heräsin viluun ja tuli lunta tupaan ihan sananmukaisesti, eli kyllä lunta voi tulla tupaan, ei se "sivupersoona" minua enää haittaa, joskus siitä loukkaannuinkin, mutta en tässä tapauksessa.

 

[Vai tuntuukse vaan]

Mun yhdellä ystävättärellä on mies joka analysoi oikein silleen "naisesti" kaikki asiat, pohdiskelee ja kertoo mihin johtopäätökseen on tullut. Hyvä jumala, kuka nainen semmoista haluaisi kuulla. Älkää nyt ihmeessä kysykö mieheltä mitä mieltä se oikeasti on teidän suhteesta, sinusta ihmisenä jne.

Kukaan nainen halua kuulla miehen aitoa mielipidettä, sehän me halutaan kuulla mitä me halutaan kuulla. Ja miehet (sen verran niillä on järkeä sentään) yrittää kertoa sitä mitä naiset niiltä odottaa. Huonoja kun ovat arvailemaan ja ihmistuntemus on mikä on niin päätyvät pitämään lärvinsä kiinni. Antakaa niiden pitää kaikki sisällään, ette kuitenkaan halua kuulla.

 

[iäkäs elli]

Minä lähtisin tuossa tilanteessa miehen mukaan hänen kotiinsa. Katsoisin, kuinka hän käyttäytyy vanhempiensa kanssa. Se saattaisi selvittää sen, onko hän edelleenkin kiinni heissä ja miten he suhtautuvat "lapseensa". Ottaisin osaa töihin ja siinä sivussa tarkkailisin kuin sivullisena tilanteita. En suinkaan alkaisi jatkuvasti näin tehdä, mutta joitakin kertoja kuitenkin.

Meillä on yksi tuttavapariskunta, jonka mies ei ole ikinä päässyt kodistaan eroon, vaikka on jo eläkkeellä. Koko ikänsä on lapsuudenkoti ollut ennen omaa perhettä, vaikka nyt jo hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hänen veljensä pitää taloa. Hänen vaimonsa ei ole lähtenyt pois liitosta, mutta on nytkin masentunut ja kyllästynyt. Ei pysty irrottautumaan, vaikka se olisi mahdollista, kun lapsillakin on jo omat lapsensa. Kai siinä jotakin rakkautta tai tapoihin tottumista on, mutta sivullisen mielestä hän on uhrannut oman elämänsä toiselle perheelle kuuluvalle miehelle.

Ja niin kuin edellä on kirjoitettu, teot kertovat totuuden, eivät sanat.