45.v.

[Onko tämä villitystä?]

Olen "kyllästyneessä" suhteessa avoliitossa ollut jo 25 vuotta,tottuneesti miehen kanssa jonka kanssa välillä tapellaan ja nykyään aika useinkin. Tapasin ravintolassa (itse asiassa jo pariinkiin otteeseen lähiaikoina) miehen jonka kanssa oli hiukan joskus 15-vuotta takaperin pientä peliä oman avokin selän takana mutta vain kerran ja se päätyi suuteluun. Eli, vanha suola janottaa ja kun suht. pienessä kaupungissa asutaan niin kaikki on mahdollista,siis jopa näkeminen useimminkin. Nyt himoitsen ja ajattelen tätä miestä koko ajan...tiedän mikä on hänen lempiravintolansa missä hän ym...ja hän on eroamassa. Onko tämä jotain typerää ihastumista,kun vielä hän on niin kauniisti kehunut minua? Tunnen itseni "teinikakaraksi"...ajattelen että onko minulla nyt joku ihme vaihe päällä. En oikestaan saa tällä hetkellä mitään irti tästä omasta suhteesta mutta en haluaisi erotakkaan ja silti ajattelen tätä toista miestä koko ajan. Suunnittelen jo hyvissä ajoin baarireissuni milloin tiedän että on vapaa viikonloppu töistä. Mulla on pää sekaisin enkä tiedä miten saan ajatukset pois...tuntuu että olen todella kiukkuinenkin koko ajan..kuin puutteessa oleva ja taidan ollakkin mutta seksiä haluaisin vain tämän ihastuksen kanssa. Onko 45-vuoden villitys? en ole ennen ravintolakohtaamista ollut pitkiin aikoihin innostunut baareista mutta nyt aina vain kun on viikonloppu vapaa.

 

[kytsäri]

Selvitä pääsi...

Et ole ainoa jota "sekottaa" satunnaisesti!

 

[peruskaura]

Onko 45-vuoden villitys?

Ei.

Tämä tilanne on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. (Tennov)

Eli, vanha suola janottaa ja kun suht. pienessä kaupungissa asutaan niin kaikki on mahdollista,siis jopa näkeminen useimminkin. Nyt himoitsen ja ajattelen tätä miestä koko ajan...tiedän mikä on hänen lempiravintolansa missä hän ym...ja hän on eroamassa. Onko tämä jotain typerää ihastumista,kun vielä hän on niin kauniisti kehunut minua? Tunnen itseni "teinikakaraksi"...ajattelen että onko minulla nyt joku ihme vaihe päällä.

Intohimo eli rakastuminen:
Joskus kaikki alkaa sillä että olemme syvästi ja perusteellisesti pettyneitä itseemme ja siihen mitä olemme rakastaneet. Reagoimme silloin olemalla pahantuulisia, sulkeutumalla itseemme. Arvostus jonka tunnemme saavamme rakastetulta saa meidät arvostamaan itseämme ja omaa minäämme. Se vaatii yksinoikeutta: se joka on epätavanomainen tahtoo tulla valituksi ja hyväksytyksi ja haluaa antautua kokonaan sille ainoalle joka voi suoda nautinnon, ilon ja elämän. Jokainen yksityiskohta, kaikki pikku piirteet hänen äänessään, eleissään ja olemuksessaan symbolisoivat tätä ainutlaatuisuutta. (Alberoni)

Usein hän ajattelee niitä rakastumisen kohteen ominaisuuksia, joista erityisesti pitää. Itsessään hän alkaa arvostaa niitä piirteitä, joiden arvelee herättäneen rakastumisen kohteen mielenkiinnon. Ajatukset ovat mitättömyydessään realistisia ja niiden toivotaan toteutuvan. (Tennov)

En oikestaan saa tällä hetkellä mitään irti tästä omasta suhteesta mutta en haluaisi erotakkaan ja silti ajattelen tätä toista miestä koko ajan. Mulla on pää sekaisin enkä tiedä miten saan ajatukset pois...tuntuu että olen todella kiukkuinenkin koko ajan..kuin puutteessa oleva ja taidan ollakkin mutta seksiä haluaisin vain tämän ihastuksen kanssa.

Rakastumisen tuntomerkkejä ovat:
– ajatusten pyöriminen alituisesti rakastumisen kohteen ympärillä.
– mielialan riippuvuus rakastumisen kohteen toimista, ennen kaikkea siitä, miten rakastumisen kohteen koetaan vastaavan rakastuneen toiveisiin, tunteiden kiihtyminen, jos suhde rakastumisen kohteeseen on uhattu ja tunteiden latistuminen, mikäli rakastuneen ajatusten toteutuminen mahdollistuu.
– merkillinen kyky ihailla rakastumisen kohteen hyviä puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia. Hänen virheensä kyllä tiedostetaan, mutta ne kuitenkin aistitaan positiivisina.
– kyvyttömyys reagoida rakastumisen tunteilla useampaan kuin yhteen henkilöön kerralla.
– yleinen tunteiden intensivoituminen, mistä seuraa muiden tarpeiden työntyminen taka-alalle.
– fyysiset ahdistuksen oireet, mm. hermostuneisuus ja ujous rakastumisen kohteen seurassa.
– vaatimus yksinoikeuteen rakastumisen kohteen suhteen, erityisesti halu täyttää rakastumisen kohteen ajatusmaailma. (Tennov)

en ole ennen ravintolakohtaamista ollut pitkiin aikoihin innostunut baareista mutta nyt aina vain kun on viikonloppu vapaa.

Tavallisesti hän suunnittelee mielessään mahdollista tapaamista rakastumisen kohteen kanssa, muistelee niitä tilanteita, joissa uskoo saaneensa varmuuden rakastumisen kohteen tunteista. "Tahtomattanikin etsin paikkoja, joissa näkisin sinut, tai haluasin olla yksin, että voisin ajatella sinua. Voin tuntea itseni tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini. Ajan kuluessa tuskaannun. Haluaisin keskittyä työhöni. En keksi järkeviä syitä yhdessäoloomme. Mutta miksi tahdonvoimani ei riitä?" - (Tennov)

 

[no]

Olipa todella hieno analyysi, en ole vielä koskaan lukenut yksissä kansissa tuota.

Niinhän se menee, no, hölmöys sallittakoon ainakin, jos siihen on lupa.

Tänään on monella Iso päivä, onnea siihen.

 

[KaijaMaria]

Olet ollut yhden ja saman kanssa kauan ja nuoresta asti. Nyt iski keski-iässä tajuntaan epäröinti ja pelko nuoruuden menettämisestä: tätäkö tämä on hautaan saakka? Kyseenalaistat nykyisen suhteen ja mietit miten elää loppuelämä. Ilmiselvästi kaipaat jotain tai sitten nuoruus on jäänyt kokonaan elämättä.

Eipä tuohon muuta voi sanoa kuin että mieti vähintään kaksi kertaa ja kanna vastuu omasta ratkaisustasi.

 

[45.v.]

Olen ap. nimimerkki "peruskaura" löysit hyvät jutut minulle...olenkohan mä rakastunut sitten!? Mä olen todella siitä asti kun tapasin tämän ihmisen niin ollut hirveän hermostunut,yritän mahdollisuuksien mukaan ajautua samoihin paikkoihin kuin hän. Nyt olen kolme viikonloppua töissä ja pinna kireällä koska en pääse kyseiseen ravintolaan viettämään iltaa. Tuolla joku myös mainitsi että en olisi elännyt nuoruuttani,se ei pidä paikkansa. Olen kovinkin paljon bailannut nuorempana ennenkuin tapasin nykyisen avokkini,joten ei kai tämä siitä voi johtua. Epäilen kaikkeen vain sitä että nykyinen suhteeni on kulahtanut täysin....mä en tiedä enää mitään...mutta pinna on kireällä....(( eikö kellään muulla ole tälläisia tuntemuksia ollut tai ole??

 

[Toisinaan]

Olen "kyllästyneessä" suhteessa avoliitossa ollut jo 25 vuotta,tottuneesti miehen kanssa jonka kanssa välillä tapellaan ja nykyään aika useinkin. Tapasin ravintolassa (itse asiassa jo pariinkiin otteeseen lähiaikoina) miehen jonka kanssa oli hiukan joskus 15-vuotta takaperin pientä peliä...

Ei ole lainkaan sattuma, että ihastuit joskus aiemmin tapaamaasi mieheen ja juuri nyt. Onhan miehiä pyörinyt varmasti ympärilläsi tuon 15 vuoden aikana. Ei hän siis maailman ainoa mies ole. Jotain erityistä tässä mihessä on, mikä sinut sytyttää ja saa tuntemaan sinussa voimakkaita tunteita siten, että ajatukset pyörivät vain hänessä. Tunnet tyypillisiä ihastumisen ja rakastumisen oireita, kuten muuttumista lapseksi jälleen (ulkopuonen maailma lakkaa olemasta ja rakastavaiset näkevät vain toisensa), kaipuu olla lähellä toista ja koskettaa, epävarmuutta (ei tiedä toisen tunteista), kärsimys ja piina (voimakkaat tunteet tuntuvat kärsimykseltä), kärsimättömyys ajan suhteen (kuin eläisi ja kuolisi yhtä aikaa) lainatakseni Barbro Leneer-Axelsonia.

Ajateltuna bio-psyko-sosiaalisesta näkökulmasta pitkäaikainen huono avioliittosi on virittänyt kehosi vastaanottamaan uusia psykkisiä ja biologisia signaaleja toisesesta sukupuolesta. Jos nykyinen parisuhteesi voisi hyvin, kehosi ei noteeraisi näitä signaaleja merkityksellisinä. Mutta onneksi ihmisen keho upea biologinen luomus siinä, että sen solujen reseptorit kykenevät tunnistamaan sopivia ja epäsopivia ulkoisia ja sisäisiä ärsykkeitä elimistön tarpeiden mukaisesti, myös sukupuolikäyttäytymistä säätelevät reseptorit. Ei-tarpeenmukaiset tai epäsopivat ärsykkeet menevät ohi (kuten mieheltäsi tulevat), kun taas hyvin sopivat ärsykkeet tarttuvat kuin leegopalikat kiinni reseptoreihin jatkokäsittelyä varten. Sinulla ihastuksestasi tulevat ärsykkeet naksahtavat nyt hyvin kiinno. Sille (ihastumiselle / rakastumiselle) on siis aitoa tarvetta.

Ihmisen rakkauden tarpeiden tyydyttämiseen liittyviä reseptoreita voisi nimittää vaikkapa "rakkausreseptoreiksi". Niillä on myös tieteellisiempiä nimiä, mutta jätän sen viisaammille. Eli tarvitaan "rakkausreseptoreihin" sopivia ärsykkeitä, kuten sopiva kumppanikandidaatti. Lisäksi tarvitaan myös elimistön kykyä vastaanottaa ja hyödyntää ärsykkeitä (yhteensopivuus). Olet ihastuksesi kautta saanut näitä ärsykkeitä, mutta nyt kehosi janoaa tietää, voiko se voi käyttää ärykkeitä rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen tarpeisiisi. Tätä et voi tehdä yksin, vaan siihen tarvitaan tapaamisia ihastuksesi kanssa. Odotat kovasti ihastuksesi tapaamista ja hakeudut hänen luo kun vain työvuoroiltasi ehdit. Lsäksi hän on lähes jatkuvasti ajatuksissasi ja kiukustut, kun et voi ajatella häntä. Mielesi on siis virittäytynyt siihen, että saisi tietää, sopisivatko uudet ärsykkeet reseptoreihisi ja elimistön rakkauden tarpeisiisi. Elimistölläsi on siis valtava rakkauden nälkä, mihin on syötävä joka tapauksessa, jotta pysyisi ainakin henkisesti terveenä, vaikka tietty muutoinkin.

Toivon, että voit tavata ihastuksesi. Saat siten tietää, ovatko tunteesi yksipuolisia, sekä mitä sinä ja hän voitte odottaa asian suhteen jatkossa. Pääset etenkin tuntemaan ihastustasi, mikä sitten määrittää, miten jatkot sujuvat. Eli toisen tuntemiseen tarvitaan yhteistä aikaa ja yhdessäoloa. Se, miten suhde ihastukseesi tästä jatkuu, riippuu tietysti teistä molemmista mm. siitä, miten ominaisuutenne - tarpeenne ja tapanne tyydyttää niitä ja toisianne käyvät yhteen. Jokainen haluaa kokea läheisen ihmissuhteen nautintoja, aistillisuutta, läheisyyttä, lämpöä ja hellyyttä. Jos niitä ei saa, niin jokaisen vastuulla on ne järjestää itselleen ja parisuhteessa myös toiselle.

Tunnut olevan todella voimakkaasti ihastunut. Tätä kirjoittaessakin sydäntä jo riipii pelkästä myötätunnosta. Samanikäinen kuin olen - kohta. Ravintoloissa / baareissa en kylläkään käy, vaikka ehkä pitäsi. Antoisaa ja vastuullista ravintola-/baari-iltaa, mikäli sellainen tänään on!

 

[45.v.]

Huh....hieno lukea tätä juttua. Ihmettelen itseäni todella koska joskus en käynyt pitkiin aikoihin baareissa kun niitä tuli joskus aina kierreltyä liiankin kanssa. Nyt sitten yhtäkkiä Vappuna menin ja siellä tosiaan hänet tapasin sen pitkästä aikaa ja nyt luulen tulevani hulluksi...eli jos en olisi häntä tavannut niin todennäköisesti en jaksaisi ajatella mitään baareja eikä olisi kiinnostustakaan. Seuraavaksi on mahdollisuus päästä vasta juhannuksena....mä olen tyhmä ja idiootti mutta tuntuu siltä että petän avokkiani henkisesti koko ajan,vaikka en siitä tavallaan välitäkkään koska suhteemme ei toimi enää millään lailla,vaan me vain asutaan saman katon alla. Jum""""a tulen hulluksi....voiko ihastuminen tehdä ihmisen tällaiseen mielentilaan?! jos olisi mahdollisuus töiden puolesta niin olisin varmaan joka viikonloppu samassa kapakassa tästä lähtien...mutta kun ei voi...ja tuntuu kun olisin teinityttö joka itkee ihastuksen perään.....eiköhän tää aika pitäisi olla ohi jo minulta pikkuhiljaa.

 

[peruskaura]

löysit hyvät jutut minulle...olenkohan mä rakastunut sitten!?

Tuntomerkit on selvät, eikä päteviä vaihtoehtoisia selityksiä oikein löydy.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: romanssi, intohimo, rakkaussuhde, uusi ihastus, hullaannus. Rakastumisella tarkoitetaan yleensä rakastumisen tunnetta, joka tuottaa hyvin voimakkaita positiivisiä emootioita, kuten mielihyvää ja onnea, mutta joka on ohimenevää. Nämä kiihkeät tunteet saattavat kestää viikosta vuosiin. (Lenne-Axelson ym. 1980)
Paitsi että tämä emotionaalinen mullistus, jota kutsumme rakastumiseksi saattaa tuottaa suurta mielihyvän tunnetta, se voi myös loukata syvimmin ja tuottaa tuskaa ja usein myös muuttaa rakastuneen ihmisen luonnetta. Juuri näistä rakastumisen eri aspekteista johtuen se on aivan erityislaatuinen muihin emootioihimme verrattuna. (Wilson ja Nias 1979)
Francesco Alberoni määrittelee rakastumisen kahden ihmisen muodostaman joukkoliikkeen syntyvaiheeksi. Tätä hän perustelee sillä, että rakastuminen täyttää kaikki joukkoliikkeelle asetetut kriteerit. Ainoa ero on siinä, että rakastuminen, vaikka onkin joukkoliike, käsittää vain kaksi ihmistä. (Alberoni 1984)

Tennovin mukaan syy siihen, että ei olla jo aikaisemmin selvästi määritelty ja erotettu toisistaan rakastamista ja "mieletöntä rakastumista", limerenssiä on kristillisessä ihmiskäsityksessä. Sen mukaanhan ihminen on järkevä, ja vastuussa itsestään ja lähimmäisistään.

Epäilen kaikkeen vain sitä että nykyinen suhteeni on kulahtanut täysin....

Alberonin mukaan kukaan ei rakastu, jos hän on jotenkuten tyytyväinen siihen mitä hänellä on ja mikä hän on. Rakastuminen kumpuaa depressiivisestä ylikuormituksesta, toisin sanoen siitä että on mahdotonta löytää arkipäivästä mitään arvokasta. Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on. Tämä on ensimmäinen merkki rakastumiseen valmistautumisesta: mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä. Varmuus siitä ettei ole mitään menetettävää.(Alberoni 1984)

mä en tiedä enää mitään...

Prof. Tennovin mukaan rakastuminen on lajin kehitykselle vieras järjettömyyden tila, jossa ihmisen tahdonvoima ei riitä omien ajatusten hallitsemiseen ja johon vaikuttaa enemmän ympäristö kuin rakastuneiden oma käyttäytyminen.

Rakastumisen ja rakkauden tunnetta luovat psyykkiset prosessit voisi jopa tiivistää transferenssiin, regressioon, samastumiseen ja projektioon. Transferenssissä eli tunteensiirrossa aikaisempien ihmissuhteiden tunnekokemuksia halutaan toistaa uuden ihmisen, rakkauden ja kohteen kautta. Regressiossa eli taantumassa varhaiset tunnetilat toistuvat ja järkiajattelu horjuu. Tunnekohdetta ihannoidaan ja pidetään salaperäisenä, mystisenä, jopa paratiisin tarjoavana onnentuojana. Regressiotilassa oma passiivisuus voimistuu. Samastuminen taas kohdistuu johonkin rakkauskohteen piirteeseen, tapaan tai taipumukseen. Syntyy yhteisyyden tunnetta. Omien tunteiden, tarpeiden ja ihanteiden näkeminen toisessa eli projektio mahdollistaa ihannoinnin- sitä enemmän mitä enemmän omassa itsearvostuksessa on puutetta. Toinen on mahdollista nähdä oman minän jatkeena, vain itseä varten olemassa olevana. (Alberoni)

eikö kellään muulla ole tälläisia tuntemuksia ollut tai ole??

On, kaikilla rakastuneilla samaa kauraa:
Kaikki edellä mainitut ilmiöt, jotka ovat tiedostamattomia psyykkisiä prosesseja, luovat yhdessä kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteet sitä helpommin ja kiihkeämmin, mitä suuremmaksi henkisen ja fyysisen läheisyyden tarve on tullut. Ehtona rakastumisen synnylle on toive tai kokemus jostakin paremmasta toisen avulla. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakastumisen avulla se näyttäisi täydentyvän. Paratiisin kokeminen mahdollistuu, jos osapuolilla on vastavuoroisesti kykyä regression symbioottisiin muotoihin. Tasapainoisessa persoonallisuudessa regression osuus ei kuitenkaan ole alati hallitseva. (Alberoni)

Mä olen todella siitä asti kun tapasin tämän ihmisen niin ollut hirveän hermostunut,yritän mahdollisuuksien mukaan ajautua samoihin paikkoihin kuin hän.

Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta. Tässä vaiheessa myös seksuaaliset tunteet muuttuvat hyvin voimakkaiksi. (Lenneer-Axelson ym. 1980)
Rakastumisprosessissa muutumme kuin lapsiksi jälleen. Rakastavaiset haluavat olla lähellä toista. Tämä on samaa kaipuuta, jota pieni lapsi tuntee vanhempaansa kohtaan. (Alberoni)

Nyt olen kolme viikonloppua töissä ja pinna kireällä koska en pääse kyseiseen ravintolaan viettämään iltaa.

Tällöin katsomme ympärillemme ja huomaamme, että toiset ovat onnellisia. Alttius tai taipumus rakastumiseen ei siis näyttäydy haluna rakastua, vaan siten että havaitsemme ympäröivän maailman kiihkeän elinvoiman ja onnen ja samalla tunnemme, että meidät itse on suljettu sen ulkopuolelle, ja kadehdimme tuota onnea. (Alberoni)

Tuolla joku myös mainitsi että en olisi elännyt nuoruuttani,se ei pidä paikkansa. Olen kovinkin paljon bailannut nuorempana ennenkuin tapasin nykyisen avokkini,joten ei kai tämä siitä voi johtua.

Merkittävä osa rakastumisen tunteista perustuu muistoihin ja kokemuksiin eikä rakkaudenkohteen ominaisuuksiin. Tunteet virittävät oman toivon onnesta ja toisessa nähdään lupaus tämän onnen saavuttamisesta. (Juntumaa & Juntumaa 1984)
Rakastuminen pyrkii yhteensulautumiseen, kahden erilaisen ihmisen yhteensulautuneeseen fuusioon. Toisaalta rakastumisen edellytys on vastakohtaisuus, rakastuminen on tahtoa ja voimaa voittaa tämä vastakohtaisuus, joka kuitenkin on olemassa. Rakastettu kiinnostaa siksi että hän on erilainen kuin kukaan muu. Tämä ominaislaatu, tämä ainutlaatuisuus, vain korostuu rakastumisen aikana. Myös me itse haluamme tulla rakastetuksi siksi että olemme ainutlaatuisia, epätavanomaisia, korvaamattomia; ehdottomasti oman itsemme tähden.
Rakastumiseen meitä ohjaa halu tuntea itsemme päämääriksi sellaisen henkilön kautta jolla myös on aivan erityinen arvonsa ja joka myöskään ei ole vaihdettavissa kehenkään muuhun. Haluamme olla ainutlaatuisia, epätavanomaisia, välttämättömiä sille joka on ainutlaatuinen, epätavanomainen ja välttämätön.
Samastumisen ja sitoutumisen tarve on erittäin voimakas. Erityisesti tämä kaikki pätee murrosikäisten kohdalla. (Alberoni)

mutta pinna on kireällä....

Rakastunut henkilö tuntee riippuvuutta rakastetustaan. Tämä saattaa tuottaa myös pelkoa, koska rakastettu voisi tällöin halutessaan käyttää myös sitä valtaa, mikä hänellä on häneen rakastuneeseen henkilöön. Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon. Rakkauden regressio voi tuoda mukanaan jopa hajoamisen pelkoa, sillä regressio ilmenee tunne-elämän muutoksina. Liikaläheisyyden ja pelkojen torjumiseksi ilmaantuu ajoittain kielteisiä tunteita ja erilaisia suojautumiskeinoja. (Alberoni)

 

[peruskaura]

Nyt sitten yhtäkkiä Vappuna menin ja siellä tosiaan hänet tapasin sen pitkästä aikaa ja nyt luulen tulevani hulluksi...

"Jos ajattelet häntä, tunnet polttavaa tuskaa, jos näet hänet, mielesi käy levottomaksi, jos kosket häneen, menetät järkesi. Miten voit sanoa häntä rakastetuksesi?" – Bjartikar

Seuraavaksi on mahdollisuus päästä vasta juhannuksena....mä olen tyhmä ja idiootti mutta tuntuu siltä että petän avokkiani henkisesti koko ajan,vaikka en siitä tavallaan välitäkkään koska suhteemme ei toimi enää millään lailla,vaan me vain asutaan saman katon alla.

32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi".
Rakastumisen päämääränä ei ole molemminpuolista kehittymistä kannustava yhteiselämä, perheenperustaminen, ei välttämättä sukupuoliyhteys, vaan jotain, jota on niin vaikea määritellä, että se tuntuu "henkiseltä'.
Kaipuu kohdistuu selittämättömään yhtenäisyyden tunteeseen, sulautumiseen, onnelliseen huumaan ja vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen erityisesti rakastumisen kohteen tunne-elämän suhteen.
Rakastuminen on siis toiminta, jonka ihminen voi järjellään selittää ja hyväksyä, rakastuminen on tahdosta riippumaton olotila. (Tennov)

Jum""""a tulen hulluksi....voiko ihastuminen tehdä ihmisen tällaiseen mielentilaan?! jos olisi mahdollisuus töiden puolesta niin olisin varmaan joka viikonloppu samassa kapakassa tästä lähtien...

Rakastumisen ajatukset eroavat selvästi seksuaalisista kuvitelmista. Jälkimmäiset muistuttavat valveunia, eivät unelmia. Ne ovat purkautumiskeino, joita ihminen pystyy tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Niitä hän ei tilaisuuden tullen olisi valmis toteuttamaan.
(vertaa Leena Larjangon ja Ilse Aution spermantihkuiset fantasiat Ruusuraportissa, 1982)
Rakastunut henkilö sekä ajattelee että käyttäytyy epärationaalisesti, jopa vastoin tiedostettuja omia etujaan. Hänen ajatuksensa palaavat, rakastumisen kohteeseen kontrolloimattomasti, alituisesti, häiritsevästi. (Tennov)

mutta kun ei voi...ja tuntuu kun olisin teinityttö joka itkee ihastuksen perään.....eiköhän tää aika pitäisi olla ohi jo minulta pikkuhiljaa.

Tennovin tutkimukset eivät tue tätä olettamusta: rakastuminen on riippumaton sukupuolesta, sivistys- tai elintasosta, iästä, kulttuurista ja tottumuksista. Mitä erilaisimmat henkilöt kuvasivat hänelle täsmälleen samanlaisia subjektiivisia kokemuksia. Myös naimisissa olevat henkilöt ovat alttiimpia kuin naimattomat. Ensinnäkin yhteiskunnassa vaikuttavassa asemassa olevat henkilöt eivät ole hanakoita myöntämään järjettömien tunteidensa olemassaoloa. Joissakin sosiaaliluokissa ne hyväksytään elämälle merkitystä antavana voimana ja siksi keskustelu ihmisen "primitiivireaktiosta" on osa arkipäivää. Toiseksi, vaikka tunne-elämän kypsyydellä tai lukeneisuudella ei ole korrelaatiota rakastumisen syntyyn, vaikuttavat ne kuitenkin ratkaisevasti siihen, miten paljon rakastumisen tunteiden annetaan vaikuttaa käyttäytymiseen.
(Tennov)

 

[Toisinaan]

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: romanssi, intohimo, rakkaussuhde, uusi ihastus, hullaannus. Rakastumisella tarkoitetaan yleensä rakastumisen tunnetta, joka tuottaa hyvin voimakkaita positiivisiä emootioita, kuten mielihyvää ja onnea, mutta joka on ohimenevää. Nämä kiihkeät tunteet saattavat kestää viikosta vuosiin. (Lenne-Axelson ym. 1980)

Rakkauden merkitystä ei lienee liikaa "kaluttu". Mihin häviää rakkauden punainen lanka elämässä- vai häviääkö? Ei se häviä. Se, miten rakkaus konkretisoituu kunkin elämässä on paljolti tulosta siitä, miten rakastamme itseämme ja toisia. Rakkauden puute itseä tai toista kohtaan heijastuu erilaisena epätasapainona. Elämässämme emme voi vaikuttaa kaikkiin asiohin, emme myöskään siihen, että meillä on luontainen tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Se, miten tämän mahdollistamme, saamme tuntea elämän arjessa.

Sinulta upea oivallus, että olet poiminut arvokkaita rakkauden makupaloja tänne pohdittavaksi. Ne kun varmasti monelta tuppaavat hämärtymään elämän juoksussa. Emme hoksaa, että rakkauden tekomme määrittävät itseämme ja suhdettamme toiseen. Siis varsinaisen helmeilevän lähteen olet nostanut tänne kaikille pohdittavaksi. Kiitos! Ajatukset rakkaudesta koskettavat. Toivon, että ne koskettavat ja konkretisoituisivat meidän jokaisen elämän arjessa. Jotta näin voisi tapahtua, kaiken perusta on rakkaus itseen. Kun osaamme rakastaa itseämme, osaamme rakastaa myös toista.

Nostit esille, että rakastumisen myötä ihmisen mielenkiinto aktivoituu, kun se suuntautuu johonkin erilaiseen, poikkeavaan, vaihtelevaan, tuoreeseen tai yllättävään. Heräämme kuin uudelleen kukkaan. Tähän liittyy se sudenkuoppa, että ajan myötä asiat tulevat tutuiksi ja mielenkiinto laantuu, sekä ennen pitkää tulee väistämätön kyllästyminen. Tämä sitten ratkaistaan harmillisesti eroamalla. Luullaan, että uuden kumppanin myötä tulee automaattisesti ratkaisu ja oma elämä uudistuu, vaikka näin ei ole. Oleellisempaa olisi kyetä ennakoimaan tulevaa kyllästymistä ja kehittää hyvissä ajoin erilaisia tapoja välttää ongelmia, Tähän auttaisivat muun muassa yhteiset harrastukset ja lomat, sekä vaikkapa arjen "inspiroivat seikkailut". Nämä luovat yhteistä maailmaa pikkuhiljaa ja mahdollistavat yhteisen kokemusmaailman jakamisen toisen kanssa. Tämän kokemusmaailman lähteen vettä ei saa päästää pilaantumaan - muuten se ei virkistä. Sudenkuoppana voivat olla myös monet arjen rutiinit, mitkä rajoittavat paria löytämään uusia aktiviteetteja. Tästä lukuisia esimerkkejä näissä keskusteluketjuissa.

Koska rakkauden ateria on aina uudelleen valmistettava ja toisinaan uusin maustein, niin tässä omana lisämausteena teemaan onnen merkitys, mihin jo viittasitkin. Muistammeko aina, että onni on sitä, mitä on tässä ja nyt. Se ei ole mitään sen kummallisempaa. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista tai ihmeellistä. Se on ensisijaisesti yrittämisen halua ja tahtoa. Se vaatii etenkin sisäistä yrittäjyyttä ja tahtoa, mitä tulisi löytyä molemmilta parisuhteessa, jotta onni voisi toteutua.

Onnen liittyy myös ilo, mikä sekin löytyy arjesta, esimerkiksi arjen sanoista toiselle - parisuhdeviestinnästä. Tässä ythä tärkeää on myös sanaton viestintä, miten toisen ottaa huomioon elein ja ilmein. Joku viisas on sanonut, että parisuhteen yksi salaisuus on; "Kehu, kiitä ja tulkitse parhain päin". Tämän kun muistaisimme arjessa, niin moni päivä olisi pelastettu.

Siispä kauniit kiitokset sinulle arvokkaista ajatuksista!

 

[rakastuminen vs. rakkaus]

Rakastumisesta kirjoittavan siteeraukset ovat mahtavaa luettavaa. On avattu tietoisuutta, kerrottu uutta hyvin ymmärrettävällä tavalla.

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

 

[no]

Rakastumisesta kirjoittavan siteeraukset ovat mahtavaa luettavaa. On avattu tietoisuutta, kerrottu uutta hyvin ymmärrettävällä tavalla.

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Oli muuten hyvä huomio, kiitos siitä. Voidaan jopa sanoa, että ap rakastaa miestään ja on rakastunut toiseen. Minun filosofiassani rakkaus voi elää ihmisen sydämessä, vaikka hän ei sitä tunnistaisikaan. Siis pitkässä suhteessa rakkaus on ja kestää. Rakastumiset ja ihastumiset näkyvät ja tuntuvat. Kun aidon rakkauden menettää, siis sen jota ei ehkä tiennyt olevankaan, niin se poistuu sisältä aivan yhtä hitaasti, kuin se on sinne rakentunutkin. Rakkaus on enemmän kuin tunne.

On aika uhkarohkeaa sanoa ihastumista rakkaudeksi; sitä se ei voi olla. Rakastuminen on lähes synonyymi ihastumiselle.

 

[peruskaura]

Rakkauden merkitystä ei lienee liikaa "kaluttu".

Jos rakastaminen on eri asia kuin rakastuminen, mutta molemmat ovat kiintymisen malleja ts. rakkautta. Edelleen rakastaminen ei voi tapahtua itsestään, tahtomatta, ja rakastuminen ei voi tapahtua tahtoen, vaan se tapahtuu hallitsemattomasti, itsestään, niin minkä merkityksen ja arvon olemme valmiita niille antamaan?

"Rakastumisen alkamiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan etsiä antropologian alalta. Reaktio olisi osa "perusihmistä", merkki kollektiivisesta tiedostamattomuudesta, evoluutiossa mukana pysynyt perussubstanssi. Biokemian alalla on rakastuminen todistettu kemialliseksi reaktioksi." - (Tennov)

Mihin häviää rakkauden punainen lanka elämässä- vai häviääkö? Ei se häviä.

1. Merkillinen ilmiö:
Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää. Rakastuminen loppuu alkuunsa, jos rakastumisen kohteen havaitaan vastaavan tunteisiin. (Tennov)

Se voi siis hävitä yhtä äkkiä kuin on ilmestynytkin, kun tarkoitus on täyttynyt, mutta jatkuu itsepintaisesti jos tarkoitusta ei voi saavuttaa.

Se, miten rakkaus konkretisoituu kunkin elämässä on paljolti tulosta siitä, miten rakastamme itseämme ja toisia.

2. Merkillinen ilmiö:
Eri tieteenalat rakkautta ja rakastumista käsittelevissä kirjoissaan ovat keskittäneet sekä suurimmat herjansa että kauneimmat kaipuunsa. (Tennov)

a) Runoudessa ja kirjallisuudessa välittyy intohimoisen rakkauden olemassaolo ja niissä kuvataan sen ilmenemismuotoja. Tie on kivinen, jos vaikeuksia ei aiheuteta ulkoapäin, luovat rakastuneet niitä itse. Rakastuminen on yksi taiteiden keskeisimpiä aiheita, ehkä juuri mystisyytensä vuoksi. Ikään kuin maagisia tai yliluonnollisia voimia olisi liikkeellä. Yhtäkkiä pystyi viestittämään toiselle jotain erittäin henkilökohtaista.
Ei-rakastunut henkilö saattaa myös rakkausrunoja romaaneja lukiessaan tai rakastumisen tilassa olevan ystävänsä edesottamuksia seuratessaan ruveta pitämään itseään tunne-elämältään köyhänä, jopa patologisena henkilönä. (Tennov)

b) Rakastaminen on positiivinen elämys, jossa rakkauden kohteesta vallitsee suhteellinen riippumattomuus. Se on kiintymystä, huolenpitoa, kunnioitusta. Rakastamisen syyt ovat tunnistettavissa ja seuraukset niveltyvät yhteiskunnassa periintyneisiin arvoihin: rakastan tätä henkilöä, koska pidän hänen elämäntavastaan ja kunnioitan hänen ominaisuuksiaan. Hänen kanssaan voin toteuttaa asettamiani päämääriä.
Ne jotka ovat "moraalisia” luonteeltaan, joilla "järki” on voittanut himon, eivät voi ymmärtää rakastumista. Siitä puhuminen kuulostaa heistä naurettavalta tai itsestäänselvyyksien latelemiselta, merkityksettömien asioiden mutkistamiselta. (Tennov)

Rakkauden puute itseä tai toista kohtaan heijastuu erilaisena epätasapainona. Elämässämme emme voi vaikuttaa kaikkiin asiohin, emme myöskään siihen, että meillä on luontainen tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi.

3. Merkillinen ilmiö:
Vielä tunnistamaton vaisto "kahden lähettäjän antennien" yhteenosuminen vetää pakonomaisesti kahta ihmistä etsimään toistensa läheisyyttä. (Tennov)
Pyrkii tyydyttämään luontaisia viettitarpeita tarvehierarkian eri tasoilla.

Se, miten tämän mahdollistamme, saamme tuntea elämän arjessa.

4. Merkillinen ilmiö:
Rakastuminen on mahdollista vain silloin kun ihminen on depressiivisesti ylikuormittunut. (Alberoni)

Masentunut ahdistava olotila, ilon ja merkityksen katoaminen elämästä, yhden yksilön identiteettikriisi. Ongelmatilanne jonka rakastuminen tuntuisi ratkaisevan. Aina täsmälleen samanlaisia subjektiivisia kokemuksia, selkeä ja todellinen, elämän merkityksellisyys.

Objektiivisesti kohdistuu selittämättömään: yhtenäisyyden tunteeseen, vastauksen saamiseen omille tunteille, yksinoikeuteen erityisesti rakastumisen kohteen tunne-elämän suhteen.
Päämääränä toisiaan täydentävä sulautuminen ja uuden identiteetin muodostaminen.

(Tennov - Alberoni)

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkauden luonne voi olla moninainen ja hyvä niin. Altruismia rakkauden ja hyvän tekemisen muotona on syytä pohtia, koska sillä on arvokas merkitys hyvän tekemisessä, mutta omat sudenkuoppansa auttajan näkökulmasta. Seuraavassa hieman siteerausta ja omaa:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?

Lähteitä
Altruism should warn us against straightforward interpretation of 'Survival of The Fittest'
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Altruismi
Untitled Document

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suuri arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siis syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siten siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni tässä olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?


Lähteitä
Altruism should warn us against straightforward interpretation of 'Survival of The Fittest'
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Altruismi
Untitled Document

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suuri arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siis syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siten siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni tässä olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?

Ps. Tämä viestini meni postien "tarkastukseen" edelliskerralla lähetettäessä, joten voi olla, että tuleepi nyt one´s again and again.

Lähteitä
Altruism should warn us against straightforward interpretation of 'Survival of The Fittest'
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Altruismi
Untitled Document

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suuri arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siis syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siten siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni tässä olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?

Ps. Viestini voipi tulla one´s again and again... kun joutui johonkin välille "viestitarkastukseen" edelliskerralla lähetettäessä.

Lähteitä
Altruism should warn us against straightforward interpretation of 'Survival of The Fittest'
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Altruismi
Untitled Document

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suuri arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siis syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siten siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni tässä olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?

Ps. Tämä viesti voi tulla one´s again and again...kun jotuipi johonkin "viestitarkastukseen".


Lähteitä
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Altruismi
Untitled Document

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suuri arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siis syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siten siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni tässä olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?

Ps. Yritin lähettää tätä viestiä eilen, mutta meni jonnekin ”viestioperaattorille” tarkastukseen, joten viesti voipi tulla one´s again ja again…

Lähteitä
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Altruismi
Untitled Document

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suurin arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siten syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?

Ps. Yritin lähettää tätä viestiä eilen, mutta meni jonnekin ”viestioperaattorille” tarkastukseen, joten viesti voipi tulla one´s again ja again…

Lähteitä
http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/pertti-dilemma.pdf
Untitled Document
http://www.kampus.uku.fi/gradut/2009/7870.pdf

 

[Toisinaan]

Voisiko Rakkaus kuitenkin olla luonteeltaan jotakin muuta? Onko kyse jopa eri ilmiöstä ihmisen mielessä? Tarkoitan Rakkaudella sellaista kaiken kestävää, kaiken sietävää, kaiken uskovaa ja toivovaa asennetta.

Altruismia?

Rakkaus on luonteeltaan moninaista ja hyvä niin. Altruismin suurin arvo ja merkitys on hyvän tekemisessä, mutta sillä on myös sudenkuoppansa, lähinnä auttajan näkökulmasta. Altruismia on siten syytä tarkastella tarkemmin. Ohessa siteerattua ja omaakin altruismista:

Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Se on yksi hyvän tekemisen muoto. Etiikassa altruismi on oppi, jonka mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille. Altruismia pidetään egoismin vastakohtana. Altruismi ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää. Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä tai kivun vähentämistä. Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta. Altruismi on yksi seurausetiikan haara, missä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijasta.

Altruismia on kritisoitu siitä, että jos hyvän tekijällä ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, niin miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä. Tässä voi hyvällä syyllä kysyä, onko altruisti siis altis hyväksikäytölle?

Altruismin on esitetty olevan myös näennäistä. Tällöin ”altruisti” saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin. Tässäkin voi hyvällä syyllä kysyä, onko tällainen ”altruisti” hyväksikäyttäjä?

Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi siitä huolimatta, miltä teot saattavat näyttää. Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs. Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi.

Tutkimukset (Shankar Vedantam) ovat osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi. Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista. Että täälläpä ollaan…

Altruismi esiintyy myös keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa. Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen.

Mielestäni olisi syytä pohtia myös epäitsekkyyden merkitystä. Onko se kaiken autuaaksi tekevä asia?


Ps. Yritin lähettää tätä viestiä lähdeliitteiden kera jo eilen, mutta viesti menikin jonnekin ”viestioperaattorille” tarkastukseen, joten tuleepi nyt ilman lähteitä ja ehkä sitten myöhemmin tarkastuksesta one´s again ja again…

 

[Toisinaan]

...omatkin aivot voisi tarkastaa, eli altruismista käyttämäni lähteet, eli nettilinkit (ed.viesti) mitkä jäivät matkalle "viestioperaattorin" syyniin olivat:

Heikkilä, S. 2009. Altruismi, vastavuoroisuus ja hyvinvointivaltio. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto.

Rautio, P. 2003. Sosiaalisen ja biologisen suhde moraalisessa käyttäytymisessä (nettiartikkeli).

Tekniikan etiikan tietopankki. Pieni etiikan sanasto.

 

[rakastuminen vs. rakkaus]

Jos rakastumisen edellytys on jonkinlainen depressiivinen mitättömyyden ja tyhjyyden, arvottomuuden tila, josta rakastumisen myötä syntyy kontrolloimaton sekoaminen mielihyvääkin tuottaviin tunteisiin ja fyysisen olotilan aktivoituminen, niin onkohan rakastumisen ilmiö VAIN jonkinlainen ihmisaivojen itsesäätelymekanismi, jonka perimmäinen tavoite on mielihyvän aikaansaaminen (aivojen mielihyväalueen aktivoiminen) elämän jatkuvuuden turvaamiseksi.

Depression hoidossa on samalla tavoin päädytty tukemaan psyykeä ja mieltä aktivoimalla niitä kemiallisesti mielihyvää tuovilla lääkkeillä. On huomattu, ettei elämä vailla mielivää ole ihmiselle (ihmislajille) hyväksi eikä turvaa elämän jatkuvuutta. Mielihyvän aikaansaaminen on elimistön luontainen tapa aktivoitua elämää ylläpitäväksi ja uutta luovaksi.

Altruismi, toiselle hyvän tuottaminen (rakkaus) olipa syy siihenkin egoistinen tai ei, toimii siis aivoissa samoin mielihyvää aktivoiden kuten ruoka ja seksi, siis ne tärkeimmät elämän ylläpitäjät. Ihmisen aivot ovat siten mitä ilmeisemmin koodattu reagoimaan mielihyvälle, kaikelle mielihyvää aikaan saavalle, joka pitää ihmislajin elossa. Ruoka, seksi, ihastumine, rakastuminen, rakkaus, toiselle hyvän tuottaminen, hoiva (altruismi) aktivoivat siis aivojen mielihyväalueita ja varmaan fysiologisena ilmiönä elimistö aktivoituu jatkamaan elämää, kokemaan sen mielekkäänä ja tarpeellisena.

Ihminen tarvitsee SIIS mielihyvää: ruokaa, seksiä, rakastumisen tunnetta, rakkautta tai hyvän tuottamista (hoivaamista) elääkseen. Luonto lienee järjestänyt jo varhain aivot sellaiseen itsesäätelyyn ja itseohjautuvuuteen, että mielihyvän vaje laukaisee jonkin em. viettitoiminnoista - ehkä tilanteeseen sopivimman tarjolla olevan.

Sellainen yksilö, jonka aivot toimivat mielihyvän kannalta "oikein" ja pystyy tarkoituksenmukaiseen, luonnonmukaiseen systeemiin, pysyy elossa. Depression päälle jääminen ei siis ole luonnonmukaista ja elämän säilymisen kannalta mielekästä. osa kuollee pois. Miten sitten auttanee ihmislajin kehityksen mukana tullut kaikenlainen keinotekoinen mielihyvän tuottaminen. Päihteet ja lääkkeet voivat luoda mielivän tuntemusta ärsyttämällä aivoja kyllä kemiallisesti, mutta liittyykö siihen silloin kuitenkaan luontainen elämän vietti - halu pitää yllä itse elämää.

Ehkäpä tässä meni jo liian kauas aloituksesta, mutta tuli ajatus, että ihminen tarvitsee mielihyvää, joskus joillekin tulee tarve rakastua, tulee tarve herkutella, tarve hoivata, tuottaa itselle mielihyvää, eikä se suinkaan ole "väärin". On vain eri asia, miten tarpeensa ja viettinsä hallitsee, voiko pysyä jonkinlaisessa kohtuudessa, nautiskella rakastumisen tunteesta ilman arkisia ja raskaita päätöksiä erosta. Tai pystyykö herkuttelemaan ilman ähkyä, nauttimaan ruuasta ja juomasta elämän lähteenä.

Tämä ihmiselon peruskaura on kuitenkin hyvin mielenkiintoista kaikkine "arkisine" ilmiöineen. ja luonto on VIISAS.

 

[peruskaura]

Tämä ihmiselon peruskaura on kuitenkin hyvin mielenkiintoista kaikkine "arkisine" ilmiöineen. ja luonto on VIISAS.

Ihmisen tultua luonnontuhoisena kuvaan mukaan on viisaus kyseenalaistettu. Mietitään jo säilyykö elämä maapallolla katastrofin jälkeen vai aiheuttaako ihminen luonnonlopun.

Sellainen yksilö, jonka aivot toimivat mielihyvän kannalta "oikein" ja pystyy tarkoituksenmukaiseen, luonnonmukaiseen systeemiin, pysyy elossa.

Luonto on myös äärimmäisen julma ja raaka, siellähän syödään elävältä mitä kiinni saadaan. Peto ei pysy elossa ellei se tapa jatkuvasti. Ihminenkin murhaa minkä kiireiltään ehtii, koko ajan sota omia lajikumppaneitakin vastaan, eikä saalista edes syödä. Se on urheilua.

Rakastaminen järjellisenä ja lähes vastakohtaisena edelliselle on eettisesti helppo arvonakki, verrattuna järjettömään rakastumiseen. Miten siihen tulisi suhtautua? Arvostella vaikuttimia ja seurauksia?