4v ei syö itse.HUOH!

[vieras]

Lääkäriin suosittelen käyttämään minäkin. Olen saanut useammaltakin taholta syyllistämistä lapsen valikoivasta syömisestä. Kumma kyllä olen osannut kasvattaa toisen ihan samoilla menetelmillä hyvin kaikkiruokaiseksi. Tällä ongelma tapauksella on todettu aistiyliherkkyyttä.

 

[vieras minäkin]

Meilläkin on ollut yksi "hienokurkku". 2vuotiaaksi asti joutui kaiken soseuttamaan sauvasekoittimella (oksensi kaiken karkean). Nyt 4-vuotiaana ihan ap:n kaltaisia ongelmia syömisen kanssa. Ja ihan tiedoksi kaikille jeesustelijoille, lapsi pukee ja toimii muutenkin omatoimisesti eika "pompota". Ja häntä myös ajoittain autetaan syömisessä, tosi hoikka lapsi kyseessä.

 

[mielipide]

Ootteko kokeillu tarrapalkintoa hyvin syödystä ateriasta tai alkuun vaikka lusikallisista? Syökö sormiruokaa? Onko hän ainoa lapsi, vai syövätkö muut lapsenne itse? Entä pukeeko lapsi itse vai puetteko häntä?

Olette varmasti jutelleet hänelle rauhallisesti ja kertoneet, että tämmöiset asiat tulee harjoitella lapsena, että osaa sitten. Että se on osa isoksikasvamista ja tuommoiset taidot on hienoa osata. Itse olen lapselleni (3,5v) mm. pukeutumisen suhteen jutellut, että tämmöiset ikävätkin asiat kuuluu vain jokaisen harjoitella ja opetella ja että äiti olis tosi epäonnistunut kasvatustyössään, jos ei saisi sinua oppimaan. (Älä syyllisty tuosta lauseesta, meillä se vaan on tehonnut)

eihä toi voi olla totta..oletko sanonut lapselles noin että sitten äiti on epäonnistunut... ei taivahan vallat millasta porukkaa tääl on.

Jos mä alkaisin selittää tollasia meidän 4v uhmaikäiselle ruokapöydässä, jäis varmaan suu auki katsomaan eikä söis senkään vertaa...
Lapsi on lapsi ja aikuisen pitäisi myös pysyä omassa kastissaan..

Jaa no se on teillä se. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja minä omani. Hän kyllä ymmärtää, kun selitän, että on äidin tehtävä opettaa pukemaan ja että se asia tulee opetella nyt. Ja että jos lapsi ei koskaan oppis sitä (siis jos normaali, terve) niin äitinä olisin epäonnistunut. Mutta mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia, meillä on järkipuhe aina tehonnut tuohon poikaan perustelujen kanssa.

Ihan aiheesta poiketen ihmisestä puhuttaessa tuo sana normaali kalskahtaa tosi kamalalle. Itseasiassa yksi tosi hyvä lastenkirurgi on hyvin lausahtanut sanoessaan että kuka on sellainen ihminen joka pystyy määrittelemään normaalin ihmisen?? Toinen saattaa pitää vasenkäsistä epänormaalina ja toinen ei.
Erityinen on paljon mukavampi sanamuoto, jos jotain erityistä lapsella on.

 

[ap]

[/quote]

Hienoa että teillä nykyään asiat paremmin
Tässä ap:n tapauksessa poika on kuitenkin joskus syönyt reippaasti ja nyt taas ei. Eli en kuitenkaan heti uskoisi, että kyse on mistään sairaudesta.[/quote]

Sen verran vielä, että ei,meillä ei ole koskaan lapsi syönyt "reippasti" aina ollut ongelmaa. Välillä oli sitä, että söi niin, että vanhempi laittoi ruokaa lusikkaan ja siitä poika sitten omaan suuhun. Nyt ei tätäkään.

Meillä nuorempi 1v7kk syö jo meilkein kaiken itse.. ruokapöydän tuolista lähtien Jotenka tässä on TODELLA kaksi ihan erilaista tapausta.

On kokeiltu tarrapalkinnot ja on kokeiltu jos jonkinmoista temppua. Hyvä ettei äiti ole ruokapöydässä kärrynpyörää heittänyt. Neuvolassa vaan todettiin että " ei se nälkään kuole". Mutta tosiaan parin päivän syömättömyys jo todisti sen, että se kitinä ja kätinä on sitten niin järkky, ettei sitä jaksa enää kuunnella. Ja pienempikin jo hätääntyi että mikä isommalla hätänä. Ja jos omalle kohdalle ajattelee, että olisin kaksikin päivää syömättä niin olo olisi jo aika kurja.

Leipää syö itse, mutta kyllä kait sitä jotain muutakin pitäisi syödä kun leipää. On aivan uskomattoman rasittavaa kun tuon ikäinen tarjoaa vanhemmalle sitä lusikkaa pöydässä ja ilmoittaa, että "SYÖTÄ NYT"! Pitää varmaan maanantaina soittaa neuvolaan ja pyytää, että päästäisiin johonkin tutkimuksiin jossa pois-suljettaisiin kaikki elimellinen vika...

 

[vieras]

Miten teillä muuten käden motoriikka muuten? Eihän voi olla kyseessä mitään sellaista, että käsi ei tottele kunnolla ja ruokaa on vaikea saada suuhun?

 

[vieras2222]

Jos lapsi ei ole vauvanakaan ja pienenä muutenkaan, vienyt tavaroitakaan suuhunsa väittäisin, että kyseessä on suurempi ongelma kuin, että lapsi pomottaisi vanhempiaan. Jos kyse olisi pomottamisesta, lapsi söisi kyllä oikein nälkäisenä (ja näin ei ole teidän tapauksessanne käynyt, jos lapsi voi olla muuutamiakin päiviä syömättä).
Väittäisin että syömättömyyteen liittyy jotakin muuta psyykkistä tai fyysistä vaivaa. Lapsi kokee syömisen epämiellyttävänä tapahtumana tai se jopa fyysisesti sattuu häntä.

Minä en jättäisi lasta ruokkimatta. Turhaa kärsimystä lapselle, kun ei voida sulkea pois esim. fyysistä vaivaa. Silloin mahdollinen pomottaminen on pienempi paha kuin se, että lasta kiusataan pitämällä nälässä, vaikka hänellä on jokin hätänä.

Vie lapsesi tutkimuksiin. Tällaisia asioita ei ole välttämättä helppo tutkia, joten ole sinnikkäs vaikka ensimmäinen lääkäri ei osaisi asiaan tarttua. Puheterapeutin luona käyminen voisi olla myös hyvä vaihtoehto. Vaikka lapsi puhuisikin hyvin ja täysin normaalisti, tutkii puheterapeutti myös esim. nielemiseen ja suun käyttöön liittyviä ongelmia.

Toivottavasti löydätte asiaan avun ja ratkaisun. :hug:

 

[weballergy]

Mutta lapsi siis syö leipää kuitenkin, joka on karkeaa?
Jospa poika on vaan huomannut, että ruokailu on sellainen asia, mikä saa teidät hermostumaan. Emmä tiiä, toivottavasti saatte asiat kuntoon.

 

[yksi vieras]

Mutta lapsi siis syö leipää kuitenkin, joka on karkeaa?
Jospa poika on vaan huomannut, että ruokailu on sellainen asia, mikä saa teidät hermostumaan. Emmä tiiä, toivottavasti saatte asiat kuntoon.

Meidän syömisongelmainen söisi ainoastaan sitä leipää. Ruoan koostumuksella on hyvin suuri vaikutus, ei sillä karkeudella niinkään. Toivon mukaan toiminta- ja puheterapeutti saavat meillä tätäkin ongelmaa ratkaistua.

 

[Ongelmasyömärin äiti]

Meillä oli tässä tapauksessa se onni ja autuus, että ongelmat alkoivat jo sairaalassaolon aikana, lapsemme on keskonen.
Refluksitauti diagnosoitiin tähystyksen jälkeen, kirurgi sanoi ettei koskaan ennen ollut nähnyt kenelläkään lapsella näin pahasti tulehtunutta ruokatorvea. Lisäksi lapsellamme oli larygnomalasia eli kurkunpään löysyyttä. Ikävää tässä kombinaatiossa oli se, että ennen kuin nämä paranivat ei lapsi pystynyt itkemään vaan muuttui aina siniseksi kun hengitys salpautui. Itkemään hän tosiaan pystyi ääneen vasta 10 kk iässä. Muuten varmaan puheen kehitys on tämän jälkeen ollut normaalimpaa, nyt r on tulossa. Osin sorautuksena ja osin l-kirjaimena, joskus kunnollisena.

Mutta valitettavasti neuvola ei ole pystynyt meitäkään koskaan auttamaan. Puheterapeutille saimme lähetteen tältä kirurgilta eli jo 4-5kk iässä. Puheterapeutti on tarkkaillut meidän syömistilanteitamme, sitä miten vauvana syötimme lasta ja sitä, miten lapsi pystyy suussaan ruokaa käsittelemään. Ihan vauva-aikana tärkeintä oli kuulla palautetta siitä, että mitä teimme oli oikein. Eli lapsen ehdoilla syötiin sellaista ruokaa jonka hän pystyi käsittelemään. Sen jälkeen kun tuli pureskelun vaihe eli kun 3-vuotiaana lapsi ei vielä pystynyt pureskelemaan ruokaansa totesi sairaalan puheterapeutti tilanteen ja antoi meille lähetteen toiselle puheterapeutille, joka tuli sitten kotiin.

Kotona käyneen puheterapeutin ohjeilla sitten lähdimme liikkeelle tutuista ruoka-aineista muuntaen niiden olomuotoa ja sekoittaen. Eli jos makaroonia oli tähän asti saatu syötettyä ja nakkeja niin sitten tehtiin nakki-makarooni soppaa ja lähdettiin yhdistämään suussa uudelta tuntuvaksi asiaksi näitä. Ja edelleenkin puheterapeutti totesi että me saamme käyttää kaikki keinot, leikit, pelit, lukemiset ja muut hämäykset jotta suu aukeaa ruoalle ja jotain menee sisään. Vähän kerrallaan päästiin siitä laajentamaan ruokalajeja.

Yllättäviä herkkuja ovatkin olleet meillä 'aikuisten' ruoat, kuten paistetut silakat. Niitä lapsi syö itse ja mielellään sillä niiden makuun ja ulkonäköön ei yhdisty mikään vanhan kivun muisto. Samoin jos käymme ravintolassa syömässä pystyy hän syömään annoksen paahdettua siikaa ja ranskalaisia ihan omatoimisesti.

Jos teillä on samaa perua olevia ongelmia, kuin meilläkin niin en osaa sanoa kyllä tuosta refluksitaudin diagnosoimisesta näin jälkikäteen. Mikäli poikasi on pulautellut lapsena kovasti, voit aavistaa näin olleen. Mutta jos enää ei oksenneta 1-8 kertaa päivässä ei varmastikaan missään tutkimuksissa voida enää todeta ongelmaa. Larygnomalasia on hengityksen vinkumista, se voidaan vielä todeta vaikka tyypillisesti 2v jälkeen alkaa helpottamaan.

Neuvolasta kannattaa yrittää saada lähetettä puheterapeutille, nimenomaan syömisongelmaan liittyen. Puheen epäselvyys voi johtaa ongelman jäljille ja tämän suun alueen motoriikan paras asiantuntija on nimenomaan puheterapeutti. Ravintoterapeutti tietää kyllä kuinka kaloreita lasketaan, mutta ei miten ne saadaan menemään kurkusta alas.

 

[ap]

Kiitos ongelmasyömärin äiti ja muutkin jotka kerroitte lapsillannen olevan samaa ongelmaa (eri syistä johtuvaa). Kyllä minä nyt teen niin, että otan heti maanantaina yhteyttä neuvolaan ja vaadin päästä tutkimuksiin ja puheterapeutin puheille. Muutenhan meillä olisi vielä 2009 saakka kesään asti aikaa odotella, että puheterapeutin puheille pääsisi (jos puheessa sitten vielä ongelmia).

Lapsi kuitenkin pukee itse (joskus autetaan paidassa ja sukissa). Ja muuten on mielestäni ihan normaali 4 vuotias känkkäränkkä/enkeli

Niin ja käden motoriikassa en usko ongelman olevan.

Voihan se olla, että mitään vikaa ei mistään löydy ja syynä on vain se, että lapsi on niin kovakalloinen ja omatahtoinen ja yrittää pomottaa. Mutta nyt ainakin haluan, että asiasta otetaan selvää.

 

[ap]

Sen vielä lisään, että lapsi oli reilu kaksi vuotta kun rupesi ruokaa edes pureskelemaan. Eli yritti aina niellä isotkin palat ruuassa. Joten ruuan piti aina olla mössöä. Neuvolassa tähänkään ei suuremmin kiinnitetty huomiota...

 

[Ongelmasyömärin äiti]

Onko teillä rajoitteita ruokalajeissa? Syökö poika samaa kuin muu perhe eli useampi eri ruokalaji menee?

 

[Lumikuningatar]

Meillä kolmivuotias, joka ei kokonaan syö itse. Yleensä puoliväliin syö itse, mutta sitten pukkaa lautasen pois ja sanoo äiti auta minua. En tiedä että millä sen sais syömään lautasen tyhjäksi itse. Tarroilla palkitseminen ei onnistu kun niitä käytettiin menestyksekkäästi pottailussa ja ne ei enää kiinnosta samalla lailla. Jos jätän auttamatta ja nostan lautasen pois tyyliin kyllä syö kun tarpeeksi on nälkä niin sitten joko äitini(ne mummot...) tai viimeistään neuvola huomauttaa liian pienestä painonnoususta(lapsi aina ollut sirpakka ja hoikka). Tarhassa syö itse lalutasen tyhjäksi asti ja joskus kuulema hakee vielä lisääkin.

 

[Williviini]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

Miks ois provo? voihan tollasta tapahtua oikeestikkin.

Juu varmaan, kahteen päivään ei antais ruokaa lapselle. jos ei ole provo niin hävetköön ja jutelkooon psykiatrin kanssa. :headwall:

 

[Jepulis]

Meillä ollut samankaltaisia ongelmia, tyttö nyt 3v. On diagnosoitu syömishäiriö - hänelle ei tule nälän tunnetta, aivot eivät anna signaalia siitä. Yhtä lailla voi olla syömättä aterian toisensa jälkeen, eikä ole yhtään sen nälkäisempi.

Synnytyssairaalassa oltiin aikoinaan pitkään, ei meinannut oppia syömään tissiä eikä pulloa. Kiinteiden aloittaminen oli niin isoa sirkusta että meinasi äiti hyytyä täysin, eivät todellakaan menneet alas. Soseutettua ruokaa syönyt pitkään, edelleenkin osittain. Nykyään syö jo tiettyjä ruokia mielellään, mutta kaiken uuden opettaminen on todella tiukassa. Ei syö juuri itse, ei ilm viitsi kun ei tiedä näläntunteesta mitään - miksi söisi?

Kuulemma "paranee" yleensä päivähoitoon vietäessä, mallin voima on suuri. TOistaiseksi on kyllä kotihoidossa, sen takia en ole katsonut aiheelliseksi viedä hoitoon.

 

[ap]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

Miks ois provo? voihan tollasta tapahtua oikeestikkin.

Juu varmaan, kahteen päivään ei antais ruokaa lapselle. jos ei ole provo niin hävetköön ja jutelkooon psykiatrin kanssa. :headwall:

Ei se kuule ole siitä kiinni etteikö lapselle ruokaa annettaisi. Kun ei vaan syö itse. Ihan tarjotaan samat pöperöt kun muukin perhe syö. Ja mahdollisimman monipuolisesti koitan ruokaa laittaa.

Mielestäni minulla ei ole yhtään mitään hävettävää. Parhaani yritän ja apua koitan hakea. Mutta mihin se raja sitten on vedettävä jos ei lapsessa mitään fyysistä vikaakaan löydy. Pitääkö mennä kouluun lapsen mukaan syöttämään jos ei itse ala syömään. Joskushan sekin on opeteltava itse tekemään. Mutta, vielä kerran otan maanantaina yhteyttä neuvolaan ja juttelen asiasta.

Ja Williwiini: ole ihan hyvä vain ja ota yhteyttä psykiatriin jos tunnet tarvetta, minä kuitenkin luulen, että meidän tapauksessa se apu ei kuitenkaan löydy sieltä. Joten kiitos rakentavasta palautteestasi!

ja nyt hyvää yötä!

 

[Ongelmasyömärin äiti]

Ap:lle
Hyvä, että teillä menee sama ruoka kuin muille. Se helpottaa huomattavasti.
Öitä.

 

[mä]

n lukenut kaikkea mutta jos lapsi syö ruokansa syötettäessä,niin eihn kyse voi olla mistään elimellisestä viasta,eihän se söis syötettäessäkään jos niin olisi. meillä on aina oltu huonoja syömään kun toi villi olisikoko ajan vain menossa ja menossa, oon alkanut epäilee jo ylivilkkaushäiriötä=olikos se nyt adhd?(en ikinä muista lyhennettä),nykyään syö itse kun en muuta vaihtoehtoa anna,aiemmin meni syöttämiseksi kun ei olis syönyt mitään, kyllä täällä ollaan välillä pari paivää parin tl päiväruualla, mutta sit yleensä syö taas paremmin. ärsytävää kyllä olla koko ajan: istu alas,älä leiki ruualla,koetappa syödä,istu alas, ruoka pöydässä ei leikittä,älä pelleile,pistäppä ruokaa suuhun. mutta sillein se syö itse minähän en sitä syötä,kun osaa itsekkin.

 

[vieras]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

Tässä on totuuden siemen. Kannattaisi käydä lääkärille poissulkemassa sairaudet pois. Kyseessä voi olla elimellinen vika, kun kerta pienestä pitäen ollut huono syömään. Jos ei ole, niin sitten syö sen minkä syö. Pakottaa ei kannata eikä syöttää. Totuttele alussa herkkuruuilla.

PS. Jos syö kuitenkin herkkuja, mutta ruoka tökkii, niin silloin tuskin on fyysistä vikaa.

 

[vieras]

n lukenut kaikkea mutta jos lapsi syö ruokansa syötettäessä,niin eihn kyse voi olla mistään elimellisestä viasta,eihän se söis syötettäessäkään jos niin olisi. meillä on aina oltu huonoja syömään kun toi villi olisikoko ajan vain menossa ja menossa, oon alkanut epäilee jo ylivilkkaushäiriötä=olikos se nyt adhd?(en ikinä muista lyhennettä),nykyään syö itse kun en muuta vaihtoehtoa anna,aiemmin meni syöttämiseksi kun ei olis syönyt mitään, kyllä täällä ollaan välillä pari paivää parin tl päiväruualla, mutta sit yleensä syö taas paremmin. ärsytävää kyllä olla koko ajan: istu alas,älä leiki ruualla,koetappa syödä,istu alas, ruoka pöydässä ei leikittä,älä pelleile,pistäppä ruokaa suuhun. mutta sillein se syö itse minähän en sitä syötä,kun osaa itsekkin.

Kyllä voi olla elimellinen vika. Syöminen voi aiheuttaa epämukavaa oloa, jota taas läheisyys tai herkkuruuat vähentävät. Turha kuitenkaan syyttää ap:ta, vaikka syy ei olisikaan fysiologinen. Parhaansa hän tekee.

 

[vieras]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

Miks ois provo? voihan tollasta tapahtua oikeestikkin.

Juu varmaan, kahteen päivään ei antais ruokaa lapselle. jos ei ole provo niin hävetköön ja jutelkooon psykiatrin kanssa. :headwall:

Sinä ilmeisesti antaisit lapsille periksi. Olet juuri niitä curling vanhempia.

 

[mä]

meillä syötiin muuten melkein pari vuotta muutama tl joka aterialla,neuvolassa ei puuttunut asiaan mitenkään,vaikka minä olin silloin ihan paniikissa asian kanssa. mutta toisaalta,meillä se alkoi kun oppi liikkumaan joten oli selvä syy-seuraus yhteys. n minä ketänkoeta syyllistää. mutta en itse kyllä syötä tämän ikäistä lasta enään,sitten saa syödä seuraavalla kerralla,jos sillä kertaa ruoka ei maistu.

 

[Yelena]

Anna olla syömättä jos ei itse syö.Jos on liian pitkään syömättä niin sitten lekuriin.

 

[vieras]

En jaksa lukea koko ketjua. Suosittelen käyttämään positiivista keinoa. Ilmoitat, että olet iso poika, ja isot pojat syövät itse kun isi. Itse ilmoitin näin pari viikkoa ennakkoon, ja sen jälkeen en syöttänyt. Itse syöminen aloitettiin synttärikakusta. Jos lapsi on motorisesti kykenevä syömään niin sitten vain pysytte linjassa. Jos lapsi on motorisesti kömpelö, pyydä lähete tutkimuksiin.