5 viikon ikäisen vauvan iltaraivari

[kädetön]

Onko muilla suunnilleen samanikäistä vauvaa, joka saa ihan käsittämättömiä iltaraivareita?
Minun tyttö on muuten suht "helppo", ihan alkuviikkojen mahavaivat helpottuivat Cuplatonin ja perusteellisen röyhtäyttämisen avulla eikä muutenkaan ole erityisempää huolta. Päivisin nukahtaa aivan ongelmitta pitkillekin unille sekä vaunuihin, että omaan sänkyyn, mutta illat on jotain aivan järkyttävää :/

Varsinaista rytmiä hänellä ei vielä ole, mutta 19-22 välillä käy yleensä yöunille. Tuota ennen tietty syödään (on pullovauva eli en imetä) ja pieni kiukku alkaa jo syömisvaiheessa yltyäkseen nukkumaanmenovaiheessa ihan täydeksi huudoksi ja karjunnaksi. Tyttö rauhoittuu sylissä joksikin aikaa, mutta sitten alkaa vääntelehdintä ja venkoilu. Omassa sängyssä huuto on kovinta, vaikka päivisin nukahtaa ihan omia aikojaan itsekseen sinne!? Tulee olo että vauva taistelee unta vastaan. Aina kun on vaipumassa uneen, alkaakin huuto ja sydäntäsärkevä itku. Tuttia syö ja tutin tippuminen saa aikaan saman reaktion.

Vauva rauhoittuu ainoastaan siten, että käärin hänet täkkiin joko omaan sänkyyn tai minun sänkyyn viereeni (en mitenkään kovin tiukasti, mutta niin että peitto on hänen ympärillään joka puolella) ja pidän joko vauvan käsistä hellästi kiinni tai oman käden painoa vauvan vartalon päällä. Sitten vain sihisen ja nostan tutin yhä uudestaan takaisin suuhun ja odotan että vauva rauhoittuu. Joskus tähän menee tunti, mutta on jatkunut 3 tuntiakin yhtäsoittoa Usein vauva rauhoittuu, mutta jää silmät auki tuijottamaan jotenkin yliväsyneen oloisena ja sitten pärähtää taas itkuun hetken päästä. Viimein vaipuu uneen, joka on ensin tosi rauhatonta ja pikkuhiljaa syvenee ja hengitys tasaantuu.

Tää on tosi raastavaa, ja vaikka keinon olenkin löytänyt, miten rauhoittaa vauva, niin kaipaisin vinkkejä, miten tällaisen voisi estää? Vai voiko ollenkaan? Onko tämä joku kehitysvaihe ja mistä ihmeestä tää voisi johtua? Kun aina sanotaan, että näin pieni vauva ei vielä erota yötä eikä päivää, niin kyllähän tyttö jotenki ne erottaa, koska tää raivari tulee ainoastaan iltaisin.

Itsellekin tää on tosi rankkaa, koska olen vauvan kanssa yksin. Help me!!

 

[Minnis]

Meillä oli myös muistaakseni noilla paikkein iltaraivareita.. tunnin verran kanneltiin sylissä "lentokoneasennossa", se oli ainoa missä viihtyi edes jotenkin. Heti kun laitettiin sänkyyn alkoi ihan hirveä huuto! Mä luulen että toi on joku kausi, mikä menee kyllä ohi (meillä ainakin oli), mutta rankkaa se oli! Eli kovasti tsemppiä! Meillä saattoi vaikuttaa myös se, että annettiin vauvan mennä yliväsyneeksi ennen kun laitettiin nukkumaan. Eli se auttoi, kun laitettiin heti sänkyyn kun näytti vähänkään väsyneeltä. Voimia!!

 

[.....]

Meillä kanssa sama juttu, että jos ei laita ensimmäisten väsymerkkien aikana nukkumaan, niin sitten huudetaan lujaa ja kauan. Eli heti kun vauva alkaa katsella muualle ja näyttää ns. väsyneeltä niin omaan sänkyyn nukkumaan. Meillä auttaa myös se, että laittaa jotain pehmoista (täkin tai muuta myttyyn) vauvan kasvoja vasten. Siihen se sitten jää tutin kanssa hyörimään vähäksi aikaa ja nukahtaa itsekseen. Tää sama toimii vielä 4 kuukautisenakin. Vauva nukahtaa siis tosi hyvin itsekseen sänkyyn jos vie heti väsyn tultua, muuten meilläkin menee illat tommoisiksi. Eli yhtään ei saa enää sylitellä siinä vaiheessa, kun vauva alkaa olla väsynyt vaan samantien sänkyyn. Vauvat on tietty erilaisia eikä tämä välttämättä toimi teillä, mutta kaikkea kannattaa kokeilla Ja elät tosiaankin vauva-ajan rankinta aikaa. Yritä muistaa, että kaikki on vain väliaikaista... helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Tsemppiä.

 

[Sudenmarja]

Tuo voi tietysti olla myös vatsavaivaa. Voithan kokeilla D-vitamiinitippamerkin vaihtamista, meillä se auttoi. Ja tarkkaile myös omaa ruokavaliotasi jos vaikka jokin mitä itse syöt vaikuttaa vauvaan.

Jostain syystä kaikki vauvan vaivat, kuten vatsakivut ja hampaiden puhkeaminen, näyttävät olevan pahimmillaan juuri nukkumaanmenoaikaan. Jaksamista sinne.

 

[habibati]

Jos itku tulee aina samaan aikaan ja loppuu samaan aikaan on kyseessä koliikki mitä todennäköisemmin. Ja sitä kun ei oikein osata selittää mitä se on. Meillä meni tuo ohi jossakin viikon 8 paikkeilla. Ei siihen oikeen muu auta kuin hyssytellä lapsi rauhalliseksi ja odottaa et paha mieli menee ohi.

Meilläkin monesti auttoi se että pistettiin nukkumaan ennen kun se maaginen itkuaika tuli. Eli vauva nukkui sen pahimman ajan yli.

Tsemppiä, ei se kauaa kestä.

 

[ap.]

Hei, kiitos kaikille kommenteista!! Koliikkia tuo ei mielestäni ole, tulin nimittäin raportoimaan, että eilen tuo kiukkuraivari tuli sitten päikäreille mentäessä... Eli en mitään muuta logiikkaa löydä kuin että nukkumiseen se liittyy. D-vitamiinitipat olen jättänyt nyt muutamaksi päiväksi kokonaan, eikä sekään vaikuta asiaan. Tuota yliväsyä aloin jo miettimään, mutta sitten tuo eilinen raivari tuli vain reilu tunti 3 tunnin unien jälkeen, joten ei sekään oikein täsmää...

Ilta meni ihan ok vaikka vauva nukkui tosi kevyttä unta, huitoi niin mahottomasti käsillään unissaan ja känisi omiaan. Nyt aamulla vaipanvaihdon ja syönnin jälkeen nukahti saman tien ilman ongelmaa...

Suhtaudun nyt niin että tää on tosiaan joku vaihe vain, joka menee ohi. Mut kommentoikaa vielä, jos tulee jotain mieleen

 

[Khaosan ..]

Mun vauva huusi myös iltaisin noin 7viikon ikäiseksi. Vain iltaisin. Ei ollut koliikki, syytä ei tiedetty. Mutta tuon ikäinen vauva itkeekin 2-4 tuntia vuorokaudesta ja se on ihan tavallista, kummallisempaa olisi jos ei itkisi. Meillä itkuilu loppui jo ennen ristiäisiä ja nyt menee montakin vuorokautta ihan ilman itkuja, vauva on ½ vuotta.
Tutti väliaikaisratkaisuna voi helpotaa ainakin äidin ja isän tilannetta, ehkä myös vauvan