M
"marse"
Vieras
Elikkäs, meidän pian 5-vuotias tyttömme on aina ollut hitaasti lämpiävä ja ujo. Kavereita kuitenkin päiväkodissa riittää hyvin ja on suosittu kaveri. Siellä ilmeisesti osallistuu ja juttelee normaalisti. Vähän vauhdikkaammissa jutuissa tms. saattaa alkuun tarkkailla, mutta yleensä sen jälkeen sitten osallistuu ihan hyvin.
Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hän ei ole ns. oma-alotteinen kavereidensa kanssa, ts. ehdottelee itsekin kyllä leikkiä jne, mutta ei koskaan kun näemme vaikka kaupassa tms. hoitokaveria, ei koskaan itse mene juttelemaan kaverille, ja moikan sanomisessakin pitää minun aina sanoa, että sano moi. Jos kaveri on kauempana ja huutaa tytöllemme että MOI, ei tyttö koskaan huuda takaisin mitään. Olen huomannut että etenkin kovaa huutaminen siis on vaikeaa hänelle tällaisissa tilanteissa. Toisaalta puhuu ja huutaa normaalisti esim. minulle vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Ja puhuu siis hoidossa ja muuallakin esim. kavereiden luona kylässä alun tarkkailun jälkeen normaalisti.
Huolehdin vaan tuota, että kuinka ne kaverit säilyy tai niitä saa, jos ei itse ole yhtään oma-aloitteinen.
Toisaalta hoitoon oli tullut 6-vuotias eskarilainen uutena ja tämä tyttö oli ääneen sanonut että ei ole ketään leikkikaveria. Meidän tyttö oli mennyt sanomaan, että minä voin leikkiä sinun kanssa ja niin tuli yksi uusi ystävä
Huolehdinkohan nyt turhaan? Kai tuota äänenkäyttöä ja oma-aloitteisuutta oppii myöhemminkin tarvittaessa lisää ?!
Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hän ei ole ns. oma-alotteinen kavereidensa kanssa, ts. ehdottelee itsekin kyllä leikkiä jne, mutta ei koskaan kun näemme vaikka kaupassa tms. hoitokaveria, ei koskaan itse mene juttelemaan kaverille, ja moikan sanomisessakin pitää minun aina sanoa, että sano moi. Jos kaveri on kauempana ja huutaa tytöllemme että MOI, ei tyttö koskaan huuda takaisin mitään. Olen huomannut että etenkin kovaa huutaminen siis on vaikeaa hänelle tällaisissa tilanteissa. Toisaalta puhuu ja huutaa normaalisti esim. minulle vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Ja puhuu siis hoidossa ja muuallakin esim. kavereiden luona kylässä alun tarkkailun jälkeen normaalisti.
Huolehdin vaan tuota, että kuinka ne kaverit säilyy tai niitä saa, jos ei itse ole yhtään oma-aloitteinen.
Toisaalta hoitoon oli tullut 6-vuotias eskarilainen uutena ja tämä tyttö oli ääneen sanonut että ei ole ketään leikkikaveria. Meidän tyttö oli mennyt sanomaan, että minä voin leikkiä sinun kanssa ja niin tuli yksi uusi ystävä
Huolehdinkohan nyt turhaan? Kai tuota äänenkäyttöä ja oma-aloitteisuutta oppii myöhemminkin tarvittaessa lisää ?!