Ä
"äippä"
Vieras
Heippa,
kaipaisin vähän vertaistukea kohta kuusi vuotiaan tyttäreni kaverisuhteisiin ja iltojen viettoon. Tyttö on nyt eskarissa ja ollut pienestä asti sosiaalinen tyttö mutta samalla rauhallinen ja itsekseenkin viihtyvä. Nyt varsinkin yksi ystävä on tullut hänelle todella tärkeäksi ja olenkin tästä todella onnellinen, on ihanaa kun omalla lapsella on ystäviä.
Nyt vain päiväkodissa ja töissä vietettyjen arkipäivien jälkeen minua on hieman alkanut rasittaa tuo ystävä. Hän on JOKA PÄIVÄ meidän oven takana tasan kello 17 (eli kun olemme juuri pääseet kotiin ja syöneet, monesti jopa olemme vielä ruokapöydässä) hakemassa tyttöämme. Jos emme ole kotona, lähdemme esim kauppaan töiden jälkeen, hän päivystää tiemme päässä pyöräillen milloin tulemme kotiin ja hyökkää heti pihaamme kun tulemme. Tyttäreni ryhtyy hänen kanssaan mielellään leikkimään ja tilanne on näiltä osin on.
Mutta jotenkin tuo jokapäiväinen kolmas lapsi alkaa joskus vähän ressaamaan. He ovat kuitenkin vasta kuusi vuotiaita, ja mielestäni kuusi vuotiaana ei vielä liikuta vapaasti ja mennä miten halutaan. Joten hän sitten on minunkin vastuullani kun meille tulee. Suurin syy kuitenkin on, että mielelläni olisin joskus ihan meidän perheen kesken. Kaikki työssäkäyvät ymmärtävät että illat ovat lyhyitä ja lapsien kanssa mielellään viettää aikaa. Mutta kun tyttären ystävä tulee hakemaan, tyttäreni haluaa hänen kanssaan leikkiä, eiväthän tuon ikäiset ajattele vielä kuten aikuiset, perheen kanssa vietettyä aikaa jne. Toisaalta jos tämä tyttö ei tule hakemaan minun tytärtäni, hän ei yleensä edes puhu tästä kaverista vaan on tyytyväisesti meidän perheen kesken. Meillä on myös nuorempi tyttö, ja mielelläni toivoisin että tyttäreni leikkisi pikkusiskonsakin kanssa. Olen kyllä vaatinut yleensä että isommat ottavat myös pienemmän mukaan leikkiin.
Eli summa summarum: ihanaa kun tyttärellä on kaveri, mutta pitääkö hänen joka hiivatin ilta tänne tulla??! Usein hän myös houkuttelee tyttäreni heille, mikä on myös mielestäni surullista, sillä en sitten näe tytärtäni oikein ollenkaan koko päivänä. En kuitenkaan halua kieltääkään menemästä, kun taas, ne ystävät ovat tärkeitä ja tyttäreni sinne haluaa, joten tappeluhan siitä syntyisi.
Argh, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, ja se mitä haluaisin teiltä kuulla, on että onko teillä samantapaisia iltoja, miten ne selvitätte ja miten toimitte?
kaipaisin vähän vertaistukea kohta kuusi vuotiaan tyttäreni kaverisuhteisiin ja iltojen viettoon. Tyttö on nyt eskarissa ja ollut pienestä asti sosiaalinen tyttö mutta samalla rauhallinen ja itsekseenkin viihtyvä. Nyt varsinkin yksi ystävä on tullut hänelle todella tärkeäksi ja olenkin tästä todella onnellinen, on ihanaa kun omalla lapsella on ystäviä.
Nyt vain päiväkodissa ja töissä vietettyjen arkipäivien jälkeen minua on hieman alkanut rasittaa tuo ystävä. Hän on JOKA PÄIVÄ meidän oven takana tasan kello 17 (eli kun olemme juuri pääseet kotiin ja syöneet, monesti jopa olemme vielä ruokapöydässä) hakemassa tyttöämme. Jos emme ole kotona, lähdemme esim kauppaan töiden jälkeen, hän päivystää tiemme päässä pyöräillen milloin tulemme kotiin ja hyökkää heti pihaamme kun tulemme. Tyttäreni ryhtyy hänen kanssaan mielellään leikkimään ja tilanne on näiltä osin on.
Mutta jotenkin tuo jokapäiväinen kolmas lapsi alkaa joskus vähän ressaamaan. He ovat kuitenkin vasta kuusi vuotiaita, ja mielestäni kuusi vuotiaana ei vielä liikuta vapaasti ja mennä miten halutaan. Joten hän sitten on minunkin vastuullani kun meille tulee. Suurin syy kuitenkin on, että mielelläni olisin joskus ihan meidän perheen kesken. Kaikki työssäkäyvät ymmärtävät että illat ovat lyhyitä ja lapsien kanssa mielellään viettää aikaa. Mutta kun tyttären ystävä tulee hakemaan, tyttäreni haluaa hänen kanssaan leikkiä, eiväthän tuon ikäiset ajattele vielä kuten aikuiset, perheen kanssa vietettyä aikaa jne. Toisaalta jos tämä tyttö ei tule hakemaan minun tytärtäni, hän ei yleensä edes puhu tästä kaverista vaan on tyytyväisesti meidän perheen kesken. Meillä on myös nuorempi tyttö, ja mielelläni toivoisin että tyttäreni leikkisi pikkusiskonsakin kanssa. Olen kyllä vaatinut yleensä että isommat ottavat myös pienemmän mukaan leikkiin.
Eli summa summarum: ihanaa kun tyttärellä on kaveri, mutta pitääkö hänen joka hiivatin ilta tänne tulla??! Usein hän myös houkuttelee tyttäreni heille, mikä on myös mielestäni surullista, sillä en sitten näe tytärtäni oikein ollenkaan koko päivänä. En kuitenkaan halua kieltääkään menemästä, kun taas, ne ystävät ovat tärkeitä ja tyttäreni sinne haluaa, joten tappeluhan siitä syntyisi.
Argh, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, ja se mitä haluaisin teiltä kuulla, on että onko teillä samantapaisia iltoja, miten ne selvitätte ja miten toimitte?
On tosiaan ihanaa kun on kavereita, mutta kyllä se perheen keskenkin vietetty aika on arvokasta! Ainakin sille äidille joka on töissä koko päivän ikävöinyt lapsiaan... Lapsethan eivät sitä tietysti niin ajattele.