6-vuotias syyllistää äitiä jatkuvasti

[jalka ulko-oven välissä]

Tyttäreni on 6-vuotias, joka on jo vuoden päivät pelannut eräänlaista syyttämispeliä. Yleensä hän kaivaa menneisyydestä jonkun asian, jonka olen tehnyt väärin, ja sitten alkaa kerta toisensa jälkeen huutamaan ja syyttämään siitä.

Pari vuotta sitten hän sai mummiltansa "päiväkirjan" eli paksun kirjoitusvihkon. Kerran menin ja otin päiväkirjasta pari tyhjää sivua, kun tarvitsin paperia. Siitä hän on huutanut minulle tasaisin väliajoin kohta pari vuotta. Viimeksi tänä iltana hän alkoi porata aiheesta.

Viikko sitten menin ja otin kaksi hänen askartelemistaan hamahelmitöistä, joita hän tekee päivittäin muutaman. Ne lojuvat lattioilla ja ovat joskus haljenneitakin yms. Nyt hän on huutanut minulle tuosta asiasta päivittäin, itkenyt ja syyttänyt ja tiukannut, miksi olin niin ilkeä, että tein noin.

Väärin tietysti tein molemmilla kerroilla, mutta minusta on ylireagointia, että saan kuulla tekemistäni virheistä harva se päivä. Yksi vakiohuutoaihe on myös se, kuinka en rakasta häntä vaan kaikkia muita maailman ihmisiä.

Nyt vain syytän itseäni, mitä olen tehnyt väärin, kun tyttö on tuollainen. Miten minun pitäisi toimia? Itse en todellakaan syytä lapsia vanhoista asioista vaan erimielisyydet on unohdettu heti, kun on pyydetty anteeksi jne.

 

["vieras"]

Kykeneekö 6. oikeasti tuollaiseen? Saati että on ollut kai neljän, kun sen päiväkirjansa sai?

Jatkossa kiinnittäisin huomiota tuohon, että kaikki vastaavat tekemiset selitetään. Sanot suoraan, että kaikkea ei voi säästää, jotain vanhoja hama-askarteluja pitäisi laittaa pois. Voit antaa lapsen valita poistettavat. Tai teet vaivihkaa, niin ettei huomaa. Ja päiväkirjan sivujen ottamiseen kysyt totta kai luvan.

 

[.............]

Hyvin erikoista... Et sä voi kyllä aivan virheetön äiti olla, kun lapsesi olet tuohon jamaan saanut. Kertoo minusta jostakin perusturvallisuuden puutteesta.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27746647]Kykeneekö 6. oikeasti tuollaiseen? Saati että on ollut kai neljän, kun sen päiväkirjansa sai?

Jatkossa kiinnittäisin huomiota tuohon, että kaikki vastaavat tekemiset selitetään. Sanot suoraan, että kaikkea ei voi säästää, jotain vanhoja hama-askarteluja pitäisi laittaa pois. Voit antaa lapsen valita poistettavat. Tai teet vaivihkaa, niin ettei huomaa. Ja päiväkirjan sivujen ottamiseen kysyt totta kai luvan.[/QUOTE]

No jos joku ei vielä tajunnut sitä, niin tajuan itsekin tehneeni väärin. MUTTA TARVIIKO MUN KUUNNELLA SITÄ SAATANAN KIUKUTTELUA VUOSITOLKULLA???

 

["vieras"]

Kai pyysit anteeksi ja selitit miksi teit niin kuin teit?Jos olet niin tehnyt ja asia loppuunkäsitelty, opettaisin lapselle että vanhoja ei aleta kaivelemaan.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27746680]Kai pyysit anteeksi ja selitit miksi teit niin kuin teit?Jos olet niin tehnyt ja asia loppuunkäsitelty, opettaisin lapselle että vanhoja ei aleta kaivelemaan.[/QUOTE]

Tottakai olen pyytänyt anteeksi. Ja olen opettanut lapselleni asian, että vanhoja ei kaivella. Mutta eipä tunnu menevän jakeluun. Mä olen oikeasti niin poikki ja ahdistunut tuohon kakaraan, että haluaisin mennä yöksi jonnekin ja palata vasta huomenna puolilta päivin. Siinäpähän oppisi, että äitikään ei kestä mitä vaan.

 

["vieras"]

No jos joku ei vielä tajunnut sitä, niin tajuan itsekin tehneeni väärin. MUTTA TARVIIKO MUN KUUNNELLA SITÄ SAATANAN KIUKUTTELUA VUOSITOLKULLA???

Whaaat? Miksi sä mulle huudat? Jälkeenpäinkin voi selittää, miksi olet toiminut noin.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27746696]Whaaat? Miksi sä mulle huudat? Jälkeenpäinkin voi selittää, miksi olet toiminut noin.[/QUOTE]

Sori, ei ollut tarkoitus huutaa vaan laittaa isolla fontilla, että porukat kiinnittäisi huomiota tekstiin. Eli kerrataan vielä yhteisesti

a) tajuan tehneeni väärin ja toimineeni ajattelemattomasti, mitä äidit eivät tietysti yleensä tee
b) olen pyytänyt anteeksi
c) olen selittänyt tekoni
d) olen sanonut esimerkkejä siitä, miksi vanhoja ei kaivella

Mutta kakara vaan jatkaa tyylillään.

 

[Ei ymmärrä]

Kuulepas.
Ei äidin tarvi pyydellä anteeksi, jos hän ottaa 2 paperia.
Eikä sitäkään, jos hän heittää rikkinäisiä helmitöitä lattialta roskiin.

Lapset on taitavia syyllistäjiä, jos annetaan tilaisuus siihen. Tuumaat vaan, että kuulepas, minä olen aikuinen ja saan tehdä mitä haluan, sinä olet lapsi ja sinulla ei ole tähän asiaan mitään sanomista enää. Paperi on vain paperia, get over it. Ja pidä helmistäsi parempi huoli, etteivät pyöri lattialla.

 

[aikuinen määrää]

Kuriin se kakara. sanot että jos vielä kerrankin jankuttaa noin vanhoja juttuja niin siitä seuraa rangaistus, jonkun kivan asian menettäminen. Karkkipäivä peruuntuu, telkkarikielto määräajaksi tms.

 

["xxxx"]

voi myös sanoa että se asia on kertaallen jo käsitelty, piste. Ja kerran päivässä (vähintään) sanot että rakastat, mutta ei sitäkään tarvi koko ajan olla sanomassa. Ajattelisin että lapsi kaipaa aikuisen auktoriteettia laittamaan järjestyksen. Nyt se 6v vie ja sinä vikiset.

 

[ihan samaa]

ja mulla 8-vuotias.... Kaivaa vanhoja asioita ja ärsyttääkseen jauhaa niistä ja huutaa. ihan mitättömistäkin asioista. Teinkin aloituksen 8-vuotiaastani ja nostin sen tänne tänään. Iltaisin olen aivan puhki syyttelystä, kiukuttelusta, tivaamisesta.... Rakastan tuota esikoistani, mutta kyllä hän osaa olla vain tosi väsyttävä =/

 

["Vieras"]

Hän on lapsi, joka ei vielä näemmä osaa päästää irti asioista. Sinä olet aikuinen, jonka tehtävä on tukea ja auttaa. Älä ota itseesi kiukuttelua, olet sen yläpuolella. Ehkä tyttö vain haluaa huomiotasi, on väsynyt tms.

 

[ap.]

Olen hoitanut tyttöä enemmän ja vähemmän kotona aina eskari-ikään asti, ja nytkin hän on eskarissa vain 4 h päivässä neljänä päivänä viikossa. Kuskaan kolmeen harrastukseen viikossa, joita hän itse tahtoo ja joista nauttii. Olen ostanut hyllymetreittäin kehittäviä kirjoja ja askartelumateriaaleja. Käytän leffassa, baletissa, hampurilaisella, uimassa, lasten kulttuuritapahtumissa. Vaatteet ovat aina puhtaita ja silitettyjä, jotka tyttö on itse valinnut. Tyttö on saanut laadukkaita, hyviä leluja. Teen aina itse ruuat, pidän kodin siistinä ja letitän joka aamu tukan huolellisesti. Luen ja pelaan päivittäin. Hän on kolmesta lapsesta vanhin. Enkö tee tarpeeksi? Joka päivä saan huudot, ettei mulla ole tarpeeksi aikaa hänelle.

 

["vieras"]

Olet ilmeisesti entinen koulukiusattu, jolle lapsen ja vanhemman välinen suhde on sitä, että yrität, ettei sinua "kiusata". Tottakai lapsi aistii, että et ole rauhallinen vanhemmuudessasi ja auktoriteetissasi, vaan jollakin tavalla hermostunut ja jää jankkaamaan asioita, kun huomaa, että saa niillä sinut ärsyyntymään. Hae keskusteluapua jostakin, esim. perheneuvolasta ja saat tukea vanhemmuudellesi.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27746779]Olet ilmeisesti entinen koulukiusattu, jolle lapsen ja vanhemman välinen suhde on sitä, että yrität, ettei sinua "kiusata". Tottakai lapsi aistii, että et ole rauhallinen vanhemmuudessasi ja auktoriteetissasi, vaan jollakin tavalla hermostunut ja jää jankkaamaan asioita, kun huomaa, että saa niillä sinut ärsyyntymään. Hae keskusteluapua jostakin, esim. perheneuvolasta ja saat tukea vanhemmuudellesi.[/QUOTE]

No olen käynyt koulua 12 vuotta + yliopistot päälle enkä kyllä ikinä muista tulleeni kiusatuksi. Aika kaukaa haettua.

 

["vieras"]

Olen hoitanut tyttöä enemmän ja vähemmän kotona aina eskari-ikään asti, ja nytkin hän on eskarissa vain 4 h päivässä neljänä päivänä viikossa. Kuskaan kolmeen harrastukseen viikossa, joita hän itse tahtoo ja joista nauttii. Olen ostanut hyllymetreittäin kehittäviä kirjoja ja askartelumateriaaleja. Käytän leffassa, baletissa, hampurilaisella, uimassa, lasten kulttuuritapahtumissa. Vaatteet ovat aina puhtaita ja silitettyjä, jotka tyttö on itse valinnut. Tyttö on saanut laadukkaita, hyviä leluja. Teen aina itse ruuat, pidän kodin siistinä ja letitän joka aamu tukan huolellisesti. Luen ja pelaan päivittäin. Hän on kolmesta lapsesta vanhin. Enkö tee tarpeeksi? Joka päivä saan huudot, ettei mulla ole tarpeeksi aikaa hänelle.

Olet epävarma ja yrität suorittaa äitiyttä. Yritä olla enemmän tunteella mukana ja älä anna lapsen pompottaa sinua. Kaikkeen valitukseen ei kuulu reagoida mitenkään. Lapselle tulee turvaton olo, jos ei saa kiukutella normaalisti äidin epäkypsyyden ja asiattoman loukkaantumisen vuoksi.

 

[Queen of Nothing]

Toiset lapset tuntuvat muistavan kaikki vääryydet menneiltä vuosilta. Käyvän niitä läpi ja "hellivänkin" niitä antamatta periksi tai kadottamatta niistä mitään. Kun muu asia (mikä ei välttämättä edes siihen vääryyteen liity) tulee mieleen, niin kaikki palautuu ja nekin tuodaan esiin. Joskus kun harmittaa, ne tuodaan esiin, eikä oikeaa harminaihetta tunnuta edes tavoittavan...

Ei taida olla mitään ihmekeinoa tai neuvoa antaa. Kärsivällisyys. Se, että kerrot miltä sinusta tuntuu lapsen tasoisesti. Miltä se sinusta tuntuu jatkuva asian esiin tuominen. Ei siis se, että asioita ei saisi muistella tai etteikö niistä voisi puhua, mutta ne täytyy osata myös unohtaa ja antaa anteeksi.

 

["tttt"]

Olen hoitanut tyttöä enemmän ja vähemmän kotona aina eskari-ikään asti, ja nytkin hän on eskarissa vain 4 h päivässä neljänä päivänä viikossa. Kuskaan kolmeen harrastukseen viikossa, joita hän itse tahtoo ja joista nauttii. Olen ostanut hyllymetreittäin kehittäviä kirjoja ja askartelumateriaaleja. Käytän leffassa, baletissa, hampurilaisella, uimassa, lasten kulttuuritapahtumissa. Vaatteet ovat aina puhtaita ja silitettyjä, jotka tyttö on itse valinnut. Tyttö on saanut laadukkaita, hyviä leluja. Teen aina itse ruuat, pidän kodin siistinä ja letitän joka aamu tukan huolellisesti. Luen ja pelaan päivittäin. Hän on kolmesta lapsesta vanhin. Enkö tee tarpeeksi? Joka päivä saan huudot, ettei mulla ole tarpeeksi aikaa hänelle.

Miten se tunnepuoli siellä kotona?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27746794]Olet epävarma ja yrität suorittaa äitiyttä. Yritä olla enemmän tunteella mukana ja älä anna lapsen pompottaa sinua. Kaikkeen valitukseen ei kuulu reagoida mitenkään. Lapselle tulee turvaton olo, jos ei saa kiukutella normaalisti äidin epäkypsyyden ja asiattoman loukkaantumisen vuoksi.[/QUOTE]

Mä kestän kyllä kiukuttelua, jota saan joka päivä noin tunnin. Ja se, mitä/miten teen, johtuu vain siitä, että nautin valtavasti lasteni kanssa tekemisestä. Olen tekemistä ja toimintaa kaipaava ihminen ja siitä pitävät lapsenikin. Mutta tuota samaan asiaan palaamista vuodesta toiseen en enää kestä.

 

["vieras"]

Mä kestän kyllä kiukuttelua, jota saan joka päivä noin tunnin. Ja se, mitä/miten teen, johtuu vain siitä, että nautin valtavasti lasteni kanssa tekemisestä. Olen tekemistä ja toimintaa kaipaava ihminen ja siitä pitävät lapsenikin. Mutta tuota samaan asiaan palaamista vuodesta toiseen en enää kestä.

No mikset? Se nyt on vaan joku pikkulapsen päähänpinttymä, ei todellista syyttämistä. Anna mennä toisesta korvasta ulos.

 

[ap.]

[QUOTE="tttt";27746798]Miten se tunnepuoli siellä kotona?[/QUOTE]

Lapseni saa läheisyyttä, hellyyttä jne. Onpa tuo nukkunut meidän makkarissakin viisi vuotta. Sanon joka päivä rakastavani, mitä todellakin tarkoitan. Ja kehun, olen aidosti kiinnostunut, kyselen, tiedustelen. Olen läsnä. Jos joku äiti tekee paljon näkyviä asioita lapsensa eteen, niin miksi sen kuuluu olla tunnepuolesta pois? Ennen lapsiakin tein paljon, mutta se kohdistui tietysti eri asioihin. Toivottavasti tuo kommentti ei ollut kateutta.

 

["tttt"]

Lapseni saa läheisyyttä, hellyyttä jne. Onpa tuo nukkunut meidän makkarissakin viisi vuotta. Sanon joka päivä rakastavani, mitä todellakin tarkoitan. Ja kehun, olen aidosti kiinnostunut, kyselen, tiedustelen. Olen läsnä. Jos joku äiti tekee paljon näkyviä asioita lapsensa eteen, niin miksi sen kuuluu olla tunnepuolesta pois? Ennen lapsiakin tein paljon, mutta se kohdistui tietysti eri asioihin. Toivottavasti tuo kommentti ei ollut kateutta.

Siis mikä on kateutta? Kysymyskö :O

Öh joo.

Mitkäs ne sun kamalat virheet on?

 

["höh"]

Voisitko keskustella lapsen kanssa siitä, että ei hän itsekään pitäisi siitä, että hänen virheitään muistellaan ja tongitaan vuosia jälkeenpäin.

(Jos hamahelmet ja askartelut lojuu lattialla niin ne häviää ja menee imuriin, yleensä. Oliskohan tyttö hiukan hemmolteltu? Yritätkö selittää kaikki aina parhain päin? Anna välillä huutaa ja kiukutella kunnolla omassa rauhassaan; eihän tuo opi ikinä kestämään turhautumista jos aina pyytelet anteeksi ja selittelet.)

 

["jep"]

Ensiksikin kannattaa muistaa, että eräänlainen "pitkävihaisuus" on osittain synnynnäinen temperamenttipiirre. Joidenkin ihmisten on ihan luonnostaan vaikea päästä yli ikävistä asioista, ja he vatvovat niitä jopa vuosia, toiset taas ovat sitä mallia, että raivostuvat suunnattomasti, mutta seuraavana päivänä eivät edes muista koko asiaa. Siihen osaan asiasta et juuri voi vaikuttaa. Onko suvussanne ihmisiä, jotka olisivat ikään kuin perusolemukseltaan tuollaisia - siis muistaisivat kokemansa vääryydet pitkään, vaikka sitten eivät suoraan niistä syyttäisikään?

Toinen juttu on, että temperamenttinsa kanssa pitää oppia elämään, ja vanhempien tulee tässä lasta auttaa, mitä myös kasvatukseksi kutsutaan. Lapsi on OK sellaisena kuin on, pitkään asioita muistavana, mutta te voitte vanhempina opettaa, ettei ole asiallista kaivella tuollaisia esiin. Esimerkilläsi olet jo niin tehnyt, tärkeää on myös, ettet lähde mukaan syyllistymällä, tai ala puolustella itseäsi raivokkaasti. Omasta mielestäni lapselle voi ihan sanoa, että meillä on sellainen tapa, että asiat selvitetään, ja sitten niistä ei enää syytellä (hyvässä hengessä toki voi puhua, se voi joskus olla tarpeen), ja että jos vielä kiukuttaa, voit purkaa sen tavalla X, Y tai Z (vaikka rutistamalla paperia tai lyömällä tyynyä tms.).

Jäin miettimään, että minun mielestäni et kyllä tehnyt mitään väärää tuossa tokassa esimerkissä. Jos se vihko oli nimenomaan lapsen, ja otit siitä kysymättä, sitä oli toki aiheellista pyytää anteeksi, mutta tuo askarteluhomma. Oma, tosin pienempi tyttöni piirtää päivässä noin viisitoista "korttia" tms., ja kyllä, keräilen niitä välillä lattialta paperinkeräykseen. Toki minulle osoitetut ja hienoimmat saatan laittaa seinälle tai jääkaapin oveen. Mutta oikeasti, tuotteliaan lapsen askarteluihin ja vastaaviin hukkuu, jos niitä ei saa ikinä laittaa yhtäkään pois. Mitä jos ottaisit tyttösi kanssa puheeksi, että sinua harmittavat lattialla lojuvat hamahelmityöt, johan sellaisiin muovinpaloihin liukastuukin? Antaisit tytölle jonkun laatikon, johon saa laittaa sellaiset työt, jotka haluaa säästää, ja muita sitten saatat tarpeen/tilanpuutteen mukaan laittaa välillä pois.