6v pojalla koko ajan paha mieli.. :(

[AnnaManna]

siis ainakin kerran tunnissa lause alkaa: "tiedätkö miksi mulla on paha mieli" "mä olen surullinen tästä ja tästä asiasta" ja noi asiat on ihan älyttömiä, siis tyyliin koska äiti ei tykkää musta enää yms. tms. tai ihan pienistä asioista, kuten väärän värinen paita. itku tulee monta kertaa päivässä, eikä mitään raivoitkua, kyyneleet vaan valuu. ei halua syliin, ei halua puhua, vaan työntää pois.. ei auta vaikka väkisinkin ottasin syliin.. onko normaalia 6v uhmaa vai onko poika masentunut? keväällä käytiin ja alkukesästäkin vielä toimintaterapiassa ja kaikki oli ok heidän mielestään.

mikään kivakaan ei saa hyvälle mielelle kun vähäksi aikaa ja melkein suoraan alkaa kiukuttelu ja valitus. mitä ihmettä mun pitäis tehdä, kun en kohta enää itekään jaksa..

 

[Aaban]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

 

[AnnaManna]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

 

[kohtalontoveri]

Poika on kasvamassa "isoksi" ja se "sattuu", mielialat vaihtelee laidasta laitaan. Ole oikeudenmukainen ja rakastava =) Kyllä se siitä =)

 

[AnnaManna]

Poika on kasvamassa "isoksi" ja se "sattuu", mielialat vaihtelee laidasta laitaan. Ole oikeudenmukainen ja rakastava =) Kyllä se siitä =)

miten kun mikään ei kelpaa??? oon niin väsy :'(

 

[Aaban]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Korosta 6-vuotiaalle sitä, että kun toinen on pienempi niin pakostakin joudut auttamaan häntä enemmän. Kehu 6-vuotiasta hänen taidoistaan, anna paljon positiivista palautetta ja kerro kuinka hän voi opettaa taitojaan myös pienemmälle lapselle. Ja kokeile sitä, että vietät aikaa kahden kesken hänen kanssaan, jolloin huomiosi on vain ja ainoastaan hänen. Ehkä hänen käytöksensä johtuu siitä, että hän kokee, että hän on jotenkin vähemmän huomioitu tai rakastettu kuin pienempi, koska useinhan käytännön pakosta tavallaan pienempi saa väistämättä enemmän huomiota. Mustasukkaisuutta siis... Ja siksi tuo 6-vuotiaan käytös nyt ehkä tuommoista?

 

[vieras]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Meillä on auttanut ajan antaminen.
Pari kolme kertaa viikossa lähden isomman lapsen kanssa pariksi tunniksi ulos ja keskityn vain häneen.
Eikä sen tekemisen tarvi kummoista olla.

 

[kohtalontoveri]

Poika on kasvamassa "isoksi" ja se "sattuu", mielialat vaihtelee laidasta laitaan. Ole oikeudenmukainen ja rakastava =) Kyllä se siitä =)

miten kun mikään ei kelpaa??? oon niin väsy :'(

Se on sitä kasvamista. Lapset keksii purnata vaikka mistä mitättömästä että saa huomion.
Voin sanoa että sisarusten välinen taisto (välität toisesta enemmän, miks toinen saa tota ja mä en jne...)ei lopu vissiin koskaan. Mutta toi suurin vaihe helpottaa kun olet rehellinen pojalle ja selität asiat minkä takia sisarustenkin pitää saada huomiota.
Voimia sinulle =)

T. -88, -89 ja 01 syntyneiden äippä

 

[AnnaManna]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Meillä on auttanut ajan antaminen.
Pari kolme kertaa viikossa lähden isomman lapsen kanssa pariksi tunniksi ulos ja keskityn vain häneen.
Eikä sen tekemisen tarvi kummoista olla.

tämä toivottavasti voisi auttaa.. meillä onkin huomenna päivä jolloin tehdään yhdessä juttuja. ensin aamulla mennään jalkapalloharkkoihin (voisin sen pienemmän jättää sit kotiin), ja sitten mennään mustikoita poimimaan ja sen jälkeen illalla vielä kylpylään..

 

[vierailija]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Seuraavan kerran kun kehut ja taputat nuoremmalle, niin sano että oletpa sinä taitava, niinkuin isoveljesikin!! Ja muissa yhteyksissä myös kehu tavallaan molempia yhtäaikaa.

 

[Aaban]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Meillä on auttanut ajan antaminen.
Pari kolme kertaa viikossa lähden isomman lapsen kanssa pariksi tunniksi ulos ja keskityn vain häneen.
Eikä sen tekemisen tarvi kummoista olla.

tämä toivottavasti voisi auttaa.. meillä onkin huomenna päivä jolloin tehdään yhdessä juttuja. ensin aamulla mennään jalkapalloharkkoihin (voisin sen pienemmän jättää sit kotiin), ja sitten mennään mustikoita poimimaan ja sen jälkeen illalla vielä kylpylään..

Juu, tuo tekeminen nimenomaan kahdestaan 6-vuotiaan kanssa voisi olla avuksi. Tsemppiä!

 

[AnnaManna]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Meillä on auttanut ajan antaminen.
Pari kolme kertaa viikossa lähden isomman lapsen kanssa pariksi tunniksi ulos ja keskityn vain häneen.
Eikä sen tekemisen tarvi kummoista olla.

tämä toivottavasti voisi auttaa.. meillä onkin huomenna päivä jolloin tehdään yhdessä juttuja. ensin aamulla mennään jalkapalloharkkoihin (voisin sen pienemmän jättää sit kotiin), ja sitten mennään mustikoita poimimaan ja sen jälkeen illalla vielä kylpylään..

Juu, tuo tekeminen nimenomaan kahdestaan 6-vuotiaan kanssa voisi olla avuksi. Tsemppiä!

iskä juuri lähti pojan kanssa eväineen pelaamaan korista. tilannetta hankaloittaa se kun poika ei ole nykyisen mieheni "oma" vaikka mies onkin ollut mukava siitä asti kun poika oli ihan pieni. poika mieltää hänet isäkseen. poika tapaa myös biologista isäänsä joka sit tieten tahtoen haluaa mustamaalata meidän kotia ja perhettä, koska haluaisi että poika tykkäisi enemmän olla hänen luonaan ja haluaisi muuttaa sinne (mikä ei tule kysymykseenkään!!). olemme olleet yhteydessä tuolta terapiasta tähän biologiseen isään joka ei myönnä mitään heille, joten siitäkään ei ole apua.. voi kun vaan toivoisin että voisimme olla ihan tavallinen perhe, jossa kaikki olisi hyvin..
:headwall:

 

[Tirppis]

Sinulla onkin kuusivuotias lapsi ja siitä se johtuu. Meidän perheessä on 6-7-ikävuodet olleet kaikista vaikeinta aikaa lapselle. Ja kun lapsi on tokaluokalla, huomaat yhtäkkiä, että kappas, kiukuttelu, itsensä väheksyminen ja muu on tipotiessään.

 

[AnnaManna]

Sinulla onkin kuusivuotias lapsi ja siitä se johtuu. Meidän perheessä on 6-7-ikävuodet olleet kaikista vaikeinta aikaa lapselle. Ja kun lapsi on tokaluokalla, huomaat yhtäkkiä, että kappas, kiukuttelu, itsensä väheksyminen ja muu on tipotiessään.

miten tähän asiaan pitäisi suhtautua?? kun en oikein osaa :ashamed:

 

[Tirppis]

Niin, meidän perheessä eletään juuri nyt samaa vaihetta jälleen kerran, kun yksi lapsi on ekaluokalla. Olen koko kesän tiennyt, että kova vuosi on edessä ja kaikki alkoikin pahempana heti, kun koulu alkoi.

Lapsi tarvitsee hirveästi aikaa ja huomiota. Siis nyt just enemmän, kuin muut lapset, (mutta tietysti muitakin pitää huomioida.) Kun lapsi sanoo, että sinä et tykkää minusta tms. niin minä ainakin päättäväisesti, mutta lempeästi sanon, että ihan varmasti tykkään kaikista yhtä paljon, kyllähän sinä sen tiedät ym. Lapsi tarvitsee varmistusta asialle hyvin usein. Hermostua ei kannata, vaikka lapsi toistaisi samat kysymykset usein. (Mutta ei lapsen saa antaa pompottaakaan.)

Lapsi muuttuu kuin uhmaikäiseksi uudestaan tässä iässä. Hän haluaisi olla jo iso, mutta kuitenkin on epävarma itsestään.

Jos sinusta tuntuu, että lapsi tarvitsee ammattiauttajaa, niin ole rohkeasti yhteydessä heihin. Vaikka tälläinen mielestäni on ihan normaalia käytöstä, niin sinä kuitenkin lapsesi tunnet ja jos käytös ja puheet lapsella ovat huolestuttavia tai huomaat masentuneisuutta, niin otathan yhteyttä esim. neuvolaan.

 

[Piika-äiti]

Teillä on fiksu ja älykäs lapsi. Onko sinun mielestä mahdollista, että hän on keksinyt toimivan tavan saada sinut pois tolaltaan syyllistämällä, vetoamalla enemmän tai vähemmän todelliseen pahaan mieleensä ja surullisuuteensa?

Jos pahamieli on jatkunut päivittäisenä ilmiönä koko kesän eikä siihen ole tehostettu huomion, kehujen ja ajan antaminen tepsinyt, niin itse voisin koettaa jo hetken aikaa olla aika kova, ja sanoa, että pahamieli silloin tällöin kuuluu elämään ja asiaan, ja jopa äidin 6-vuotiaan kullan on opittava elämään sen kanssa.

Pahaamieltä ei tarvitse torjua, itkun saa itkeä mutta siihen ei saa takertua, pitää keksiä joka tapa pitää pahaamieltä loitolla. Jonkun uuden lelun ja pelin saaminen ja se, että juttelisi lapselle, että se lelu otetaan esille nimenomaan pahamielihetkinä helpottamaan voisi olla jonkinlainen ratkaisu. Meillä 5-6-vuotiaalla oli äidinikävän torjuntalelu kurjimpia hetkiä varten perheneuvolan suosituksesta, kun olin itse sairaalassa puolisen vuotta hänen ollessa tuossa iässä.

Lapsen masennus on vaikea diagnosoitava. Sinne toimintaterapiaan voisi myös olla turvallista olla yhteydessä ja kuvailla nykyistä tilannetta ja pyytää vaikka jonkinlaista tilannearviota.

Piika-äiti

 

[vieras]

Oletko itse masentunut? Jos lapsesi käyttäytyy samoin äiti? Kiukutteluhan on tarttuvaa. samoin mustasukkaisuus. Onko ajatuksesi ollut muualla? Oletko vain fyysisesti läsnä? Onko itselläsi murheita ja suruja? Poika voi aavistaa nämä. Mut toivotan teille tsemiä!

 

[vieras]

Meiilä vastaava tilanne, apuja kaivataan!

 

[tuisku77]

No ei mukavalta kuulosta. Ehkä jotain masennusta tosiaan. Onko mustasukkainen nuoremmasta sisaruksesta? Saako hän yhtä paljon huomiota kuin pienempi? Auttaisiko se, että annat pojalle aikaa ihan kahden kesken?

on mustasukkainen, tuntuu ettei pienempää saisi huomioida lainkaan, koska jos vaikka taputan pienemmälle kun onnistuu pissa pottaan, niin tää 6-v huutaa sieltä että "nonii, äiti tykkää vaan tätä toisesta, ei musta ollenkaan.." :headwall: 6-v saa myös kiitosta ja huomiota asioista jotka hän osaa yms mutta pitäiskö mun tyyliin alkaa taputtaa hänenkin pissasuorituksilleen?

Meillä 7 veen kanssa ihan samanlaista. Onko lapsilla sama isä?