9-v poika - mitä tämä on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lkdfjaölkfjaskfj
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lkdfjaölkfjaskfj

Vieras
Esikoiseni on nyt 9v poika.

Vauvana ja taaperona hän oli superaktiivinen, ei hetkeäkään paikalla ja motorisesti aina ikäisiään edellä kehityksessä.

Eskarissa ja koulun alettua vauhti on hiukan hidastunut, mikä on ollut hyväkin asia - on jaksanut keskittyä koulussa ja mm. käsiala on todella hyvä. Koulu on sujunut hyvin.

Harrastaa futista puolitosissaan.

Nyt on mennyt viikko kesälomaa, ja olemme miehen kanssa ihmeissämme pojan käytöksestä. Tuntuu, että häntä ei kiinnosta oikein mikään. Pyörällä saattaa ajaa puoli tuntia. Jalkapalloon ei koske. Lukee Aku Ankkoja huoneessaan yksin, tai makaa sohvalla katsomassa telkkaria.

Loma on toki lomaa, mutta lapsi ei ole koskaan käyttäytynyt näin.

Kavereita on pihapiirissä jonkin verran, mutta ovat sellaista "wii-tietokone-dvd-porukkaa". Itse olen vielä töissä, ja mieheni hoitaa päivällä pienempiä sisaruksia, joten yhdessä tekeminen (pyöräily, futailu.. tmv.) ei onnistu.

Pitkin viikkoa on koitettu pojalle nätisti sanoa, että kuule, jos tykkäät futiksesta, NYT on sopiva ilma harjoitella omin päinkin - talvella se ei onnistu. Tai ehdotettu vaikka mitä tekemistä. Eilen sitten meni ihan kuppi nurin, kun kuulin että koko päivä oli kulunut nössöttäessä. Tuli ladattua aika täyslastillinen pojalle, joka meni itkien nukkumaan.

Harmittaa itseäkin. Toisaalta haluaisin antaa pojan olla, mutta toisaalta koen, että en voi hyväksyä sitä, ettei jaksa kiinnostua mistään. Jos hyväksyn sen nyt, niin mitä se sitten jatkossa on?

Voiko kiinnostus kaikkeen olla oikeasti lopahtanut? Eihän sitä voi pakotaakaan.

Mitä ihmtettä teen, miten pitäisi käyttäytyä ja motivoida poikaa? Rakastan häntä yli kaiken, ja olen aina ollut ylpeä hänestä, mutta tämä käytös tuntuu ihan vieraalle.

Poikani tietää kyllä, että rakastan häntä sellaisena kuin hän on, sanon sen hänelle usein.
 
Antaisit lapsen nyt ladata akkujaan kouluvuoden päätyttyä. Et voi vaatia, että kiinnostu nyt, kiinnostu nyt. Mikään ei tapa kiinnostusta varmemmin kuin se, että niskan takana huohotetaan, että tee tee.
 
HEippa. Meillä 9 v tytölle oli loman alkaminen iso pala. Kun tykkää niin koulusta ja arjesta :) Kuin koko perhe. Alku viikko meni kiukutessa ja olllut paljon itsekseen. Mutta nyt hänellä mieli jo sentään piristynyt.

Ei kaikki ehkä niin nauti täysillä joutenolosta :)

En itsekään . Arjessa niin paljon hyvää :)
 
Minun korviini ei kuulosta siltä, että pitäisi heti huolestua. Anna lapselle aikaa ja ole kuulolla tilanteen suhteen. Tv:n katselun ja pleikan tms. suhteen pitäisin kiinni tietyistä aikarajoista. Voisiko miehesi välillä mennä koko poppoon kanssa retkelle rannalle/ulkoilualueelle? Voisitteko kutsua jonkun koulukaverin päivä-/yökylään? Entä olisiko mahdollista laittaa lapsi viikon kestävälle päiväleirille, näitä järjestää urheiluseurat ja seurakunnat jne, esim. jalkapallokoulu, jos hän on harrastanut lajia muutenkin. Illalla kun koko perhe on koossa, järjestäkää välillä pojan kanssa jotain, esim. pyörälenkki yhdessä tms. Ja lapsen kanssa kannattaa aina puhua puhua puhua, kertoa että äiti ja isä ovat vähän huolissaan kun vaikutat "poussaolevalta/väsyneeltä/vetäytyvältä" jne.
 
Inka, kiitos vastauksesta!

Rannalla olivatkin yhtenä päivänä, miehelle vaan koko poppoon kanssa liikkuminen on haastavaa, ja pienin nukkuu vielä päiväunia.

Poika on huono tekemään yksin, joten kavereita täytyy kutsua. Pihakaverit ovat kaikki tuota "sohvaporukkaa".

Ensi viikoksi lapsi onkin menossa futisleirille. Olen huolissani siitä, että haluaako hän sitä oikeasti, vai tekeekö "meidän mieliksemme". On kyllä ollut ennenkin ja viihtynyt hyvin.
 
Leirille meno on varmasti hyvä asia!

Eniten kiinnitti huomiota kavereiden puute. Niitä luuliisi tuon ikäisen kaipaavan eikä varmasti kiinnosta mikään jos kavereita ei ole. Ehkä futis ei ole pojan juttu ja kavereita ja mielekästä tekemistä voisi löytyä muista harrastuksista? Tai voisiko futiskavereita kutsua kylään?

Mulla on samanikäinen poika ja oli meloinen yllätys miten positiivinen vaikutus oli joukkuelajien lopettamisella ja uusien harrastusten aloituksella. Itsetuntokin nousi kohisten, samoi yleinen aktiivisuus. Kaikille ne joukkuelajit eivät vaan ole se oma juttu.
 
Oletko ap jutellut pojan kanssa? Kyllä tuon ikäiseltä voi jo ihan hyvin kysyä "Onko kaikki hyvin?" "Miksi futis ei nyt kiinnosta? " jne... Siitähän sen parhaiten tietää missä mättää kun juttelee lapsen kanssa ja samalla lapsikin oppii että asioista voi ja kannattaa puhua eikä padota niitä itseensä ja varsinkin pojille ja miehille olisi hyvä tuota taitoa opettaa.

Jos perheessä on pienempiä lapsi, niin kannattaa koittaa järjestää vanhemmalle lapselle ihan kahdenkeskistä aikaa ja tekemistä toisen vanhemman kanssa, niin lapsi ei koe jäävänsä paitsioon ja pienempien varjoon ja olevansa vähän niin kuin liikaa perheessä ja liian iso saadakseen aikuisen aikaa itselleen.
 
pojat (7 ja 9) ovat viettäneet ensimmäisen lomaviikon tosi rennosti. Aamulla katsovat pikkukakkosta pienimmän kanssa; lukevat akkareita, leikkivät legoilla. Ulkona käyvät pari kertaa päivässä pelaamassa jotain palloa, mutta sekin sellaista laiskahkoa puuhaa.

Eivät ole kaivanneet kavereita; toki saavat toisistaan seuraa. Mutta selvästi haluavat lähinnä vain olla ja laiskotella; oletan, että tulee tarpeeseen pitkän talven jälkeen. Ja oletan, että tuota vaihetta ei koko kesää kestä.
 
Mielestäni koko päivää ei pitäisi ruutua tuijotella, joten siihen joku aikaraja. MLL:n sivuilla tällainen esimerkki pelisäännöistä:"medialaitteita saa käyttää yhtä kauan kuin on ulkoillut".
 
Mielestäni koko päivää ei pitäisi ruutua tuijotella, joten siihen joku aikaraja. MLL:n sivuilla tällainen esimerkki pelisäännöistä:"medialaitteita saa käyttää yhtä kauan kuin on ulkoillut".

Ei tuotakaan kannata ihan tarkkaan noudattaa, koska jos lapsi on ollut ulkona vaikka 8 tuntia päivän aikana, niin en kyllä antaisi katsoa telkkaria ilta- ja yömyöhään 8 tuntia. Pari tuntia päivässä ruutuaikaa on ihan hyvä ja siitä voi sitten välillä joustaa, jos on kipeänä, on sadeilma tms. tylsää.
 
Paljos teillä oikein on noita aktiviteetteja arkena? Oisko vaan väsynyt? Jos pojallas on liikaa harrastuksia ja menoja niin se kuluttaa puhki. Anna lööpailla vähän aikaa, se tekee ihan hyvää :)

Toi läksyttäminen oli kyllä moka. Itse muistan lapsena, kun harrastin kilpauintia, että siitä ottaa todella kovat paineet vanhemmilta. Oli aika stressaavaa. Kaverillani oli vielä kauheempi äiti, joka saattoi tulla kilpailuissa suoraan suorituksen jälkeen raivoamaan altaan reunalle, että miksi ei uinut paremmin :/
 
Kesäloma on vasta aluillaan, hyvin ehtii vielä kouhottamaankin ympäri kyliä, jos siltä tuntuu :).

Ja musta kuulostaa näin äkkisiltään aivan loistavalta tuo lapsenne tapa tässä vaiheessa - että hän kerrankin ottaa omaa aikaansa ja vain on. Ihan huikaisevan tärkeetä. Että oppii vain olemaan, löftailemaan, tylsiymäänkin jopa. Kouluvuosi kun on kaikkinensa aika rankkaa suorittamista ja siihen päälle harrastukset ja muut riennot. Anna lapsen nollata päänsä ja itsensä.

Leiri kuulostaa hyvältä, ja ei minun korviini noissa hänen kavereissakaan mitään vikaa ole - sellaisiahan he ovat, intona juuri nyt wii- hässäkästä..ei muuta kuin sekaan mukaan! Siitähän ne suhteet lähtevät. Joskin yksinkin on hyvä opetella olemaan.

Uskoisin, että hän myös osaa itseänsä ilmaista sanallisestikin eli jos teillä on avoimet puhevälit, niin - ainahan sitä voi mennä keskustelemaan ja haistelemaan ns. maaperää, että missä mennään, mitkä ovat pojan mietteet. Ja tosiaan sopivalla määrällä sitä menemistä ja puuhastelemista kesällä sekä sitä joutenoloakin. Koulun loppuminen rysäyttää aika kertalaakista tyhjiön päälle niin sanotusti, kun on totuttu siihen tiettyyn rytmiin, joten se ottaa oman aikansa ennen kuin pääsee lomailustakin jyvälle :).

Mukavia kesäpäiviä sinne :)!
 

Yhteistyössä