9-vuotias poika----kasvatusasiaa

["metsämarja"]

Kiva, keinot vähissä jo nyt eikä murrosikä ole edes alkanut. Poika 9-v on välillä ihan mahdoton. Ottavat pikku veljen kanssa yhteen (7v) ja käyttää aina ihan liikaa voimaa, jolloin vahinkojen määrä suuri. Muutenkin meno välillä poikien kanssa ihan mahdotonta. Iltapalalle joutuvat usein eri aikaan, muuten leivät lentelevät pöydässä. Heittelevät palloa kielloista huolimatta niin että taulut, kirjahyllyn tavarat jne ovat vaarassa. Suihkuun menoa, pukemista jne. vetkuttelee niin että monta kertaa saa sanoa ja patistaa. Parhaiten homma onnistuu siten, että toinen vanhemmista on ihan vieressä seuraamassa touhua eli ei anna homman lähteä lapasesta. Ongelma tässä on se, että vauva on talossa, eikä koko ajan poikia vaan voi olla vieressä vahtimassa. Ulkoa ei tule kun käsketään vaan monta kertaa joutuu sanomaan. Kaikesta hauskinta tässä on se, että poika on aina ollut tosi kiltti ja rauhallinen esim koulussa ja muutenkin. Nyt sitten ilmeisesti koska koulussa ei uskalla olla ihan oma itsensä ja kaverit villejä, kokeilee sitten samaa kotona. Positiivista vahvistamista on kokeiltu; leimoja saa hyvästä käytöksestä--harvoin toimii ja jaksaa innostaa. Pelipäivien menetys käytössä, monesti on viikonkin pelikiellossa, kun koko ajan menettää minuutteja eli tämäkään ei oíkein toimi. Eilen tönäisi pikkuveljen pöytää päin niin että melkein korva lähti irti:/ Tällöin hermostuin ja pistin muutamaksi minuutiksi takapihalle jäähylle. Melkein oli pakkasta, olinko liian julma? Huudettua tulee myös melko usein kun nätisti sanominen ei mene perille. Ajoittain osaa oikein ärsyttää ja on sellainen tahallaan ärsyttävä. Väsyneenä meno myös yltyy, tämän takia meillä tullaan sisälle jo seitsemältä, että sängyssä oltaisiin viimeistään puoli yhdeksän. Tällöin tietysti me vanhemmat ollaan ihan "paskoja" kun muut saavat olla myöhempään ulkona. Joinain päivinä poika on ihan kiva ja kiltti itsensä ja useina päivinä meno menee ihan överiksi. Vinkkejä kaipaisin. Onko muilla 9-vuotiailla jo tällaista esimurrosikää? "mielenkiinnolla" odotan oikeaa murrosikää

 

["..."]

En kyllä laittais noita "oireita" esimurkkuiän piikkiin, vaan ihan tottelemattomuuden.

 

["tässä"]

Jäähykäytäntö käyttöön tai joku muu rangaistus johdonmukaisesti joka kerta, kun poikasi kiusaa tms. Rajat täytyy olla ja Sinun tehtävä on ne asettaa ja pitää kiinni niistä.

 

[fieras]

Sinä annat liikaa pojan päättää. Kun sinä sanot että nyt tullaan sisälle, silloin tullaan sisälle tai tulee rangaistus. Nee te voitte päättää itse, meillä annetaan yksi varoitus ja sen jälkeen menee "edut". Jos siihen pisteeseen mennään, hyvin harvoin nykyään, lapsi saa päättää minkä eduista menettää: televisio, tietokone, puhelin, harrastus, karkkipäivä jne. ja takasin kyseisen asian saa viikon päästä.

 

["metsämarja"]

Kiitos kun vastailette Itse ajattelen, ettei kukaan ole vain "tottelematon" vaan sille olisi syynsä. Itse ajattelen, että nykypäivänä ala-asteikäisilläkin on niin paljon mietittävää, pitää olla iso vaikka ei olekaan, pitää sopeutua ja mahtua tiettyyn muottiin, tietokoneet, pelit, kännykät ja niiden mukana tuomat haitat. Mun mielestä koulumaailma kuulostaa nykyään aika vaativalta. Kolmosluokkalainen saa jo tosissaan tehdä esim. töitä läksyjen kanssa. Kotona pitäisi olla kaikki suhteellisen hyvin: perusperhe, yritetään aina ajatella lasten parasta jne. Vauva on toki tullut kuvioon, ehkä se vaikuttaa? Veljet kyllä ovat ottaneet hänet vastaan hyvin ja huolehtivaisesti...Meillä on sen takia vähän nuo "kiristyskeinot" vähissä, kun meillä ei juurikaan olla tietokoneella, katsota teeveetä, harrastukset eivät ole niin tärkeitä, että sinne päästäkseen kannattaisi käyttäytyä hyvin. Porkkana on nuo pelit ja ehkä karkkipäivä..Kännykkää tarvitaan koulumatkoilla ja siellä sitten varmaankin pelataan ihan kiitettävästi vaikka känny olisikin vanhempien takana rangaistuksena. Nuo peliajatkaan eivät välillä houkuta tarpeeksi, että kannattaisi käyttäytyä hyvin. Haasteellista...

 

[tuttua]

Meillä on aika samanlaista, vaikka on kaksi tyttöä ( 6- ja 8-vuotias). Jatkuvaa taistelua, toistensa satuttamista ja tottelemattomuutta (minusta on sitä nimenomaan). Varsinkin vanhempi on tullut myös tosi paljon isäänsä luonteensa puolesta, eli temperamenttia löytyy. Isäänsä ei tosin uskalla vastustaa, mutta mun aikana paiskoo ovia, jos komennan esim. huoneeseensa jne. Mä olen varmaan vaan ollut liian lepsu, eli itseäni syytän.

 

[dffggg]

Hmmm... mulla on vähän toisenlainen "näkökulma".. Voi olla että oon hakoteillä

Osaan kuvitella itseni olleen suht tuommoinen tuossa iässä. Mun kanssa ongelma oli se, että vanhemmat ei ihan pysynyt perässä siinä, että 9-10v ei ole enää ihan niin lapsi. Totta kai on lapsi sinänsä, mutta tuossa iässä minä itse aloin kokea että olisi voinut kohdella jo "aikuisemmin"

Mutta kun lapsi olin, purkautui kaikki tahallisena kiukutteluna jne. Jossain vaiheessa äiti ja tajusi alkaa viettää aina silloin tällöin aikaa pelkästään mun kanssani, niin, etten ollut se joku vaan mukana, vaan jolle puhui vähän eri tavalla... en oikein osaa selittää tätä asiaa, enkä oikein kunnolla muistakaan, mutta sen jälkeen alko enemmän nolottaa jos teki jotain tyhmää kun äitikin oli jo kohdellut vähän kuin "aikuista".

Mutta oli syy mikä tahansa, niin 9v on jo niin vanha, että tekemisessä on paljon enemmän tarkoituksellisuutta. Osaisi olla jo kunnolla, jos haluaisi. Siinä mielessä ei enää niin "lapsi".Siksi mulla varmaan auttoi äidin käytös

 

["metsämarja"]

^hyvä pointti! Sen oon kyllä huomannut, että kun käyn lenkillä koirien kans ja otan 9-vuotiaan mukaan tulee juteltua niitä näitä vähän juuri tolleen "aikuismaisemmin". Nämä ovat tärkeitä hetkiä pojalle joskin niitä saisi olla paljon useammin! Sitä on jotenkin välillä niin väsynyt tähän härdelliin että lähtee mieluummin yksin, mutta pitää nyt oikein panostaa tohon. Ja myös keskimmäisen kanssa vaikka on vähän pienempi. Jokaiselle sitä omaa aikaa äidin/isän kanssa ja jakamatonta huomiota. Myös ruuanlaittoon ja muuhun touhuun pitäisi jaksaa ottaa enempi mukaan.

Meillä muuten myöskin mielenosoituksellisesti hakataan seinää/ovia jos esim komentaa omaan huoneeseen.

 

["metsämarja"]

Onko muilla samoja ongelmia?

 

["juuli"]

Pari juttua tuli mieleen...

-sisällä heitellään palloa...miksi? Pallot pihalle ja jos ne tuodaan vielä sisälle, menevät roskiin.

-ruokapöydässä heitellään ruokaa...yksikin heitto ja ruokailu loppuu siihen, pois pöydästä.

-pukeminen, suihkuun meno tms. ei suju...alkaa sujumaan reippaasti tai sitten kädestä pitäen vanhemman opastuksella. Luulisi, että on 9-vuotiaalle jo vähän noloa jos vanhempi raahaa suihkuun tai pukee kuin pikkulasta...

-fyysinen satuttaminen...tästä selvä ja tuntuva sanktio, joka on pojilla jo etukäteen tiedossa. Tietenkin myös normaalit puhuttelut ja anteeksipyynnöt.

 

["vieras."]

Onhan tuossa yksi porkkana hyödyntämättä, eli tuo kotiintuloaika. Teillähän se on kieltämättä aika varhainen ja ehkä sitä voisi kiitokseksi hyvästä käytöksestä hieman myöhentää ja toisaalta rangaistukseksi aikaistaa. Positiivisesta lähtien voisi kokeilla tarjota pojalle puolen tunnin pidennystä ulkonaoloaikaan, jos viikon käyttäytyy kunnolla, ei satuta ketään tai hajoita mitään. Ja rangaistuksena voisi käyttää ajan aikaistamista, vaikkapa 15 min/ väärä teko.

 

["metsämarja"]

Ei sen tarvi olla pallo mitä heitellään, voi olla mikä tahansa lelu
Pojan mielestä on vain hyvä, jos joutuu pois pöydästä eli ei tarvi syödä.
Viikkoa ei todellakaan pysty olemaan tappelematta/kiusaamatta veljeään. Hyvä jos päivääkään.
JOs vartti aikaisemmin tullaan sisälle joka rikkeestä ei sinne pihalle voi mennä pian ollenkaan, sen verran tiheään sakkoja napsuu
Huoh, hankalaa...

 

["vieras."]

[QUOTE="metsämarja";29253120]
Viikkoa ei todellakaan pysty olemaan tappelematta/kiusaamatta veljeään. Hyvä jos päivääkään.
JOs vartti aikaisemmin tullaan sisälle joka rikkeestä ei sinne pihalle voi mennä pian ollenkaan, sen verran tiheään sakkoja napsuu
Huoh, hankalaa...[/QUOTE]

Tottakai pystyy, jos ihan normaali lapsi. Jos ajattelee niin, ettei poika mitenkään vaan pysty itseään hillitsemään, ei tietenkään mitään rangaistuksia tai palkkioita kannata edes yrittää. Koska jos ei muka vaan pysty, niin mitäs ne auttaa.

Itse kyllä silloin kun on isoja ongelmia, keskittyisin niihin pahimpiin asioihin ja muuten ehkä jopa hölläisin. Kunhan väkivaltaiseen ja ympäristöä tuhoavaan käytökseen saisi stopin, muut käytöstavat ja säännöt saisikin jäädä vähämmälle huomiolle. Joku pukemisessa ja sisälletulossa vitkuttelu on pientä, en minä siitä mitään rangaistuksia latoisi, jos niitä ei meinaa keksiä pahempiinkaan asioihin.

Miten pikkuveli tuon kokee, pelkääkö hän isoveljeään vai onko touhuissa (pääosin) mukana? Jos pikkuveli olisi ahdistunut, niin ihan hänen suojaamisekseen pyrkisin pitämään pojat kokonaan erossa toisistaan, kunnes isomman pojan käytös kohenee. Kieltäisin siis kaiken fyysisen kontaktin, ehkä muutenkin pyrkisin pitämään lapset turvavälin päässä toisistaan.

 

["metsämarja"]

No eipä pikkuveli mikää puhdas pulmunen näissä asioissa ole, osaa kyllä ärsyttää ja provosoida käytöstä. On vaan sen verran pienempi, että on sitten alakynnessä jos aletaan kunnolla ottamaan matsia. On kyllä vähän vaikea tietää kuinka paljon sitä muissa perheissä tämän ikäiset POJAT pienehköllä ikäerolla tappelevat eli mikä menee normaalin rajoissa. Ainahan sisarukset jonkun verran tappelevat tietääkseni. Pojat viettävät tosi paljon aikaa keskenään koulun ulkopuolella, koska asumme alueella, jossa ei paljon samanikäsiä ole.

 

["metsämarja"]

Ajatuksia, kokemuksia, vertaistukea?

 

["Tatti"]

Hei!
Meillä pojalla oli tuossa iässä ongelmana kouluunlähtö. Aivan meni shokkiin tms. tilaan kun piti lähteä kouluautoon. Tuntui ettei kuullutkaan mitään. Se siirtymävaihe kotoa linja-autoon oli todella haastavaa ja vaikeaa. Kun pääsi sinne ei enää ollutmitään hätää ja koulussa oli reipas. Kokeiltiin vaikka mitä. Vietiin itse kouluun, mutta siirtymä autosta koulun pihalle ei onnistunut. Kiristystä ja lahjontaa kokeiltiin myös. Käytiin koululla asiaa läpi. ei kiusattu.
Perhetyöntekijä, joku psykologi heitti idean , monen muun lisäksi, että onnistumisesta ( reippaasta lähdöstä) saa tarran. Ja kun niitä on tarpeeksi tulee palkkio jonka poika oli itse päättänyt aiemmin.
Muutenkin piti kehua saavutuksista eikä vaan aina huomautella virheistä. Muutama viikko näillä mentiin, kokoajan parempaan suuntaan, kunnes lopulta saatiin jätettyä tarratsulukko pois. Ihan huomaamatta.
Sinuna olisin kouluterveydenhoitajaan yhteydessä. Sieltä saat asiantuntevaa neuvoa ja tarvittaessa ohjausta eteenpäin.

 

["Metsämarja"]

Kiitos vastauksesta! Olenkin jo miettinyt, että pitääkö tässä pian johonkin psykologiin olla yhteydessä. Meillä poika menee iltaisin kans sellaiseen ihme tilaan, että oksat pois! Aivan villiksi menee touhu ja koko ajan saa käskeä. Mikään ei meinaa mennä perille ja silmätkin niin kuin olisi ihan "kuutamolla". Olen itse ajatellut, että menee vain yliväsyneeksi eikä jaksa keskittyä ja vetää överiksi. Mutta pitää nyt katsoa ja miettiä tarvitaanko ulkopuolista apua...