Ääni käski minun tehdä lapselle pahaa. Ääni käski minua kuristamaan lasta. Kuristin lasta kaulasta molemmilla käsilläni.

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";23787479]Mulla jokin tökkii tuossa äidin selityksessä. Se ei kuulosta aidolta. Samoin ihmetyttää, että jos on aito psykoosi, niin mies ei muka huomaa :O.

Ja joo, valitettavasti olen nähnyt ihmisen, joka on psykoosissa, eikä se voi jäädä huomaamatta [/QUOTE]

Mun äiti on ollut psykoosissa 10 kertaa ja on ollut kertoja kun kukaan ei ole huomannut. Kerran äänet hänen päässään käskivät soittaa poliisin paikalle. Poliisi löysi mun äidin alasti roikottamassa mun alle 1v siskoa pää alaspäin.
Mulla on ollut alkava psykoosi, mitä kukaan, edes mun mies, ei huomannut. Terveydenhoitaja olisi passittanut mut suoraan psykiatriselle, mutta opo halusi hoitaa mun asioita ja vei mut tk-lääkärille mistä sain lähetteen psykiatrille.
Ei se puoliso välttämättä huomaa (tietoisesti tai alitajuisesti) poikkeavaa käytöstä. Siksi näistä pitää puhua enemmän!!

 

[Scarlett O Harava]

Siinä vaiheessa jos alkaa äänet kuiskutteleen voi mennä saman tien ambulanssilla hoitoon, ja sanoa, että voi olla vaaraksi vauvalle.

Tuossa vaiheessa ei välttämättä tajua hakia apua.

 

["vieras"]

psykoottinenkaan ei kykene tuollaiseen tekoon. Kyllä siinä täytyy olla ennestään joku paha vika päässä. Siinä vaiheessa jos alkaa äänet kuiskutteleen voi mennä saman tien ambulanssilla hoitoon, ja sanoa, että voi olla vaaraksi vauvalle. Vaikea sanoa mitään näin kamalaan asiaan. :;((

Ne äänet vaan ei valitettavasti aina käske hakea apua, päinvastoin!

 

[ex pph]

kun olin pph. 3 viimestä viikkoa pelkäsin mennä töihin. pelkäsin että teen lapsille jotain kauheeta. oli sellaisia ajatuksia että lyön tuota lasta keittiöpuukolla selkään.

yks kerta sitten oli toinen hoitaja mun kans samassa paikassa. niin soitin tkhon ajan ja jäin sairaslomalle.
lääkäri sanoi kun jouduin sairaalaan pari viikkoa töiden lopettamisen jälkeen. että olisin menny psykoosiin jos olisin vielä lykänny hoitoon menoa.
siinä tilanteessa varmasti olisin toteuttanu nuo mun ajatukset.

mutta onneksi lapset säily terveenä.

 

["vieras"]

Vittu mikä akka. Toivon että kuulee niitä ääniä lopun elämäänsä.

 

["muu"]

[QUOTE="vieras";23787842]Vittu mikä akka. Toivon että kuulee niitä ääniä lopun elämäänsä.[/QUOTE]

.

 

[ööööööööö]

Ihan hirveä juttu. Sekä lapselle että omaisille. Tälläistä ei voi ymmärtää mikä on mennyt pieleen. Olen samaa mieltä että on lisättävä ihmisten tietoisuutta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja psykoosista ja siitä on tehtävä ihan tavallinen ja rutiini sairaus, että ihmiset saadaan ajoissa hoitoon. Itse syvään masennukseen ja psykoosiin kerran sairastuneena sanon että häpeä ja syyllisyys mikä tautiin liittyy on hirveä!! Hoitoa lykkää viimeiseen asti ja sitten ei jaksa ja osaa enään hakea oikeanlaista apua. Itselläni ei ollut ääniä, mutta kuvittelin kaikkea hirveää ja lapsetkin olisi voineet olla vaarassa. Onneksi sentään sen verran tajusin, että lapsille en olisi voinut tehdä mitään vaan olisin tappanut ennemmmin itseni. =( Mutta nämä on saatava vähenemään Suomessa!! liikaa täällä voidaan perheissä ja muutenkin huonosti. Ja siitä ei saa syyllistää.

 

[kauheeta]

Mistä noita sairaita ihmisiä oikeen tulee? Näkyy joka kaupungissa niitä olevan. Tunnen ainakin 2, toinen murhaaja ja toinen, miten sen ny sanois, muuten vaan hullu, josta poliisit tai muutkaan ei välitä yhtään. :/

Sääliks käy sitä pientä vauvaa. Miten voi pientä viatonta vauvaa alkaa kuristaa, en herrajumala tajua!! Taitaa olla PIKKASEN päästä pilaantunu..

 

[mirael]

Voi kauheaa( nämä on niin hirveitä asioita!!!!

Ja vielä lisään että jos äiti kuuli ääniä pään sisältä todella,ei hän enää siinä vaiheessa ole todennäköisesti ymmärtäny soittaa apua..
Eli apua on haettava ajoissa!!!Ei sinnitellä!!!!

 

["vieras"]

Tuollanen ihmishirviö joutais sulkea loppuiäkseen hullujenhuoneelle. En sääli tuommosta yhtään, mua niin itkettää ja surettaa sen pienen avuttoman vauvan puolesta :'( Se akka pitäis oikeastaan sokaista ennen sulkemista loppuiäksi hullujenhuoneelle, se olis sille enemmän kuin oikein

 

[EllaDonna]

Hirveä juttu. Mitä hittoa se menee jotain ääntä tottelemaan. En minäkään hyppää sillalta, vaikka joku vastaantulija niin kehoittaisi.

Lapsen kannalta olisi varmaan ollut parempi menehtyä, kun noin vakavat pysyvät vammat tuli

 

[No name...]

Synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteydessä yritin tappaa itseni, olin todella lähellä siinä onnistua...kenellekään en ole asiasta kertonut, miehelle sanoisin ihan viimeisenä, se ei ymmärrä...vauvalla koliikki, eikä mikään auttanut, mitä tahansa teinkin, niin ei mikään...yhtä suoraa huutoa koko ajan. Ei ollut ketään, kukaan ei auttanut, mistään en osannut kysyä apua, silloin ei puhuttu asioista....
Viimein en enää jaksanut, otin hiljaksiin vauvan itkiessä koko purkillisen lääkkeitä, ja asetuttiin keittiön lattialle peiton päälle pitkälleen, minä ja vauva...siitä sitten heräsin, pitkän ajan kuluttua vauvan itkuun...silloin sitä toivoi, että olisimpa kuollut....
Aikaa tästä on kohta 15 vuotta...ja voin sanoa, että kyllä, teki mieli välillä tehdä pahaa vauvalle, että se huuto loppuisi...kerran runttasin pinnikseensä pitkälleen, kun en jaksanut enää sylissä hyssytellä...vieläkin olen miettinyt, että johtuuko kouluvaikeudet tuosta, mitä tein....
En kertonut neuvolassa, en missään en koskaan...nyky-yhteiskunnassa pitää jaksaa-jaksaa-jaksaa....kukaan ei uskoisi minusta tämmöistä, päällepäin...

 

[itse kokenut]

Synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteydessä yritin tappaa itseni, olin todella lähellä siinä onnistua...kenellekään en ole asiasta kertonut, miehelle sanoisin ihan viimeisenä, se ei ymmärrä...vauvalla koliikki, eikä mikään auttanut, mitä tahansa teinkin, niin ei mikään...yhtä suoraa huutoa koko ajan. Ei ollut ketään, kukaan ei auttanut, mistään en osannut kysyä apua, silloin ei puhuttu asioista....
Viimein en enää jaksanut, otin hiljaksiin vauvan itkiessä koko purkillisen lääkkeitä, ja asetuttiin keittiön lattialle peiton päälle pitkälleen, minä ja vauva...siitä sitten heräsin, pitkän ajan kuluttua vauvan itkuun...silloin sitä toivoi, että olisimpa kuollut....
Aikaa tästä on kohta 15 vuotta...ja voin sanoa, että kyllä, teki mieli välillä tehdä pahaa vauvalle, että se huuto loppuisi...kerran runttasin pinnikseensä pitkälleen, kun en jaksanut enää sylissä hyssytellä...vieläkin olen miettinyt, että johtuuko kouluvaikeudet tuosta, mitä tein....
En kertonut neuvolassa, en missään en koskaan...nyky-yhteiskunnassa pitää jaksaa-jaksaa-jaksaa....kukaan ei uskoisi minusta tämmöistä, päällepäin...

Tämä on varmasti hyvin tavallinen tarina tämäkin. Itsekin koin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja mulla siihen liittyi lähinnä tuo itsetuhoisuus - halusin vaan nukkumaan, kun en enää jaksanut. Ja koin että minusta ei ole mitään hyötyä lapsellekaan kun olen niin väsy...

On oikein että tuo äiti joutuu vastuuseen teostaan. Mutta näiltä jotka vain suoraan tuomitsevat toivoisin mäyhäämisen sijaan vastauksia siihen miten näitä vois estää? Tämän vauvan kohtalo on sinetöity. MUTTA että näitä ei tulis enää lisää.

Siihen mielestäni ei auta muu kuin avoimuus synnytyksen jälkeistä masennusta ja psykoosia kohtaan. Niin että asia ei ole paha-paha vaan että äidit jotka oireilevat USKALTAVAT hakea apua. Ilman että on pelko heti lapsen menetyksestä viranomaisille. Tai että pelkäät hullun leimaa jonka moni tuomitsija on valmis otsaan lyömään. Ymmärrystä näitä sairastuneita kohtaa, ihan käytännön apuakin jos vaan kykenee tarjoamaan. Tälle tapaukselle ei voi mitään, mutta yhdessä, välittämällä läheisistämme me voimme ehkä estää muutaman tälläisen tapauksen. JA se on jo paljon. Ja kun tietoisuuskin kasvaa, opimme havaitsemaan piirteitä läheisistä ja tunnistamaan milloin aletaan mennä väärälle raiteelle.

Ja kuka kertoo isälle näistä? Ei kukaan. Isille pitäisi olla oma "neuvolakerta" synnytyksen jälkeen jossa kerrottaisiin ihan perusjutuista joita äiti voi kokea hormoonityrskyissä aina siihen että miten voi tunnistaa mahdollisen synnytyksen jälkeisen masennuksen. Tai jopa psykoosin.

 

[Nooh]

Taitaa olla narkki kyseessä, epäilen.

 

[en ole jumala]

Hirveä juttu. Mitä hittoa se menee jotain ääntä tottelemaan. En minäkään hyppää sillalta, vaikka joku vastaantulija niin kehoittaisi.

Lapsen kannalta olisi varmaan ollut parempi menehtyä, kun noin vakavat pysyvät vammat tuli

No tässä vastauksessa paistaa ihan silkka tyhmyys. Kokeileppa jos se vieras kävelee 3 päivää 24h/päivä sun rinnalla ja hokee minuutin välein sulle että HYPPÄÄ; HYPPÄÄ... niin että unestakin heräät kun se vieras sua töytäsee ja sanoo että HYPPÄÄ; HYPPÄÄ. Ja että se vieras ei lähde siitä pois vaikka kuinka tuuppisit. Korvatulpat ei auta, eikä mikään muu. Loppujen lopuksi tajuat että vieras ei lopeta ennen kuin tosiaan HYPPÄÄT...

Kato kun me ihmiset ei olla niin kaikki voipia jumalia että kyettäisiin aivojamme hallitsemaan. EI kukaan ole sellainen Houdini. Rakkaudessa tämä ymmärretään. Kaikki ymmärtää että rakastumiselle ei oikein mahda mitään vaikka kohde olis kuinka väärä tai ei vastaisi tunteeseesi. Tiedetään että se tunne ei ole hallittavissa. Ja sitten kuitenkin tälläisen negatiivisen maailman hallinta onnistuu muka aina. PAH, ei se onnistu yhtään sen paremmin kuin rakkaudenkaan kanssa. Puhumattakaan jos psykoosissa äänen saat päähän. Ei sulla itse ole enää osaa eikä arpaa siihen hommaan vaan aivot työstää itsenäisesti tuota.

 

["vieras"]

Taitaa olla narkki kyseessä, epäilen.

Niin, psykoottisuutta kun on ainoastaan "narkeilla".
Mistä teitä mitään tietämättömiä idiootteja oikeen tulee?

 

[TrueBlood]

Tuollaiseen ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja olemassakaan. Siltikin yritän ymmärtää, mikä ajaa tekemään tuollaista.

Näkee taas, että täällä ei ymmärretä sitä, että jos ihminen on sairas, niin hän ei välttämättä käyttäydy normaalin ihmisen tapaan. Se on niin helppoa huudella, että hakisi apua, en minä koskaan yms vastoin parempaa tietoa.
Sairas ihminen ei välttämättä edes tajua olevansa sairas. Synnytys on voinut laukaista psykoosin, synnytyksen jälkeisen masennuksen eikä äiti ole sitä tajunnut.
Masennus kuin myös psykoosit ovat todella vaikeita asioita. Aivot eivät vain toimi tuolloin normaalisti.

 

[mirael]

Hirveä juttu. Mitä hittoa se menee jotain ääntä tottelemaan. En minäkään hyppää sillalta, vaikka joku vastaantulija niin kehoittaisi.

Lapsen kannalta olisi varmaan ollut parempi menehtyä, kun noin vakavat pysyvät vammat tuli

Ehkä hiukan eri juttu.. ihminen joka kuulee ääniä on vakavasti henkisesti sairas,tekoa se ei lievennä,pieni lapsi kärsi kamallimman kautta kun äiti ei hakenut/saanut ajoissa apua.
Asia on vakava ja näistä pitää puhua ja saada ihmiset hoitoon.

 

[?]

odotin paikkaa toiselle osastolla. moni tosi pahasti psykoosissa olevat huusivat hoitajille siellä että miks meidät on pakolla tuotu tänne. kun terveitä ollaan.

se on kuulemma hyvin yleistä että ihmisellä ei ole sairauden tunnetta. sanoivat hoitajat. jotka niitä ihmisiä hoitaa.

 

[itse kokenut]

Tuollaiseen ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja olemassakaan. Siltikin yritän ymmärtää, mikä ajaa tekemään tuollaista.

Näkee taas, että täällä ei ymmärretä sitä, että jos ihminen on sairas, niin hän ei välttämättä käyttäydy normaalin ihmisen tapaan. Se on niin helppoa huudella, että hakisi apua, en minä koskaan yms vastoin parempaa tietoa.
Sairas ihminen ei välttämättä edes tajua olevansa sairas. Synnytys on voinut laukaista psykoosin, synnytyksen jälkeisen masennuksen eikä äiti ole sitä tajunnut.
Masennus kuin myös psykoosit ovat todella vaikeita asioita. Aivot eivät vain toimi tuolloin normaalisti.

Peesi tälle. Ymmärtämisen kautta ehkä voidaan oppia jotain ja sitä kautta panostaa ennalta ehkäisyyn ja siihen että apua tarvitsevat saataisiin oikean avun piiriin ennen kuin näitä juttuja tapahtuu.

Minusta, kuten jo yllä mainitsin, isille olisi hyvä suunnata jonkinlainen tietoisku asiasta. He läheisimpinä ehkä ovat ne ensisijaiset havaitsijat jotka voivat huomata ongelman. Tässäkin tapuksessa, liekkö isä edes tietoinen psykoosista...Onko ikinä edes kuullut ja onko hänenkin tietämys ollut tällä tasolla että "että kyllä nainen sanoo jos tarttee apua..." tai että ei "hulluus" voi meidän perhettä koskettaa...

Psykoosi on sairaus johon ei tartteta edes mitään huonoja taustoja. Minun hyvä ystäväni meni psykkoosiin heti synnytyksen jälkeen. Olen hänet tuntenut oikeastaan aina, lapsuuden/nuoruuden naapuri. Aivan normaali perhe, ei mitää traumaattisia taustoja. Kaiken piti olla hyvin, odottivat onnellisina esikoistaan - ja tadam synnytyksen jälkeen tulivat äänet ja hahmot. Ne kuulema vaan huusivat. Eivät kehoittaneet ystävääni - vaan huusivat. Näin ystäväni on asiaa minulle kuvaillut.

 

[äiti äkäisenä]

:'( Ei tätä voi käsittää.

En minä voi käsittää tätä, ei tällaista saa tapahtua. Kamala vihan tunne nousee tuota äitiä kohtaa, ja isää. Niin jotain kamalia ajatuksia, että huh. Olisinpa voinut olla siinä vierellä ja ottaa sen vauvan syliin äidiltään. Ja viedä kokonaan pois turvalliseen kotiin.

Saatanan kuristaja ja sadistiäiti!!!! Vittu kärsi koko saatanan loppuelämäs!!!

 

["äiti myös"]

Olen sairastanut vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen. Ja voin jotenkin ymmärtää tapahtumia.

Kun olin sairas (en minä itse muista ja olen kuullut muilta) että olin ihan eri ihminen. Nappailin pillereitä yliannostuksia, lähdin ajamaan autolla isolle tielle yrittääkseni itsemurhaa, huusin vauvalle "pidä turpa kiinni, ole saatana hiljaa....jne." KOSKA OLIN IHAN VITUN SAIRAS TUOLLOIN!!! :'( Ravistelinkin häntä sitterissä jne. Hakkasin miestäni, mustelmille ja verille asti. Hakkasin itseäni, mursin sormiani jne. Kunnes eräänä syksyisenä päivänä ambulanssilla menin suljetulle.

Itseni minä olisin halunnut poistaa tästä maailmasta, koska olinhan pilalla. En onnistunut olemaan tuolloin täydellinen äiti, täydellinen jaksava äiti. Joka on olemassa vain täydellinen, ei muuta!!

Olen kuitenkin elossa. Lapsemme on terveitä. Me olemme voittaneet vaikeudet, mutta silti ne kulkevat mukanamme hamaan loppuun asti. Minulla erityisesti, kannan syyllisyyttä sairastumisestani varmasti lopun elämääni. Koska edelleen koen, että se oli minun vikaani. Ei aivojen temppuilua ja hormonitoiminnan aiheuttamaa sairastumista.

ARVATKAA VAIN, ONKO OLLUT HANKALAA ELÄÄ ITSENSÄ KANSSA, KUN ON OLLUT HULLU

 

["vieras"]

Kyllähän niitä ääniä vastaan tavallaan voi taistella. Mun miehen kaverin isällä oli skitsofrenia, kuuli ääniä ja lopulta tappoi itsensä kyn ei enää kestänyt niitä äänä jotka koko ajan hoki "kaikki vihaa sua!", "sä oot paha ihminen!", "kaikki on sun syytäs!" jne. Miehen kaveri oli silloin 5v kun jäi isättömäksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23793301]Kyllähän niitä ääniä vastaan tavallaan voi taistella. Mun miehen kaverin isällä oli skitsofrenia, kuuli ääniä ja lopulta tappoi itsensä kyn ei enää kestänyt niitä äänä jotka koko ajan hoki "kaikki vihaa sua!", "sä oot paha ihminen!", "kaikki on sun syytäs!" jne. Miehen kaveri oli silloin 5v kun jäi isättömäksi.[/QUOTE]

Ja 5v poika kaverinsa kanssa löysi isänsä pihapuusta. Vieläkin nyt yli 20 vuotta myöhemmin itkee sitä mun miehen kanssa kun meillä käy.

 

["Mmm"]

Jumalauta mikä ämmä, saatanan sairas sekopää. Tommosille sekopäille ei päitäs suoda lapsia ollenkaan. Pistää niin vihaks tollaset ihmiset. Itkettää kun ajattelenkin sitä, miten on pieni säikähtäny tollasen julmuuden edessä. Oli myös pahasti kuivunu, eli toista oli pidetty janosena ja nälkäsenä, kidutettu. Tolle ämmälle ei toivon mukaan suoda enää ikinä lapsia, tollanen persreikä ei ole niin hyvää ansainnu.