Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Mä aina ihmettelen noita kommentteja että jos kärsii naapurin kovaäänisestä riitelystä, lapsen rääkymisestä, koiran haukkumisesta niin pitäisi muuttaa korpeen
Miksi ihmeessä? Eikö sitä jokainen voi mennä itseensä ja ajatella välillä naapureitakin?
Vauvan itku on normaalia elämisen ääntä, ei kännisten örinä ja musiikin huudatus, tai isojen lasten kirkuminen viiden aikaan rappukäytävässä.
Mutta milläs hiljennät leikki-ikäisen rappukäytävässä, jos ei sana mene perille (ja kyllä, yleensä tuon ikäisille ei mene perille)? Jos korotat itse ääntä, huuto vaan yltyy. Jos yrität raahata mahdollisimman nopeasti ulos, alkaa kovempi huuto.
Kerrostaloasuminen on yhteisöasumista, eräänlainen "kommuuni". Siellä on yhteiset pelisäännöt eikä siellä voi tehdä mitä tahansa, toisin kuin esim. omakotitalossa. Mutta siellä pitää olla myös tietynlaista joustoa ja ymmärtämystä. Meidänkin talossa asuu kolmivuorotyötä tekeviä ihmisiä. Jos meidän pitäisi ottaa huomioon jokaisen työvuorot, ennen kuin alamme tekemään remontti, emme voisi tehdä sitä koskaan. Aina joku nukkuu. Niinpä vuorotyötä tekevien ihmisten on vaan tyydyttävä siihen, että meteliä tulee. Tai muuttaa pois

.
Ei sitä koiraakaan niin helpolla saa hiljaiseksi. Ja useimmat koirat välillä haukkuvat päivällä, kun kotiväki on poissa. Ne haukkuvat myös yöllä, kun rappiksesta kuuluu ääniä. Ne haukkuvat silloin, kun lehti tulee. Mutta aika harvassa kerrostalossa koirien pitäminen on kiellettyä. Joten silloin niitä vaan pitää sietää, sillä koiraa ei välttämättä saa hiljaiseksi kuin kirveellä.
Jos ei pysty sopeutumaan yhteisöasumiseen ja sen huonoihin puoliin, eikö silloin olisi paras siirtyä sinne korpikuusen alle?