aargh

[Tiia]

Heippis rakkaat Ellit ja Kellit!

Osaisittekohan auttaa ongelmassani, apua tarvitaan todella. Olen sangen hyvän itsetunnon omaava 27 v. nainen, jolla ei aikaisemmin elämässään ole ollut minkäänlaisia itsetunto ongelmia. Olen aina osannut arvostaa itseäni, enkä ole tarvinnut muiden kehuja arvostaakseni itseäni. Nyt kuitenkin neljän vuoden seurustelun jälkeen olen törmännyt ongelmaan jota minulla ei aikaisemmin ole ollut.

Jostain käsittämättömästä syystä ole alkanut kantamaan huolta erityisesti ulkonäöstäni ja jonkun verran yleisesti itsestäni ja siitää miten mieheni minut näkee. Koen itseni epämiellyttäväksi ja kykenemättömäksi, mutta siis vain mieheni silmissä. Muuhun elämääni ja itsetuntooni parisuhteen ulkopuolella tämä ei ole vaikuttanut...

En ole ulkoisesti muuttunut seurustelumme aikana, joten tämäkään ei ole voinut lisätä epävarmuuttani. Nyt asia on kuitenkin paisunut päässäni niin suureksi, että alkaa vakavasti häiritä seksielämäämme... Mieheni ei koskaan kehu ulkonäköäni, mutta eihän hänen kuuluisikaan. Eihän omaa kehonkuvaansa voi muodostaa muiden mielipiteille. Hän ei myöskään hauku muotojani yms. joten myöskään tästä ongelma ei ole saanut alkuaan. Jokin pääni sisällä on vain päättänyt etten enää voi tuntea itseäni kauniiksi hänen silmissään...

Onko muilla samoja kokemuksia? Mikä minussa oikein mättää? Miten jatkan jottei asia paisu entisestään? Osaisiko joku viisaampi antaa asiaan näkökulmia?

Vastauksista kiittäen, Tiia

 

[Nenne]

Miksei miehesi kuuluisi kehua ulkonäköäsi???? Tietenkin kuuluu. Ja vastavuoroisesti sinun häntä! Kyllä minusta parisuhteessa(kin) kuuluu kertoa, että toinen on viehättävä, kaunis, kiihottava, UPEA, haluttava jne. Kerrotaanhan toiselle päivittäin (ainakin pitäisi!!) että häntä rakastetaan jne. Ei se että kerran sanoo, oikein loppuiäksi riitä...

Jos miehesi ei sinulle kerro, että olet kaunis ja upea, niin pikkuhiljaahan käy juuri noin kuin sinulle on nyt käynyt. Omakuva alkaa vääristyä. Elikäs: sano ihan suoraan miehellesi, että ""minusta olisi todella kiva kuulla sinulta kauniita kohteliaisuuksia aina välillä"". Että olen yhä silmissäsi kaunis ja viehättävä. Ja muistathan, että toki sinunkin tulee miestäsi kehua, esim sitä kuinka miehiseltä mieheltä hän näyttää, kuinka pidät hänen voimakkaista hartioistaan, napakasta pikku pepustaan jne...

Puhukaa hyvät ihmiset parisuhteessanne!!!!!

 

[ap]

Kiitos ajatuksistasi!
Puhumme kyllä keskenämme ja pidän kommunikointiamme hyvänä. Ehkä olet oikeassa, otan asian puheeksi kun vain keksin miten. Jos mieheni kysyy mitä voisi tehdä jotta asia muuttuisi, en tiedä mitä vastaisin. Siinäpä ehkä ongelman haastavin puoli. En tällä hetkellä tiedä mitä pitäisi tapahtua jotta ajatukseni muuttuisivat...

 

[Nenne]

Itselläni oli nuorempana se ""ongelma"" että en osannut ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Eli kun mies kehui -> tyrmäsin hänen sanomansa heti. Jos hän sanoi ""olet kaunis"" vastasin jotain ""no just joo"".. Miestähän minä siin loukkasin. Onnekseni olen ""parantunut"" ja osaan ottaa nykyään kohteliaisuuden kauniisti vastaan.

Kun olette hmmm, ""lämmittelevissä väleissä"" niin kysy kiihkoissaan olevalta mieheltäsi: pidätkö silmistäni/rinnoistani/vyötäröstäni/kaulastani/olkapäistäni tms. ja kun hän sanoo pitävänsä, kerro että tuntuu hyvältä kun hän sanoo niin ja näytä se myös! Ehkäpä miehesi pikku vinkein löytää hellittelysanojen pariin.

Nautiskele elämästäsi Nainen!

 

[Xy]

Hei Tiaa, etkö ymmärrä, että miehesi rakastaa sinua kokonaisuutena, päälaelta jalkapohjiin, eikä erikseen ulkonäköäsi, tai osia siitä. On naisella niin jumalattoman vaikea ymmärtää, että jos toinen rakastaa koko olemustasi, niin ei sitä helvata kannata ruveta pilkkomaan ja kehumaan jotain osia erikseen. Jos mies tähän sortuu, niin saa takuulla kuulla kunniansa niistä osista, jota ehkä eivät olekaan niin hyvissä kuoseissa. Jos omaan nuppia alkaa ahistamaan ja pelko hiipii puseroon, niin pyytäkää miestä enemmän halaamaan ja pitäkää häntä hyvänä.