Ahdistaa, harmittaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja guu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

guu

Vieras
Odotan toista lastamme ja eilen kerrottiin minun vanhemmille. Esikoinen on vauvan syntyessä n.1v5kk. Vanhempieni reaktio oli mielestäni aika synkeä.. Tuli ihan paha mieli koska vauva on meille todella toivottu =( Nyt sitten tuntuu siltä etten halua kertoa muille tästä vauvasta koska pelkään reaktioita.
Mies oli sitä mieltä että äitini oli innoissaan mutta tunnen kyllä sen tekoinnostuneen äänensävyn.
Tuntuu niin turhalta ja typerältä kakki tällä hetkellä..
 
Voi harmi. Tuosta jää pysyvä jälki siihen triangeliin, jonka sinä, lapsesi ja vanhempasi muodostavat, tai ainakin meille jäi.

Minun vanhemmat olivat kahdesta ensimmäisestä niin järkyttyneitä, että kolmannen tulosta ei edes kerrottu heille. Kun olin 7 kuukaudella, äitini ehdotti laihdutusvalmisteita.

Mutta turhaa ja typerää ei ole se, että sisälläsi kasvaa uusi elämä. Se on kaunista, arvokasta ja Sinun elämää.
 
Meille tulee kolmas enkä ollut vielä kertonut kenellekkään kun äitini juorusi snobbailevalle sisarelleni että olen varmaan taas paksuna. Siskolta tuli viesti "jaa sitäkö jakaannutaan taas, miten aiot jaksaa kolme lasta kun kaksikin on hoidossa koko ajan. no onnea nyt kuiteski". Ja ei, lapset ei ole hoidossa, kotona heidät hoidan, viikonloppuisin vierailevat mummolassa, ovat joskus yötä, joskus ei. Siskolla ei ole lapsia... Tuli itku kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Besserwisser:
Mitä sä toisten mielipiteistä välität, kun itse olet vauvan tulemisesta onnellinen? =)

Olen kyllä tosi onnellinen uudesta vauvasta. Tää vaan on mulla luonteessa että mietin aina mitä muut ajattelee.. Mieskin on sitä mieltä että turhaan stressaan tällä..
 
Meillä on vielä sellainen tilanne että esikoista "tehtiin" liki 2vuotta. Koska olimme päättäneet että haluamme lisää lapsia suht pienellä ikäerolla niin aloitimme yrityksen. Ja ekasta kierrostahan se sitten tärppäsi..
 
Esikoisesta kun kerroimme vanhemmilleni niin he olivat oikeasti innoissaan. Nyt luulen että tässä on kyse siitä että he miettivät pientä ikäeroa.. Onhan sitä itsekkin tullut pohdittua mutta uskon meidän kuitenkin pärjään. Esikoinen on ollut todella helppo lapsi alusta asti.
Alkaa jo ärsyttään oma pää kun ei saa tätä asiaa pois mielestä.. Koko ajan se tupsahtaa mieleen ja sitten taas mietin ja mietin.
Ainiin, äitini kanssa keksustelin puhelimessa aamulla mutta sanaakaan ei tulevasta vauvasta puhunut. Enpä sitten maininnut mitään minäkään. Miksen vaan voi antaa asian olla!
 

Yhteistyössä