H
harmaana nyt
Vieras
Miehen pinna on huvennut aivan olemattomiin meidän lasten kanssa. Hän ei tunnu kestävän enää yhtään huutoa, riitelyä tai sitä että lapsi ei tottele mitä hän sanoo. Siis näitä aivan perusjuttuja kuitenkin uhmaikäisen lapsen kanssa eläessä. Lapset on 3 ja 4,5 vuotiaat, tyttöjä. Pienestäkin lasten välisestä riidasta hän alkaa huutaa ja komentaa aivan järkyttävästi. Käytöksessään ei ole mitään johdonmukaisuutta eikä missään riitatilanteessa kykene asioiden selvittämiseen rauhallisesti tai huutamatta. Käsiksi hän ei käy. Anteeksi hän pyytää aina jälkeen päin. Koitan saada hänet pois riitatilanteista ja sanon että minä selvitän asian, mene sinä toiseen huoneeseen/ulos rauhoittumaan. Näinhän neuvotaan tekemään jos malttinsa menettää lapsen kanssa. Itse on myöntänyt, että eikestä sitä, että ei ole 'tilanteen herra' eli lapsi ei tottele ja tee juuri niin kuin hän sanoo.
Tänään viimeksi aivan mieletön huuto lasten riidan päätteeksi, lapset itkee, mies huutaa, minä koitin pysyä rauhallisena mutta aloin itsekin itkeä. Mies tuli tunnin päästä pyytämään katuvana anteeksi mutta sanoin että tuolla et selviä, tämä asia puhutaan tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan. Lapset menossa tänään yökylään, tarkoitus oli mennä kaverien luo iltaa istumaan. Peruin kyläilyn ja sanoin miehelle että tänä iltana meillä on muuta puhuttavaa. Minulle mies ei huuda ja myöntää ja tiedostaa oman pinnansa lyhyyden ja väärän tapansa toimia lasten kanssa näissä tilanteissa. Mutta kun ei kuulemma vaan voi itselleen mitään sitten kun tulee taas tilanne kohdalle.
Mietin voiko tästä puhua neuvolassakaan (viitaten aiempiin ketjuihin aiheettomista ilmoituksista lastensuojeluun), vai päästäänkö heti suurennuslasin alle? Pystymme kuitenkin keskenämme asiasta puhumaan eikä mitään muita ongelmia ole. Vilkkaat lapset + isän lyhyt pinna = huonoakin huonompi yhdistelmä..
Tänään viimeksi aivan mieletön huuto lasten riidan päätteeksi, lapset itkee, mies huutaa, minä koitin pysyä rauhallisena mutta aloin itsekin itkeä. Mies tuli tunnin päästä pyytämään katuvana anteeksi mutta sanoin että tuolla et selviä, tämä asia puhutaan tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan. Lapset menossa tänään yökylään, tarkoitus oli mennä kaverien luo iltaa istumaan. Peruin kyläilyn ja sanoin miehelle että tänä iltana meillä on muuta puhuttavaa. Minulle mies ei huuda ja myöntää ja tiedostaa oman pinnansa lyhyyden ja väärän tapansa toimia lasten kanssa näissä tilanteissa. Mutta kun ei kuulemma vaan voi itselleen mitään sitten kun tulee taas tilanne kohdalle.
Mietin voiko tästä puhua neuvolassakaan (viitaten aiempiin ketjuihin aiheettomista ilmoituksista lastensuojeluun), vai päästäänkö heti suurennuslasin alle? Pystymme kuitenkin keskenämme asiasta puhumaan eikä mitään muita ongelmia ole. Vilkkaat lapset + isän lyhyt pinna = huonoakin huonompi yhdistelmä..