[QUOTE="vieras";27785934]Voisiko miehelläsi olla pieni kriisi elämän suhteen yleensä? Että millaiseksi elämä on mennyt lapsen myötä ja haluaako perhelämää ja juuri sinun kanssa. Jos kokee olevansa jumissa ja miettii onnellisuuden määrää, onko sitä tarpeeksi? Pienen lapsen kanssa voi olla vaikeita aikoja, kun ei vielä ole asettunut uusi elämä uomiinsa ja tuntuu, että on vain velvollisuuksia. Kun ei vielä ymmärrä, että lapsi on parasta mitä elämässä on, eikä ole vielä halunnut hylätä aiempaa elämää. Siis lapsetonta. Monet vanhatkin parit voivat lapsen myötä erota, kun elämä ja se kumppani onkin ihan toisenlainen kuin kuvitteli. Ja saattaa jopa tuntua, ettei toista enää rakasta kun tunteet hautautuu arjen huminaan.
Nämä ovat vain hakuammuntaa, todelliset syyt tietää vain miehesi. Eihän hänellä ole toista naista?
Minä voin hyvin kuvitella olosi. Olen pahoillani. Olen kokenut suurinpiirtein saman. Olisiko teillä mahdollista mennä puhumaan jonnekkin yhdessä, esim perheneuvolaan? Tai kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen? Meillä auttoi perheneuvola hiukan, mutta paras oli ihan vain aika ja se, että tottui tähän. Ja tietenkin kun asiaa pyöritteli niin lopulta kumpikaan ei halunnut eroperhettä, oma hedonismi hävisi ja lapset menee nyt kaiken edelle.
Voimia sinulle. Koita levätä, keksi itsellesi tekemistä ja koittakaa päästä myös yhdessä jonnekkin. Ihan vaikka syömään, iltakävelylle tms. Puhukaa toisillenne.[/QUOTE]
On juuri tällaista kriisiä. Että elämällä ei ole enää mitään ihanaa tarjota, haluaisi kokea vielä rakastumisen huumaa (niin toki minäkin, sehän on ihanaa)..
Meillä on ennen lasta yli kymmenen vuoden vakiintunut suhde, eli ei mitään ensihuumaa olla eletty enää vuosiin..
en usko että on toista naista. muutama ihastuminen on meillä molemmilla ollut suhteemme varrella kyllä, mutta nyt ei pariin vuoteen mitään. mies on töissä ja kotona, joskus harvoin näkee kavereitaan, yleensä urheilevat tai juovat kaljaa..