ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anniina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Anniina

Vieras
Anoppini mies kuoli reilu vuosi takaperin ja on ottanut elämän tehtäväkseen hoitaa lastamme. Tilanne on jotenkin vaikea. Asumme samalla paikkakunnalla, mutta välimatkaa on kuitenkin reilusti, että on aika hankalaa piipahtaa esim. päivittäin kylässä.

Anoppi kuitenkin vaatii, että käytämme tyttöä (kohta puoli vuotias) useita kertoja viikossa, mielellään päivittäin hänen luonaan kylässä. Tyttö pitää jättää hänen hoitoon, että hän saisi olla lapsen kanssa kahdestaan. Anoppi ostaa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä lapselle ja omien sanojensa mukaan haluaa olla lapselle tärkein ihminen maailmassa. Sitten jos en tee hänen tahtonsa mukaan, hän puhuu ihmisille kuinka olen itsekäs, ilkeä ja pahantahtoinen ihminen joka haluaa vain perintojä tms.

Tytön kehityksessä tapahtuvat muutokset on ilmoitettava hänelle välittömästi ja hän kritisoi tapaa jolla hoidan lasta. En saa/osaa pitää lastani sylissä anoppilassa. Tyttö kirjaimellisesti revitään sylistä. Kotiin lähtiessä lapsi pitää viedä puoliväkisin pois mummolasta. Aina lähtiessä saan kuulla lauseen ""pitääkö sitä nyt taas lähteä pois kun täällä olisi niin parempi olla"". Aivan kuin meillä kotona olisi jotenkin huonoa... Tätä sekaantumista on ollut jo kauan aikaa. Jo raskausaikana anoppi oli tunkeutumassa väkisin ultrakäynneille ja ristiäisten aikaan anoppi oli tilannut kakut, hankkinut mekon, kastemaljan, kutsunut vieraat ja valinnut kummit ja jopa päättänyt nimen lapselle (jota ei kyllä annettu lapselle).

Tilanne on alkanut ahdistamaan kovasti, enkä oikein tiedä mitä tekisin. En käsitä miksi hän on juuri kiinnostunut meidän lapsesta. Lapsenlapsia hänellä on yhteensä viisi kappaletta ja muut ovat jääneet aikalailla paitsioon. Jos yritän puhua asiasta anopin kanssa hän sanoo vain kuinka hän on niin yksinäinen ja mitä sitten jos hän haluaa elämäänsä jotain iloa (eli meidän lapsen). Mieskin on huomannut kuinka hänen äitinsä omii lastamme, mutta ei oikein osaa puuttua tilanteeseen, koska anopin viime vuosi on ollut niin rankka ja hän ei haluaisi pahoittaa enempää hänen mieltään...


Kiitos jos joku jaksoi lukea...
 
voi luoja mikä ihminen sun anoppi:D no ei vaan hyvää varmaan tarkoittaa kenties hieman sekaisin miehensä kuolemasta???

kyllä mun mielestä sun miehesi kuuluisi jutella anopin kanssa.vaikka kuinka rankkaa olisi ollut niin ei silti saisi miten tahansa toisten varpaille astua.jos mies ei kuitenkaan pysty sanomaan sitten valitettavasti sinun täytyy..

jos ei usko ,pidä välimatkaa anoppiin kerran viikossa kyläreissu riittää.jos alkaa vouhotus että olet itsekäs jne..anna vouhottaa.tärkeintä että sä itse tiedät ketä on ja mitä.
 
Huh huh! Ei voi muuta sanoa kuin, että en mä olisi jaksanut mitenkään katsella tuollaista puolta vuottakaaan! (+raskausaika!)

On tainnut anoppi mennä tosiaan vähän sekaisin tuosta miehensä kuolemasta ja jotenkin yrittää paikata 'tyhjää kohtaa sydämessään' ja varmaankin just tämä sinun raskausaika on osunut sopivasti ajallisesti tähän suurimpaan suruun ja anoppi varmasti jotenkin lohduttautuu teidän lapsenne kautta. Toivottavasti miehesi uskaltaisi pikku hiljaa sanoa äidillensä ystävällisesti, mutta tiukasti, että sekaantuminen teidän elämäänne saa riittää.

Kyllä maksimissaan kerta viikossa riittää vierailuille (ja mielestäni sekin aivan liikaa). Kyllä minusta tärkeämpää on, että te vietätte aikaa kolmestaan, tuoreena perheenä. Hyvänen aika, että muka isoäiti olisi tärkein henkilö lapselle! Todella itsekästä käytöstä mielestäni. (Tiedän tämän OMASTA äidistäni, joka on koko raskauteni ajan + nyt lapsen syntymän jälkeen vain korostanut omaa isoäitiyttänsä ja tuntuntu unohtaneen, että minusta on tullut äiti).

Jos miehesi on sinun takanasi ajatustesi suhteen, sanoisin sinuna suoraan, että haluatte viettää aikaa perheenä ja että on mukava, että anoppi on kiinnostunut lapsenlapsestaan, mutta että te kasvatatte ja huolehditte lapsestanne ja kysytte kyllä apua, jos sitä tarvitsette. Parempi tietty olisi jos miehesi sanoisi tämän, mutta harvoinpa ne omalle äidilleen uskaltavat mitään sanoa ;)

Kovasti jaksamista ja muista, että sinä teet ihan oikein eikä sinun pidä tuntea huonoa omatuntoa suhtautumisestasi anoppiin.
 
Moi,

Samaa mieltä kuin edelliset. Pystyisitkö vaikka kirjoittamaan anopillesi kirjeen, jossa toisit ajatuksesi esiin? Voisit kirjoittaa sopua rakentavasti ja kauniisti, hänen hyvätkin puolensa esiin tuoden. Jos anoppisi ei sittenkään ymmärrä näkemystäsi (joka on täysin terve ja mielestäni oikea) niin sinun ei pidä kantaa syyllisyyttä hänen reaktiostaan.

Voimia!!!
 
Siis täh! Oliko anoppi todellakin ULTRASSAKIN!?!? mukana. Oh hoh.

Mo posittivista on, että teidän lapsella om sitten paljon vaatteita yms. Eikä lapsenvahdista ole puutetta ;)

Mutta todellakin on aika ehkä muodostaa nyt jotkin pelisäännöt. Onko teillä jotain ""säännöllisiä"" menoja, harrastuksia, kahdestaan viihteellä käyntejä. Haluaisitteko mennä ostoksille ja/tai syömään/leffaan/kylään ilman vauvaa kahdestaan?

Kun kannattisi ehkä sopia jokin ""aikataulu"" hoidossa olemiseen, jolloin anoppi hoitaisi vauvaa, ja tietäisi odottaa että nyt esim. to iltana tai lauantaina oli ""vauvan hoito päivä"".

Uskallatko jättää vauvan anopille hoitoon? Hyödyntäkää ""huono"" tilanne teidän eduksenne. Keskustele miehen kanssa ja yrittäkää sopia jokin teille hyvä käytäntö.

Voisiko ehkä miehesi käydä anoppilassa eskäpä ilman sinua ja ""sopia"" jotain kyläily käytäntöä. Jos anoppi vähän hellitäisi muina aikoina, jos tietäisi etukäteen että milloin vauva on tulossa hoitoon/kylään.

Meillä on hieman samankaltainen tilanne. Ei toki tuollainen sentään.
 
Sekin tässä tilanteessa on hieman kummallista, että meillä ei oikeastaan ole lapsenvahdin tarvetta, vaan aina täytyy puoliväkisin keksiä joku meno, että lapsen saa viedä hoitoon anopille. Aika outoa on olla kotonakin, ilman että lapsi on siellä ja kauppaan kun menee, niin ihmiset aina kyselee että ""minnekäs olet taas vauvan jättänyt""...
Miehen päivät ovat kiireisiä ja hän mielellään viettää vapaa-aikansa yhdessä meidän kanssa. Ja kyllä mielellään vien lapsen hoitoon silloin kun on sellainen meno jonne lasta ei mukaan voi ottaa...
Tuo vauvan hoitopäivä voisi olla ihan järkevä ratkaisu, mitä voisi kokeillakin...

Anoppi ei ollut mukana ultrassa, mutta mukana kuitenkin. Pitkän keskustelun jälkeen suostui jäämään kauppoihin ostoksille siksi aikaa...
 
Kuulostaa oikeasti ahdistavalta tilanteelta.

Itse olen sitä mieltä, että vaikka anopillasi on ollut hyvinkin raskasta ja vaikeaa, ei se anna hänellä kuitenkaan oikeutta määrätä teidän elämästä ja kontrolloida sitä mielensä mukaan.
Pelisäännöt kannattaa todellakin tehdä selväksi ja muistuttaa häntä siitä, että teidän lapsi, teidän perhe. Toki anoppisi siihen kuuluu, mutta ei kyllä tarvitsisi kuulua noin paljon.
Vaikeaahan se on toiselle mennä sanomaan asiasta, mutta jos hän itse ei asiaa ymmärrä, niin parempi selvittää asiat enemmin kuin myöhemmin jolloin tilanne voi olla vieläkin vaikeampi.

Toivottavasti löydätte sen kallisarvoisen kultaisen keskitien...
 
Juu, samaa kun nuo edelliset.Jos on vaikea sanoa ja tehdä jotain asian hyväksi, niin mieti myös lapsen etua.Vauva tarvitsee enemmänkin nyt vaan vanhempiaan, isovanhempien kanssa suhde rakentuu sitten ajallaan....
 

Yhteistyössä