Ai että mulla on paha mieli..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gloria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Gloria

Aktiivinen jäsen
03.06.2004
9 087
1
36
:(

Tuli viime yönä taas riitaa...
Vanhempi tyttö on ollu yskässä nyt varmaan 2 viikkoa ja yski taas viime yönä kovasti niin ettei saanut nukuttua. Mä oon ollu tosi väsynyt ja mulla kesti hetken nousta, en siis heränny heti siihen yskimiseen. Mies meni raivopäänä rähisemään tytölle ja antamaan astmalääkettä. Mä sain ihan kamalan raivarin sille kun heräsin siihen sen rähinään. Ei kai ny vittu se lapsi yski ihan vaan yskimisen ilosta? |O voi jumalauta että mä voin vihata tota että lapselle huudetaan kun se on sairaana.
Mä sitten menin auttamaan ja antamaan lääkettä ja rauhottelemaan, mies vaan raivoo edelleen. Sit multa meni hermot. Huusin ja raivosin sille ja meidän tyttö oli vieressä :'( se vaan tuli jostain, mä en ymmärrä. me ollaan sovittu ettei tapella kun lapset on vieressä, mut mä olin vaan jotenkin niin väsyny etten saanu oltua hiljaa. Teki mieli löydä sitä, onneksen sentään sitä tehnyt.
Otin tytön sitten mun viereen nukkumaan ja mies sai mennä sohvalle.

Kylläpä voi olla paha mieli taas :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No, miehes vika, mitäs oli neandertaali. :/

Se ei vaan nyt oikein auta. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä, kun mä en jaksa enää. :ashamed:

:hug: No, tommosta käy ku on väsynyt. Puolustit ainakin lasta. Varmaan mieheskin tajuaa, ettei lapselle voi huutaa siksi että lapsi on sairas. Sekin oli varmaan väsynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juh:
Eihän se haittaa, että lapsi näki että riitelette, mutta tärkeää ois että näkis myös sen sovinnon sit..

No kun ei me saada ikinä sovittua näitä juttuja. Meillä on ollu tässä vähän huono vuosi :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Alkuperäinen kirjoittaja Juh:
Eihän se haittaa, että lapsi näki että riitelette, mutta tärkeää ois että näkis myös sen sovinnon sit..

No kun ei me saada ikinä sovittua näitä juttuja. Meillä on ollu tässä vähän huono vuosi :ashamed:

No kun se tulee kotiin, meet sitä halaamaan ja sanot että anteeksi, ei enää tapella, äläkä sinäkään enää huuda, niin että lapsi näkee sen.
 
Kun mä en edes taida haluta sopia näitä asioita. Mä en rakasta sitä.
Mua oikeesti puistattaa kun näenkin sen. Nää riidat ja tällaset asiat vielä lisää sitä inhoa sitä kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Kun mä en edes taida haluta sopia näitä asioita. Mä en rakasta sitä.
Mua oikeesti puistattaa kun näenkin sen. Nää riidat ja tällaset asiat vielä lisää sitä inhoa sitä kohtaan.

:hug: Ootko miettinyt voisitko alkaa taas rakastamaan vai oliko se siinä? Ja ootko sä kertonut miehelle että sust tuntuu tolta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
No kun ei me saada ikinä sovittua näitä juttuja. Meillä on ollu tässä vähän huono vuosi :ashamed:

Ei sun tarvitse mun mielestä edes pyydellä anteeksi räjähtämistäsi keneltäkään muulta kuin lapselta.
Jos joku on niin kusipää että raivoaa lapselle yskimisestä niin sietääkin saada kuulla kunniansa.

Mua varmaan inhottais tollanen käytös niin etten edes voisi katsoa mieheen päin vähään aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Kun mä en edes taida haluta sopia näitä asioita. Mä en rakasta sitä.
Mua oikeesti puistattaa kun näenkin sen. Nää riidat ja tällaset asiat vielä lisää sitä inhoa sitä kohtaan.

:hug: Ootko miettinyt voisitko alkaa taas rakastamaan vai oliko se siinä? Ja ootko sä kertonut miehelle että sust tuntuu tolta?

Kyllä se sen tietää :/ emmä tiiä, mikä mut sais sitä enää rakastamaan. Tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta. Mä tahtoisin asua vähän aikaa erillään ja koitankin nyt etsiä jotain vuokra-asuntoa kun se ei täältä suostu pois muuttamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Kun mä en edes taida haluta sopia näitä asioita. Mä en rakasta sitä.
Mua oikeesti puistattaa kun näenkin sen. Nää riidat ja tällaset asiat vielä lisää sitä inhoa sitä kohtaan.

:hug: Ootko miettinyt voisitko alkaa taas rakastamaan vai oliko se siinä? Ja ootko sä kertonut miehelle että sust tuntuu tolta?

Kyllä se sen tietää :/ emmä tiiä, mikä mut sais sitä enää rakastamaan. Tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta. Mä tahtoisin asua vähän aikaa erillään ja koitankin nyt etsiä jotain vuokra-asuntoa kun se ei täältä suostu pois muuttamaan.

Ehkä semmonen, mitä vois kokeilla, ois semmonen yleinen kohteliaisuus mihin molemmat sitoutuisi. Että sanotaan kiitos ja puhutaan ystävällisellä äänellä. Kysytään kuulumisia.
 
Me kyllä aina yritetään hetki, sitten taas jommalla kummalla unohtuu se yrittäminen ja taas alkaa kaikki alusta. Mä en vaan tiedä että miten tää tästä kummosemmaks muuttuis, vaikka kuinka mä yrittäisin. Mä yritin yksin jo niin monta vuotta että alkaa olla mitta täynnä sitäkin. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Kun mä en edes taida haluta sopia näitä asioita. Mä en rakasta sitä.
Mua oikeesti puistattaa kun näenkin sen. Nää riidat ja tällaset asiat vielä lisää sitä inhoa sitä kohtaan.

siis tiedän täysin tunteen. oon ite ihan samanlaisessa tilanteessa ja asuntoa etsimässä.........
 
Alkuperäinen kirjoittaja emppu:
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Kun mä en edes taida haluta sopia näitä asioita. Mä en rakasta sitä.
Mua oikeesti puistattaa kun näenkin sen. Nää riidat ja tällaset asiat vielä lisää sitä inhoa sitä kohtaan.

siis tiedän täysin tunteen. oon ite ihan samanlaisessa tilanteessa ja asuntoa etsimässä.........


Ikävää :hug: mutta mä luulen että tästä ei voi ainakaan enää huonommin mennä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Meilläkin on tommosia aikoja ollut.

Meillä on kestänyt melkein 1,5v tää. Tai niin että mä olen alkanut väsyä tähän. Mies on toki ollut mulla ikävä jo siitä asti kun aloin odottaa meidän ensimmäistä lasta, mutten mä sitä sillon tajunnut kun uskoin vaan aina kaiken mitä se sanoo.

Miten te ootte selvinneet?
 
mulle oli viimenen tikki se että anoppi yritti lyödä mua kun mulla oli meidän vauva sylissä ja mies rupes puolusteleen äitiään.... no ei ehkä ihan liittynyt asiaan mutta ongelmia ollut jo pari vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Meilläkin on tommosia aikoja ollut.

Meillä on kestänyt melkein 1,5v tää. Tai niin että mä olen alkanut väsyä tähän. Mies on toki ollut mulla ikävä jo siitä asti kun aloin odottaa meidän ensimmäistä lasta, mutten mä sitä sillon tajunnut kun uskoin vaan aina kaiken mitä se sanoo.

Miten te ootte selvinneet?

siis tolla peruskohteliaisuudella ja itkulla. Puhumisella vaan. se auttaa joskus hetkeksi, kun menee vaan toisen viereen makaamaan eikä puhu yhtään mitään.
 

Yhteistyössä