Äidin rakkaudesta vauvaan.... rakkaus kateissa

[huono paha äiti]

Meillä on viisi viikoinen vauva, toivottu. Nyt en kuitenkaan tunne mitään vauvaa kohtaan. Itkee vaan ja en jaksaisi kuunnella, tuntuu, että vauva ei kuulu meidän perheeseen ja sotkee vaan meidän elämän. Ja kyseessä toinen lapsi. Esikoinen on neljä vuotias ja kovasti rakas. Harmittaa, kun vauva vie kaiken ajan ja kitisee aina vaan eikä mulla ole aikaa tehdä esikoisen kanssa mitään. Tuntuu myös pahalta kun vauva on niin pieni ja avuton ja mulla tällaisia ajatuksia.

 

[Julia]

Älä sure... Tuo itkuisuus helpottaa kyllä iän myötä. Ja rakkaus syttyy kyllä

 

[ap]

Älä sure... Tuo itkuisuus helpottaa kyllä iän myötä. Ja rakkaus syttyy kyllä

Toivottavasti. Nyt vaan toivon, ettei koko vauvaa oliskaan vaikka hänet halusimmekin.

 

[vieras]

voi olla merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. tarkkaile itseäsi eläkä päästä asioita pahaksi. lämmintä joulua teille <3

 

[vuosi sitten sama tilanne]

vuosi sitten oli sama tilanne koliikkivauvan kanssa. kesti hetken ennen kuin muuttuneet perhesuhteet löysi uudet uomat ja oma alkuajan väsymys helpotti. nyt on vaikea muistaakaan noita aikoja ja mietteitä kun lapset ovat yhtä rakkaita. kyllä ne tunteet sieltä tulee kunhan ehdit tottua vauvaan. onnea teille ja hyvää joulua!

 

[ap]

voi olla merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. tarkkaile itseäsi eläkä päästä asioita pahaksi. lämmintä joulua teille <3

Mistä masennuksen tunnistaa? Kiitos samoin hyvää joulua.

 

[ap]

Vauva syntyi kiireellisellä sektiolla, sairaalassa olin kahdeksan päivää kun oli kaikkea ja nyt vauva saa maitojauhe maitoa kun muu korvike ei käy. En tunne mitään vauvaa kohtaan.

 

[Karuski]

laita vauva kantoliinaan ja kanna lähelläsi..Kulkee sisälläkin helposti mukana ja natinakin vähenee,kun vauva tuntee sinun läheisyyden.

 

[vuosi sitten sama tilanne]

voisit puhua asiasta neuvolassa. joissain kaupungeissa on ryhmiä joissa autetaan vuorovaikutukseen vieraalta tuntuvan vauvan kanssa ja sen pitäisi lähentää äidin tunteita vauvaan.

 

[vieras]

voi olla merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. tarkkaile itseäsi eläkä päästä asioita pahaksi. lämmintä joulua teille <3

Mistä masennuksen tunnistaa? Kiitos samoin hyvää joulua.

http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/Synnytyksen_jalkeinen_masennus/index.html
käy tutustumassa, sivuista voi olla apua <3

 

[nubbe]

Se on se syyllisyys siitä, kun aika ei riitä oikein kellekään ja väsymys kun pieni ei anna levätä. Aika rankka yhtälö.

Jos esikoinen oli helppo on shokki sitäkin kovempi. En ole allergia-asioissa mikään asiantuntija, kai ne on suljettu pois itkun syynä? Tai jos on koliikki tms. masuvaivoja niin kannattaa ehdottomasti kokeilla vyöhyketerapiaa jonkun hyväksi todetun vyöhyketerapeutin luona. Meillä auttoi kummasti ilmeisesti masuvaivoista johtuneeseen itkeskelyyn, joka alkoi siinä kolme viikkoa vanhana. Kantoliina oli toinen, illat pelastettiin sillä edes osittain. kantoliinasta on myös se etu, että niin jää edes kädet vapaiksi esikoisen kanssa tekemiseen.

Pienen vauvan huutohan saa ihmisen aika äkkiä järjiltään jos ei saa sitä millään loppumaan vaikka parhaansa tekisi.Meillä ei sentään ollut koliikkia, mutta ihan tarpeeksi itkua meilläkin riitti. Ja kaikki mahdolliset niksit kokeilin, raakkasin kaikki mahdolliset huonosti sulavat ruuat omastakin ruokavaliosta pois jne.

Ja jos tuntuu, ettet enä jaksa niin ota asia esille neuvolassa. Syynähän voi olla vaikka synnytyksen jälkeinen masennus! Nyt kun on niin pimeää ja kylmää niin kaikki tuntuu muutenkin tavallista hankalammalta. Jaksamisia! :hug:

 

[j]

Ihan varmasti rakkaus löytyy. Vaikka et olisi varsinaisesti masentunut, raskauden jälkeen on sellaisessa hormonimyrskyssä, että on hiukan alakuloinen, ns baby blues. Mäkin muistan samanlaisia ajatuksia alkuajoilta, mutta ne menee ohi, lupaan sen. Annat vaan ajan kulua ja otat tunteet rehellisesti vastaan. Mä luotin että rakkaus vielä tulee, ja se tulikin...todella voimakkaana. Jaksamista sulle ap äläkä stressaa; sulla on muitakin miettittäviä asioita nyt kun tää!

 

[no]

niinhän se on, ettei raskaanaolo ja synnytys tee kenestäkään äitiä. vauvan hoitaminen tekee. anan tunteiden olla, sun ei tartte niihin reagoida eikä toimia mitenkään niitten perusteella. selkeä päivärytmi ja hoidat vauvaa. hymyilet sille vaikka väkisin. pian hän hymyilee takaisin. onhan sillä isommalla lapsella isä, hän voi leikkiä lapsen kanssa. pian se tilanne sitten muuttuu ja helpottaa.

 

[cella]

mulla oli kuopuksen kanssa samaa.... musta tuntui alkuun et se pilas meidän muun perheen täysin.... se vaan huusi ja huusi ja olin niin kamalan väsynyt. mutta pikkuhiljaa se rakkauskin alkoi löytyä kun pojalle tuli ikää ja itkut väheni. nyt hän on 6v epeli ja rakastan kovin häntä!

aikaansa kutakin, kyllä se ohi menee. tsemppiä!

 

[tsemppenderi]

Älä ajattele liikaa niitä tunteitasi, elät vaan. Tiedän kokemuksesta, mitä on tulla sen toisen lapsen kanssa kotiin sieltä synnäriltä, ja yrittää jakaa sitä äitiyttä kahden lapsen kanssa. Olin tosi väsynyt alkuaikoina, mutta kun tämä vauva oli puolivuotias, alkoi helpottamaan. Kyllä sinä selviät!

 

[Miili]

Ihan normaaliahan tuo on, ei siihen vauvaan välttämättä heti rakastu. :hug:

 

[neonvihreä]

Älä sure... Tuo itkuisuus helpottaa kyllä iän myötä. Ja rakkaus syttyy kyllä

Toivottavasti. Nyt vaan toivon, ettei koko vauvaa oliskaan vaikka hänet halusimmekin.

Sitten kun se oppii hymyilemään ja muitakin asioita, niin sitten varmaankin jo tunnet jotain häntä kohtaan.

 

[saman kokenut]

esikoinen tosin minulla kyseessä, ja ekat viikot olivat pahimmat, tunnemyrskyä muutenkin ja vauva ei tuntunut omalta. Kova valvottaja oli ja olin kuolemanväsy ja siksi "vihasin" vauvaa ja hoidin rutiinilla vain. Rakkaus puuttui.

Nyt vauva 5kk ja en voisi rakastaa enempää. Kun tosiaan eka hymy tuli, niin se edisti rakkautta jo tosi paljon, ettei vauva vaan vaatinut ja vaatinut, vaan osoitti, että hänestä tuntuu hyvältä. Vieläkin valvottaa, mutta nyt jo myös nauraa ja etsii katsellaan aina minut ja ilahtuu selvästi nähdessään. Äidinrakkaus tuli minullekin hitaasti, mutta varmasti.