D
dfdf
Vieras
Teidän kannattaisi mennä miehesi kanssa pariterapiaan. Jospa hän sen avulla ymmärtää, että kadut tosissasi, ja olet ottanut opiksesi.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja saman kokenut:Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa...yli vuoden elin "salasuhteessa", petin miestäni. Kaksi pientä lasta ja elämä aivan solmussa, ihan kun ap aloitustekstissään kirjoitti.
Myös minun tapailema mies oli ihana, täydellinen ja oltiin niin rakastuneita...
Raskaiden vaihiden jälkeen erosin miehestäni, hirveät riidat lasten huoltajuudesta, omaisuudesta, kaikesta mahdollisesta...aloitin uuden elämän tämän uuden miehen kanssa melko pian eron jälkeen.
Mutta niin se arki vaan tulee vastaan, ehkä vielä rajummin! Mies ei olekaan niin ihana ja täydellinen, vaan tavallinen mies, isoinekin "puutteineen". Itse tuo samoja virheitä kun ensimmäisessäkin liitossa. Lapset kärsivät. Uusperhekuviot ei koskaan ole helppoja.
Koska molemmat olimme suhteessa tämän nykyisen suhteen alkaessa, luottamuspula on myös arkipäivää, molemmilla mielessä se, että kun tämäkin alkoi njäin, miksei toinen voisi tehdä sitä uudestaan...
Heikkoina hetkinä olen kyllä katunut eroa ja kaivannutkin entistä miestäni...
6 vuotta ollaan nyt tätä elämää "uuden" kanssa eletty ja päätetty pysyä yhdessä kaikesta huolimatta, kyllä sitä rakkautta kuitankin meidän välillä on..
Mutta mieti ap (ja muut samassa tilanteessa olevat) tarkkaan mitä lopulta haluat!
Alkuperäinen kirjoittaja sekoakka:En tiedä mistä aloittaa....meillä alkoi miehen kanssa arki kasaantumaan päälle...molemmat pahalla tuulella koko ajan, lapset huutaa ja kiukuttelee, raha-asiat päin v*ttua, koulutehtävien deadlinet...kaikista pienistä asioista kasaantui valtava vuori jota en pystynyt alkaa purkamaan. Puhumalla olisi jo päästy pitkälle, mutta en saanut sen vertaa itsestäni irti.Tunteet viilenivät meidän välillä..
Sitten...tuli toinen mies..hiveli itsetuntoani...kertoi kuinka kaunis ja fiksu olen..ihastuin tähän mieheen...luulin myös rakastuvani..olin kovasti hullaantunut. Kävin salaa miehen luona..olin onnellinen pitkästä aikaa.ei mitään huolia, paitsi huono omatunto takaraivossa että petän miestäni. Olin varma että haluan jatkaa elämääni tämän toisen miehen kanssa.En saanut niitä hyviä puolia kaivettua omasta parisuhteestani joita oli olemassa! Toinen mies painosti aika paljon päätöksenteossa, josta hätäännyin...kertoi rakastavansa ja sanoi että haluaa minut! Minäkin hänet...
Päätöksentekopäivä tuli...Oma mieheni pakkasi ja lähti tytön kanssa yökylään mummulaan..jäin pojan kanssa kotiin...tunsin itseni helvetin yksinäiseksi.Miksi tein näin? Ahdistava tunne sisällä joka ei lähde pois..suunnaton ikävä ja kaipuu..loukkasin miestäni....ja kaikkein pahinta nukkumattoman yön jälkeen on se että tajusin rakastavani miestäni!sitä miestä jonka kanssa olen elänyt 9 vuotta elämästäni.Sitä miestä joka on pysynyt minulle uskollisena.Sitä miestä joka on jaksanut uskoa siihen että kaikki kääntyy parhain päin! Minä haluan vajota synkkyyteen.en jaksa nousta!
Helvetti loukkaan myös tätä toista miestä joka luottaa siihen että haluan elää elämäni hänen kanssaan!Miten sokea ihminen voikaan olla omissa tunteissaan!!? Ei helvetti minkä tein! Ansaitsen olla yksin.
Tiedän että täältä tulee paskaa niskaan.En ole koskaan tänne kirjoittanut mitään henkilökohtaista......nyt kestän sen kyllä...
pahoitteluni sekavasta tekstistä..tässä ei ole lähellekään kaikki![]()
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Jospa hoidetaan sitä kommunikointia sekä täällä että kotona.........Edellinen on oikeasti mun mies....
Ei terapiaan vaan pettäjä kiikkuuunTeidän kannattaisi mennä miehesi kanssa pariterapiaan. Jospa hän sen avulla ymmärtää, että kadut tosissasi, ja olet ottanut opiksesi.