Aika kuluu mulle aina kamalan nopeaa, mutta myös muille mun seurassa, miksi?

[aikasyöppö]

Se on ollut mulle jo iät ajat tuttua että aika kuluu mulle tosi nopeaa ja siksi ikinä ei saa oikein mitään aikaan kun ei ehdi tehdä mitään. Päivät menee vauhdilla. Viime vuosina kuitenkin muutkin ihmiset on alkaneet valitella sitä että mun seurassa aika menee liian nopeaa. Eli jos mun kanssa lähtee kahville tai syömään tai vaikka shoppailemaan tai tulee mulle kylään, niin on varma että myöhästyy sieltä mihin oli menossa, kun luulee kellon olevan vähemmän kuin se on. Jopa lääkäriajat tuntuu usein venähtävän vähän yliajaksi. Hävettää. Enkä siis tahallani viivytä ihmisiä tai piilota kelloa yms. Mikä minussa on oikein vikana? Oon miettinyt sitä että ehkä oon liian puhelias ja mietin yksinollessanikin liikaa kaikkea, mutta ei sekään kuitenkaan voi olla se pohjimmainen syy, koska osaa muut puheliaat kontrolloida aikaa paremmin. Sitten oon miettinyt sitä että ehkä oon vain niin hidasälyinen, että mulla menee enemmän aikaa prosessoida asioita ja kun kuitenkin ajattelen paljon niin sitä aikaa menee tosi paljon, mutta miten se vaikuttais sitten muihin. Tämä ongelma taitaa olla niin monimutkainen ettei se kovin helposti ratkea...

 

["..."]

Sulla on varmaan muuten vaan vauhti kuin jalattomalla mummolla niin helpostihan sitä tuhraantuu aikaa.

 

[Hmg]

Olet joutunut aikavääristymään.

 

[vierass]

Pitäiskö tähän nyt vastata, että varmaan siksi kun sä olet niin upean mahtavaa seuraa esim. sen vieraan lääkärinkin mielestä?

 

["aloittaja"]

Pitäiskö tähän nyt vastata, että varmaan siksi kun sä olet niin upean mahtavaa seuraa esim. sen vieraan lääkärinkin mielestä?

Ei pitäis, kun haluaisin oikeasti tietää syyn.

 

["jaa-a"]

luulen, että sulla menee turhan tuhertamiseen aikaa. muut ei sitten huomaa että aikaa on menny niin kauan kun "eihän tuokaan ole vielä saanut kahvia keitettyä" mulla myös yksi sinun kaltainen kaveri, mukamas koko ajan hommat etenee, mutta ne hommat tehdään niin koukeroisesti että aikaa kuluu... sitten vaikka kun ollaan yhdessä reissussa saa järkyttyä että eihän me ehditty kun lähteä ja kello on jo yötä myöten. Hyvää ja hauskaa seuraa on niin ei ehdi ikävystyä kuitenkaan

 

["jaa-a"]

lisään vielä, että minulla on myös tuttuja, jotka ovat yhtlailla hauskaa seuraa, mutta eivät turhia viivyttele toimissaan. Sitten tapaamisetkin loppuu nopeammin tai reissussa tulee peukalonpyörittelyä kun kaikki on jo aamukympiltä tehty ja koettu. Itse koen kuuluvani enemmän tähän ryhmään, mutta en kuitenkaan pahimpaan päähän.

 

[no jaa]

Lääkärinä näitä hölöttäjiä ja viivyttäjiä aina välillä tulee vastaan. Luulen että kyse on jonkinlaisesta vaikeudesta jäsentää asioita täsämällisesti, ja myöskin on kyse siitä että ei viitsi kunnioittaa toisen aikaa eikä ota itse vastuuta siitä että asiat sujuu aikataulussa.

Pitäähän se hölösuukin sitten yrittää kuitenkin hoitaa. En kuitenkaan halua pitää suotta muitakaan potilaitani odottamassa, jos ei se hölösuu nyt juuri sitten infarktin liotusta ole vailla (jolloin asiat yleensä sujuukin nopeasti...), joten kyselen, jäsentelen, ja keskeytän tuollaista potilasta ehkä enemmän kuin sellaista jolta luonnostaan sujuu. Että ehkä vähän tylympää kohtelua saavat...

 

[vierasss]

Vähän kaukaa haettua, mutta jos sulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa? Eräällä tutullani on, ja hänellä kaikki tekeminen oli tosi hidasta ja laahaavaa ennen kuin tauti todettiin ja saatiin lääkitys. Ei tehnyt sitä tahallaan eikä itsekään varmaan täysin ymmärtänyt, mutta koko ihminen kävi tavallaan kokonaisvaltaisesti "hitaalla". Hänen kanssaan aika kului kieltämättä nopeasti, kun kaikki oleminen oli kuin hidastetusta filmistä, ihan kävelyvauhdista alkaen.

 

["aloittaja"]

Mulla itseasiassa on kilpparin vajaatoiminta, mutta mulla on siihen lääkitys ollut jo reilu 4 vuotta ja arvot on kunnossa.

Silloin ainoastaan pysyn aikataulussa jos katson kelloa koko ajan ja hermoilen, mutta sitten en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen kelloon eikä esim. juttelemisesta tai minkään tekemisestä tule mitään.

 

[vierastas]

Minulla katoaa ajantaju myös helposti, luulen että osittain kyse on ADD:n tuomista haasteista. Osaan toisaalta olla todella pikkutarkka ja noudatan vähän orjallisesti deadlineja ja sovittuja tapaamisia, pienet myöhästymiset on maailmanloppu. Niiden aikataulujen noudattaminen kyllä vaatii minulta todella paljon keskittymistä ja pinnistelyä, ja on aika uuvuttavaa, mutta 99% kerroista pystyn siihen.

Mutta aikatauluton ja rutiiniton tekeminen on täysin toivotonta puuhaa. Harhaudun helposti, ja varmaan harhautan muitakin siinä samalla. Esimerkiksi kun kävin psykologilla aikaisemmin, kun keskittymisvaikeuksia selviteltiin, käynnit ei ikinä loppuneet siihen, että psykologi olisi huomannut sanoa, että aikani on pian loppumassa, vaan ne loppui siihen että seuraava asiakas koputti ovelle.

Rutiinien noudattaminen helpottaa siinä aikataulussa pysymistä. Muuten mulla menee siihen, että huomaan etten klo 23 mennessä ole syönyt vielä aamupalaa, pukeutunut tai tehnyt mitään siitä mitä piti. Aikataulun kanssa osaan olla tehokas, ilman sitä en. Tarviin sen ulkoisen pakon ja "vahdin", paras on silloin kun aikataulu on johonkin toiseen ihmiseen sidonnainen, koska olen sen verran tunnollinen (outo yhdistelmä ) etten kesät ajatusta toiselle pettymyksen tuottamisesta.

 

[nyynis]

Aivan totta. Minulta kului tunti ja 1 minuutti aloituksen lukemiseen. Kello oli yht'äkkiä hypännyt kahdestatoista kolmeentoista.

 

[nohh]

[QUOTE="aloittaja";29728102]Mulla itseasiassa on kilpparin vajaatoiminta, mutta mulla on siihen lääkitys ollut jo reilu 4 vuotta ja arvot on kunnossa.

Silloin ainoastaan pysyn aikataulussa jos katson kelloa koko ajan ja hermoilen, mutta sitten en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen kelloon eikä esim. juttelemisesta tai minkään tekemisestä tule mitään.[/QUOTE]

Olisiko jotain psyykkistä oireilua? Ei kellon katsomisesta normaalisti ahdistu ja menetä keskittymiskykyään.

 

[987]

Olet huono organisoimaan.

 

["aloittaja"]

Olisiko jotain psyykkistä oireilua? Ei kellon katsomisesta normaalisti ahdistu ja menetä keskittymiskykyään.

Se keskittymiskyky menee siinä kun sitä kelloa pitää vilkuilla koko ajan jotta pysyy siinä aikataulussa. Jos hetkenkin uppoutuu ajatuksiinsa eli keskittyy jutteluun tai muuhun tekemiseen, niin kello on jo yhtäkkiä ties mitä. Ja tuo mun tarkoittama hermoilu ei oo siis ahdistusta, vaan sitä kun sitä kelloa pitää katsella koko ajan ettei aika yhtäkkiä hyppää ja sitten ei voi keskittyä mihinkään.

 

[MIES!]

Parempi noin kuin että vieraat katselesivat kellosta jo vartin päästä että kehtaako jo lähteä pois