Aikuinen koira näykkäisi täysin varoittamatta vauvaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..piiiip..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pahalta tuntuu. Mut en kyllä uskalla ottaa riskejä. Onko se koiralle oikein että me pidetään sitä sitten laumasta erillään,vaikka kuinka olisikin lapsiportin takana. Eikä näin pieni vauva tule vielä pitkään aikaan tajuamaan ettei koiraan mennä koskemaan... Enkä anna itselleni ikinä anteeksi jos tekisi tulevaisuudessa mun lapselle jotain,tai jonkun muun..
 
kaipaa aktivointia!!!!!!!!!!!!!!


Kuinka paljon koiraa kuuluisi aktivoida jos johtuisi tästä. Edelleenkin,koiran kanssa harrastetaan niinkuin ennenkin vauvan syntymää,ei ole jäänyt huomiotta/aktivoimatta? Mutta mennään vauvan ehdoilla,eli tytön päiväuni-aikaan pisimmät lenkit ja koirapuistoilut. Ihmetyttää edelleen toi kasvattajan kommenttikin.. Eikä hän ole mulle alunperinkään antanut kastrointia vaihtoehdoksi,ei edes silloin kun koira oli hänellä muutaman kuukauden ennen meille tuloa. Totesi vaan että on aika "vaikea" luonne.
 
Pallit pois. Lisäksi itse kyllä harkitsisin, että pitäisikö koira antaa jollekin jolla on aikaa saada johtajuusasiat järjestykseen. Veikkaan, että ongelmana ovat nämä kaksi. Ainoa vaan, että koiraa ei oikein voi antaa sellaiselle nuorelle parille, sen pitäisi mennä jo vähän vanhemmille ihmisille joille ei ole tulossa lapsia eikä lapsenlapsia.

Vaikea tilanne tosiaan, mutta mun mielestä koira ei saa näykkiä ihmisiä vaikka meillä on koiria ollutkin. Toiset lopettaa tuossa tilanteessa, toiset yrittää. Joka tapauksessa ensimmäiseksi pallit pois, sitten hyvä koirakuiskaaja. Mut ne pitäis tapahtua heti.

Ainakin tällä Pertti Vilanderilla on kokemusta. Soita hälle.
 
[QUOTE="vieras";23408582]tässäpä yksi syy miksi kannattaa ensiksi tehdä lapset ja vasta sitten koira taloon.[/QUOTE]

Meillä ollut koirat ennen lapsien syntymää ja mitään ongelmia ei ole ollut. Eli ei automaattisesti tarkoita ongelmien syntymistä..
 
Pahalta tuntuu. Mut en kyllä uskalla ottaa riskejä. Onko se koiralle oikein että me pidetään sitä sitten laumasta erillään,vaikka kuinka olisikin lapsiportin takana. Eikä näin pieni vauva tule vielä pitkään aikaan tajuamaan ettei koiraan mennä koskemaan... Enkä anna itselleni ikinä anteeksi jos tekisi tulevaisuudessa mun lapselle jotain,tai jonkun muun..

Aivan.
Lapsen lisäksi pitää ajatella myös sitä koiraa ja mikä olisi sen kannalta parasta. Aina jos koiran ottaa pitää siitä myös kantaa se vastuu ja huolehtia että myös koiran elämä on mielekästä.
Ja todellakin siihen menee vielä vuosia ennenkuin lapsi oppii syy-seuraus suhteet koiran kanssa niin eihän koiraa millään voi pitää vuosia erillään muusta perheestä. Eiköhän siinä vain koiran käytöshäiriöt lasta kohtaan vain pahene, koira on varmaan jo nyt yhdistänyt lapsen siihen minkä takia koiraa pidetään "eristyksessä".
Kerta itselläni tilanne lähes sama, toivon että kerrot mihin ratkaisuun päädyt.
 
Pahalta tuntuu. Mut en kyllä uskalla ottaa riskejä. Onko se koiralle oikein että me pidetään sitä sitten laumasta erillään,vaikka kuinka olisikin lapsiportin takana. Eikä näin pieni vauva tule vielä pitkään aikaan tajuamaan ettei koiraan mennä koskemaan... Enkä anna itselleni ikinä anteeksi jos tekisi tulevaisuudessa mun lapselle jotain,tai jonkun muun..

ei ole oikein jos joutuu olemaan erillään. ja sitä riskiä, että tekee omille lapsille tai jonkun muunkaan lapsille, ei todella kannata ottaa. parempi päästää vihreimmille niityille
 
Pitkään tätä asiaa pohtineeena, ollaan kyllä taivuttu sen puoleen että koira lähtee. Miehen veli ottaa luokseen nyt muutamaksi päiväksi,ja koska hän asuu maalla (ei voi ottaa koiraa itselleen,omat koirat eivät tule toimeen vieraiden urosten kanssa) tulee kunnan eläinlääkäri käymään nukuttamassa pojan heillä. En tiedä pystynkö itse olemaan paikalla,tuntuu luovuttamiselta mutta tosiaan kiertoon en poikaa itse enää halua laittaa, ja meille ei voi jäädä,vaikka kuinka pahalta tuntuukin ja kuinka itsekäältä kuulostaisikin,niin pienen liikkuvaisen ja aika vaativan tyttölapsen äitinä mulla ei ole aikaa paneutua koiran kouluttamiseen perinpohjin.

Nyt kaikki koiraihmiset voivat sitten vapaasti lynkata mut.
 
Pitkään tätä asiaa pohtineeena, ollaan kyllä taivuttu sen puoleen että koira lähtee. Miehen veli ottaa luokseen nyt muutamaksi päiväksi,ja koska hän asuu maalla (ei voi ottaa koiraa itselleen,omat koirat eivät tule toimeen vieraiden urosten kanssa) tulee kunnan eläinlääkäri käymään nukuttamassa pojan heillä. En tiedä pystynkö itse olemaan paikalla,tuntuu luovuttamiselta mutta tosiaan kiertoon en poikaa itse enää halua laittaa, ja meille ei voi jäädä,vaikka kuinka pahalta tuntuukin ja kuinka itsekäältä kuulostaisikin,niin pienen liikkuvaisen ja aika vaativan tyttölapsen äitinä mulla ei ole aikaa paneutua koiran kouluttamiseen perinpohjin.

Nyt kaikki koiraihmiset voivat sitten vapaasti lynkata mut.
mä olen viimeisen päälle koiraihminen, mulla on ollut aina koiria. mutta mulle on aina lasten turvallisuus etusijalla. sijtä ei saa uhata edes koira. päätös on varmaan raskas, tiedän sen. mutta oikean ratkaisn sinä näytät tekevän
 
Aiheeseen liittyen, ei välttämättä juuri tähän tapaukseen:

Ihmiset ovat kyllä todella itsekkäitä, lemmikit laitetaan menemään vähäisemmästäkin syystä heti kun alkaa tehdä mieli lapsia :( Ihan kuin ei voisi miettiä etukäteen aikooko tehdä lapsia, ja onko silloin enää valmis huolehtimaan eläimistään. Palstat ovat pullollaan myös näitä "annetaan perheenlisäyksen takia" -ilmoituksia, ja ihmiset alkavat kirjoitella niitä heti kun kuukautiset ovat pari päivää myöhässä.
 
[QUOTE="jaa-a";23410084]Aiheeseen liittyen, ei välttämättä juuri tähän tapaukseen:

Ihmiset ovat kyllä todella itsekkäitä, lemmikit laitetaan menemään vähäisemmästäkin syystä heti kun alkaa tehdä mieli lapsia :( Ihan kuin ei voisi miettiä etukäteen aikooko tehdä lapsia, ja onko silloin enää valmis huolehtimaan eläimistään. Palstat ovat pullollaan myös näitä "annetaan perheenlisäyksen takia" -ilmoituksia, ja ihmiset alkavat kirjoitella niitä heti kun kuukautiset ovat pari päivää myöhässä.[/QUOTE]

Mä olen samoilla linjoilla :( piikki on helppo tie kun muuta ratkasua ei yritetä
 
Pitkään tätä asiaa pohtineeena, ollaan kyllä taivuttu sen puoleen että koira lähtee. Miehen veli ottaa luokseen nyt muutamaksi päiväksi,ja koska hän asuu maalla (ei voi ottaa koiraa itselleen,omat koirat eivät tule toimeen vieraiden urosten kanssa) tulee kunnan eläinlääkäri käymään nukuttamassa pojan heillä. En tiedä pystynkö itse olemaan paikalla,tuntuu luovuttamiselta mutta tosiaan kiertoon en poikaa itse enää halua laittaa, ja meille ei voi jäädä,vaikka kuinka pahalta tuntuukin ja kuinka itsekäältä kuulostaisikin,niin pienen liikkuvaisen ja aika vaativan tyttölapsen äitinä mulla ei ole aikaa paneutua koiran kouluttamiseen perinpohjin.

Nyt kaikki koiraihmiset voivat sitten vapaasti lynkata mut.

Minusta teette oikean ratkaisun! Luultavasti toimisin itse samoin tuossa tilanteessa.
 
[QUOTE="vieras";23408582]tässäpä yksi syy miksi kannattaa ensiksi tehdä lapset ja vasta sitten koira taloon.[/QUOTE]

No meidän uros käyttäytyi ihan eri tavalla. Se meinasi näykätä mun kaveria (ja murisi todella matalalta) kun tämä meni ottamaan meidän vauvaa kopasta. Koskaan aikaisemmin ei ole tälle kaverille ollut tippaakaan aggressiivinen. Mun mielestä koira saa puolustaa perheenjäsentä, kunhan lopettaa heti kun laumanjohtaja (=minä) kieltää.
Mutta rotukin oli varmaan eri.
 
Meillä ei ole ennen näitä ollut merkkejä ettei hyväksyisi vauvaa, oikeastaan ollut ennemminkin "välinpitämätön" lasta kohtaan,tuntuu että muutos alkoi kun tyttö rupesi olemaan enemmän liikkeessä. Ja tosissaan heppoinen ei ole syy miksi koira laitetaan pois,koko tuleva muuttokin on osasyyksi koiran mukavuuden takia mietitty,harmittaa niin hirmuisesti että tällaista piti tulla. Muutamia viikkoja sitten olin vielä ylpeydestä soikeena,kertomassa kuinka meidän poika otti vauvan niin hienosti vastaan,kerran päivässä kävi nuuskaisemassa että kaikkia ok,mutta muuten antoi olla rauhassa.
 
[QUOTE="a.p";23410555]Meillä ei ole ennen näitä ollut merkkejä ettei hyväksyisi vauvaa, oikeastaan ollut ennemminkin "välinpitämätön" lasta kohtaan,tuntuu että muutos alkoi kun tyttö rupesi olemaan enemmän liikkeessä. Ja tosissaan heppoinen ei ole syy miksi koira laitetaan pois,koko tuleva muuttokin on osasyyksi koiran mukavuuden takia mietitty,harmittaa niin hirmuisesti että tällaista piti tulla. Muutamia viikkoja sitten olin vielä ylpeydestä soikeena,kertomassa kuinka meidän poika otti vauvan niin hienosti vastaan,kerran päivässä kävi nuuskaisemassa että kaikkia ok,mutta muuten antoi olla rauhassa.[/QUOTE]
Mutta miksi te ette koeta edes sitä kastrointia?
 
[QUOTE="a.p";23410555]Meillä ei ole ennen näitä ollut merkkejä ettei hyväksyisi vauvaa, oikeastaan ollut ennemminkin "välinpitämätön" lasta kohtaan,tuntuu että muutos alkoi kun tyttö rupesi olemaan enemmän liikkeessä. Ja tosissaan heppoinen ei ole syy miksi koira laitetaan pois,koko tuleva muuttokin on osasyyksi koiran mukavuuden takia mietitty,harmittaa niin hirmuisesti että tällaista piti tulla. Muutamia viikkoja sitten olin vielä ylpeydestä soikeena,kertomassa kuinka meidän poika otti vauvan niin hienosti vastaan,kerran päivässä kävi nuuskaisemassa että kaikkia ok,mutta muuten antoi olla rauhassa.[/QUOTE]

Muutto ja lapsi... niin sitten kun koira on hankala ja vaivaksi niin sehän se on helpoin tie että piikille vaan... Ja kehujako vielä kaipaat?

Miksi ihmiset ei ajattele nokkaa pidemmällä kun lemmikki otetaan!!!
 
Voimmehan sitä koittaa,mutta sen pelkkä kastrointi ei riitä,en halua elää siinä jatkuvassa pelossa että josko vielä tekee meidän vauvalle jotain. Vai pitääkö mun antaa vauva pois,jotta voin panostaa pelkkään koiran koulutukseen? Jos olisit lukenut mun aiemmat vastaukset olisit saanut niistäkin tän saman vastauksen... Voithan sä toki ottaa arvaamattoman koiran itsellesi,jos sulla ei ole pientä 7kk ikäistä hyvin meneväistä ja ns."vaativaa" vauvaa,ja hattua nostan jos sulla riittäisi aika panostaa koiran perinpohjaiseen kouluttamiseen vauvanhoidon lisäksi. E.lääkärin kanssa tunti sitten keskusteltuani tuli mielestäni hyvä "vastaus"; kastrointi muuttaa koiran hormonitoimintaa,ei luonnetta. Jos koira on luonteeltaan arvaamaton,ei kastrointi siihen auta... Luuletko tosissaan etten ole pohtinut ja punninnut näitä vaihtoehtoja,tai että tuntuisi jotenkin helpolta?
 
Ettö ihan sama kuinka arvostelet tilannetta sen enempää tuntematta,voit väittää ettemme olisi mitään tehneet koiran eteen ja edelleenkin "helposti" tekisimme näitä päätöksiä,ja kyllä ajattelimme pidemmälle kun koiran otimme, sen eteen on kovasti tehty töitä alunperinkin kun meille tuli,se on siinä rakas perheenjäsen kuin muutkin. Tosin jos jonkun mielestä vielä lapseni terveys tulisi asettaa vaakalaudalle,voi koittaa samaa omansa kanssa. Ymmärtääköhän syylistäjät sitä pelkoa ja ahdistusta mikä oli kun perjantainen "läheltäpiti" tilanne oli.Koira vain näykkäisi mutta olisiko ottanut kovemmin kiinni ellen olisi kiljaissut samaan aikaan ja koira sen jälkeen päästi irti? Mitä jos tytöllämme ei olisi toista silmää,kun punainen jälki kulmahampaasta on silmäkulmassa,puolen sentin päässä silmästä?
 

Yhteistyössä