Ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille

[??]

Ap näitkö sitä äitiä tänään? Keskustelitteko synttäreistä?

 

[juu]

Kyllä on melkoisen kovia nämä kirjoitukset. Ei tunneta sääliä, ei syyllisyyttä, ei armoa: Säännöt ovat säännöt ja piste vaikka joku siitä kärsisikin ja itsetunto kärsii. Ja juu, eihän se ulkopuolelle jättäminen mitään kiusaamista ole. Mitä siitä jos itsetunto pikkuisen vaurioituu. Mitäs on pentu niin heikkohermoinen ja vähälahjainen, ettei osaa tunteitaan tuon paremmin käsitellä.

Jos jonkun lapsi kärsii siitä, ettei monen muun lapsen tavoin saanut kutsua mun lapsen juhliin, niin se ei voi millään lailla olla minun vikani.

Lapsen PITÄÄ oppia käsittelemään pettymyksiä, vanhempien kuuluu olla siinä tukena - eikä sillä ole mitään tekemistä kiusaamisen tai syrjimisen kanssa kuitenkaan, sillä koko eskariryhmää, koko kerhoryhmää, koko naapurustoa tai koko jalkkisjoukkuetta ei vaan voi kutsua, ja aina on joku jota harmittaa kun ei kutsuille päässyt. Se on elämää.

totta helvetissä pahinta kiusaamista on juuri syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen. huomiotta jättäminen. ihan turhaan selität että et ole kiusaaja tai lapsesi ei ole.
kiusaaminen on harvoin sitä potkimista tai lyömistä tai lällättelyä. sellaisen huomaavat kaikki ja sellainen lapsi ei ole sosiaalisesti niin taitava että olisi pahiten syrjivä. kiusaaminen on juurikin sitä mitä sinä teet.

kyllä ennen omassa lapuudessa olisi ollut päivänselvää että jos isommat juhlat järjestetään, (enemmän kuinj se naapurin tyttö ja poika) niin silloin kutsutaan koko ryhmä.

 

[Kowalski]

totta helvetissä pahinta kiusaamista on juuri syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen. huomiotta jättäminen. ihan turhaan selität että et ole kiusaaja tai lapsesi ei ole.
kiusaaminen on harvoin sitä potkimista tai lyömistä tai lällättelyä. sellaisen huomaavat kaikki ja sellainen lapsi ei ole sosiaalisesti niin taitava että olisi pahiten syrjivä. kiusaaminen on juurikin sitä mitä sinä teet.

kyllä ennen omassa lapuudessa olisi ollut päivänselvää että jos isommat juhlat järjestetään, (enemmän kuinj se naapurin tyttö ja poika) niin silloin kutsutaan koko ryhmä.

Eli jos ei kutsu lapsen synttäreille koko isoa ryhmää, on kiusaaja

Selevä. Muistathan itse kutsua lapsesi juhliin KAIKKI tarha/eskariryhmäläiset. Meille ei valitettavasti mahdu.

 

[niin]

Ai että sen tytön vaan pitäisi mennä itseensä ja tulla kivemmaksi, että hän kelpaisi joukkoon?

No ei. Mä en nyt tiedä, miten saisin parhaiten näkemykseni esitettyä. En kuitenkaan usko, että ujon, aran, syrjäytymis tai kiusaamisvaarassa olevan lapsen tilanne paranee yhtään sillä, että hän 5 kertaa vuodessa saa kutsun synttäreille, jonne kaikki kutsutaan. Hän saattaa siellä synttäreillä siinä samassa porukassa olla aivan yhtä yksin ja syrjässä kuin päiväkodissa/koulussakin. Jos tällaista syrjäytymistä haluttaisiin ehkäistä, lapsen pitäisi saada kutsu synttäreille, johon hänet halutaan. Ei synttäreille, joihin kaikki kutsutaan pelkän periaatteen vuoksi vaan synttäreille, joissa synttärisankari pitää hänestä niin paljon, että haluaa kutsua tämän kaverin. Sellanen "kiva kun kävit, nähdään taas vuoden päästä" ei käsittääkseni ole se, mitä tällainen lapsi tarvitsee.

Uskon vahvasti siihen, että jokainen lapsi tarvitsee ystäviä. Pelkät kaveritkaan eivät riitä. Uskon myös, että jokainen lapsi haluaa sekä kuulla että sanoa ne maagiset sanat: "sä olet mun paras ystävä". Lapsi haluaa tuntea olevansa toivottu ystävä ja sillä tavalla erityinen, kuin mitä paras ystävä aina on.

Jos me aikuiset haluamme auttaa näitä hiljaisia lapsia saamaan ystäviä, se ei onnistu kutsumalla iso porukka - varsinkaan se sama porukka, missä lapsi muutenkin jää aina syrjään - kerran vuodessa synttäreille. Mutta se onnistuu, kun ohjaamme omia lapsiamme uusiin paikkoihin mennessä katsomaan ympärilleen ja tunnistamaan ne lapset, jotka ovat kaveria vailla. Se lapsi, jonka ympärillä on suurin porukka, ei varmaankaan ole se, joka kaveria eniten kaipaa. Omalta lapseltaan kannattaa kysellä, kenen kanssa kukakin päiväkodissa/koulussa yleensä on. Ja jos Maija on se, joka ei yleensä ole muiden seurassa, voi lapselleen vaikka viikonloppuna sanoa, että mahtaiskohan se Maija haluta tulla meille tänään leikkimään. Jos oma lapsi on se arka, kannattaa ohjata lasta katsomaan, missä on se pienin porukka leikkimässä. Mitä isompi porukka on, sitä vaikeampi sinne on päästä sisään. Ei siis ehkä kannatakaan haikailla just sen supersuositun parhaaksi ystäväksi. Kahdestaan leikkiessään yleensä hyvin erilaisetkin lapset löytävät yhteisen sävelen. Kun yhdestä saa itselleen ystävän, on jo helpompaa saada toinenkin ystävä. Isoissa porukoissa on yleensä aina joku johtajatyyppi ja hän määrää, miten lauma toimii. Jos sieltä laumasta saa "takakautta" itselleen hyvän ystävän, se voi olla joko tie sinne laumaan tai ainakin yksi hyvä ystävä.

Luulen, että sinun lasten pikkulapsiajasta on jo liian pitkä aika.
Pienet lapset osaavat leikkiä kaikkienkanssa ja ollayhdessä, jos vanhemmat siihen antavat mallin.
pieni lapsi ei todennäköisesti psykologisoi, että on täällä säälistä tai ei ole kavereita. lapsi osaa löytää ilonaiheet pienestä tilanteessa kuin tilanteessa. siitä että on toisten kanssa yhdessä.
jos lapsi haluaa synttäreille mennä, siellä yleensä on kivaa.

 

[niin]

tai sitten omat lapseni eivät ole psykologisesti kehittyneet aikusien tasolle. ja kaikkien muiden lapset ovat. omat lapseni eivät tiedä kuka leikkii kenenkin kanssa, eivätkä havainnoi ympäristöään aikuisen tavoin.

he tekevät kivoja juttuja päiväkodissa eivätkä huomaa mitä toiset tekevät tai välttämättä oliko ketäkin paikalla, ja inhoavat sitä, jos alan kysellä mitä kukakin teki ja kenen kanssa.

he elävät hetkessä eivätkä kuten me aikuiset.

 

[Huom]

Ap näitkö sitä äitiä tänään? Keskustelitteko synttäreistä?

Minua kiinnostaisi myös tietää.

 

[niin]

Ihmetyttää millaisia taitoja lapsilta vaaditaan nykyään jo ihan tosi pienenä. Omani eivät edes koskaan muista ketä ryhmään kuuluu. siis jollen muistuta. muistavat vaan pari henkilöä, kenen kanssa sattuivat silloin olemaan samassa toiminnassa tai leikissä.

samoin, jos minulta olisi alakoululaisena kyselty luokkakavereita, olisin tuskin puolia muistanut kovinkaan helposti. ja se kiviinkin olisi voinut vahingossa unohtua pois joltain listalta, jos olisin jonain päivänä leikkinyt jonkun toisen kanssa enemmän.

paljon turvallisempaa oli kun äiti laittoi rajat ja kutsuttiin ryhmä tai se naapurin tyttö.

Nykyään vaaditaan lapsilta aikuisen tiedonkäsittelyä ja havaintokykyä ja psykolgoisia taitoja. mielestäni tosi surullista.

 

[Kamala]

totta helvetissä pahinta kiusaamista on juuri syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen. huomiotta jättäminen. ihan turhaan selität että et ole kiusaaja tai lapsesi ei ole.
kiusaaminen on harvoin sitä potkimista tai lyömistä tai lällättelyä. sellaisen huomaavat kaikki ja sellainen lapsi ei ole sosiaalisesti niin taitava että olisi pahiten syrjivä. kiusaaminen on juurikin sitä mitä sinä teet.

kyllä ennen omassa lapuudessa olisi ollut päivänselvää että jos isommat juhlat järjestetään, (enemmän kuinj se naapurin tyttö ja poika) niin silloin kutsutaan koko ryhmä.

Eli jos ei kutsu lapsen synttäreille koko isoa ryhmää, on kiusaaja

Selevä. Muistathan itse kutsua lapsesi juhliin KAIKKI tarha/eskariryhmäläiset. Meille ei valitettavasti mahdu.

Meillä kutsutaan joko kaikki tytöt, tai sitten vaan muutama paras kaveri. Tuohon en suostuisi ikinä, että yksi pudotetaan ulkopuolelle.

 

[niin]

Ja lapseni ovat ihan normilapsia taidoiltaan ja kehitykseltään neuvolan jne. käyrien mukaan. silti eivät kykene muistamaan kovin paljon ihmisiä (ryhmissä nykyään noin 20-25 lasta) vaan yleensä muistavat muutaman helposti.

Minusta olisi ollut todella kurja ja turvaton tilanne, jos minulta olisi kysytty ketä kutsun ja olisi ollut pakko alakoululaisena jostain muistaa ketä haluan kutsua jaketä ei. kun lapsena sitä muistaa ne, kenen kanssa on juuri siinä hetkessä.

Mutta onnittelut teille, joiden lapset käyttäytvät aina kuten aikuinen, ovat aikuisen tasolla tiedonkäsittelytssä ja käytöksessä ja havainnoinnissa ja psykologiissa taidoissa ja sosiaalisessa havainnoinnnissa ja tavaoissa!

 

[Keittiönoita]

Luulen, että sinun lasten pikkulapsiajasta on jo liian pitkä aika.
Pienet lapset osaavat leikkiä kaikkienkanssa ja ollayhdessä, jos vanhemmat siihen antavat mallin.
pieni lapsi ei todennäköisesti psykologisoi, että on täällä säälistä tai ei ole kavereita. lapsi osaa löytää ilonaiheet pienestä tilanteessa kuin tilanteessa. siitä että on toisten kanssa yhdessä.
jos lapsi haluaa synttäreille mennä, siellä yleensä on kivaa.

Olet oikeassa. Kuopus täytti juuri 18 vuotta. Mutta juuri siksi katsonkin tätä aihetta hieman pidemmälle kuin yhteen tiettyyn ikävuoteen ja sen sisältämiin synttäreihin. Ystävyyssuhde on eri asia kuin kaverisuhde. Mietipä itse...montako työkaveria sulla on ja kuinka montaa heistä voit kutsua ystäväksesi? Kun lapset ovat olosuhteiden pakosta yhdessä, leikkiminen onnistuu. Ihan kuten meillä aikuisillakin työpaikalla onnistuu yhdessä työskentely. Jos kuitenkin haluamme enemmän kuin pelkän kaverin, se vaatii myös enemmän. Se vaatii yleensä kahdenkeskistä yhdessäoloaikaa, "salaisuuksien jakamista", toiselle annettua jakamatonta huomiota jne. Se on sitä, mikä syntyy päiväkotipäivän tai koulupäivän ulkopuolella. Kahdestaan sen ystävän kanssa.

Ihminen - lapsikin - haluaa tuntea itsensä erityiseksi. Ei tarvitse tuntea itseään erityiseksi kaikkien mielestä, ne pari hyvää ystävääkin riittävät. Mitä isommaksi lapset tulevat, sitä tärkeämmäksi itsetunnon kannalta tulee tuntea itsensä erityiseksi. Lapsi kohtaa ennen aikuisikäänsä satoja ihmisiä, eikä niistä mitenkään kaikista voi tulla ystäviä. Kavereita kyllä, mutta ei ystäviä. Hyvällä itsetunnolla varustetulla lapsella on paremmat mahdollisuudet esim toiselle paikkakunnalle muuton yhteydessä löytää itselleen uusia ystäviä kuin sellaisen, joka aina on ollut vähän niinkuin kolmas pyörä mukana.

Mä ihan oikeasti ajattelen nimenomaan lasta tässä asiassa. Mutta mä ajattelen lasta pidemmälle kuin vain hetkeksi. Hänen tulevaisuuttaan, kykyään solmia uusia suhteita, keinojaan välttää ei-toivottua yksinäisyyttä ja kykyään säilyttää ystävyyssuhteensa.

Tälläkin palstalla aika ajoin moni aikuinen suree, että ei ole lainkaan sellaista sydänystävää, jolle kertoa huolensa. Jos sellaista ystävää ei muka tarvita, eikö ne huolensa voi kertoa sitten avoimesti vaikka työpaikan kahvipöydässä? Ei voi ja jokainen varmaan itsekin ymmärtää, että ei voi. Ystävyys on kallisarvoinen asia, jota pelkät kaverit eivät korvaa, ja jotta jokaisella olisi elämänsä aikana aina edes yksi hyvä ja luotettava ystävä, taito sellaisen ystävän saamiseen opitaan jo lapsena.

 

[Keittiönoita]

Ja lapseni ovat ihan normilapsia taidoiltaan ja kehitykseltään neuvolan jne. käyrien mukaan. silti eivät kykene muistamaan kovin paljon ihmisiä (ryhmissä nykyään noin 20-25 lasta) vaan yleensä muistavat muutaman helposti.

Minusta olisi ollut todella kurja ja turvaton tilanne, jos minulta olisi kysytty ketä kutsun ja olisi ollut pakko alakoululaisena jostain muistaa ketä haluan kutsua jaketä ei. kun lapsena sitä muistaa ne, kenen kanssa on juuri siinä hetkessä.

Mutta onnittelut teille, joiden lapset käyttäytvät aina kuten aikuinen, ovat aikuisen tasolla tiedonkäsittelytssä ja käytöksessä ja havainnoinnissa ja psykologiissa taidoissa ja sosiaalisessa havainnoinnnissa ja tavaoissa!

Mä taas muistan vielä 48-vuotiaanakin kaikkien kansakouluaikaisten ystävieni etu- ja sukunimet, paikat, missä he asuivat, minkälaiset huoneet heillä oli, monet asiat, mitä heidän kanssaan leikin. Muistan myös monet riidat, mitä näiden ystävien kanssa vuosien varrella tuli. Muistan töppäilyt, mitä yhdessä tehtiin. Kotiarestitkin, mitä saatiin joistain niistä töppäilyistä.

Mutta ymmärrän myös tuon sun näkemyksen. Jos leikkikaverit on vaan kavereita, jotka vaihtuvat päivittäin eikä kehenkään synny ystävyyssuhdetta, niin unohtuuhan ne nimet. En mäkään muista kaikkien kavereiden nimiä, ystävieni nimet muistan varmasti hautaan asti.

 

[Kowalski]

Meillä kutsutaan joko kaikki tytöt, tai sitten vaan muutama paras kaveri. Tuohon en suostuisi ikinä, että yksi pudotetaan ulkopuolelle.

Me pudotetaan kuusi ryhmän lasta ulkopuolelle. Sekään ei tunnu sopivan. No, ihan sama. Jatketaan samaa hyväksi todettua kiusaamistapaa... . Sitä samaa, mitä joka ikinen toinenkin täällä noudattaa. Outoja lapsia vaan, kun eivät ymmärrä olevansa kiusattuja, tai kun eivät ymmärrä pitää tarkkaa kirjaa siitä, montako tyttöä tai poikaa nyt kenenkin juhliin on kutsuttu. Kun eivät välitä leikkikaverin sukupuolesta, vaan kutsuvat myös väärää sukupuolta olevia eskarilaisia juhliinsa.

 

[vieras]

Meillä sääntönä se et kutsutaan aina kaikki luokan tytöt. Just tuon takia ettei kukaan tule syrjityksi.

Siis tuohan syrjii poikia.

No kun ovat nyt siinä vaiheessa tossa luokassa ettei tytöt ja pojat miillääään voi leikkii porukassa

Missä iässä tämä vaihe alkaa ja kauanko jatkuu?

Meillä on 2 v tyttö, jolla lähipiirissä on pelkkiä poikia, täytynee aloittaa hyvissä ajoin tyttölapsiin tutustuttaminen...

 

[Kowalski]

Missä iässä tämä vaihe alkaa ja kauanko jatkuu?

Meillä on 2 v tyttö, jolla lähipiirissä on pelkkiä poikia, täytynee aloittaa hyvissä ajoin tyttölapsiin tutustuttaminen...

Meillä ei oo vielä alkanut. Tyttö on ihan kohta 6 v.

Mä oon 33 v ja tuo vaihe on edelleen kokematta . Mutta kyllähän "yök, tyttöjä!"- vaihe tulee aika monelle lapselle jossain vaiheessa. Oma tyttönikin oli sitä mieltä, että oli tosi ällöä kun joutui tanssimaan hitaita pojan kanssa eskarin itsenäisyysjuhlassa vaikka kyseinen poika onkin hänen parhaita kavereitaan niin eskarissa kuin pihallakin.

 

[Maailmasta parempi paikka]

Mä aloin nyt ihan tosissani kelaamaan tätä asiaa.

Mun tyttö haluaa kutsua synttäreilleen (nimet muutettu) Janinan, Iidan, Eetun, Jonin, Matiaksen ja Maijan. Onko se sitten syrjintää, jos eskariryhmässä on noiden lisäksi yksi poika ja viisi tyttöä joita ei kutsuta? Yksi poika jää ulkopuolelle? Mä oon ajatellut siten, että kuusi kaveria kutsutaan, en siten että kuusi jää ulkopuolelle. Saatikka siten, että sen yhden pojan vanhempien kuuluisi nyt suuttua mulle.

Se riippuu varmaan siitäkin, miten nuo lapset yleensä leikkivät ryhmässä. Jos useimmin leikkivät sinun tyttösi ja Eetu, Joni ja Matias ja lisäksi vielä se yksi poika, joka saattaa olla siinä porukassa Eetun, Jonin ja Matiaksen kaveri, vaikka ei kuuluisikaan sinun tyttösi suosikeihin, on helpostikin kuviteltavissa tilanne, että yksi poisjätetty poika kokee tulleensa syrjityksi.

 

[Kamala]

Meillä kutsutaan joko kaikki tytöt, tai sitten vaan muutama paras kaveri. Tuohon en suostuisi ikinä, että yksi pudotetaan ulkopuolelle.

Me pudotetaan kuusi ryhmän lasta ulkopuolelle. Sekään ei tunnu sopivan. No, ihan sama. Jatketaan samaa hyväksi todettua kiusaamistapaa... . Sitä samaa, mitä joka ikinen toinenkin täällä noudattaa. Outoja lapsia vaan, kun eivät ymmärrä olevansa kiusattuja, tai kun eivät ymmärrä pitää tarkkaa kirjaa siitä, montako tyttöä tai poikaa nyt kenenkin juhliin on kutsuttu. Kun eivät välitä leikkikaverin sukupuolesta, vaan kutsuvat myös väärää sukupuolta olevia eskarilaisia juhliinsa.

Mun mielestä tuo ei ole kiusaamista. Mutta se olisi, että ryhmästä jätettäisiin vain yksi ulkopuolelle ja ilman kutsua. Meidän esikoinen on halunnut tähän mennessä (1.lk) kutsua ainoastaan tyttöjä, ja kaikki ovat kutsun saaneet.
Jos tulevaisuudessa haluaa kutsua myös poikia, niin se onnistuu, tottakai.

 

[Kowalski]

Mun mielestä tuo ei ole kiusaamista. Mutta se olisi, että ryhmästä jätettäisiin vain yksi ulkopuolelle ja ilman kutsua. Meidän esikoinen on halunnut tähän mennessä (1.lk) kutsua ainoastaan tyttöjä, ja kaikki ovat kutsun saaneet.
Jos tulevaisuudessa haluaa kutsua myös poikia, niin se onnistuu, tottakai.

Ei se minustakaan ole kiusaamista. Eikä missään nimessä kiusaamiseksi tarkoitettu. Mutta kiusaamista se kuulemma on, sen olen tänään oppinut...

On toki mahdollista, että joku lapsi kokee tulleensa syrjityksi (vaikkei siis ole ainoa kutsumatta jäänyt), jos häntä ei kutsuta synttäreille, mutta sille ei voi mitään, koska koko ryhmää nyt ei vaan voi kutsua.

 

[Maailmasta parempi paikka]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

Muistan, että sellaisestakin on ollut hyviä kokemuksia, että kiusaaja ja kiusattu saatetaan leikkimään yhdessä. Monesti kiusaaminen on silloin vähentynyt ja siitä on voinut jopa syntyä uusi ystävyyssuhde.

 

[Keittiönoita]

Muistan, että sellaisestakin on ollut hyviä kokemuksia, että kiusaaja ja kiusattu saatetaan leikkimään yhdessä. Monesti kiusaaminen on silloin vähentynyt ja siitä on voinut jopa syntyä uusi ystävyyssuhde.

Toi on varmaan ihan toimiva keino, mutta onnistuuko se, jos sillä kiusaajalla on "adjutanttiporukkansa" siinä mukana? Useinhan kiusaaja haluaa nimenomaan yleisön sille kiusaamiselleen.

 

[vieras]

joko kaikki lapset ryhmästä tai kaikki tytöt/pojat. Itse aiomme kutsua mitä todennäköisemmin koko ryhmän 16-20 (riippuu ketkä on paikalla ja 3 aikuista) ja asumme kolmiossa. Ajattelin tehdä lasten boolin ja tarjota pieniä karjalanpiirakoita ja jäätelöt. Ohjelmassa on aasin häntä ja jotakin muuta ohjelmaa. Aikaa on miettiä koska synttärit ovat keväällä. Ajatauksena siis, että ryhmä tulisi meille kylään päiväkotipäivän aikana, jos se siis ryhmälle sopii.´

 

[Been there, seen that.]

Meidän tytön bestis on neljänä vuonna perättäin kutsuttu tytön synttäreille (ja on myös tullut ), mutta kertaakaan hän ei ole meitin tyttöä kutsunut omille synttäreilleen näiden vuosien aikana ja juuri kysyin, että onko se harmittanut tyttöä...ei kuulemma ole, miksi olisi?

Mutta tietysti kaikki kokevat asiat tavallaan. Luulisin, että olisi vaan parasta opettaa lapsia kestämään elämän kolhuja..kuten ketjussa on jo monasti todettukin. =)

No sinuna hiukan miettisin, millainen on tyttösi suhde bestikseensä, jos hän on tytöllesi bestis, mutta hän ei puolestaan pidä tyttöäsi niin hyvänä kaverina, että kutsuisi omille synttäreilleen.

Todennäköisesti tyttösi bestis on monen muunkin bestis, eli jonkin ryhmän johtaja, joka käyttää mielivaltaansa kuinka haluaa. Tyttösi ja bestiksen suhde kuulostaa ihan joltain riippuvuussuhteelta tms. jossa kyse ei ole oikeasta ystävyydestä. Ehkä kannattaisi ohjata tyttöäsi miettimään aitoa ystävyyttä ja löytyisikö hänen ryhmästään muita, joiden kanssa olla ystäviä.

 

[vieras]

Meidän tytön bestis on neljänä vuonna perättäin kutsuttu tytön synttäreille (ja on myös tullut ), mutta kertaakaan hän ei ole meitin tyttöä kutsunut omille synttäreilleen näiden vuosien aikana ja juuri kysyin, että onko se harmittanut tyttöä...ei kuulemma ole, miksi olisi?

Mutta tietysti kaikki kokevat asiat tavallaan. Luulisin, että olisi vaan parasta opettaa lapsia kestämään elämän kolhuja..kuten ketjussa on jo monasti todettukin. =)

No sinuna hiukan miettisin, millainen on tyttösi suhde bestikseensä, jos hän on tytöllesi bestis, mutta hän ei puolestaan pidä tyttöäsi niin hyvänä kaverina, että kutsuisi omille synttäreilleen.

Todennäköisesti tyttösi bestis on monen muunkin bestis, eli jonkin ryhmän johtaja, joka käyttää mielivaltaansa kuinka haluaa. Tyttösi ja bestiksen suhde kuulostaa ihan joltain riippuvuussuhteelta tms. jossa kyse ei ole oikeasta ystävyydestä. Ehkä kannattaisi ohjata tyttöäsi miettimään aitoa ystävyyttä ja löytyisikö hänen ryhmästään muita, joiden kanssa olla ystäviä.

Tähän sanon sen verran, että omalla lapsellani on heinäkuussa synttärit ja koska on huomattu, ettei ihmiset ole paikkakunnalla, emme ole kaverijuhlia viettäneet. Se ei silti tarkoita, etteikö lapsellani olisi välittömät ja lämpimät välit ystäviinsä kenen luona on synttäreillä ollut.

 

[Kamala]

Mun mielestä tuo ei ole kiusaamista. Mutta se olisi, että ryhmästä jätettäisiin vain yksi ulkopuolelle ja ilman kutsua. Meidän esikoinen on halunnut tähän mennessä (1.lk) kutsua ainoastaan tyttöjä, ja kaikki ovat kutsun saaneet.
Jos tulevaisuudessa haluaa kutsua myös poikia, niin se onnistuu, tottakai.

Ei se minustakaan ole kiusaamista. Eikä missään nimessä kiusaamiseksi tarkoitettu. Mutta kiusaamista se kuulemma on, sen olen tänään oppinut...

On toki mahdollista, että joku lapsi kokee tulleensa syrjityksi (vaikkei siis ole ainoa kutsumatta jäänyt), jos häntä ei kutsuta synttäreille, mutta sille ei voi mitään, koska koko ryhmää nyt ei vaan voi kutsua.

Kaikkea sitä täällä näköjään oppii, tai "oppii"..
Jos joku lapsi tuntee itsensä syrjityksi siksi, ettei kutsua saanut (vaikka moni muukin olisi jäänyt ilman), niin mielestäni hän ei sitten osaa käsitellä pettymyksiä. Aina ei voi voittaa.

 

[Kowalski]

Jos joku lapsi tuntee itsensä syrjityksi siksi, ettei kutsua saanut (vaikka moni muukin olisi jäänyt ilman), niin mielestäni hän ei sitten osaa käsitellä pettymyksiä. Aina ei voi voittaa.

Näin :flower:
(joo, pian kuullaan että on todella ilkeää ajatella näin)

 

[kaisla]

Ei voi eikä tarvitse kutsua koko ryhmää mutta ehkä sen yhden ainoan tytön (/ pojan) jota ei kutsuttu vaikka kaikki muut tytöt (pojat) kutsuttiin. Kyllä lapsi mieltää itsensä jo eskarina tytöksi / pojaksi ja kokee kuuluvansa tähän ryhmään.Siksi en ikinä ottaisi sitä (turhaa) riskiä että pahoittaisin jonkun lapsen mielen sillä, että jättäisin yhden tytön / pojan kutsuttujen ulkopuolelle. Niin pientä kotia ei olekaan etteikö se yksi mahtuisi lisää, eikö?


On toki mahdollista, että joku lapsi kokee tulleensa syrjityksi (vaikkei siis ole ainoa kutsumatta jäänyt), jos häntä ei kutsuta synttäreille, mutta sille ei voi mitään, koska koko ryhmää nyt ei vaan voi kutsua.
[/quote]