Ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille

[juuh]

Todella typerää lapsen vanhemmalta kutsua yhtä lukuunottamatta kaikki tytöt.
Ei lapselle saa antaa sellaista kutsuvieraiden määrää, että YKSI jää ulkopuolelle.
Itse aion tulevaisuudessa pitää huolta siitä, että poika kutsuu joko kaikki ryhmän/luokan pojat tai sitten sekalaisen määrän lapsia (sukupuoleen katsomatta) niin että ulkopuolelle jää enemmän kuin yksi tai kaksi tai kolmekaan.

onneksi on olemassa vielä kunnollisia ihmisiä, kaltaisiasi, vaikka ilmeisesti vähemmistönä tämänkin ketjun mukaan.

 

[Keittiönoita]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

 

[keppälerttu]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

aivan, jos mä olisin alakoulussa sanonut Sällille et kaikki on kutsuttava, ni olis jääny sit synttärit pitämättä..sekö sitten olis ollu reilua?

tai jos kiusaaja olis tuon kutsunut juhliinsa, niin olisko mun pitänyt pakottaa se juhliin? no way

mut me taidetaan puhua nyt eriasiasta, tai ainakin laajemmassa käsityksessä kuin ap:n tapauksessa.

kyllä mä ymmärrän et se pieni tyttö on surullinen, mut kilareiden vetäminen siitä ei auta, tytön kanssa voi vaikka mennä hampparille tai uimaan, viettämään omat hauskat hetket, viis yksistä synttäreistä

 

[just]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

aivan, jos mä olisin alakoulussa sanonut Sällille et kaikki on kutsuttava, ni olis jääny sit synttärit pitämättä..sekö sitten olis ollu reilua?

tai jos kiusaaja olis tuon kutsunut juhliinsa, niin olisko mun pitänyt pakottaa se juhliin? no way

mut me taidetaan puhua nyt eriasiasta, tai ainakin laajemmassa käsityksessä kuin ap:n tapauksessa.

kyllä mä ymmärrän et se pieni tyttö on surullinen, mut kilareiden vetäminen siitä ei auta, tytön kanssa voi vaikka mennä hampparille tai uimaan, viettämään omat hauskat hetket, viis yksistä synttäreistä

itse ajattelen eri tavalla. se, että kiusaaminen saa aikuisen siunauksen on paljon pahempi juttu kuin se, että lapset kiusaavat piilossa.

kyllä koko ryhmä kutsutaan, jos ihmisiä ollaan,yhtä ei jätetä pois.

 

[Keittiönoita]

aivan, jos mä olisin alakoulussa sanonut Sällille et kaikki on kutsuttava, ni olis jääny sit synttärit pitämättä..sekö sitten olis ollu reilua?

tai jos kiusaaja olis tuon kutsunut juhliinsa, niin olisko mun pitänyt pakottaa se juhliin? no way

mut me taidetaan puhua nyt eriasiasta, tai ainakin laajemmassa käsityksessä kuin ap:n tapauksessa.

kyllä mä ymmärrän et se pieni tyttö on surullinen, mut kilareiden vetäminen siitä ei auta, tytön kanssa voi vaikka mennä hampparille tai uimaan, viettämään omat hauskat hetket, viis yksistä synttäreistä

Niin taidetaan puhua Kun omat lapset on jo aikuisia, niin tässä on tullut nähtyä monenlaista "mä en leiki sun kanssa" - ja "sä oot mun paras kaveri" -juttua. Sitäkin, että yks vuorollaan ei mahdu joukkoon.

Jos ystäviä voisi "ostaa", niin eiköhän vanhemmat jo niin tekisi? Tai jos synttäreiden vietto poistaisi kiusaamisen ja syrjäytymisen, eiköhän päiväkodeissa ja kouluissa järjestettäisi joka viikko ainakin yhdet synttärit? Lapset eivät kuitenkaan ole mitään koneita, joille annetaan ystäviä. Ystävyys on asia, joka lapsen - kuten aikuisenkin - pitää saavuttaa. Ystävyyttä ei synny, jos molemmat osapuolet eivät sitä halua.

Ja lapsia kannattaa muuten opastaa siihenkin, että ei aina tarvitse päästä sen luokan suosituimman tytön kaveriksi. Mä olin 8 vuotta samalla luokalla kuin "Kati" ja kaikki nämä vuodet oltiin ystäviä. Vuosia yo-kirjoitusten jälkeen "Kati" kertoi, miten hän oli kaikki ne vuodet kärsinyt koulukiusaamisesta. Olin aivan ällikällä lyöty, koska en huomannut koko niiden 8 vuoden aikana mitään "Katiin" kohdistunutta kiusaamista. Kunnes hän kertoi, että ei koskaan päässyt luokan kovisten joukkoon. No, en minäkään päässyt. Ei sinne mitään nyypelöitä kelpuutettu Mutta en mä kyllä siihen porukkaan koskaan halunnutkaan....ei ollut ihan mun kaipaamaa toimintaa tupakointi ja viikonloppukännit. Se kovisjengi kohteli "Katia" ja mua ihan samalla tavalla, mutta vain "Kati" koki sen kiusaamisena. Onneksi muuten "Kati" kertoi tämän vasta vuosia myöhemmin, sillä olisin kouluikäisenä saattanut jopa loukkaantua siitä, että ystävyyteni olikin hänelle vaan "kun en parempaakaan ystävää saa" -juttu :/

 

[Kowalski]

Itse aion tulevaisuudessa pitää huolta siitä, että poika kutsuu joko kaikki ryhmän/luokan pojat tai sitten sekalaisen määrän lapsia (sukupuoleen katsomatta) niin että ulkopuolelle jää enemmän kuin yksi tai kaksi tai kolmekaan.

Me tehdään just noin, käsittääkseni myös ap:n tapauksessa on toimittu noin...

 

[vieras]

Meillä on tarkat säännöt:
- yhtä monta vierasta kuin täyttää ikävuosia 4-10 v synttäreille.
- Sinä vuonna, kun on eskarissa, vapaa määrä vieraita (eli 6 tai 7 v synttärit)
- ensimmäisestä joustetaan vain siinä tapauksessa, että joku alunperin kutsuttu peruu, joten lasten kokonaismäärä pysyy suunnitellussa.
- joustoperuste EI ole se, että lasten ryhmässä on yksi tyttö/poika enemmän kuin kutsuttuja

Ekaan sääntöön on selvä peruste: on aivan eri asia hallita 4 (tai oma mukaanlukien) 5 kpl 3-5 vuotiaita lapsia kuin 8 (9) kpl 7-9 vuotiaita yhdelle henkilölle. Ensiksi mainitussa ryhmässä voi joutua auttamaan mm. wc-käynneissä jne.

Oletpa kova ihminen

Olen. Säännöt ovat joka lapselle samat ja tasapuoliset. Lapsiryhmä (koulu-/eskariluokka, päivähoitoryhmä) on kokonaisuus, josta ei sukupuolia erotella. Ja nuo kokonaisuudet ovat aina isompia kuin tuo määrätty määrä, joten osa jää ulkopuolelle, etenkin kun lapsilla on kavereita noiden ryhmien ulkopuolelta.

 

[Keittiönoita]

itse ajattelen eri tavalla. se, että kiusaaminen saa aikuisen siunauksen on paljon pahempi juttu kuin se, että lapset kiusaavat piilossa.

kyllä koko ryhmä kutsutaan, jos ihmisiä ollaan,yhtä ei jätetä pois.

Mä näen tämän asian pikkasen eri tavalla. Mä olen pitänyt omien lasteni kohdalla parempana, että he kutsuvat synttäreilleen ne lapset, joita haluavat. Esim mun tyttäreni oli aikoinaan ainoa lapsi koko taloyhtiössä, joka leikki naapurin isokokoisen, mutta pahasti änkyttävän lapsen kanssa. Tyttö leikki kyllä muidenkin kanssa, jos tämä toinen tyttö ei ollut paikalla. Ja tätä toista tyttöä siis kiusattiin oikein rankasti. Miksi ihmeessä nämä kiusaajat olisi pitänyt kutsua tytön synttäreille? Jotta heille ei tule paha mieli?

Sen sijaan, että koittaa ratkaista kiusaamisongelmia tilapäisillä - ja tuskin kovin kauas kantavilla - keinoilla, kannattaisi kannustaa niitä omia lapsia kaveeraamaan juuri niiden kiusattujen kanssa. Silloin se kiusattukin saa kutsun synttäreille, jonne hänet myös halutaan. Ja kiusaaja jätetään kutsumatta. Tulkoon siitä kuinka paha mieli tahansa.

 

[keppälerttu]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

aivan, jos mä olisin alakoulussa sanonut Sällille et kaikki on kutsuttava, ni olis jääny sit synttärit pitämättä..sekö sitten olis ollu reilua?

tai jos kiusaaja olis tuon kutsunut juhliinsa, niin olisko mun pitänyt pakottaa se juhliin? no way

mut me taidetaan puhua nyt eriasiasta, tai ainakin laajemmassa käsityksessä kuin ap:n tapauksessa.

kyllä mä ymmärrän et se pieni tyttö on surullinen, mut kilareiden vetäminen siitä ei auta, tytön kanssa voi vaikka mennä hampparille tai uimaan, viettämään omat hauskat hetket, viis yksistä synttäreistä

itse ajattelen eri tavalla. se, että kiusaaminen saa aikuisen siunauksen on paljon pahempi juttu kuin se, että lapset kiusaavat piilossa.

kyllä koko ryhmä kutsutaan, jos ihmisiä ollaan,yhtä ei jätetä pois.

no mä esitän asian vähän toisin.

Lapseni joutui koulussa jatkuvasti muutaman pojan ja tytön toimesta potkituksi, kiusatuksi, hänelle irvailtiin, tönittiin jne noiko sen olis pitänyt kutsua omille synttäreilleen? ja kun ei kutsuttu niin se on koulukiusaamista?

 

[Huisi hippu]

mä oon sitä mieltä että synttärisankari saa itse päättää ketkä kutsuu, äidin tehtävä on antaa synttäreille rajat esim kuinka monta juhlijaa on hyvä. mun mielestä on ihan tyhmää kutsua joku sellainen joka ei pidä musta mutta haluaa tulla juhliini esim jonku toisen kaverin takia. en halua että synttäreitäni käytetään hyväksi ja hierotaan kaverisuhteita paremmiksi muiden välillä. esim tyttö a pitää juhlat, kutsuu tytöt b, c,d,e, f, g, joista d ja g suosii koulussa b ja e : tä mutta eivät välitä synttärisankari a:sta. musta kuokkijat pilaa juhlat.

 

[No huh huh]

Kyllä on melkoisen kovia nämä kirjoitukset. Ei tunneta sääliä, ei syyllisyyttä, ei armoa: Säännöt ovat säännöt ja piste vaikka joku siitä kärsisikin ja itsetunto kärsii. Ja juu, eihän se ulkopuolelle jättäminen mitään kiusaamista ole. Mitä siitä jos itsetunto pikkuisen vaurioituu. Mitäs on pentu niin heikkohermoinen ja vähälahjainen, ettei osaa tunteitaan tuon paremmin käsitellä.

 

[..]

Kyllä on melkoisen kovia nämä kirjoitukset. Ei tunneta sääliä, ei syyllisyyttä, ei armoa: Säännöt ovat säännöt ja piste vaikka joku siitä kärsisikin ja itsetunto kärsii. Ja juu, eihän se ulkopuolelle jättäminen mitään kiusaamista ole. Mitä siitä jos itsetunto pikkuisen vaurioituu. Mitäs on pentu niin heikkohermoinen ja vähälahjainen, ettei osaa tunteitaan tuon paremmin käsitellä.

Niinpä. Ihan todella surullisen kuuloista...ja mistähän ne lapset sen kylmyyden toisian kohtaan oppii..

 

[Kowalski]

Kyllä on melkoisen kovia nämä kirjoitukset. Ei tunneta sääliä, ei syyllisyyttä, ei armoa: Säännöt ovat säännöt ja piste vaikka joku siitä kärsisikin ja itsetunto kärsii. Ja juu, eihän se ulkopuolelle jättäminen mitään kiusaamista ole. Mitä siitä jos itsetunto pikkuisen vaurioituu. Mitäs on pentu niin heikkohermoinen ja vähälahjainen, ettei osaa tunteitaan tuon paremmin käsitellä.

Jos jonkun lapsi kärsii siitä, ettei monen muun lapsen tavoin saanut kutsua mun lapsen juhliin, niin se ei voi millään lailla olla minun vikani.

Lapsen PITÄÄ oppia käsittelemään pettymyksiä, vanhempien kuuluu olla siinä tukena - eikä sillä ole mitään tekemistä kiusaamisen tai syrjimisen kanssa kuitenkaan, sillä koko eskariryhmää, koko kerhoryhmää, koko naapurustoa tai koko jalkkisjoukkuetta ei vaan voi kutsua, ja aina on joku jota harmittaa kun ei kutsuille päässyt. Se on elämää.

 

[keppälerttu]

Kyllä on melkoisen kovia nämä kirjoitukset. Ei tunneta sääliä, ei syyllisyyttä, ei armoa: Säännöt ovat säännöt ja piste vaikka joku siitä kärsisikin ja itsetunto kärsii. Ja juu, eihän se ulkopuolelle jättäminen mitään kiusaamista ole. Mitä siitä jos itsetunto pikkuisen vaurioituu. Mitäs on pentu niin heikkohermoinen ja vähälahjainen, ettei osaa tunteitaan tuon paremmin käsitellä.

Niinpä. Ihan todella surullisen kuuloista...ja mistähän ne lapset sen kylmyyden toisian kohtaan oppii..

välillä ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista, mut välillä ei.Se ero pitää aikuisen huomata.Kiusaamiseen pitää puuttua, mut joskus pitää myös pitää oman lapsensa puolia.
Mun tehtävä on suojella mun lasta ja mä en todellakaan olis suostunut kutsumaan niitä kiusaajia lapseni synttäreille, sillä oli oikeus juhlia niitä juhliaan ilman pelkoa kiusaamisesta.Siinä vaiheessa mua ei vois vähempää kiinnostaa loukkaantuuko joku siitä et jää ilman kutsua.Jos se tekee musta kylmän,ni sit mä oon sitä, ja mielelläni vielä.

Ap:n tapauksessa lasta ei välttämättä ole tarkoituksella jätetty ulkopuolelle, eikä silloin kyse ole kiusaamisesta, tällaisista asioista ei kaikki ole tietoisia (en minäkään ennen tänne palstalle eksymistä )

 

[kahden tytön äiti]

vanhempi tyttö on nyt eskarissa ja synttärikutsuja on tullut pitkin syksyä ja tytön omat synttärit ovat nyt loppuvuodesta. Viimeksi oli eskarista tyttö kutsunut kaikki tytöt synttäreille, joista yksi ei ollut päässyt ja siksi oli suru kutsujalla, kun olisi halunnut kaikki kaverit kutsuille.
Itse ilmoitan aina mikäli lapsi pääsee tai ei tule kutsuille. Meillä tyttö haluaa kutsua koko eskariporukan, 20 lasta, huhhuijaa mitä ihanaa hulinaa tiedossa

 

[Eräs]

No mikäs siinä, jos lapsesi ajattelee noin. Mutta kun aapee ei ilmeisestikään ole vanhempi, joka kasvattaa sukupuolettomasti lastaan.

Ei kai voi vaatia, että synttärisankarin vanhemmat alkavat erottelemaan tyttöjä ja poikia toisistaan, vain siksi että ap:n lasta ei kasvateta "sukupuolettomasti"?
Siis jos tilanne olisi kuten meillä: kutsutaan lapsia, ei sukupuolta.

Jos tilanne on tuo, asia on eri. Mutta jos ap:n lapsen kuullen sankarin äiti on sanonut kutsuvansa eskariryhmän tytöt, toki tyttö tuntee itsensä syrjityksi. Ei kai se ole vaikea ymmärtää.

 

[Sirkku]

Lukekaapa tuo aloittamani ketju koulukiusaamisesta. Siellä me ulkopuolelle jätetyt valaisemme kohtaloamme. Jos lapselle tulee useita kokemuksia ulkopuolelle jättämisestä, hän alkaa pitää itseään huonompana. Vähitellen itsetunto vaurioituu ja lapsesta tulee ujo ja syrjäänvetäytyvä. Ujous altistaa lisää kiusaamiselle ja noidankehä on valmis.

 

[Kowalski]

Jos tilanne on tuo, asia on eri. Mutta jos ap:n lapsen kuullen sankarin äiti on sanonut kutsuvansa eskariryhmän tytöt, toki tyttö tuntee itsensä syrjityksi. Ei kai se ole vaikea ymmärtää.

Kuten jo aikaisemmin totesin, se on kyllä outoa. Itse kysyisin asiaa ihan suoraan kyseiseltä äidiltä. Ja lohduttaisin lastani sanomalla, ettei sinne kaikkia muitakaan eskarin lapsia kutsuttu, ja tulee kyllä uusia synttäreitä minne hänkin pääsee.

 

[Höh]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

Ai että sen tytön vaan pitäisi mennä itseensä ja tulla kivemmaksi, että hän kelpaisi joukkoon?

 

[Höh]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

Ai että sen tytön vaan pitäisi mennä itseensä ja tulla kivemmaksi, että hän kelpaisi joukkoon?

Niin ja piti vielä sanoa, että toki siellä on yhtymäkohta. Samat tyypit ovat ekalla luokalla esittämässä kutsujaan. Ja kerran ulkopuolelle jätetty on toisenkin kerran helposti ulkopuolelle jätetty.

 

[keppälerttu]

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.

Samoin ajattelen. En usko, että koulukiusaaminen poistuisi, jos pari kertaa vuodessa saisi kutsun kiusaajansa synttäreille. Ajan tällä - kuten aiemmallakin - takaa sitä, että tällanen velvollisuudesta kutsuminen ei ratkaise ongelmaa vaan lakaisee ongelman ainoastaan hetkellisesti maton alle. Ongelma on seuraavana koulupäivänä taas edessä.

Ai että sen tytön vaan pitäisi mennä itseensä ja tulla kivemmaksi, että hän kelpaisi joukkoon?

miksi sen pitää just sen yhden kaveriksi tulla, keinolla millä hyvänsä?

miksi lapsi pitäisi opettaa et jos sä haluat olla jonkun kaveri, sen on pakko sit vaan hyväksyä sut.Koulussa pitää tulla toimeen ja osata leikkiä kaikkien kanssa, mut kai jokaisella (jopa lapsella ) on oikeus kotiinsa pyytää ne joiden kanssa haluaa viettää aikaansa.

kukaan ei voi olla kaikkien kaveri, ei mitenkään, ja aina ei saa kaveriksi sitä hienointa ja parasta tyttöä/poikaa siitä ryhmästä.

ja luitko mun kirjoituksia?vastaisitko siihen et olisko mun pitänyt pakottaa mun lapsi kutsumaan ne kiusaajat juhliinsa?

 

[MorbidMama]

Meidän tytön bestis on neljänä vuonna perättäin kutsuttu tytön synttäreille (ja on myös tullut ), mutta kertaakaan hän ei ole meitin tyttöä kutsunut omille synttäreilleen näiden vuosien aikana ja juuri kysyin, että onko se harmittanut tyttöä...ei kuulemma ole, miksi olisi?

Mutta tietysti kaikki kokevat asiat tavallaan. Luulisin, että olisi vaan parasta opettaa lapsia kestämään elämän kolhuja..kuten ketjussa on jo monasti todettukin. =)

 

[Gabi]

meillä on aina kutsuttu KAVERIT, eli ne joiden kanssa on hoidon/koulun ulkopuolellakin vietetty aikaa, sekä tyttöjä et poikia, eikä olla ajateltu sen kummemmin et jääkö joku nyt ulkopuolelle jostain syystä :ashamed:

Jihuu, en siis ole ainoa "outo"

Tätä ketjua lukiessa tuli jo sellainen olo, että abo on ainoa, jonka lapsella on kavereita, ei tyttö- tai poika-sellaisia... Jesh! Liityn joukkoon!! Mun poikani kutsuikin 6v-synttäreilleen 6 tyttöä... Repikää siitä...

 

[Keittiönoita]

Ai että sen tytön vaan pitäisi mennä itseensä ja tulla kivemmaksi, että hän kelpaisi joukkoon?

No ei. Mä en nyt tiedä, miten saisin parhaiten näkemykseni esitettyä. En kuitenkaan usko, että ujon, aran, syrjäytymis tai kiusaamisvaarassa olevan lapsen tilanne paranee yhtään sillä, että hän 5 kertaa vuodessa saa kutsun synttäreille, jonne kaikki kutsutaan. Hän saattaa siellä synttäreillä siinä samassa porukassa olla aivan yhtä yksin ja syrjässä kuin päiväkodissa/koulussakin. Jos tällaista syrjäytymistä haluttaisiin ehkäistä, lapsen pitäisi saada kutsu synttäreille, johon hänet halutaan. Ei synttäreille, joihin kaikki kutsutaan pelkän periaatteen vuoksi vaan synttäreille, joissa synttärisankari pitää hänestä niin paljon, että haluaa kutsua tämän kaverin. Sellanen "kiva kun kävit, nähdään taas vuoden päästä" ei käsittääkseni ole se, mitä tällainen lapsi tarvitsee.

Uskon vahvasti siihen, että jokainen lapsi tarvitsee ystäviä. Pelkät kaveritkaan eivät riitä. Uskon myös, että jokainen lapsi haluaa sekä kuulla että sanoa ne maagiset sanat: "sä olet mun paras ystävä". Lapsi haluaa tuntea olevansa toivottu ystävä ja sillä tavalla erityinen, kuin mitä paras ystävä aina on.

Jos me aikuiset haluamme auttaa näitä hiljaisia lapsia saamaan ystäviä, se ei onnistu kutsumalla iso porukka - varsinkaan se sama porukka, missä lapsi muutenkin jää aina syrjään - kerran vuodessa synttäreille. Mutta se onnistuu, kun ohjaamme omia lapsiamme uusiin paikkoihin mennessä katsomaan ympärilleen ja tunnistamaan ne lapset, jotka ovat kaveria vailla. Se lapsi, jonka ympärillä on suurin porukka, ei varmaankaan ole se, joka kaveria eniten kaipaa. Omalta lapseltaan kannattaa kysellä, kenen kanssa kukakin päiväkodissa/koulussa yleensä on. Ja jos Maija on se, joka ei yleensä ole muiden seurassa, voi lapselleen vaikka viikonloppuna sanoa, että mahtaiskohan se Maija haluta tulla meille tänään leikkimään. Jos oma lapsi on se arka, kannattaa ohjata lasta katsomaan, missä on se pienin porukka leikkimässä. Mitä isompi porukka on, sitä vaikeampi sinne on päästä sisään. Ei siis ehkä kannatakaan haikailla just sen supersuositun parhaaksi ystäväksi. Kahdestaan leikkiessään yleensä hyvin erilaisetkin lapset löytävät yhteisen sävelen. Kun yhdestä saa itselleen ystävän, on jo helpompaa saada toinenkin ystävä. Isoissa porukoissa on yleensä aina joku johtajatyyppi ja hän määrää, miten lauma toimii. Jos sieltä laumasta saa "takakautta" itselleen hyvän ystävän, se voi olla joko tie sinne laumaan tai ainakin yksi hyvä ystävä.

 

[??]

Ap näitkö sitä äitiä tänään? Keskustelitteko synttäreistä?