Äiti masturboi lapsensa läsnäollessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lunacy sioux
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
siis nöyryyttävää kun joku pyyhkii pyllyn ja syöttää? Joku ihan vieras?
Mutta entä pienet lapset sitten? Nukkuvat alushousuissa samassa huoneessa 20 muun lapsen kanssa.
Ei hetkeäkän yksityisyyttä päivän aikana. Ei edes omaa huonetta kuten vanhainkodissa.
 
Mulla on aika helppo tilanne, kun äitini on jo ilmoittanut, missä kodissa haluaa vanhuutensa päivät meren äärellä viettää.

Tietty, ongelmia tulee, jos äityy niin pahansisuiseksi, ettei normihoitokoti enää huoli asukikseen. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
siis nöyryyttävää kun joku pyyhkii pyllyn ja syöttää? Joku ihan vieras?
Mutta entä pienet lapset sitten? Nukkuvat alushousuissa samassa huoneessa 20 muun lapsen kanssa.
Ei hetkeäkän yksityisyyttä päivän aikana. Ei edes omaa huonetta kuten vanhainkodissa.
Ei se olis mutsille nöyryyttävää, että joku hoitaa. Onhan se ollut sairaalassakin monta kertaa. Vaan se, että se dementtinä kekkulois pelkissä rintsikoissa ympäri osastoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tehkää ensinnäkin ilmoitus siitä dementiakodista. Isäni asuu palvelukodissa, ja siellä hoito on erittäin hyvää. Kunnan viranomaiset valvovat tätä paikkaa, ja koska se oli uusi, kun isä sinne meni, minulle sanottiin, että jos jotain ilmenee, voin ottaa heti yhteyttä, he valvovat näitä palvelukoteja säännöllisesti.
Eli vaadi kunnon palvelua!! Yksityisiinkin laitoksiin saa rahoitukseen apua, ja se jää kokonaisuudessaan melkein samoihin kuluihin, kuin kunnallisessa vastaavassa.

ja vastaus kysymykseen. En jaksanut.

Mutta samanlaista se hoito on joka paikassa. Oli tk´n vuodeosasto tai yksityinen laitos. Hoitajia ei ole tarpeeksi jotta vanhus saisi 24/7 yksilöllistä hoitoa.
Minä en ole hoitamassa tätä vanhusta, joten ei mulla ole sananvaltaa siihen miten ja missä häntä hoidetaan. Vaikka itse olen sitä mieltä että jos ei jaksa toista hoitaa, niin silloin olisi parasta laittaa dementikko laitokseen. Vaikka totta kai omaisista se varmasti pahalta tuntuu. Ainakin musta tuntuis kamalalta laittaa oma äiti laitokseen :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
siis nöyryyttävää kun joku pyyhkii pyllyn ja syöttää? Joku ihan vieras?
Mutta entä pienet lapset sitten? Nukkuvat alushousuissa samassa huoneessa 20 muun lapsen kanssa.
Ei hetkeäkän yksityisyyttä päivän aikana. Ei edes omaa huonetta kuten vanhainkodissa.
Ei se olis mutsille nöyryyttävää, että joku hoitaa. Onhan se ollut sairaalassakin monta kertaa. Vaan se, että se dementtinä kekkulois pelkissä rintsikoissa ympäri osastoa.

Ai. Minä en alastomuutta taas osaisi hävetä mutta yksityisyyden menetystä, ja sen v uoksi lapsiani en kokopäivähoitoon ole tähän saakka pystynyt laittaa päiväkotiin. Se nukkumispakko alushousuissa ja koko ajan pakko olla toisten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
siis nöyryyttävää kun joku pyyhkii pyllyn ja syöttää? Joku ihan vieras?
Mutta entä pienet lapset sitten? Nukkuvat alushousuissa samassa huoneessa 20 muun lapsen kanssa.
Ei hetkeäkän yksityisyyttä päivän aikana. Ei edes omaa huonetta kuten vanhainkodissa.
Ei se olis mutsille nöyryyttävää, että joku hoitaa. Onhan se ollut sairaalassakin monta kertaa. Vaan se, että se dementtinä kekkulois pelkissä rintsikoissa ympäri osastoa.

Ai. Minä en alastomuutta taas osaisi hävetä mutta yksityisyyden menetystä, ja sen v uoksi lapsiani en kokopäivähoitoon ole tähän saakka pystynyt laittaa päiväkotiin. Se nukkumispakko alushousuissa ja koko ajan pakko olla toisten kanssa.

Minusta nuo asiat eivät ole verrattavissa.

 
Tulee tosi paha olo näistä. Miksi ihminen on mitä on. Miksi arvostetaan vain rahaa?
Miksi naisten perinteistä työtä ei kukaan, vaikka mitään raskaampaa ei ole kuin hoitaa vastuuttomia (joilla ei täyttä ymmärrystä, lapset, sairaat) 24/7.

Eihän vanhusten hoito tai lastenhoito laitoksessa ole koskaan samaa kuin kotona, koska sitä ei tehdä sydämellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti2lle:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
No niin, nyt kun avasit tämän, voit alkaa kiskoa sitä hernepalkoa nenustasi ;)
Pohdin tässä moraalista kysymystä. Kuinka pitkään lapsen täytyisi jaksaa hoitaa dementiaa sairastavaa äitiään (tai isää). Tai kauanka sinä jaksaisit hoitaa? Onko eettistä laittaa äiti terveyskeskuksen vuodeosatolle makaamaan. Vai tulisiko hänen sallia olla loppuun asti kotona?
Kuvitellaan että äiti tarvitsee apua joka päiväiseen elämiseen. Äidin hoito siis sitoisi sinut 24/7 äitisi asuntoon. Äitisi kokisi ajoittain selkeitä hetkiä. Mutta toisinaan pitäisi sinua hoitajana. Luulisi olevansa itse lapsi. Ja niin masturboisi jopa 3 x päivässä kovaäänisesti.
Jaksaisitko hoitaa häntä kotona?

Jos tän tilanteen nyt kuvittelisin omalle kohalleni ni kyl mä ettisin jonku kivan paikan äidilleni...en mä ainakaan jaksais vaikka äiti rakas onkin...kävisin kyllä siellä sun muuta huolehtisin, mut en ottas omaan kotiini...

Entäs jos siel "kivassa paikassa" missä äiti olisi hetken aikaa ollut hoidossa. Hoito olisi melko huonoa? Eli se äiti joutuisi makaamaan samassa vaipassa aamusta iltaa sängynpohjalla ilman mitään virikkeitä? :/

Eikö dementoitunut pääse itse sentään liikkumaan?

Varmaan pääsisi jollei ikää olis 95 vee. Vielä vuos sitten asui yksinään, mutta sitten alkoi jalat heiketä ja hän kaatuilee. Eli tarvitsee taluttajan vessaan tai minne nyt sitten liikkuukin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tehkää ensinnäkin ilmoitus siitä dementiakodista. Isäni asuu palvelukodissa, ja siellä hoito on erittäin hyvää. Kunnan viranomaiset valvovat tätä paikkaa, ja koska se oli uusi, kun isä sinne meni, minulle sanottiin, että jos jotain ilmenee, voin ottaa heti yhteyttä, he valvovat näitä palvelukoteja säännöllisesti.
Eli vaadi kunnon palvelua!! Yksityisiinkin laitoksiin saa rahoitukseen apua, ja se jää kokonaisuudessaan melkein samoihin kuluihin, kuin kunnallisessa vastaavassa.

ja vastaus kysymykseen. En jaksanut.

Mutta samanlaista se hoito on joka paikassa. Oli tk´n vuodeosasto tai yksityinen laitos. Hoitajia ei ole tarpeeksi jotta vanhus saisi 24/7 yksilöllistä hoitoa.
Minä en ole hoitamassa tätä vanhusta, joten ei mulla ole sananvaltaa siihen miten ja missä häntä hoidetaan. Vaikka itse olen sitä mieltä että jos ei jaksa toista hoitaa, niin silloin olisi parasta laittaa dementikko laitokseen. Vaikka totta kai omaisista se varmasti pahalta tuntuu. Ainakin musta tuntuis kamalalta laittaa oma äiti laitokseen :/

mä en halua mainostaa, mutta pyydä näitä omaisia googlettamaan kodinomainen ja hoitokoti tai palvelukoti sanalla , löytyy sieltä ihan hyviä
yksilöllisiä paikkojakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ai. Minä en alastomuutta taas osaisi hävetä mutta yksityisyyden menetystä, ja sen v uoksi lapsiani en kokopäivähoitoon ole tähän saakka pystynyt laittaa päiväkotiin. Se nukkumispakko alushousuissa ja koko ajan pakko olla toisten kanssa.
Yksityisyyden menetystähän sekin tavallaan on, että kun sulla ei enää pollassa pahemmin säteile, saatat lampsia pelkät rintsikat päällä ikivihreitä hoilaten jonkun tuntemattoman papparaisen sänkyyn eikä kukaan estä sua. Onhan se tietysti eri asia kuin lasten nukuttaminen päiväkodissa alushoususillaan, mutta siinä on kuitenkin joitain samoja piirteitä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tulee tosi paha olo näistä. Miksi ihminen on mitä on. Miksi arvostetaan vain rahaa?
Miksi naisten perinteistä työtä ei kukaan, vaikka mitään raskaampaa ei ole kuin hoitaa vastuuttomia (joilla ei täyttä ymmärrystä, lapset, sairaat) 24/7.

Eihän vanhusten hoito tai lastenhoito laitoksessa ole koskaan samaa kuin kotona, koska sitä ei tehdä sydämellä.

Ja miksi miehiä ei opeteta kantamaan vastuuta hoitotyöstä, hoitamaan muita?
Ei olisi kenellekään ylivoimaisen raskasta, jos kaikki hoitaisivat toisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Hah..Saipa huomioni..

Äitiäni lainaten, hän tahtoisi mieluummin kuulan kalloonka ennen kun se väsyy toimimaan kunnolla..Ja jos totta puhutaan, en jaksaisi en todellakaan. Mutta empä tosiaankaan tiedä mitä sitten oikeasti tekisin jos/kun näin kävisin.. :/ Toivottavasti kuolee ennen sitä, niinkun itsekkin.

Mä tiedän kanssa oman äitini kannan. Ennemmin kuolisi kun jäisi vuodepotilaaksi. Mutta entäs sitten jos hän joskus jääkin sinne vuoteen pohjalle? Jaksaisinko mä hoitaa häntä? Varsinkin kun toinen muuttuu vieraaksi ihmiseksi muistin pettäessä :(
Mä olen viimeisen vuoden aikana miettinyt tätä asiaa paljon.

Siinäpä varmaan yksi pahimmista mitä ihmiselle voisi sattua.. Olisi aivan hirveää kaikille, niin potilaalle kun omaisillekkin. Ei se siittä murehtimallakaan parane, mutta kukapa näitä ei miettisi.
Mä voisin pikkusen toivoo, et eutanasia olis siihen mennessä saatu "käytäntöön" :saint:

Mun mielestä ei sekään ole oikein, jos vanhuksella on yleiskunto ihan hyvä. Se vaan elää menneessä elämässä. Mutta kuka sen sanoo, milloin elämä on elämisen arvoista ja milloin ei?

No ainakin tämä henkilö josta kerron huutaa jatkuvasti että haluaa kuolla.


jo tuo kertoo, että hän on ammattiavun tarpeessa.

Kertoisitko mulle mitä se ammattiapu on?
Kotisairaanhoitaja käy tuomassa lääkkeet.
Sairaalassa lääkkeet tuotaisiin vuoteen viereen. Ja se muu ammattiapu ois makuuttamista siel petissä ja vaipoissa.
Nyt kun häntä hoidetaan kotona, niin ei tarvitse vaippoja kun talutetaan vessaan.
Seuraa hänellä on 24/7, joten ei tarttee yksin petissä maata.
Vai tarkotatko ammattiavulla niitä rauhottavia lääkkeitä millä ne vanhukset sairaaloissa hiljennetään?
 
Tätini kaatuili kotona, kolhi päätään tai käsiään, ei ottanut lääkkeitään, lähti ostoksille ja eksyi... Useita kertoja, vaikka serkkuni yrittivät häntä hoitaa. Dementikon paikka on laitoksessa, jossa joku koko ajan on hälytysvalmiudessa. Täti onnistui karkaamaan kyllä sairaalastakin...

Isoäitini, jonka polla kyllä toimi, mutta kroppa reistasi, muutti palvelutaloon, kun ymmärsi, ettei välttämättä jaksa enää maata vessan lattialla jalka murtuneena toista vuorokautta.

Se, että laittaa läheisen parhaaseen mahdolliseen (mikä se kullekin on) hoitolaitokseen osoittaa mielestäni välittämistä ja arvostamista. Jos vuosikaudet hoidat kiukuttelevaa ja arvaamatonta dementikkoa oman perheesi ja itsesi kustannuksella, jää aika paha maku suuhun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Hah..Saipa huomioni..

Äitiäni lainaten, hän tahtoisi mieluummin kuulan kalloonka ennen kun se väsyy toimimaan kunnolla..Ja jos totta puhutaan, en jaksaisi en todellakaan. Mutta empä tosiaankaan tiedä mitä sitten oikeasti tekisin jos/kun näin kävisin.. :/ Toivottavasti kuolee ennen sitä, niinkun itsekkin.

Mä tiedän kanssa oman äitini kannan. Ennemmin kuolisi kun jäisi vuodepotilaaksi. Mutta entäs sitten jos hän joskus jääkin sinne vuoteen pohjalle? Jaksaisinko mä hoitaa häntä? Varsinkin kun toinen muuttuu vieraaksi ihmiseksi muistin pettäessä :(
Mä olen viimeisen vuoden aikana miettinyt tätä asiaa paljon.

Siinäpä varmaan yksi pahimmista mitä ihmiselle voisi sattua.. Olisi aivan hirveää kaikille, niin potilaalle kun omaisillekkin. Ei se siittä murehtimallakaan parane, mutta kukapa näitä ei miettisi.
Mä voisin pikkusen toivoo, et eutanasia olis siihen mennessä saatu "käytäntöön" :saint:

Mun mielestä ei sekään ole oikein, jos vanhuksella on yleiskunto ihan hyvä. Se vaan elää menneessä elämässä. Mutta kuka sen sanoo, milloin elämä on elämisen arvoista ja milloin ei?

No ainakin tämä henkilö josta kerron huutaa jatkuvasti että haluaa kuolla.


jo tuo kertoo, että hän on ammattiavun tarpeessa.

Kertoisitko mulle mitä se ammattiapu on?
Kotisairaanhoitaja käy tuomassa lääkkeet.
Sairaalassa lääkkeet tuotaisiin vuoteen viereen. Ja se muu ammattiapu ois makuuttamista siel petissä ja vaipoissa.
Nyt kun häntä hoidetaan kotona, niin ei tarvitse vaippoja kun talutetaan vessaan.
Seuraa hänellä on 24/7, joten ei tarttee yksin petissä maata.
Vai tarkotatko ammattiavulla niitä rauhottavia lääkkeitä millä ne vanhukset sairaaloissa hiljennetään?

En kerro, koska en valitettavasti osaa. Olen pahoillani, mutta en minä osaa auttaa. Itse koen, että olemme saaneet erittäin yksilöllistä ja hyvää palvelua sellaisessa palvelukodissa, ja läheiseni masennukseen hän sai ihan samoja mielialalääkkeitä mitä täälläkin palstalla moni tuntuu saavan, joten en koe sitä "hiljentämiseksi"
Mielestäni elämänsä viime vuodet saa olla vaikka riippuvainen mielialalääkkeestä, jos se tekee onnellisemmaksi.
Meidän ei kannattane jatkaa tätä, koska ilmiselvästi et ole mikään hoitokodin kannalla, ja minä olisin, joten en osaa sinulle kantaani tämän paremmin perustella.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja miksi miehiä ei opeteta kantamaan vastuuta hoitotyöstä, hoitamaan muita?
Ei olisi kenellekään ylivoimaisen raskasta, jos kaikki hoitaisivat toisia.
No sanopa muuta. Vaan edelleen se on yleensä perheissä äiti, joka jää hoitovapaalle. Ja kyseessä sentään oma lapsi eikä omat tai appivanhemmat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Hah..Saipa huomioni..

Äitiäni lainaten, hän tahtoisi mieluummin kuulan kalloonka ennen kun se väsyy toimimaan kunnolla..Ja jos totta puhutaan, en jaksaisi en todellakaan. Mutta empä tosiaankaan tiedä mitä sitten oikeasti tekisin jos/kun näin kävisin.. :/ Toivottavasti kuolee ennen sitä, niinkun itsekkin.

Mä tiedän kanssa oman äitini kannan. Ennemmin kuolisi kun jäisi vuodepotilaaksi. Mutta entäs sitten jos hän joskus jääkin sinne vuoteen pohjalle? Jaksaisinko mä hoitaa häntä? Varsinkin kun toinen muuttuu vieraaksi ihmiseksi muistin pettäessä :(
Mä olen viimeisen vuoden aikana miettinyt tätä asiaa paljon.

Siinäpä varmaan yksi pahimmista mitä ihmiselle voisi sattua.. Olisi aivan hirveää kaikille, niin potilaalle kun omaisillekkin. Ei se siittä murehtimallakaan parane, mutta kukapa näitä ei miettisi.
Mä voisin pikkusen toivoo, et eutanasia olis siihen mennessä saatu "käytäntöön" :saint:

Mun mielestä ei sekään ole oikein, jos vanhuksella on yleiskunto ihan hyvä. Se vaan elää menneessä elämässä. Mutta kuka sen sanoo, milloin elämä on elämisen arvoista ja milloin ei?

No ainakin tämä henkilö josta kerron huutaa jatkuvasti että haluaa kuolla.


jo tuo kertoo, että hän on ammattiavun tarpeessa.

Kertoisitko mulle mitä se ammattiapu on?
Kotisairaanhoitaja käy tuomassa lääkkeet.
Sairaalassa lääkkeet tuotaisiin vuoteen viereen. Ja se muu ammattiapu ois makuuttamista siel petissä ja vaipoissa.
Nyt kun häntä hoidetaan kotona, niin ei tarvitse vaippoja kun talutetaan vessaan.
Seuraa hänellä on 24/7, joten ei tarttee yksin petissä maata.
Vai tarkotatko ammattiavulla niitä rauhottavia lääkkeitä millä ne vanhukset sairaaloissa hiljennetään?

En kerro, koska en valitettavasti osaa. Olen pahoillani, mutta en minä osaa auttaa. Itse koen, että olemme saaneet erittäin yksilöllistä ja hyvää palvelua sellaisessa palvelukodissa, ja läheiseni masennukseen hän sai ihan samoja mielialalääkkeitä mitä täälläkin palstalla moni tuntuu saavan, joten en koe sitä "hiljentämiseksi"
Mielestäni elämänsä viime vuodet saa olla vaikka riippuvainen mielialalääkkeestä, jos se tekee onnellisemmaksi.
Meidän ei kannattane jatkaa tätä, koska ilmiselvästi et ole mikään hoitokodin kannalla, ja minä olisin, joten en osaa sinulle kantaani tämän paremmin perustella.

Se olenko mä hoitokodin kannalla vai en, ei vaikuta tämän hoidettavan tilanteeseen mitenkään. Koska minä en häntä hoida, eikä mun mielipiteeni paina siinä yhtään.
Itse en hyväksy vanhusten hoidattamista hiljaiseksi lääkkeillä, se on selvä se. varsinkin kun mielialalääkkeet ei ole tie mihinkään onnellisuuteen. Tiesit varmaan että niiden sivuvaikutuksiin kuuluu mm masennus?
Olisihan se hienoa jos jostain löytyisi hoitokoti jossa hoito olisi yksilöllistä ja kunnioittaisi ihmisarvoa. Mutta toistaiseksi en ole kuullut sellaisesta hoitokodista.
 
En tiedä jaksaisinko. Kyllä jonkun aikaa varmasti. Riippuen omasta elämäntilanteestakin. Jos nyt just yhtäkkiä äidin pää pehmenisi ja tässä on lapsetkin hoidettavana, niin en. Mutta myöhemmin ehkä paremmin.
Mutta tällaisista asioista on meillä yhdessä keskusteltu ja lopputulos oli se, että äitini ei halua kellekään ristiksi ja mieluummin menisi siis itse laitokseen. Ja niin mullekin saisi tehdä, eli viedä laitokseen. Mies sais vaikka ottaa "jalkavaimonkin" jos siltä tuntuis. Mutta jos miehellä terveys pettäisi, niin hänet hoitaisin niin pitkään, kuin omat voimavarat antaisivat myöten.
 
Tiukka kysymys;

Uskooko joku oikeasti, että ihmisellä, joka huutaa, lyö, tuhrii, vahingoittaa sekä itseään että muita, on hyvä olla?

Rajansa kaikella, lääkkeettömyydelläkin, minusta. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja kangasajuruoho:
Tiukka kysymys;

Uskooko joku oikeasti, että ihmisellä, joka huutaa, lyö, tuhrii, vahingoittaa sekä itseään että muita, on hyvä olla?

Rajansa kaikella, lääkkeettömyydelläkin, minusta. :/
Tuosta olen aivan samaa mieltä. Lääkettä voi ja pitääkin antaa potilaan tarpeisiin. Ei siksi, että ympäristöllä olisi helpompaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Hah..Saipa huomioni..

Äitiäni lainaten, hän tahtoisi mieluummin kuulan kalloonka ennen kun se väsyy toimimaan kunnolla..Ja jos totta puhutaan, en jaksaisi en todellakaan. Mutta empä tosiaankaan tiedä mitä sitten oikeasti tekisin jos/kun näin kävisin.. :/ Toivottavasti kuolee ennen sitä, niinkun itsekkin.

Mä tiedän kanssa oman äitini kannan. Ennemmin kuolisi kun jäisi vuodepotilaaksi. Mutta entäs sitten jos hän joskus jääkin sinne vuoteen pohjalle? Jaksaisinko mä hoitaa häntä? Varsinkin kun toinen muuttuu vieraaksi ihmiseksi muistin pettäessä :(
Mä olen viimeisen vuoden aikana miettinyt tätä asiaa paljon.

Siinäpä varmaan yksi pahimmista mitä ihmiselle voisi sattua.. Olisi aivan hirveää kaikille, niin potilaalle kun omaisillekkin. Ei se siittä murehtimallakaan parane, mutta kukapa näitä ei miettisi.
Mä voisin pikkusen toivoo, et eutanasia olis siihen mennessä saatu "käytäntöön" :saint:

Mun mielestä ei sekään ole oikein, jos vanhuksella on yleiskunto ihan hyvä. Se vaan elää menneessä elämässä. Mutta kuka sen sanoo, milloin elämä on elämisen arvoista ja milloin ei?

No ainakin tämä henkilö josta kerron huutaa jatkuvasti että haluaa kuolla.


jo tuo kertoo, että hän on ammattiavun tarpeessa.

Kertoisitko mulle mitä se ammattiapu on?
Kotisairaanhoitaja käy tuomassa lääkkeet.
Sairaalassa lääkkeet tuotaisiin vuoteen viereen. Ja se muu ammattiapu ois makuuttamista siel petissä ja vaipoissa.
Nyt kun häntä hoidetaan kotona, niin ei tarvitse vaippoja kun talutetaan vessaan.
Seuraa hänellä on 24/7, joten ei tarttee yksin petissä maata.
Vai tarkotatko ammattiavulla niitä rauhottavia lääkkeitä millä ne vanhukset sairaaloissa hiljennetään?

En kerro, koska en valitettavasti osaa. Olen pahoillani, mutta en minä osaa auttaa. Itse koen, että olemme saaneet erittäin yksilöllistä ja hyvää palvelua sellaisessa palvelukodissa, ja läheiseni masennukseen hän sai ihan samoja mielialalääkkeitä mitä täälläkin palstalla moni tuntuu saavan, joten en koe sitä "hiljentämiseksi"
Mielestäni elämänsä viime vuodet saa olla vaikka riippuvainen mielialalääkkeestä, jos se tekee onnellisemmaksi.
Meidän ei kannattane jatkaa tätä, koska ilmiselvästi et ole mikään hoitokodin kannalla, ja minä olisin, joten en osaa sinulle kantaani tämän paremmin perustella.

Se olenko mä hoitokodin kannalla vai en, ei vaikuta tämän hoidettavan tilanteeseen mitenkään. Koska minä en häntä hoida, eikä mun mielipiteeni paina siinä yhtään.
Itse en hyväksy vanhusten hoidattamista hiljaiseksi lääkkeillä, se on selvä se. varsinkin kun mielialalääkkeet ei ole tie mihinkään onnellisuuteen. Tiesit varmaan että niiden sivuvaikutuksiin kuuluu mm masennus?
Olisihan se hienoa jos jostain löytyisi hoitokoti jossa hoito olisi yksilöllistä ja kunnioittaisi ihmisarvoa. Mutta toistaiseksi en ole kuullut sellaisesta hoitokodista.

no jaa, eipä se minunkaan mielipiteeni vaikuta mitenkään. Sinä kysyit sitä, minä vastasin,
Ainakin minun läheiseni tapauksessa mielialalääkkeet parantavat elämää, kokeiltiin ilman , ja muutos oli silminnähtävä, huononpaan suuntaan ;isä muuttui paljon hiljaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi ilman niitä lääkkeitä, joten hänen kohdallaan ne parantavat elämänlaatua, eivät huononna.
ja , myönnän, vuodeosastolla hän oli heitteillä, pissas alleen ja sai vittuilut siitä, palvelukoti jaksoi käyttää vessassa "kellosta katsomalla" ja ovat saaneet rutiinit niin, ettei vaippoja tarvita, ja vessaan pääsee aina (vuodessa 1 vahinko petiin, muuten aina vessaan )
harmi, ettei sinne ole sattunut yhtä hyvää paikkaa.

Jos isääni kohdeltaisiin huonosti, olisin varmaan ihan eri mieltä, mutta olemme olleet onnekkaita!

 
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja lunacy sioux:
Alkuperäinen kirjoittaja Melukylän Mutsi:
Hah..Saipa huomioni..

Äitiäni lainaten, hän tahtoisi mieluummin kuulan kalloonka ennen kun se väsyy toimimaan kunnolla..Ja jos totta puhutaan, en jaksaisi en todellakaan. Mutta empä tosiaankaan tiedä mitä sitten oikeasti tekisin jos/kun näin kävisin.. :/ Toivottavasti kuolee ennen sitä, niinkun itsekkin.

Mä tiedän kanssa oman äitini kannan. Ennemmin kuolisi kun jäisi vuodepotilaaksi. Mutta entäs sitten jos hän joskus jääkin sinne vuoteen pohjalle? Jaksaisinko mä hoitaa häntä? Varsinkin kun toinen muuttuu vieraaksi ihmiseksi muistin pettäessä :(
Mä olen viimeisen vuoden aikana miettinyt tätä asiaa paljon.

Siinäpä varmaan yksi pahimmista mitä ihmiselle voisi sattua.. Olisi aivan hirveää kaikille, niin potilaalle kun omaisillekkin. Ei se siittä murehtimallakaan parane, mutta kukapa näitä ei miettisi.
Mä voisin pikkusen toivoo, et eutanasia olis siihen mennessä saatu "käytäntöön" :saint:

Mun mielestä ei sekään ole oikein, jos vanhuksella on yleiskunto ihan hyvä. Se vaan elää menneessä elämässä. Mutta kuka sen sanoo, milloin elämä on elämisen arvoista ja milloin ei?

No ainakin tämä henkilö josta kerron huutaa jatkuvasti että haluaa kuolla.


jo tuo kertoo, että hän on ammattiavun tarpeessa.

Kertoisitko mulle mitä se ammattiapu on?
Kotisairaanhoitaja käy tuomassa lääkkeet.
Sairaalassa lääkkeet tuotaisiin vuoteen viereen. Ja se muu ammattiapu ois makuuttamista siel petissä ja vaipoissa.
Nyt kun häntä hoidetaan kotona, niin ei tarvitse vaippoja kun talutetaan vessaan.
Seuraa hänellä on 24/7, joten ei tarttee yksin petissä maata.
Vai tarkotatko ammattiavulla niitä rauhottavia lääkkeitä millä ne vanhukset sairaaloissa hiljennetään?

En kerro, koska en valitettavasti osaa. Olen pahoillani, mutta en minä osaa auttaa. Itse koen, että olemme saaneet erittäin yksilöllistä ja hyvää palvelua sellaisessa palvelukodissa, ja läheiseni masennukseen hän sai ihan samoja mielialalääkkeitä mitä täälläkin palstalla moni tuntuu saavan, joten en koe sitä "hiljentämiseksi"
Mielestäni elämänsä viime vuodet saa olla vaikka riippuvainen mielialalääkkeestä, jos se tekee onnellisemmaksi.
Meidän ei kannattane jatkaa tätä, koska ilmiselvästi et ole mikään hoitokodin kannalla, ja minä olisin, joten en osaa sinulle kantaani tämän paremmin perustella.

Se olenko mä hoitokodin kannalla vai en, ei vaikuta tämän hoidettavan tilanteeseen mitenkään. Koska minä en häntä hoida, eikä mun mielipiteeni paina siinä yhtään.
Itse en hyväksy vanhusten hoidattamista hiljaiseksi lääkkeillä, se on selvä se. varsinkin kun mielialalääkkeet ei ole tie mihinkään onnellisuuteen. Tiesit varmaan että niiden sivuvaikutuksiin kuuluu mm masennus?
Olisihan se hienoa jos jostain löytyisi hoitokoti jossa hoito olisi yksilöllistä ja kunnioittaisi ihmisarvoa. Mutta toistaiseksi en ole kuullut sellaisesta hoitokodista.

Kummallista, että puhutaan vain vanhusten lääkkeistä ja laitosruoasta, vaikka lapset syövät samaa ruokaa tai huonompaa ja kaikenikäisille, jopa lapsille, joilla kehittyvä hermosto, määrätään samoja lääkkeitä. Ja kaiken lisäksi lääkkeitä ei testata lapsilla mitenkään.

mutta pitäähän lääketeollisuuden ja aseteollisuuden ja rättiteollisuuden osakkeenomistajien saada rahaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kummallista, että puhutaan vain vanhusten lääkkeistä ja laitosruoasta, vaikka lapset syövät samaa ruokaa tai huonompaa ja kaikenikäisille, jopa lapsille, joilla kehittyvä hermosto, määrätään samoja lääkkeitä. Ja kaiken lisäksi lääkkeitä ei testata lapsilla mitenkään.

mutta pitäähän lääketeollisuuden ja aseteollisuuden ja rättiteollisuuden osakkeenomistajien saada rahaa.

johtunee varmaan siitä, että tässä nyt kysyttiin vanhuksiin liittyvää asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kummallista, että puhutaan vain vanhusten lääkkeistä ja laitosruoasta, vaikka lapset syövät samaa ruokaa tai huonompaa ja kaikenikäisille, jopa lapsille, joilla kehittyvä hermosto, määrätään samoja lääkkeitä. Ja kaiken lisäksi lääkkeitä ei testata lapsilla mitenkään.
No eipä kaikki ihmiset ole huolissaan vanhempiensakaan hyvinvoinnista. Eiköhän jokainen ihan itse päätä, mitä mukuloilleen tai vanemmilleen syöttää. Vanhempien osalta siis silloin, kun eivät itse pysty enää asiasta päättämään. Jotkut hoitavat lapsensa kotona, jotkut laittavat päiväkotiin. Jotkut hoitavat vanhempansa kotona ja jotkut laittavat vanhainkotiin. Valintoja, jotka itse kunkin on elämässään tehtävä.

 

Yhteistyössä