Äiti syyllistää minua, aikuista lastaan. Uskallanko myydä sohvani?

[Ughh]

Olen 32-vuotias nainen ja äitini syyllistää kaikesta. Esim. jos olen hänen kanssaan kaupungilla ja ostan itselleni jotain, äiti syyllistää, kun hän olisi halunnut myös ja miksen hänelle ostanut.

Nyt olen myymässä sohvaani (siis ihan omasta kodistani) ja jos myyn sen nyt ilman äidin lupaa, hän tulee seuraavan kerran kylässä käydessään kauhistumaan ja suutahtamaan, kun hän olisi sen halunnut, miksen hänelle antanut! Sama maton kanssa, josta jo mainitsin viimeksi nähdessäni, että aion vaihtaa uuteen. Äiti siihen heti, että "mulle kaikki vanhat!" Hänellä on tosi pienet tulot, joten ei voi itse hankkia mitään uutta.

Sanokaa, voinko nyt sitten kuitenkin myydä sohvan ja maton ilman tunnontuskia? Kun eihän toi nyt ihan tervettä ole. Sohvan olen saanut 18-vuotislahjaksi aikanaan vanhemmilta. En aja autoa, joten siksikin olisi helpompaa, että joku kävisi multa sohvan ostamassa kuin että minä vuokraan pakun ja jonkun sitä ajamaan ja siihen vielä kantoapu päälle.

 

[vierailija]

Tuossa tapauksessa, kun olet saanut sohvan vanhemmiltasi, olisi korrektia kysyä, haluaako äitisi sohvan. Jos asuisit kaukana tai olisit vain vähän tekemisissä äitisi kanssa, niin siinä tapauksessa voisi myydä kysymättä. Toisaalta, jos asia on hankala järjestää, niin ei tarvitse. Itse sanoisin äidilleni, että jos hakee sohvan ja järjestää kuljetuksen, niin voi hakea sen.

 

[vierailija]

Siis meinaatko että joku maksaa jotain 14 vuotta vanhasta sohvasta

 

[vierailija]

Siis meinaatko että joku maksaa jotain 14 vuotta vanhasta sohvasta

No en ole sillä mitenkään rahoiksi lyömässä. Max. 20 € voin pyytää. Suuren osan tuosta ajasta se ei ole ollut lainkaan käytössä.

 

[vierailija]

Tuossa tapauksessa, kun olet saanut sohvan vanhemmiltasi, olisi korrektia kysyä, haluaako äitisi sohvan. Jos asuisit kaukana tai olisit vain vähän tekemisissä äitisi kanssa, niin siinä tapauksessa voisi myydä kysymättä. Toisaalta, jos asia on hankala järjestää, niin ei tarvitse. Itse sanoisin äidilleni, että jos hakee sohvan ja järjestää kuljetuksen, niin voi hakea sen.

Siinäpä se, kun mun on vaikea järjestää: ei autoa, ei ajokorttia, ei miestä jonka kanssa kantaa. Ja tiedän, että äiti ei pysty asiaa järjestämään itse. Ja sitten kuitenkin suuttuu mulle, kun minä en järjestä.

 

[vierailija]

No en ole sillä mitenkään rahoiksi lyömässä. Max. 20 € voin pyytää. Suuren osan tuosta ajasta se ei ole ollut lainkaan käytössä.

Ei ihme, jos äitisi suuttuu. Kysy, haluaako hän sohvan ja pystyykö hoitamaan kuljetuksen.

 

[Pin]

No mitä helvettiä, ei sulla ole mitään velvollisuutta antaa sitä sohvaa tai mitään aikuisille vanhemmillesi. Myyt sen just niin vaivattomasti kuin haluat, sun sohva ja ehkä vanhempiesi olisi aika kasvaa aikuisiksi ja pitää huolta omista tarpeistaan.

 

[vierailija]

No mitä helvettiä, ei sulla ole mitään velvollisuutta antaa sitä sohvaa tai mitään aikuisille vanhemmillesi. Myyt sen just niin vaivattomasti kuin haluat, sun sohva ja ehkä vanhempiesi olisi aika kasvaa aikuisiksi ja pitää huolta omista tarpeistaan.

Voiskohan tuota samaa suositella sinulle? Tarkoitan tuota kasvamista aikuiseksi? Mitä itse ajattelet?

 

[vierailija]

Todennäköisesti saat maksaa sen 20€ tai enemmänkin kaatopaikkamaksua ja kuljetuskuluja, että pääset siitä sohvasta eroon. Mitkään hyväntekeväisyystahotkaan eivät oikein halua ottaa vastaan edes kunnollisia sohvia. Jos vähänkään parempaa uutta sohvaa olet ostamassa, niin kannattaa tingata vanhan poiskuljetus kaupan päälle.

 

[vierailija]

Ei ihme, jos äitisi suuttuu. Kysy, haluaako hän sohvan ja pystyykö hoitamaan kuljetuksen.

Mitä tarkoitat, että "ei ihme"?

 

[Pin]

Voiskohan tuota samaa suositella sinulle? Tarkoitan tuota kasvamista aikuiseksi? Mitä itse ajattelet?

Jos vähän tarkennat kysymystäsi niin voin vastatakin jotain. Millä tavalla aiheeseen liittyen minun tulisi kasvaa? Jos asiasi ei liity tähän, aloita uusi ketju koskien pinin kasvamista aikuiseksi.

 

[vierailija]

Todennäköisesti saat maksaa sen 20€ tai enemmänkin kaatopaikkamaksua ja kuljetuskuluja, että pääset siitä sohvasta eroon. Mitkään hyväntekeväisyystahotkaan eivät oikein halua ottaa vastaan edes kunnollisia sohvia. Jos vähänkään parempaa uutta sohvaa olet ostamassa, niin kannattaa tingata vanhan poiskuljetus kaupan päälle.

No ei nyt huolehdita tästä. Sohva on täysin siisti iästään huolimatta, koska niin vähän käytetty. Paljon siistimpi kuin mitä näin tori.fi:tä vilkaisemalla.

 

[vierailija]

Jos vähän tarkennat kysymystäsi niin voin vastatakin jotain. Millä tavalla aiheeseen liittyen minun tulisi kasvaa? Jos asiasi ei liity tähän, aloita uusi ketju koskien pinin kasvamista aikuiseksi.

Käyttäydyt samalla tavallakin ap n äiti.

 

[vierailija]

No mitä helvettiä, ei sulla ole mitään velvollisuutta antaa sitä sohvaa tai mitään aikuisille vanhemmillesi. Myyt sen just niin vaivattomasti kuin haluat, sun sohva ja ehkä vanhempiesi olisi aika kasvaa aikuisiksi ja pitää huolta omista tarpeistaan.

Vähän näin mäkin ajattelen, mutta kun olen niin ehdollistettu kantamaan syyllisyyttä, päätin kysyä muiden näkemyksiä. Jos mietin muita äitini ikäisiä ihmisiä, uskon, että hoitavat yleensä ihan omat asiansa eivätkä lle närkästymässä aikuisten lastensa päätöksistä ja huonekaluista.

 

[vierailija]

No mitä helvettiä, ei sulla ole mitään velvollisuutta antaa sitä sohvaa tai mitään aikuisille vanhemmillesi. Myyt sen just niin vaivattomasti kuin haluat, sun sohva ja ehkä vanhempiesi olisi aika kasvaa aikuisiksi ja pitää huolta omista tarpeistaan.

Ap kirjoitti, että äidillä on tosi pienet tulot eilä siksi voi hankkia mitään uutta. Itse ainakin tarjoaisin vanhoja tavaroitani mieluummin äidilleni kuin myisin niitä muutamalla eurolla. Kuljetusongelman ymmärrän, mutta eikö siitä voisi keskustella ja sanoa, että se on ongelma, joten sen vuoksi menee myyntiin, jotta ei tule kuljetuskuluja, mutta jos äiti haluaa sohvan, niin hänen on itse hankittava ja kustannettava kuljetus.

Mitään velvollisuutta ei tietenkään ole, mutta tuntuisi ikävältä, jos äidin kanssa ei pysty edes keskustelemaan asioista. Etukäteen keskustelemalla äitikin tietäisi, miksi sohva menee myyntiin eikä äidille ja siten ei tulisi syyllistämistä jälkikäteen.

Tietysti ap tuntee äitinsä parhaiten ja tietää, miten hänen kanssaan on viisainta menetellä. Näin ulkopuolisesta tilanne vaikuttaa kommunikointiongelmalta.

 

[Pin]

Vähän näin mäkin ajattelen, mutta kun olen niin ehdollistettu kantamaan syyllisyyttä, päätin kysyä muiden näkemyksiä. Jos mietin muita äitini ikäisiä ihmisiä, uskon, että hoitavat yleensä ihan omat asiansa eivätkä lle närkästymässä aikuisten lastensa päätöksistä ja huonekaluista.

Mulla on kokemusta tuollaisesta sukulaisesta ja kaikkein paras päätös oli lopettaa se paapominen. Eikö niin, että olet jo vuosia paaponut ja hoitanut ihan itsekin kykeneväisen äitisi asioita ja silti joutunut tuntemaan syyllisyyttä? Niin, sillä ei ole mitään väliä kuinka paljon olet se avustusten automaatti, lopulta kun kyllästyt siihen ja lopetat syyllisyyden potemisen, olet ihan kauhea tyyppi kun et taivukaan kaikkeen. Mieti ulkopuolisen näkökulmasta, haluat myydä SUN sohvan vaivattomasti niin, ettei sun tarvi hoitaa ilmaiseksi annetun lisäksi vielä kuljetustakin ja olet jotenkin ilkeä sen takia???

Eikö äitisi pitäisi olla iloinen siitä, että sulla on mahdollisuus ostaa jotain ylimääräistäkin joskus. On jotenkin omituista jos äiti kadehtii lapsensa ostoksia niin, että kokee lapsella olevan tavallaan velvollisuus ostaa samat äidillekin.

 

[vierailija]

No ei nyt huolehdita tästä. Sohva on täysin siisti iästään huolimatta, koska niin vähän käytetty. Paljon siistimpi kuin mitä näin tori.fi:tä vilkaisemalla.

Sehän on ihan toinen juttu, moniko niistä menee kaupaksi Anopin sohvista eroon pääsyä seuranneena (laatusohvat, ikäänsä nähden nekin hyvin vähän käytetyt) ajattelin vaan varoittaa, että tiedät, mitä saattaa olla edessä. Itse myin ruokailukaluston pilkkahintaan pois, ettei tarvinnut maksaa sen poisviennistä, en muista montako kymppiä uuden tuoja olisi veloittanut niiden poisviennistä. Pöytä oli loistavakuntoinen, mutta tuolit vetelivät viimeistään.

 

[Pin]

Ap kirjoitti, että äidillä on tosi pienet tulot eilä siksi voi hankkia mitään uutta. Itse ainakin tarjoaisin vanhoja tavaroitani mieluummin äidilleni kuin myisin niitä muutamalla eurolla. Kuljetusongelman ymmärrän, mutta eikö siitä voisi keskustella ja sanoa, että se on ongelma, joten sen vuoksi menee myyntiin, jotta ei tule kuljetuskuluja, mutta jos äiti haluaa sohvan, niin hänen on itse hankittava ja kustannettava kuljetus.

Mitään velvollisuutta ei tietenkään ole, mutta tuntuisi ikävältä, jos äidin kanssa ei pysty edes keskustelemaan asioista. Etukäteen keskustelemalla äitikin tietäisi, miksi sohva menee myyntiin eikä äidille ja siten ei tulisi syyllistämistä jälkikäteen.

Tietysti ap tuntee äitinsä parhaiten ja tietää, miten hänen kanssaan on viisainta menetellä. Näin ulkopuolisesta tilanne vaikuttaa kommunikointiongelmalta.

Tossa oli muutakin mikä sai mun niskavillat pystyyn, ei vain tuo sohva-asia. Ilmeisesti kyse on oikeasti siitä, että ap:n äiti syyllistää ap:ta ihan kaikista hankinnoista. Jos äidillä on pienet tulot, ei lapsi ole mitenkään velvollinen ostaa kaikkea samaa äidilleen kuin itselleen ja lisäksi antaa vielä huonekalujakin ilmaiseksi. Ei tuollainen ole mitenkään normaalia... tiedän ikävä kyllä tuon ihmistyypin ja pienet tulot ei ole aiheuttaja.

 

[vierailija]

Ap kirjoitti, että äidillä on tosi pienet tulot eilä siksi voi hankkia mitään uutta. Itse ainakin tarjoaisin vanhoja tavaroitani mieluummin äidilleni kuin myisin niitä muutamalla eurolla. Kuljetusongelman ymmärrän, mutta eikö siitä voisi keskustella ja sanoa, että se on ongelma, joten sen vuoksi menee myyntiin, jotta ei tule kuljetuskuluja, mutta jos äiti haluaa sohvan, niin hänen on itse hankittava ja kustannettava kuljetus.

Mitään velvollisuutta ei tietenkään ole, mutta tuntuisi ikävältä, jos äidin kanssa ei pysty edes keskustelemaan asioista. Etukäteen keskustelemalla äitikin tietäisi, miksi sohva menee myyntiin eikä äidille ja siten ei tulisi syyllistämistä jälkikäteen.

Tietysti ap tuntee äitinsä parhaiten ja tietää, miten hänen kanssaan on viisainta menetellä. Näin ulkopuolisesta tilanne vaikuttaa kommunikointiongelmalta.

Nyt ymmärrän, mitä tuo "ei ihme jos suuttuu", tarkoitti. Tosiaan tässä on se, ettei äiti pystyisi maksamaan sohvan kuljetusta. Se jäisi siis mulle maksettavaksi ja äidin mielestä se on varmaan ihan kohtuullista ja oletusarvo, että minä maksan. Lisähuomiona, että olen itsekin tällä hetkellä työttömänä eli omakaan taloustilanne ei nyt ole mitenkään juhlimisen arvoinen.

 

[Pin]

Käyttäydyt samalla tavallakin ap n äiti.

Mulla ei ole aikuisia lapsia, joten vähän vaikea ruinata heiltä mitään. Tietty hammaskeijurahat... hmmm voisiko tuoda mulle saman verran!

 

[Pin]

Ap selvästi joku/jotkut tässä ketjussa eivät näe kokonaisuutena tuota käytöstä vaan keskittyvät nyt tuohon pelkkään sohvaan. Ymmärrän täysin millaista tuollaisen kanssa on, ei ole normaalia.

Myyt sohvasi, annat vaikka ilmaiseksi torissa niin säästyt kuljetusmaksuilta ja vaivalta, alat käydä tuota kokonaisuutta läpi niin pääset vapaaksi ikuisesta syyllisyydestä. Vertaamalla muihin voi nähdä ehkä paremmin mikä on normaalia jos se joskus tuntuu hankalalta ja mietit tällaisia "olenko kauhea jos...", valtaosa ei käyttäydy omia lapsiaan kohtaan noin. Ei välttämättä ihan nopea juttu, mutta jatkaa ei kannata!

 

[vierailija]

Tossa oli muutakin mikä sai mun niskavillat pystyyn, ei vain tuo sohva-asia. Ilmeisesti kyse on oikeasti siitä, että ap:n äiti syyllistää ap:ta ihan kaikista hankinnoista. Jos äidillä on pienet tulot, ei lapsi ole mitenkään velvollinen ostaa kaikkea samaa äidilleen kuin itselleen ja lisäksi antaa vielä huonekalujakin ilmaiseksi. Ei tuollainen ole mitenkään normaalia... tiedän ikävä kyllä tuon ihmistyypin ja pienet tulot ei ole aiheuttaja.

Joo, tilanne on jotakuinkin tämä. Äiti aina voivottelee, miten kateellinen on, kun mulla/tolla/kellä vaan on varaa johonkin juomalasiin/jätskin/ihan-mihin-vaan ja hänellä ei.

Enkä kuvittele, että sohvani aiheuttaa mitään hirveää yleisöryntäystä, mutta haluaisin siitä vaan mahdollisimman helpolla eroon. Jos sanon äidille, että laittaisin mielelläni myyntiin/lahjoitettavaksi, niin pöyristyy varmaan siitäkin, kun ihan hyvinhän isämme voisi tulla ajamaan pakua ja minä ja siskoni kannettaisiin sohva. Että onpa big deal.

 

[vierailija]

Tossa oli muutakin mikä sai mun niskavillat pystyyn, ei vain tuo sohva-asia. Ilmeisesti kyse on oikeasti siitä, että ap:n äiti syyllistää ap:ta ihan kaikista hankinnoista. Jos äidillä on pienet tulot, ei lapsi ole mitenkään velvollinen ostaa kaikkea samaa äidilleen kuin itselleen ja lisäksi antaa vielä huonekalujakin ilmaiseksi. Ei tuollainen ole mitenkään normaalia... tiedän ikävä kyllä tuon ihmistyypin ja pienet tulot ei ole aiheuttaja.

Joo, minustakin on outoa, että jos ostaa jotain itselle, että pitäisi ostaa sama myös äidille. Jos on kyse kahvista, niin silloin sen voisi ymmärtää, mutta ei muuten. Ei kannata tuntea syyllisyyttä, vaan ohittaa koko juttu. Syyllisyyden tunteet vain ruokkivat tilannetta ja saavat äidin jatkossakin toimimaan samalla tavalla.

 

[Pin]

Joo, tilanne on jotakuinkin tämä. Äiti aina voivottelee, miten kateellinen on, kun mulla/tolla/kellä vaan on varaa johonkin juomalasiin/jätskin/ihan-mihin-vaan ja hänellä ei.

Enkä kuvittele, että sohvani aiheuttaa mitään hirveää yleisöryntäystä, mutta haluaisin siitä vaan mahdollisimman helpolla eroon. Jos sanon äidille, että laittaisin mielelläni myyntiin/lahjoitettavaksi, niin pöyristyy varmaan siitäkin, kun ihan hyvinhän isämme voisi tulla ajamaan pakua ja minä ja siskoni kannettaisiin sohva. Että onpa big deal.

Joo ymmärrän, helppoa ja vaivatonta

 

[vierailija]

Ap selvästi joku/jotkut tässä ketjussa eivät näe kokonaisuutena tuota käytöstä vaan keskittyvät nyt tuohon pelkkään sohvaan. Ymmärrän täysin millaista tuollaisen kanssa on, ei ole normaalia.

Myyt sohvasi, annat vaikka ilmaiseksi torissa niin säästyt kuljetusmaksuilta ja vaivalta, alat käydä tuota kokonaisuutta läpi niin pääset vapaaksi ikuisesta syyllisyydestä. Vertaamalla muihin voi nähdä ehkä paremmin mikä on normaalia jos se joskus tuntuu hankalalta ja mietit tällaisia "olenko kauhea jos...", valtaosa ei käyttäydy omia lapsiaan kohtaan noin. Ei välttämättä ihan nopea juttu, mutta jatkaa ei kannata!

Pin, iso sydän tälle kommentillesi! Ymmärsit täysin, mistä tässä kiikastaa! Jos mietin vaikkapa isääni, niin ei hänen kanssaan tuommoisia tarvitse miettiä. Tai jos jossakin perheessä olisikin tämmöinen tilanne, että joku myisi jonkun jutun, mitä toinen olisi voinut käyttää, niin ei se nyt mikään syyllistyksen aihe olisi, vaan voisi todeta vaikka, että harmittaa, mutta ymmärrän miksi myit ja life goes on.