Äitini on hamstraaja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Järki mennyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Järki mennyt

Vieras
Helvetti sentään!

Tilanne kärjistyi äitini kanssa aika pahaksi sanasodaksi eilen. Ongelma on siis se, että äitini on vuosien saatossa saanut kerättyä aika hemmetin paljon törkyä ympärilleen. Hän hamstraa mm kirpputoreilta kaikkea ja ostaa millon mitäkin, kun eurolla saa. Hänellä on asunnossaan 4h+keittiö ja ainoa tila, jossa jotenkuten pystyy olemaan, on olohuone, jossa sielläkin on joka nurkka romua täynnä ja sohvapöytä notkuu millon mistäkin turhasta roinasta. Lehtiä hän kasaa keittiöön kamalat läjät ja keittiön ruokapöydältä ei löydä tilaa edes ruokalautaselle. Kaikki kipot ja kupot täytyy säästää, mitä esim rahkapurkista jää, vaikka tupperwaren kippoa on kaapit väärällään. Akuankkoja on vinot pinot myös, kantaa niitä selkä väärällään kirpputoreilta.
Tilanne jokseenkin paheni, kun muutimme aikoinaan äitini nykyiseen rivitaloneliön perheeni kanssa. Pikkuhiljaa kamaa alkoi kertyä ja mitään ei pois heitetty. Lapsuudessani oli jo hieman epäsiistiä silloisessa kolmiossamme ja koskaan ei pahemmin minun tai sisarieni kaverit päässeet kylään leikkimään ja jos joku sukulainenkin sattui vierailemaan, niin kamala monen viikon raskas siivousurakka piti ennen sitä suorittaa ja kantaa kamat piiloon tyliin vaatehuoneeseen tai jonnekin. Siskoni muutettua omille teilleen äitini nykyisestä asunnosta, alkoi tuosta siskoni huoneesta kertyä silkka romuvarasto! Huone on lattiasta kattoon täynnä vaatetta ja ihan turhanpäiväistä romua. Vaatetta saattaa olla ihan 80-luvultakin asti jemmettuna, jos vaikka joskus tarttis tai tulis muotiin. Sauna on täynä roinaa. Sinne pistetään arkena törkyä piiloon ja saunapäivänä niitä roudataan sitten pitkin kämppää pois löylyjen tieltä. Muut makuuhuoneet ovat myös roinan ja rievun peitossa.
Äitini osti kesämökin muutamia vuosia sitten ja isä sitä remontoi ja laajentaa ja kappas perkelettä, kun sitä romua on sinnekin kertynyt. Sielläkään ei ole siistiä ja seesteistä, vaan sielläkin saa roudata itselleen tilaa. Isäni on tilanteessa jo luovuttanut ja majailee mahdollisimman paljon mökillä ja hävittää siellä aina jotain äitini ollessa pois. Mutta lopen väsynyt on hänkin jo.
Joskus muutamia vuosia takaperin teimme siskoni kanssa radikaalin muutaman päivän raivausoperaation äitini ollessa reissussa muutaman päivän toisella paikkakunnalla. Saimme ainakin 7 jätesäkillistä roskiin menevää törkyä ja sen lisäksi useampia jätesäkkejä turhaa vaatetta uffiin vietäväksi. Saimme asunnon oikein kivasti siistiksi, vaikka emme millään täysin koko kämppää saaneetkaan raivattua. Saunasta tuli siisti ja vaatehuone oli järjestyksessä. Äitini kotiin palatessaan sitten sai senpäiväisen raivokohtauksen, ettei puhunut meille pitkään aikaan ja edelleen jaksaa kiukutella, miten heitimme paljon arvokasta tavaraa menemään. Emme todellakaan heittäneet pois mitään, mitä hän ihan oikeasti olisi tarvinnut!
Äitini tekee kolmivuorotyötä hoitoalalla ja vapaa aika menee valokuvaamiseen ja facebookissa oleskeluun. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei juurikaan ole. Minulla on kaksi lasta ja asumme äidistäni noin kolmen kilometrin päässä. Hän ei tapaa lapsenlapsiaan kuin ehkä kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Lapset eivät halua yökylään eikä äitini edes jaksa heitä ottaakaan. Joskus lapset ovat olleet, mutta koskaan en ole väkisin tyrkyttänyt. Haluaisin silti lasten ja isovanhmpien välien olevan hyvät. Niin mielelläni vierailisin lasteni kanssa mummilassa, mutta se kaaos alkaa ahdistaa ihan jokaista. Minulla on kolmannen lapsen laskettu aika joulukuun puolivälissä ja eilen juttelin äitini kanssa viestitellen ja yritin asiallisesti ilmaista, että olisi kiva, kun ennen joulua tekisi asunnolleen jotain. Pyysin myös anteeksi, että välillä olen asiasta pahastikin sanonut. Hän riemastui ja alkoi sitten lopulta syyttää minua, että minulla on ongelmia, joihin tarvitsisin ammattiapua. Suuttuipahan niinkin paljon, että totesi, että elämäni lakkasi kummasti kiinnostamasta nyt häntä. Loukkaannuin ja sanoin myös pahasti takaisin kaikkea, mitä en tarkoittanut. Olen vain lopen uupunut. Haluaisin vierailla äitini luona, mutta ahdistaa syvästi! Miten tällaisia ihmisiä voisi auttaa? Hän ei anna enää minun ja siskoni siivoomisessa auttaa. On niin raivoissaan meille lopun ikänsä siitä, kun siivosimme siellä. Pitääkö kenties hälyttää palotarkastaja paikalle vai mitä? Olen kypsä koko tilanteeseen!
 
Äitisi aikuinen ihminen ja saa pitää kotinsa niin kuin itse haluaa. Eihän se itse asiassa ole enää sinun koti, kun olet aikuinen ihminen ja sinulla on omasi.
Eikä hänellä ole enää velvollisuutta edes olla sinun kanssa tekemisissä jos ei itse halua.
 
Äitisi aikuinen ihminen ja saa pitää kotinsa niin kuin itse haluaa. Eihän se itse asiassa ole enää sinun koti, kun olet aikuinen ihminen ja sinulla on omasi.
Eikä hänellä ole enää velvollisuutta edes olla sinun kanssa tekemisissä jos ei itse halua.

Noniin! Tämäpä olikin kiva! Tottahan tämäkin, mutta kun näen, että äitini myös ihan itsekin kärsii tilanteesta, on fyysisiä vaivoja ja jatkuva stressi päällä. Terveydelliset ongelmatkin tässä painavat päälle myös. Veikkaanpa, että varmasti mielenterveys myös kohenisi, kun voisi töistä palata siistiin kotiin.

Ja aiemmalle kysyjälle, äitini on 57v,
 
Kyllä kärsijä taidat nyt olla itse. Onko ehkä omassa elämässä joitain käsittelemättömiä asioita, joita projisoit äitiisi ja lapsuudenkotiisi. Mitä jo elisit omaa elämääsi ja antaisit äitisi elää myös omaansa. Hän on velvollisuutensa hoitanut kun sinut kasvattanut aikuiseksi.
Pitkä välimatka joskus siunaus aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Äidilläsi vielä vuosia varsinaiseen eläkeikään ja hänellä aikaa nauttia aikuiselämästään aivan omana itsenään ilman, että tarvitsee välttämättä huomioida muita. Etkö soisi sitä hänelle.
 
Kyllä kärsijä taidat nyt olla itse. Onko ehkä omassa elämässä joitain käsittelemättömiä asioita, joita projisoit äitiisi ja lapsuudenkotiisi. Mitä jo elisit omaa elämääsi ja antaisit äitisi elää myös omaansa. Hän on velvollisuutensa hoitanut kun sinut kasvattanut aikuiseksi.
Pitkä välimatka joskus siunaus aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Äidilläsi vielä vuosia varsinaiseen eläkeikään ja hänellä aikaa nauttia aikuiselämästään aivan omana itsenään ilman, että tarvitsee välttämättä huomioida muita. Etkö soisi sitä hänelle.

Siis sinun mielestä himohamstraaminen on ok? No selvähän se...
 
Kyllä kärsijä taidat nyt olla itse. Onko ehkä omassa elämässä joitain käsittelemättömiä asioita, joita projisoit äitiisi ja lapsuudenkotiisi. Mitä jo elisit omaa elämääsi ja antaisit äitisi elää myös omaansa. Hän on velvollisuutensa hoitanut kun sinut kasvattanut aikuiseksi.
Pitkä välimatka joskus siunaus aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Äidilläsi vielä vuosia varsinaiseen eläkeikään ja hänellä aikaa nauttia aikuiselämästään aivan omana itsenään ilman, että tarvitsee välttämättä huomioida muita. Etkö soisi sitä hänelle.

Mitähän omaa ongelmaasi mahdat projisoida ap:n ongelmaan?

Harva vanhempi toivoo katkaisevansa välit lapsiinsa ja lastenlapsiinsa.
 
Kyllä kärsijä taidat nyt olla itse. Onko ehkä omassa elämässä joitain käsittelemättömiä asioita, joita projisoit äitiisi ja lapsuudenkotiisi. Mitä jo elisit omaa elämääsi ja antaisit äitisi elää myös omaansa. Hän on velvollisuutensa hoitanut kun sinut kasvattanut aikuiseksi.
Pitkä välimatka joskus siunaus aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Äidilläsi vielä vuosia varsinaiseen eläkeikään ja hänellä aikaa nauttia aikuiselämästään aivan omana itsenään ilman, että tarvitsee välttämättä huomioida muita. Etkö soisi sitä hänelle.

Kovin harva nauttii kaatopaikalla elämisestä, sellainen hamstraajan koti monesti on.
 
Mulle jäi nyt epäselväksi, millä lailla tuo on ap sinun ongelmasi? Läheisistään tulee toki välittää, mutta sun pitää erottaa mikä on äitisi elämää ja mikä sinun. Äitisi on aikuinen ihminen eikä hänellä ole selkeää pahaa mielenterveysongelmaa. Hän tekee itse omat päätöksesi, eikä ole mitään syytä, miksi sinun pitäisi niistä ahdistua.

Mieti ihan tosissasi neuvoa: kasva aikuiseksi. Aikuinen ymmärtää omat ja muiden rajat, ja antaa muiden elää elämäänsä. Joo, selkeästi äidilläsi on ongelmaa hamstrauksen kanssa - niin voisi olla vaikka alkoholinkin kanssa, mutta yhä, se on HÄNEN ongelmansa. Et voi tehdä sille yhtään mitään. Jos äitisi haluaa muuttaa asianlaitoja, tulee hänen tehdä se ihan itse. ET VOI TEHDÄ SILLE YHTÄÄN MITÄÄN. Siinä on jotain mikä sinun pitää sisäistää. Sen jälkeen myös ahdistuksesi katoaa, kun lakkaat alinomaan miettimästä "mitä voisin tehdä" - et voi tehdä yhtään mitään.
 
Ikävää... en kyllä tiedä voiko tuolle oikein tehdä mitään... Hänhän selvästi antaa liikaa arvoa tavaralle/roinalle. Kyllähän muut tajuavat, että hänen elämänsä olisi paljon helpompaa, mikäli tavarat eivät sitoisi häntä tuolla tavalla. Ehkä hänet pitäisi saada miettimään, että mitä jos hänen koko talonsa onnettomuuden sattuessa palaisi, ja tavarat siinä mukana, niin onko ne tavarat tosiaan niin tärkeitä, että hänen elämänsä olisi lopullisesti pilalla. Minä en nimittäin usko, että hän tuntisi elämänsä olevan pilalla, vaikka kyllähän monen enemmän ja vähemmän tärkeä tavaran menettäminen harmittaisi, mutta pakkohan se olisi jatkaa... ihmisethän on nyt kuitenkin tärkeämpää, kuin hänen irtaimistonsa. En kuitenkaan usko, että painostaminen oikein tuohon auttaa... kyllä hänen on itse tajuttava tilanteensa, ja itse haluttava tehdä muutos. Hän saattaa olla enemmän vastahakoinen tekemään muutosta, mikäli häntä asiasta koko ajan sätitään. Kärsivällisyyttä siis itse kullekin.
 
Kirjoitin tarinani lähinnä siksikin, että olen itse huolissani äidistäni ja myös siskoni on kovin huolissaan ja haluaisimme auttaa äitiämme ja toivoisimme hänellä olevan sosiaalista elämää, ystäviä kylässä jne. Äitini on paikoin kovin masentunut ja pitää kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja mikä sen mukavampi olisi, kuin kyläillä hänen luonaan ja käydä päivää piristämässä, mutta kun sinne ei mahdu sekaan!

En kerää sääliä, ymmärrystä tai sympatiaa. Totta n myöskin se, että kärsin tästä tilanteesta todella paljon. Välitän äidistäni ja hän on meidät kunnialla kasvattanut ja päästänyt maailmalle, Onnea toivoisin äidilleni myös! Ajattelin lähinnä, että osaisiko joku kertoa, miten tällaisessa tilanteessa voisin äitiäni auttaa ja olisikos kenties kohtalotovereita ja miten he ovat vastaavia tilanteita ratkoneet...
 
Kyllä kärsijä taidat nyt olla itse. Onko ehkä omassa elämässä joitain käsittelemättömiä asioita, joita projisoit äitiisi ja lapsuudenkotiisi. Mitä jo elisit omaa elämääsi ja antaisit äitisi elää myös omaansa. Hän on velvollisuutensa hoitanut kun sinut kasvattanut aikuiseksi.
Pitkä välimatka joskus siunaus aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Äidilläsi vielä vuosia varsinaiseen eläkeikään ja hänellä aikaa nauttia aikuiselämästään aivan omana itsenään ilman, että tarvitsee välttämättä huomioida muita. Etkö soisi sitä hänelle.

Sinä itse olet myös selvästi himohamstraaja, kun noin kiihkeästi toista samanlaista puolustat. :-D
 
Ikävää... en kyllä tiedä voiko tuolle oikein tehdä mitään... Hänhän selvästi antaa liikaa arvoa tavaralle/roinalle. Kyllähän muut tajuavat, että hänen elämänsä olisi paljon helpompaa, mikäli tavarat eivät sitoisi häntä tuolla tavalla. Ehkä hänet pitäisi saada miettimään, että mitä jos hänen koko talonsa onnettomuuden sattuessa palaisi, ja tavarat siinä mukana, niin onko ne tavarat tosiaan niin tärkeitä, että hänen elämänsä olisi lopullisesti pilalla. Minä en nimittäin usko, että hän tuntisi elämänsä olevan pilalla, vaikka kyllähän monen enemmän ja vähemmän tärkeä tavaran menettäminen harmittaisi, mutta pakkohan se olisi jatkaa... ihmisethän on nyt kuitenkin tärkeämpää, kuin hänen irtaimistonsa. En kuitenkaan usko, että painostaminen oikein tuohon auttaa... kyllä hänen on itse tajuttava tilanteensa, ja itse haluttava tehdä muutos. Hän saattaa olla enemmän vastahakoinen tekemään muutosta, mikäli häntä asiasta koko ajan sätitään. Kärsivällisyyttä siis itse kullekin.

Oho, heittipäs tohon outoja merkkejä... Saas nähdä mitä nyt sanoo... tossa piti siis lukea "SÄTITÄÄN"
 
Kyllähän äidilläsi kuulostaa olevan selvästi ongelmia elämänhallinnan kanssa, ja himohamstraajan oireet. Mutta, mutta... Millä ihmeen oikeudella te lapset menette ja hävitätte äitinne omaisuutta ilman lupaa. Kyllä minäkin olisin suuttunut. Ette te voi niin tarkasti tietää, että millä on oikeasti tunnearvoa äidillesi, ja mikä on roinaa.
Kyllä sen muutoksen halun pitää lähteä äidiltänne, ei teiltä. Ei äitinne tarvitse muuttua sen takia, että te haluaisitte vierailla seesteisessä huoneistossa. Kyseessä on aikuinen ihminen, jos kohtelette häntä kuin järjetöntä lasta, niin varmasti saatte vaan vihat niskoillenne.
 
Addiktin riippuvuuskäyttäytyminen paranee vasta sitten, kun hän itse haluaa muutosta. Et voi ap tehdä yhtään mitään että äitisi muuttuisi. Lue vaikka alkoholistien läheisille kirjoitettuja "ohjeita".

Voit asettaa omat rajasi, esim. että et mene äidin luo vieraisille vaan näätte teillä/kahvilassa tms, tai että et auta häntä tavaran ostamisessa etkä säilyttämisessä. Voit kertoa hänelle että JOS hän kaipaa siivousapua niin sitä annat, mutta älä sen jälkeen tyrkytä. Sille, haluaako äitisi muutosta vai ei, et voi mitkään. Kliseistä kyllä, voit muuttaa vain itseäsi, ja joskus se onkin se asia joka saa addiktin haluamaan muutosta.
 
Kyllähän äidilläsi kuulostaa olevan selvästi ongelmia elämänhallinnan kanssa, ja himohamstraajan oireet. Mutta, mutta... Millä ihmeen oikeudella te lapset menette ja hävitätte äitinne omaisuutta ilman lupaa. Kyllä minäkin olisin suuttunut. Ette te voi niin tarkasti tietää, että millä on oikeasti tunnearvoa äidillesi, ja mikä on roinaa.
Kyllä sen muutoksen halun pitää lähteä äidiltänne, ei teiltä. Ei äitinne tarvitse muuttua sen takia, että te haluaisitte vierailla seesteisessä huoneistossa. Kyseessä on aikuinen ihminen, jos kohtelette häntä kuin järjetöntä lasta, niin varmasti saatte vaan vihat niskoillenne.

Heitimme menemään omia vanhoja lelujamme, vanhoja vaatteitamme ja kaikkea millä äitimme ei oikeasti mitään tehnyt, jääkaapista homeisia hilloja ja pilaantuneita ruokia. Vuosia vanhoja aikakausilehtiä ja mainoslehtiä. Että näin... Mutta taidankin jättää tämän asian nyt tähän, koska tämä kääntyi ihan päälaelleen.
 
Pakonomainen hamstraaminen on paljon muutakin kuin sotkuinen elämäntyyli. Se on psyykkinen sairaus ja siitä kärsivät tarvitsevat ammattiapua. Tällä hetkellä tila on luokiteltu ahdistuneisuushäiriöksi. Joissakin tapauksissa ahdistuneisuuden hoitaminen esimerkiksi lääkkein ja terapialla auttaa hamstraajaa aloittamaan tavaroiden poisheittämisen.

Oletko hamstraaja - 9 varoitusmerkkiä
Oletko hamstraaja? 9 varoitusmerkki
 
Sinä itse olet myös selvästi himohamstraaja, kun noin kiihkeästi toista samanlaista puolustat. :-D

Ei, mutta minulla on lähipiirissä huomattavasti ap:n äitiä vanhempi ihminen, joka tietoisesti pitää oman elämänsä erillään lastensa elämästä. Se nyt on vaan hänen luonteenpiirteensä ja tapansa elää ja hänen lapsensa kunnioittavat sitä.
Tai, no syy voi olla sekin, että heillä on välimatkaa reilusti enemmän kuin puoli Suomea.

Omaa itseä asia koskettaa sikäli, että itse olen yli viisikymppinen ja totta mooses haluan elää loppuelämäni ilman, että aikuiset lapseni siihen puuttuvat. On minun valintani elänkö hamstraten, ryypäten, rillutellen miesten kanssa, tai menenkö luostariin ja lahjoitan rahani hylätyille kissoille.
 
Ei, mutta minulla on lähipiirissä huomattavasti ap:n äitiä vanhempi ihminen, joka tietoisesti pitää oman elämänsä erillään lastensa elämästä. Se nyt on vaan hänen luonteenpiirteensä ja tapansa elää ja hänen lapsensa kunnioittavat sitä.
Tai, no syy voi olla sekin, että heillä on välimatkaa reilusti enemmän kuin puoli Suomea.

Omaa itseä asia koskettaa sikäli, että itse olen yli viisikymppinen ja totta mooses haluan elää loppuelämäni ilman, että aikuiset lapseni siihen puuttuvat. On minun valintani elänkö hamstraten, ryypäten, rillutellen miesten kanssa, tai menenkö luostariin ja lahjoitan rahani hylätyille kissoille.

Millä tavoin tämä henkilö on sinun lähipiirissäsi mutta ei lastensa? Ryyppättekö yhdessä?
 
ahdistuneisuuden kurissa tai pinnan alla. ja hamstraus on vain oire.miinustakin pahinta mitä voi tehdä on toisen autonomiaa rikkoa ja äitisi suuttui aiheesta,joidenkin kodin ammattijärjestäjä raivaa ja koti on samassa kunnossa vuoden päästä .hamstraus voi myös alkaa siitä kun vanhempi heittää lapisen tavaraa pois
 
just luin jotain psykologiaa käsittelevää kirjaa, jossa oli erilaisista häiriköksi luetuista jutuista. monesti nuo pakkotoimet ovat keinona tulla toimeen jonkun vakavamman ongelman kanssa.
jos pakkotoimintaa koitetaan väkisellä poistaa, se saattaa aiheuttaa, jopa ihmisen persoonallisuuden hajoamisen.
kaikilla meillä on jotain joilla parannellaan itseä ja omaa oloa. joku shoppaa, joku kiinnittää kohtuuttomasti huomiota ulkonäköön, tai syömiseensä. joku pätee aseman ja työnsä kautta.
 
Hamstraajan tavaroita kuten kenenkaan muunkaan, ei tule koskaan menna heittamaan pois. Hamstraajalla se vaan pahentaa oireilua. Ihmista ei voi kohdella kuin pakkohoitopotilasta kun ei siina kunnossa ole. Aitisi kokee elamanhallintaa tavaroidensa kautta ja sina puuttumalla toisten asioihin. Kumpikaan ei voi vaan olla. Jos haluaa parantaa jotakin, niin alkaa loysaamaan omaa pipoaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä