J
Järki mennyt
Vieras
Helvetti sentään!
Tilanne kärjistyi äitini kanssa aika pahaksi sanasodaksi eilen. Ongelma on siis se, että äitini on vuosien saatossa saanut kerättyä aika hemmetin paljon törkyä ympärilleen. Hän hamstraa mm kirpputoreilta kaikkea ja ostaa millon mitäkin, kun eurolla saa. Hänellä on asunnossaan 4h+keittiö ja ainoa tila, jossa jotenkuten pystyy olemaan, on olohuone, jossa sielläkin on joka nurkka romua täynnä ja sohvapöytä notkuu millon mistäkin turhasta roinasta. Lehtiä hän kasaa keittiöön kamalat läjät ja keittiön ruokapöydältä ei löydä tilaa edes ruokalautaselle. Kaikki kipot ja kupot täytyy säästää, mitä esim rahkapurkista jää, vaikka tupperwaren kippoa on kaapit väärällään. Akuankkoja on vinot pinot myös, kantaa niitä selkä väärällään kirpputoreilta.
Tilanne jokseenkin paheni, kun muutimme aikoinaan äitini nykyiseen rivitaloneliön perheeni kanssa. Pikkuhiljaa kamaa alkoi kertyä ja mitään ei pois heitetty. Lapsuudessani oli jo hieman epäsiistiä silloisessa kolmiossamme ja koskaan ei pahemmin minun tai sisarieni kaverit päässeet kylään leikkimään ja jos joku sukulainenkin sattui vierailemaan, niin kamala monen viikon raskas siivousurakka piti ennen sitä suorittaa ja kantaa kamat piiloon tyliin vaatehuoneeseen tai jonnekin. Siskoni muutettua omille teilleen äitini nykyisestä asunnosta, alkoi tuosta siskoni huoneesta kertyä silkka romuvarasto! Huone on lattiasta kattoon täynnä vaatetta ja ihan turhanpäiväistä romua. Vaatetta saattaa olla ihan 80-luvultakin asti jemmettuna, jos vaikka joskus tarttis tai tulis muotiin. Sauna on täynä roinaa. Sinne pistetään arkena törkyä piiloon ja saunapäivänä niitä roudataan sitten pitkin kämppää pois löylyjen tieltä. Muut makuuhuoneet ovat myös roinan ja rievun peitossa.
Äitini osti kesämökin muutamia vuosia sitten ja isä sitä remontoi ja laajentaa ja kappas perkelettä, kun sitä romua on sinnekin kertynyt. Sielläkään ei ole siistiä ja seesteistä, vaan sielläkin saa roudata itselleen tilaa. Isäni on tilanteessa jo luovuttanut ja majailee mahdollisimman paljon mökillä ja hävittää siellä aina jotain äitini ollessa pois. Mutta lopen väsynyt on hänkin jo.
Joskus muutamia vuosia takaperin teimme siskoni kanssa radikaalin muutaman päivän raivausoperaation äitini ollessa reissussa muutaman päivän toisella paikkakunnalla. Saimme ainakin 7 jätesäkillistä roskiin menevää törkyä ja sen lisäksi useampia jätesäkkejä turhaa vaatetta uffiin vietäväksi. Saimme asunnon oikein kivasti siistiksi, vaikka emme millään täysin koko kämppää saaneetkaan raivattua. Saunasta tuli siisti ja vaatehuone oli järjestyksessä. Äitini kotiin palatessaan sitten sai senpäiväisen raivokohtauksen, ettei puhunut meille pitkään aikaan ja edelleen jaksaa kiukutella, miten heitimme paljon arvokasta tavaraa menemään. Emme todellakaan heittäneet pois mitään, mitä hän ihan oikeasti olisi tarvinnut!
Äitini tekee kolmivuorotyötä hoitoalalla ja vapaa aika menee valokuvaamiseen ja facebookissa oleskeluun. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei juurikaan ole. Minulla on kaksi lasta ja asumme äidistäni noin kolmen kilometrin päässä. Hän ei tapaa lapsenlapsiaan kuin ehkä kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Lapset eivät halua yökylään eikä äitini edes jaksa heitä ottaakaan. Joskus lapset ovat olleet, mutta koskaan en ole väkisin tyrkyttänyt. Haluaisin silti lasten ja isovanhmpien välien olevan hyvät. Niin mielelläni vierailisin lasteni kanssa mummilassa, mutta se kaaos alkaa ahdistaa ihan jokaista. Minulla on kolmannen lapsen laskettu aika joulukuun puolivälissä ja eilen juttelin äitini kanssa viestitellen ja yritin asiallisesti ilmaista, että olisi kiva, kun ennen joulua tekisi asunnolleen jotain. Pyysin myös anteeksi, että välillä olen asiasta pahastikin sanonut. Hän riemastui ja alkoi sitten lopulta syyttää minua, että minulla on ongelmia, joihin tarvitsisin ammattiapua. Suuttuipahan niinkin paljon, että totesi, että elämäni lakkasi kummasti kiinnostamasta nyt häntä. Loukkaannuin ja sanoin myös pahasti takaisin kaikkea, mitä en tarkoittanut. Olen vain lopen uupunut. Haluaisin vierailla äitini luona, mutta ahdistaa syvästi! Miten tällaisia ihmisiä voisi auttaa? Hän ei anna enää minun ja siskoni siivoomisessa auttaa. On niin raivoissaan meille lopun ikänsä siitä, kun siivosimme siellä. Pitääkö kenties hälyttää palotarkastaja paikalle vai mitä? Olen kypsä koko tilanteeseen!
Tilanne kärjistyi äitini kanssa aika pahaksi sanasodaksi eilen. Ongelma on siis se, että äitini on vuosien saatossa saanut kerättyä aika hemmetin paljon törkyä ympärilleen. Hän hamstraa mm kirpputoreilta kaikkea ja ostaa millon mitäkin, kun eurolla saa. Hänellä on asunnossaan 4h+keittiö ja ainoa tila, jossa jotenkuten pystyy olemaan, on olohuone, jossa sielläkin on joka nurkka romua täynnä ja sohvapöytä notkuu millon mistäkin turhasta roinasta. Lehtiä hän kasaa keittiöön kamalat läjät ja keittiön ruokapöydältä ei löydä tilaa edes ruokalautaselle. Kaikki kipot ja kupot täytyy säästää, mitä esim rahkapurkista jää, vaikka tupperwaren kippoa on kaapit väärällään. Akuankkoja on vinot pinot myös, kantaa niitä selkä väärällään kirpputoreilta.
Tilanne jokseenkin paheni, kun muutimme aikoinaan äitini nykyiseen rivitaloneliön perheeni kanssa. Pikkuhiljaa kamaa alkoi kertyä ja mitään ei pois heitetty. Lapsuudessani oli jo hieman epäsiistiä silloisessa kolmiossamme ja koskaan ei pahemmin minun tai sisarieni kaverit päässeet kylään leikkimään ja jos joku sukulainenkin sattui vierailemaan, niin kamala monen viikon raskas siivousurakka piti ennen sitä suorittaa ja kantaa kamat piiloon tyliin vaatehuoneeseen tai jonnekin. Siskoni muutettua omille teilleen äitini nykyisestä asunnosta, alkoi tuosta siskoni huoneesta kertyä silkka romuvarasto! Huone on lattiasta kattoon täynnä vaatetta ja ihan turhanpäiväistä romua. Vaatetta saattaa olla ihan 80-luvultakin asti jemmettuna, jos vaikka joskus tarttis tai tulis muotiin. Sauna on täynä roinaa. Sinne pistetään arkena törkyä piiloon ja saunapäivänä niitä roudataan sitten pitkin kämppää pois löylyjen tieltä. Muut makuuhuoneet ovat myös roinan ja rievun peitossa.
Äitini osti kesämökin muutamia vuosia sitten ja isä sitä remontoi ja laajentaa ja kappas perkelettä, kun sitä romua on sinnekin kertynyt. Sielläkään ei ole siistiä ja seesteistä, vaan sielläkin saa roudata itselleen tilaa. Isäni on tilanteessa jo luovuttanut ja majailee mahdollisimman paljon mökillä ja hävittää siellä aina jotain äitini ollessa pois. Mutta lopen väsynyt on hänkin jo.
Joskus muutamia vuosia takaperin teimme siskoni kanssa radikaalin muutaman päivän raivausoperaation äitini ollessa reissussa muutaman päivän toisella paikkakunnalla. Saimme ainakin 7 jätesäkillistä roskiin menevää törkyä ja sen lisäksi useampia jätesäkkejä turhaa vaatetta uffiin vietäväksi. Saimme asunnon oikein kivasti siistiksi, vaikka emme millään täysin koko kämppää saaneetkaan raivattua. Saunasta tuli siisti ja vaatehuone oli järjestyksessä. Äitini kotiin palatessaan sitten sai senpäiväisen raivokohtauksen, ettei puhunut meille pitkään aikaan ja edelleen jaksaa kiukutella, miten heitimme paljon arvokasta tavaraa menemään. Emme todellakaan heittäneet pois mitään, mitä hän ihan oikeasti olisi tarvinnut!
Äitini tekee kolmivuorotyötä hoitoalalla ja vapaa aika menee valokuvaamiseen ja facebookissa oleskeluun. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei juurikaan ole. Minulla on kaksi lasta ja asumme äidistäni noin kolmen kilometrin päässä. Hän ei tapaa lapsenlapsiaan kuin ehkä kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Lapset eivät halua yökylään eikä äitini edes jaksa heitä ottaakaan. Joskus lapset ovat olleet, mutta koskaan en ole väkisin tyrkyttänyt. Haluaisin silti lasten ja isovanhmpien välien olevan hyvät. Niin mielelläni vierailisin lasteni kanssa mummilassa, mutta se kaaos alkaa ahdistaa ihan jokaista. Minulla on kolmannen lapsen laskettu aika joulukuun puolivälissä ja eilen juttelin äitini kanssa viestitellen ja yritin asiallisesti ilmaista, että olisi kiva, kun ennen joulua tekisi asunnolleen jotain. Pyysin myös anteeksi, että välillä olen asiasta pahastikin sanonut. Hän riemastui ja alkoi sitten lopulta syyttää minua, että minulla on ongelmia, joihin tarvitsisin ammattiapua. Suuttuipahan niinkin paljon, että totesi, että elämäni lakkasi kummasti kiinnostamasta nyt häntä. Loukkaannuin ja sanoin myös pahasti takaisin kaikkea, mitä en tarkoittanut. Olen vain lopen uupunut. Haluaisin vierailla äitini luona, mutta ahdistaa syvästi! Miten tällaisia ihmisiä voisi auttaa? Hän ei anna enää minun ja siskoni siivoomisessa auttaa. On niin raivoissaan meille lopun ikänsä siitä, kun siivosimme siellä. Pitääkö kenties hälyttää palotarkastaja paikalle vai mitä? Olen kypsä koko tilanteeseen!
