äitipuolet! hermostuuko miehenne kun puhutte/ ehdotatte jotain hänen lasten asioihin?

[äit1puoli]

Saatteko laittaa kotona sääntöjä samoin kuin yhteisille lapsille? Saatteko hermostua samalla tavalla miehen lapselle kuin teidän yhteisille? Jos lapsi on tehnyt jotain mikä ei ole sun mielestä ok, vaan vaatisi muutosta, niin saatteko reagoida asiaan ilman että isä "käy päälle"?

Olen huomannut että miehelle on aivan punainen vaate kun puhun hänen lapsesta ja yhteisestä samassa asia yhteydessä, ehdotan vaikka samaa sääntöä toiselle. Mutta kun kyseessä on yhteiset lapsemme niin heidän asioitaan voin verrata, sanoa mitä vaan eikä hän ole moksiskaan. Haluaisin olla luonnollisesti kaikkien kanssa, enkä joutua varomaan sen enempää kun muidenkaan kanssa. Olemme olleet kuitenkin yhdessä jo vuosia, luulisi että tasaveroinen vanhemmuus perheessä ei ole pahasta. Mies sanoo lapselle että älä kerro "Liisalle" jos olet tehnyt jotain mistä tietää että saatan vaikka sanoakin/ kaivata muutosta kun taas yhteisille on aivan normaalia että asiat menee isän ja äidin korviin ja sit tulee reaktiota enemmän tai vähemmän. Esimerkkinä sanoi että älä kerro jos heräät paljon aikaisemmin normaalista, kun olen yhteisienkin kohdalla pitänyt itsestään selvänä unien selkeästi vähentyessä että yritän saada ne kohdilleen ja selvittää mistä johtuu. Yhteisille neuvoin että kun silmät kuuden aikaan aamulla aukeaa, jatkakaa vain unia. Ei ole tarvetta herätä kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä. Mutta mies koki että samaa en voi sanoa hänen lapselle koska olen typerä jos teen niin. Kumma että muiden lapsien kohdalla ei ole mitään sanonut. Tuntuu että mies on lapsensa kanssa omassa kuplassa, kun asennekin on ettei asiat mulle kuulu. Koen että perheessäni on kolme lasta hyvässä ja pahassa, eikä niin että yksi lapsi on vain hyvässä ja muut asiat hyssytellään. Lapsikin kohta pelkää minua kun isänsä antaa ymmärtää että kaikki " normaali" mitä olen äitinä omilleni on pahaksi hänen lapselle. Ei äiditkään ole aina lapselle yhtä hymyä ja ystävällisyyttä, miksi lapsipuolen kanssa ei voi elää normaalielämää ilman pelkoa siitä että joku suuttuu.

 

[nedr@]

Ei hermostu,on aina antanut minun hoitaa välit lapsensa kanssa.

 

[vierailijatartar]

Mies on aina mun puolella.

 

[äit1puoli]

Eli meillä on jotain vinksallaan. Miehestä näkee että on aivan leijonan raivolla puolustamassa lasta vaikka ehdottaisin samoja asioita mitä voisin ehdottaa muidenkin kohdalla. Tai ärsyynnyn jostain enemmän kuin vähän. Yritän aina korostaa että tilanteessa ei ole mitään mitä en voisi tehdä omienkin kanssa. Itse asiassa olen miehen lapsen kanssa rauhallisempi tilanteissa missä tuntuu kuin verisuoni katkeaisi päästä. Osoitan omilleni henkilökohtaisesti paljon herkemmin hermostumisen vaikka se pitäisi olla luonnollista kaikkien kohdalla. Miehen lapsen kohdalla tupisen miehelle kun en uskalla lapsen kanssa kohdata hankalia tilanteita.

 

[TiiBii]

Mun mielestä tuohon vaikuttaa se, miten usein lapset ovat meillä. Tai siis teillä. Jos sun lapsesi ovat useammin, ovat tottakai "talon tavoilla" luonnostaan. Harvemmin käyvät taas ovat ikäänkuin kylässä vaikka toisessa kodissaan ovatkin. Hieman pitää ymmärtää muttei tietenkään mitä tahansa sallia.

 

[likka90]

Ollaan yhdessä päätetty säännöt ja yhdessä niistä pidetään kiinni esimerkiksi peli- ja nukkumaanmenoajoista.

 

[vierailija]

Ihan aiheen vierestä, mutta jos lapsi on aamuvirkku niin eihän sitä voi pakottaa nukkumaan pitempään....

 

[BobbySK]

Ootko ajatellut, että puolisosi ei ole loppujen lopuksi laisinkaan samaa mieltä säännöistä sinun kanssasi niistä yhteistä lastakin koskevista? Yhteisen lapsen kohdalla, hänen on vaikea tuoda omaa kantaa esiin, koska no lapsi on yhteinen ja olet selvästikin päällekäyvempää/jämptimpää sorttia. Omien lapsien suhteen hän voi vaikuttaa enemmän, koska hän kokekee ettet sinä ole vastuussa lapsen kasvatuksesta.

Niin ja esim. tuo nukkumaan takaisin meno aamulla on kyllä omastakin mielestäni huono/outo sääntö, jos kerran lapsi ei vaan tarvitse enempää unta. Ei siinä voi pakottaakaan nukkumaan, jos ei nukuta.

 

[vierailija]

Ihan aiheen vierestä, mutta jos lapsi on aamuvirkku niin eihän sitä voi pakottaa nukkumaan pitempään....

Jep, minäkin tykkäsin ala-asteikäisenä herätä aamuisin aikaisin. Olisi ollut tosi tylsää, jos pakolla olisi pitänyt pysyä sängyssä.

 

[viera.s]

Kuulostat lapsen näkökulmasta minusta oikeasti aika pelottavalta äitipuolelta. Tuot niin paljon esiin noita hermostumisiasi, "verisuoni katkeaa päästä" -tilanteita ja outoja sääntöjä. Ei minusta biologisen äidinkään pitäisi vähän väliä lapsiinsa hermostua tai esim. pakottaa nukkumaan pidempään, jos aamulla herää aikaisin. Teillä kyläilevän lapsen näkökulmasta tällainen käytös on herkästi vielä ahdistavampaa. Omat lapsesi todennäköisesti tietävät, että heitä kuitenkin rakastat vaikka pinnasi herkästi kiristyykin. Mutta tuskin sinä ihan oikeasti samalla tavoin rakastat puolisosi lasta ja lapsikin tämän tietää. Jos laittaisit lapset samalle viivalle "pahassa", tuskin kuitenkaan voisit laittaa heitä samalle viivalle "hyvässä" eli rakastaa toisen lasta yhtä ehdottomasti kuin omiasi. Joten minusta ei ole millään tavoin epätasapuolista, että teillä vain kyläilevä lapsi ei saa samalla tavoin kakkaa niskaansa kuin omat lapsesi. Varsinkin, jos viettää teillä reilusti alle puolet ajasta eli kotinne ei ole hänelle samalla tavoin koti kuin yhteisille lapsillenne.

Todennäköisesti on myös niin, että miehesi ei arvosta sinua äitinä myöskään yhteisille lapsillenne. Jos olet joku raivoava hermokimppu, niin eihän se mikään ihme olekaan. Tietysti aina joskus ääritilanteissa voi hermostua, mutta kirjoituksistasi saa kuvan että sellaista sattuu sinulle tosi usein. Jos koittaisit välillä hillitä itseäsi, se olisi varmasti ihan hyvä myös omille lapsillesi. Ja jos olisit rauhallinen ja rakastava äitinä, ei varmasti miehellä olisi enää mitään ongelmaa, että suhtaudut samoin myös hänen lapseensa.

 

[äit1puoli]

No en ole hermokimppu, tarkoitin vain niitä tilanteita missä normaalistikin aikuisilla ääni kohoaa. Ilmaisen itseäni paljon rauhallisemmin suuttumuksen hetkellä kuin esim. mieheni. Lapsi on meillä puolet kuusta ja hän oli 2 vuotias kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan.
En halua pakottaa ketään nukkumaan, mutta ollaan todettu että muutkin lapset, jotka haluaisivat nukkua, heräävät kun yksi touhuaa huoneessaan. Ei kukaan lapsi jaksa joka aamu olla tuntia paikallaan sängyssä vaikka kirjaa lukien. Jostain syystä ääni kantaa meillä viereisiin huoneisiin helposti. Eikä siinäkään ole järkeä että lapsi herää vaikka nukuttaisi oikeasti, kun on nyt vaan saanut päähänsä että on kiva herätä liian aikaisin. Koska siitä tässä on kyse. Ei jaksa koko päivää väsymättä.

Äitipuolen asema on välillä sieltä ja syvältä, sen olen huomannut

 

[vierailijahtlk]

Todella perseestä jos ihminen ei saa edes herätä millon haluaa. Sellasta se on lasten kanssa, aikuiset menee niiden unien mukaan eikä toiste päin.

 

[äit1puoli]

Todella perseestä jos ihminen ei saa edes herätä millon haluaa. Sellasta se on lasten kanssa, aikuiset menee niiden unien mukaan eikä toiste päin.

Joo aikuiset menee, mutta kun on muitakin lapsia perheessä joilla on mahdollisuus nukkua pidempään. Miksi heitä ei otettaisi huomioon?

 

[viera.s]

No en ole hermokimppu, tarkoitin vain niitä tilanteita missä normaalistikin aikuisilla ääni kohoaa.

Mitäs ne sellaiset tilanteet ovat? Minusta lapsille huutaminen ei ole normaalia, ehkä inhimillistä jossain ääritilanteissa, mutta ei tosiaan mikään normaali reaktio tavallisiin tilanteisiin.

Tuo nukkumisjuttu, miten ihmeessä heräämisen olisi sinulta edes voinut salata, jos sen takia kerran kaikki herää ja kärsii? Tulkintasi siitä, että lapsi herää kiusallaan liian aikaisin on ihan käsittämätön, kuten sekin, että käskemällä lapsi voisi vaan uniaan jatkaa. Ja koittakaa järjestää isompi asunto, asutteko te jossain kaksiossa monen lapsen kanssa, kun se aiemmin heräävä ei voi mennä mihinkään muuhun huoneeseen siksi aikaa kun muut vielä nukkuu? Lasten unentarpeet vaihtelee yksilöllisesti ja iästä riippuen, eikä sitä lasta jolle riittää 9 tunnin yöunet voi määrätä nukkumaan 11 tuntia vaan siksi, että toinen (nuorempi) lapsi nukkuisi pidempään. Miehen lapsi on vähintään 3 vuotta vanhempi kuin kumpikaan yhteisistä lapsistanne, joten tottakai hänen unentarpeensa on erilainen kuin pikkulasten.

 

[vierailija]

No en ole hermokimppu, tarkoitin vain niitä tilanteita missä normaalistikin aikuisilla ääni kohoaa. Ilmaisen itseäni paljon rauhallisemmin suuttumuksen hetkellä kuin esim. mieheni. Lapsi on meillä puolet kuusta ja hän oli 2 vuotias kun aloimme miehen kanssa seurustelemaan.
En halua pakottaa ketään nukkumaan, mutta ollaan todettu että muutkin lapset, jotka haluaisivat nukkua, heräävät kun yksi touhuaa huoneessaan. Ei kukaan lapsi jaksa joka aamu olla tuntia paikallaan sängyssä vaikka kirjaa lukien. Jostain syystä ääni kantaa meillä viereisiin huoneisiin helposti. Eikä siinäkään ole järkeä että lapsi herää vaikka nukuttaisi oikeasti, kun on nyt vaan saanut päähänsä että on kiva herätä liian aikaisin. Koska siitä tässä on kyse. Ei jaksa koko päivää väsymättä.

Äitipuolen asema on välillä sieltä ja syvältä, sen olen huomannut

Höpöhöpö! Yksikään lapsi ei huvikseen herää aikaisin monena aamuna. Lapsesta ei ole kiva herätä aikaisin, jos on väsynyt. Et vain itse viitsi nousta lapsen kanssa aiemmin.

P.s. Viimeinen lause ja etenkin sen perässä oleva HYMYnaama, kertoo sinusta kaiken

 

[vierailija]

Joo aikuiset menee, mutta kun on muitakin lapsia perheessä joilla on mahdollisuus nukkua pidempään. Miksi heitä ei otettaisi huomioon?

Häiriintykö lasten uni noin helposti? Ehkä he ovat valmiita heräämään, jos nousevat eivätkä jatka uniaan. Lapsille olisi hyväksi pitää suht sama rytmi jatkuvasti ilman viikonlopun valvomisia. Meillä sisarus yritti kerran herättää nuorempia noin 6-vuotiaita sisaruksia. Hän joutui luovuttamaan, koska ei saanut heitä millään hereille.

 

[vierailija]

Tottakai perheessä kaikkien pitää noudattaa samoja sääntöjä - tavallaan. Todennäköisesti miehesi muistaa, miten eli aiemmin exänsä kanssa, joko olivat sopineet sääntöjä tai säännöt muodostuivat käytännön kanssa. Ja kokee ne sopiviksi edelleen omalle lapselleen. Ja antaa tässä nykyperheessä teidän elää nykyisillä säännöillänne, tajuten, ettei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa elää.
Itse olin lapsena myös aamuvirkku, heräsin yleensä kuuden tienoilla. Ja nousin tietysti reippaana uuteen päivään heti! Joskus mummolassa aikuiset yrittivät käskyttää nukkumaan vielä, mutta mitä tyhmempää voisikaan kuvitella - maata hereillä sängyssä kun ei tippaakaan nukuta!
Samanlainen aamuvirkku olen edelleen. Jos on univelkaa, menen aikaisin nukkumaan mutta harvoin nukun edes kesälomalla yli kuuteen.
Lapsuudessani meillä oli muuten vain yksi huone ja keittiö. Kummasti muut perheen 4 jäsentä pystyivät nukkumaan, vaikka minä pyörinkin siinä ympärillä aamutuimaan.

 

[vierailijakpoi]

Joo aikuiset menee, mutta kun on muitakin lapsia perheessä joilla on mahdollisuus nukkua pidempään. Miksi heitä ei otettaisi huomioon?

Ei sulla ole kaikki ihan kotona. Jos herää niin sillon on ihmisellä oikeus olla hereillä tehdä mitä huvittaa, miten tätä ei joku tajua?

 

[äit1puoli]

Tottakai perheessä kaikkien pitää noudattaa samoja sääntöjä - tavallaan. Todennäköisesti miehesi muistaa, miten eli aiemmin exänsä kanssa, joko olivat sopineet sääntöjä tai säännöt muodostuivat käytännön kanssa. Ja kokee ne sopiviksi edelleen omalle lapselleen. Ja antaa tässä nykyperheessä teidän elää nykyisillä säännöillänne, tajuten, ettei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa elää.
Itse olin lapsena myös aamuvirkku, heräsin yleensä kuuden tienoilla. Ja nousin tietysti reippaana uuteen päivään heti! Joskus mummolassa aikuiset yrittivät käskyttää nukkumaan vielä, mutta mitä tyhmempää voisikaan kuvitella - maata hereillä sängyssä kun ei tippaakaan nukuta!
Samanlainen aamuvirkku olen edelleen. Jos on univelkaa, menen aikaisin nukkumaan mutta harvoin nukun edes kesälomalla yli kuuteen.
Lapsuudessani meillä oli muuten vain yksi huone ja keittiö. Kummasti muut perheen 4 jäsentä pystyivät nukkumaan, vaikka minä pyörinkin siinä ympärillä aamutuimaan.

Mies on elänyt niin vähän aikaa exänsä kanssa vauva aikaa etten usko että kerkesivät paljon sopia säännöistä..

Meillä on ihan omakotitalo, mutta ollaan huomattu että seinät eivät eristä ääntä kovin hyvin. Jos viereisessä huoneessa joku kolistelee niin herää naapurikin vaikkei haluaisi. Ihan yhteistenkin lasten kanssa on huomattu että jos tulemme olohuoneeen ekan herättyä niin ihan perus elämisen äänet kuuluu toisen lapsen seinän takana olevaan huoneeseen niin kuin hänkin olisi olohuoneessa. Muiden oleskelu, telkkari hiljaisella, hiljainen puhe yms. Herättää sen joka haluaisi/ voisi nukkua reilun tunninkin pidempään kun on lähtö vasta 9.

Ei kehdata laittaa samoja heräämis aikoja lapsille koska yks lähtee aiemmin ja toinen myöhemmin. Vaan saavat nukkua toki pidempään kun on mahdollisuus. Jos väkisin nukkuminen ei ole reilua niin ei varmaan sekään että joutuu heräämään ennen kun aikataulujen puitteissa on pakko. Kyllä lapsista näkee että tuntikin lisää nukkumista tekee ihmeitä virkeyteen ( illalla menevät hyvissä ajoin sänkyyn). Jos heräävät tuntia aiemmin kuin on pakko niin sekin vastaavasti näkyy...

 

[no joo]

Ei sulla ole kaikki ihan kotona. Jos herää niin sillon on ihmisellä oikeus olla hereillä tehdä mitä huvittaa, miten tätä ei joku tajua?

Just, hyvin otetaan kanssa eläjät huomioon jos yksi talossa herää klo 6 aamulla ja alkaa tekemään MITÄ VAIN HALUAA... Muilla olisi mahdollisuus nukkua vaikka parikin tuntia pidempään niin herääjän ei tarvitse heitä ajatella toimissaan...ok.

 

[vierailijakfk]

Just, hyvin otetaan kanssa eläjät huomioon jos yksi talossa herää klo 6 aamulla ja alkaa tekemään MITÄ VAIN HALUAA... Muilla olisi mahdollisuus nukkua vaikka parikin tuntia pidempään niin herääjän ei tarvitse heitä ajatella toimissaan...ok.

On teidän vika jos ette keksi hänelle hiljaista tekemistä. Sun ratkaisu on vaan
"sitoa" toinen sänkyyn vaikka ei nukuta.

 

[vierailija]

Ei tietenkään. Parempi vaan että huolehdin heistäkin. Meillä molemmilla on lapsia edellisistä liitoista ja samat säännöt kaikilla.

 

[vierailijaaa]

Saatteko laittaa kotona sääntöjä samoin kuin yhteisille lapsille? Saatteko hermostua samalla tavalla miehen lapselle kuin teidän yhteisille? Jos lapsi on tehnyt jotain mikä ei ole sun mielestä ok, vaan vaatisi muutosta, niin saatteko reagoida asiaan ilman että isä "käy päälle"?

Olen huomannut että miehelle on aivan punainen vaate kun puhun hänen lapsesta ja yhteisestä samassa asia yhteydessä, ehdotan vaikka samaa sääntöä toiselle. Mutta kun kyseessä on yhteiset lapsemme niin heidän asioitaan voin verrata, sanoa mitä vaan eikä hän ole moksiskaan. Haluaisin olla luonnollisesti kaikkien kanssa, enkä joutua varomaan sen enempää kun muidenkaan kanssa. Olemme olleet kuitenkin yhdessä jo vuosia, luulisi että tasaveroinen vanhemmuus perheessä ei ole pahasta. Mies sanoo lapselle että älä kerro "Liisalle" jos olet tehnyt jotain mistä tietää että saatan vaikka sanoakin/ kaivata muutosta kun taas yhteisille on aivan normaalia että asiat menee isän ja äidin korviin ja sit tulee reaktiota enemmän tai vähemmän. Esimerkkinä sanoi että älä kerro jos heräät paljon aikaisemmin normaalista, kun olen yhteisienkin kohdalla pitänyt itsestään selvänä unien selkeästi vähentyessä että yritän saada ne kohdilleen ja selvittää mistä johtuu. Yhteisille neuvoin että kun silmät kuuden aikaan aamulla aukeaa, jatkakaa vain unia. Ei ole tarvetta herätä kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä. Mutta mies koki että samaa en voi sanoa hänen lapselle koska olen typerä jos teen niin. Kumma että muiden lapsien kohdalla ei ole mitään sanonut. Tuntuu että mies on lapsensa kanssa omassa kuplassa, kun asennekin on ettei asiat mulle kuulu. Koen että perheessäni on kolme lasta hyvässä ja pahassa, eikä niin että yksi lapsi on vain hyvässä ja muut asiat hyssytellään. Lapsikin kohta pelkää minua kun isänsä antaa ymmärtää että kaikki " normaali" mitä olen äitinä omilleni on pahaksi hänen lapselle. Ei äiditkään ole aina lapselle yhtä hymyä ja ystävällisyyttä, miksi lapsipuolen kanssa ei voi elää normaalielämää ilman pelkoa siitä että joku suuttuu.

Aika outo isä.

 

[No eiiii]

Ei hermostu.

 

[vierailija]

Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata. Mutta meillä asuu lapsi, joka aamuyöstä/aamusta herää pienimpääkin risahdukseen vaikka olisi kuinka väsynyt. Käytännössä hän herää useimmiten ensimmäisenä todella aikaisin. Viimeistään herää samantien kun joku muu perheestä herää.