Ä
äit1puoli
Vieras
Saatteko laittaa kotona sääntöjä samoin kuin yhteisille lapsille? Saatteko hermostua samalla tavalla miehen lapselle kuin teidän yhteisille? Jos lapsi on tehnyt jotain mikä ei ole sun mielestä ok, vaan vaatisi muutosta, niin saatteko reagoida asiaan ilman että isä "käy päälle"?
Olen huomannut että miehelle on aivan punainen vaate kun puhun hänen lapsesta ja yhteisestä samassa asia yhteydessä, ehdotan vaikka samaa sääntöä toiselle. Mutta kun kyseessä on yhteiset lapsemme niin heidän asioitaan voin verrata, sanoa mitä vaan eikä hän ole moksiskaan. Haluaisin olla luonnollisesti kaikkien kanssa, enkä joutua varomaan sen enempää kun muidenkaan kanssa. Olemme olleet kuitenkin yhdessä jo vuosia, luulisi että tasaveroinen vanhemmuus perheessä ei ole pahasta. Mies sanoo lapselle että älä kerro "Liisalle" jos olet tehnyt jotain mistä tietää että saatan vaikka sanoakin/ kaivata muutosta kun taas yhteisille on aivan normaalia että asiat menee isän ja äidin korviin ja sit tulee reaktiota enemmän tai vähemmän. Esimerkkinä sanoi että älä kerro jos heräät paljon aikaisemmin normaalista, kun olen yhteisienkin kohdalla pitänyt itsestään selvänä unien selkeästi vähentyessä että yritän saada ne kohdilleen ja selvittää mistä johtuu. Yhteisille neuvoin että kun silmät kuuden aikaan aamulla aukeaa, jatkakaa vain unia. Ei ole tarvetta herätä kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä. Mutta mies koki että samaa en voi sanoa hänen lapselle koska olen typerä jos teen niin. Kumma että muiden lapsien kohdalla ei ole mitään sanonut. Tuntuu että mies on lapsensa kanssa omassa kuplassa, kun asennekin on ettei asiat mulle kuulu. Koen että perheessäni on kolme lasta hyvässä ja pahassa, eikä niin että yksi lapsi on vain hyvässä ja muut asiat hyssytellään. Lapsikin kohta pelkää minua kun isänsä antaa ymmärtää että kaikki " normaali" mitä olen äitinä omilleni on pahaksi hänen lapselle. Ei äiditkään ole aina lapselle yhtä hymyä ja ystävällisyyttä, miksi lapsipuolen kanssa ei voi elää normaalielämää ilman pelkoa siitä että joku suuttuu.
Olen huomannut että miehelle on aivan punainen vaate kun puhun hänen lapsesta ja yhteisestä samassa asia yhteydessä, ehdotan vaikka samaa sääntöä toiselle. Mutta kun kyseessä on yhteiset lapsemme niin heidän asioitaan voin verrata, sanoa mitä vaan eikä hän ole moksiskaan. Haluaisin olla luonnollisesti kaikkien kanssa, enkä joutua varomaan sen enempää kun muidenkaan kanssa. Olemme olleet kuitenkin yhdessä jo vuosia, luulisi että tasaveroinen vanhemmuus perheessä ei ole pahasta. Mies sanoo lapselle että älä kerro "Liisalle" jos olet tehnyt jotain mistä tietää että saatan vaikka sanoakin/ kaivata muutosta kun taas yhteisille on aivan normaalia että asiat menee isän ja äidin korviin ja sit tulee reaktiota enemmän tai vähemmän. Esimerkkinä sanoi että älä kerro jos heräät paljon aikaisemmin normaalista, kun olen yhteisienkin kohdalla pitänyt itsestään selvänä unien selkeästi vähentyessä että yritän saada ne kohdilleen ja selvittää mistä johtuu. Yhteisille neuvoin että kun silmät kuuden aikaan aamulla aukeaa, jatkakaa vain unia. Ei ole tarvetta herätä kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä. Mutta mies koki että samaa en voi sanoa hänen lapselle koska olen typerä jos teen niin. Kumma että muiden lapsien kohdalla ei ole mitään sanonut. Tuntuu että mies on lapsensa kanssa omassa kuplassa, kun asennekin on ettei asiat mulle kuulu. Koen että perheessäni on kolme lasta hyvässä ja pahassa, eikä niin että yksi lapsi on vain hyvässä ja muut asiat hyssytellään. Lapsikin kohta pelkää minua kun isänsä antaa ymmärtää että kaikki " normaali" mitä olen äitinä omilleni on pahaksi hänen lapselle. Ei äiditkään ole aina lapselle yhtä hymyä ja ystävällisyyttä, miksi lapsipuolen kanssa ei voi elää normaalielämää ilman pelkoa siitä että joku suuttuu.
