U
upeeta ja mahtavaa
Vieras
Iltalehdessä:
Vahva vastaus yhteiskunnalta suvaitsemattomille
Kirjoittanut Pauli Vahtera
Tiedän, ettei minun pitäisi kirjoittaa tätä blogia. Tästä ei voi seurata mitään hyvää.
Myös Tasavallan presidentti Tarja Halosen olisi pitänyt olla hiljaa maanantaina 6. heinäkuuta, jolloin hän otti jyrkästi kantaa Pride-kulkueen häirintään pippurisumutteilla. Presidentti toivoo "vahvaa vastausta yhteiskunnalta" asiassa, mikä tarkoittanee mahdollisimman kovaa rangaistusta.
Ministeri Thors taas puhui siitä, kuinka viha motivoi rikokseen. Viha, viharikos, ovat kovia sanoja päättäjiltämme. Etenkin tapauksessa, jossa iskun kohteiden vammat ja vahingot jäivät vähäisiksi.
Tasavallan presidentti Halonen lupasi toisella kaudellaan olla arvojohtaja. Hän ei juurikaan ole ottanut kantaa arkielämän arvoihin tänä vuonna. Kaksi asiaa on jäänyt mieleen: Pride kulkue ja kahden ulkomaalaisen mummon oleskeluluvan evääminen. Presidenttiä kiinnostavat vähemmistöjen oikeudet, suurelle enemmistölle hän antaa vain maksajan roolin ja syyllisyyden. Eikä hän ota kantaa Porvoon ampumiseen, koska syyllinen on vähemmistöömme kuuluva.
Kovan käden kautta
Meille suomalaisille halutaan kovan käden kautta opettaa, että toiseus, on se sitten uskonnollisuuteen, sukupuoliseen käyttäytymiseen tai kulttuuriin perustuvaa, on jotain erityisen tärkeää. Tästä kovimman opetuksen on saanut tamperelainen kylähullu, joka ei ole pikkusormellaankaan käyttänyt väkivaltaa, mutta joka on soittanut suutaan internetissä törkeällä tavalla. Hänet vietiin juhannusaattona perheensä parista kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä suunsoitosta virkamieskuntaa ja maahanmuuttajia kohtaan internetissä. Tätä suunsoittoa tuskin olisi monikaan noteerannut mitenkään, sillä suurin osa internetin melusta hukkuu miljardien nettisivujen tulvaan, mutta kun valtion syyttäjä- ja poliisilaitos alkoi tätä törkeää kielenkäyttöä suoltavaa kylähullua pistämään vankilaan puheistaan, kiinnostuivat asiasta tuhannet netin käyttäjät. Suurin osa lukijoista hymähteli kylähullun kirjoituksia, mutta syyttäjälaitos pani toimeksi.
Samaan aikaan oikeuslaitos ei ole tuominnut törkeän väkivallan tekijöitä ehdollista vankeutta kummallisemmilla rangaistuksilla. Eräs maahanmuuttaja sai yhdestä törkeästä ja kolmesta tavallisesta pahoinpitelystä, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja vahingonteosta, joiden seurauksena oli mm. erittäin vaikeat ja hengenvaaralliset vammat sekä pysyvä vika ja pysyvä kosmeettinen haitta tuomiota yksi vuosi ja yksi kuukausi ehdollista vankeutta. Alaikäisen raiskauksesta on määrätty yksi vuosi ja kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta sekä 70 tuntia yhdyskuntapalvelua jne. Yhteiskuntamme siis lähettää vahvan viestin, että raiskaaminen ei ole erityisen tuomittavaa, mutta törkeä suunsoitto on. Raiskauksesta kärsii nainen, ehkä koko lopun ikäänsä, mutta suunsoittajan puheita ei kukaan edes muista, eivätkä ne ole tuoneet kenellekään henkilökohtaista pahaa oloa.
Yhteiskunnan vahvaa vastausta osoittaa myös se, että sumuttamiseen osallistuneet nuoret 18-20 vuotiaat miehet on oitis leimattu äärioikeistolaisiksi. Näin heihin voidaan liittää kaikki paha hitleristä, natseista ja fasismista alkaen. Ääri-islamistit tekevät todellista ja laajaa väkivaltaa maailmassa, mutta jotenkin media ymmärtää sen, koska tähän pahan tekoon liitetään ihmisten uskonto. Osama Bin-Ladenia ei pidetä Hitlerin veroisena pahana, vaikka samanlaisia ihmishirviöitä ovat molemmat.
Koska tällainen kirjoitus tulkitaan monien lukijoiden kohdalla väärin, on minun pakko sanoa itsestään selvyys, että Pride-kulkueen väkivaltainen häirintä ei ole millään lailla hyväksyttävää, eikä internetissä tapahtuva törkeä suunsoitto ole sopivaa. Pohdin asiaa vain suhteellisena ajan ilmiönä.
Homojen ja lesbojen kohtelu on ollut vuosisatojen ajan kohtuutonta ja tekopyhää. He eivät voi sukupuoliselle suuntautumiselleen, joten heillä on oltava oikeus olla oma itsensä. Mutta eikö sama oikeus pidä antaa meille heteroille. Jotkut miehistä kokevat iljettävänä sen, että joku mies tulee lääppimään. Itse olen kokenut tämän nuorena, jolloin en edes tiennyt homoista mitään. Nuorena, jolloin seksuaalisuus on muutoinkin hämmentävää. Ja maailmassa, jossa on opetettu olemaan kohtelias vieraita kohtaan.
Hyväksymme sen, että muslimit protestoivat profeetasta piirrettyjä pilakuvia. Pääministeri ei moittinut niitä, joiden protestien takia satoja ihmisiä kuoli, eikä moittinut tuhopolttoja ja väkivaltaa. Kukaan päättäjä ei ole nostanut kättään kuolemantuomion saaneen taiteilijan puolesta. Sen sijaan pääministeri pyysi anteeksi piirroksia ja niiden julkaisemista. Jos ymmärrämme muslimien käyttäytymistä, voisimmeko edes pikkuriikkisen ajatella, että jotkut kristityt saattavat ahdistua kaiken suvaitsemisesta. Se ei tee väkivaltaa hyväksyttäväksi, mutta meidän tulisi yhtä lailla antaa vahva viesti siitä, ettemme hyväksy väkivaltaa perinteisiä eurooppalaisia arvoja ajattelevia kohtaan.
Kun nyt presidentti, hallitus ministeri Thors ja ministeri Stubb etujoukoissa yhdessä eduskunnan kanssa opettaa meitä hyväksymään, että kaikki seksuaalisuuden eri muodot ovat yhtä hyviä, eikä meillä ole mitään oikeutta osoittaa suvaitsemattomuutta mitään tapaa kohtaan, hämmennämme nuorten elämää ja aikuiseksi kasvamista oudolla tavalla. Johtaako tämä hyväksikäyttöihin, sen aika näyttää. Todennäköisesti, sillä niin heteroiden kuin homojenkin joukossa on ihmisiä, jotka itsekkäistä syistä käyttävät toisia ihmisiä, myös nuoria ja lapsia, hyväksi.
Suvaitsemattomuus käytännössä
Jos julkihomoja ja -lesboja ei olisi, tavallinen kansalainen ei tietäisi asiasta paljoakaan. Sitä ihmettelisi, että missä ne homot ja lesbot oikein ovat. Asia selitetään sillä, että homot ovat joutuneet elämään kaapeissa. Mutta olisiko kyse myös siitä, että ihmiset ovat niin suvaitsevaisia, että he antavat ihmisten sukupuolisuuden olla yksityisasia. Arjen asiat hoitaantuvat, vaikkei tiedäkään, millainen sukupuolielämä asiakkaalla, virkamiehellä, naapurilla tai satunnaisella vastaantulijalla on. Se ei yksinkertaisesti kiinnosta. Vasta kun homoutta tuputetaan kaikkialta, joutuu pohtimaan mistä oikein on kyse.
Avioliiton perinteiset muodot ovat murentumassa ja tuhannet ja taas tuhannet heteroparit elävät avoliitossa. Olisivatko homoparit aidosti onnettomampia, jos heille ei suotaisi kirkollista vihkimistä, eikä adoptio-oikeutta. Jos luonto olisi muuta tarkoittanut, miehet synnyttäisivät. Miksei meillä voisi olla ikiaikaisia traditioita, joissa avioliitto on naisen ja miehen välisen rakkauden sinetti - vaikka niin suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Tuskin homoparit tulevat olemaan tässä suhteessa erilaisia: heistäkin suuri osa tullee eroamaan.
Kaiken suvaitseminen ei lopu koskaan. Kun on saatu avioliitto-oikeus ja adoptio-oikeus, vaaditaan lisää. Ruotsissa vaaditaan sukupuolineutraalin avioliiton jälkeen määräneutraalia avioliittoa. Käytännössä se tarkoittaa maahanmuuttajien moniavioisuuden laillistamista. Pohjoismaisen tasa-arvon nimissä mentäisiin pitemmälle: myös naisilla on oikeus moneen aviopuolisoon. Käytännössä tultaisiin avioliittoihin, joissa esimerkiksi kolmella naisella voisi olla yhteiset neljä aviomiestä. Kun se on saatu, onkin seuraavana kansanedustaja Oinosen ajatus avioliitosta koiran kanssa.
Moniavioisia kommuuneja on pohjoismaissa ollut iät ja ajat. Jos joku sellaisessa haluaa elää, ei mikään laki sitä estä. Yhteiskunnallinen kysymys on, pitääkö tämä laillistaa eduskunnassa. Miksi pitäisi? Miksi kaikki maailman ilmiöt pitäisi vahvistaa eduskunnassa? Tarvitsemme vähemmän lakeja, emmekä lakia jokaista ihmiselämän monimuotoista tilannetta varten.
Jos elämme suvaitsevaisessa maailmassa, meidän on suvaittava myös oman kansamme erilaisia ilmiöitä. Jos muslimiuskoinen raiskaa kristityn naisen, pidämme sitä yksittäistapauksena jota ei saa yleistää. Missään tapauksessa kyse ei ole rasismista, eikä viharikoksesta valkoista naista kohtaan. Me tiedämme, että monissa kulttuureissa raiskaukset ovat paljon yleisempiä kuin Suomessa. Lähdemme kuitenkin siitä, että jokainen näistä ongelmamaistakin Suomeen tullut on hyvä kansalainen, jota meidän pitää kunnioittaa, ja jota kohtaan emme saa kokea minkäänlaisia ennakkoluuloja. Tilastot osoittavat, että luottamuksemme on liian suvaitsevaista. Mutta jo tällaisen faktoihin perustuvan epäilyn esittäminen on rasismia, suvaitsematonta ja tuomittavaa.
Tiedotusvälineiden suhtautuminen ilmiöihin on kummallinen. Ulkomaalaisen tekemä raiskaus voidaan jättää kokonaan julkistamatta tai vähintäänkin kaikki raiskaajan taustat jätetään kertomatta. Kun joku heittää pippurisumutetta Pride-kulkueen päälle, saamme samantien lukea mediasta tarkat tiedot heittäjien taustoista. Nimetkin julkaistaan kun asia viedään oikeuteen. Raiskaajien taustat ja nimet kerrotaan vain erittäin törkeissä tapauksissa, jos silloinkaan. Jokainen voisi mennä itseensä ja miettiä, kumpi on suurempi rikos ihmisyyttä kohtaan: raiskaus vai pippurisumuttaminen.
Suomen maine on mennyttä
Presidentti Halonen esitti arvokannanotossaan, että Pride-kulkueeseen kohdistettu sumuttaminen heikentää Suomen mainetta maailmalla. Niinpä, kuinka moni suomalainen osaa mainita edes yhden maan, jossa homous on rikos, josta seuraa kuolemantuomio. Näitä maita on nimittäin useita. Maailman ihmiset eivät ole kiinnostuneita pienen Suomen maan tapahtumista. Useimmilla maailman mailla on niin paljon vakavia ihmisoikeusrikkomuksia joka päivä arjessaan, ettei heillä riitä kiinnostus Suomen tapahtumiin. Ei kulkueen häirintä ylitä uutiskynnystä ulkomailla, eikä pääse median etusivuille.
Etusivuille pääsisi se EU-valtion johtaja, joka saapuu valtiovierailulle tai EU:n huippukokouksen illalliselle samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa. Media hehkuttaisi asian olevan osoitus suuresta suvaitsevaisuudesta ja uudesta, vapaammasta paremmasta maailmasta. Tavallinen kansa saattaisi miettiä, että toverillinen kulissiavioliitto voisi sittenkin olla sopivampaa.
Maailma on jollain lailla menettänyt otteensa todellisuuteen. Suomessa ei presidentti, ei pääministeri, ei hallitus, eikä eduskunta ole kiinnostuneita Suomen kansantalouden tilasta. Heidän pitäisi johtaa arvokeskustelua siitä, miten Suomessakin toteutetaan 40 prosentin leikkaus julkisiin menoihin. Mutta ei. Päättäjiämme kiinnostaa enemmän se, miten julkisia menoja voidaan lisätä tuomalla maahamme lisää sosiaaliturvan varassa eläviä. Ja se, että kaikilla vähemmistökansanryhmillä on oikeuksia varmasti riittävästi. Sen sijaan tämän kaiken hyvän maksajista ei kukaan ole kiinnostunut.
Maassamme ei ole puoltakaan miljoonaa yksityissektorilla toimivaa veronmaksajaa, jotka maksavat tuloveroja enemmän kuin saavat yhteiskunnan palveluja. Yksi henkilö siis ylläpitää 12-15 muun kansalaisen elintason. (Totta kai tiedostan, että toimiva yhteiskunta tarvitsee opettajia, terveydenhoitohenkilökuntaa ja monia yhteiskunnallisia palveluja. Niitä ei kuitenkaan olisi, jos yksityissektori ei rahoittaisi julkista sektoria.)
Toivoisin, että presidentti Halonen ottaisi joskus kantaa siihen, millainen arvomaailmamme on silloin kun maksajien määrä on edelleen vähentynyt. Presidentti voisi antaa meille osviittaa siitä, mitkä virat lopetetaan, miten kehitysapua vähennetään, keneltä leikataan eläkkeitä, kenen vastuulla vanhusten hoito on, miten terveydenhoito suoriutuu vähemmillä rahoilla, milloin maahanmuuttajia on tarpeeksi, miten vähemmillä rahoilla kotoutetaan nykyiset maahanmuuttajat, miten työttömät elävät pienemmillä korvauksilla, ketkä ovat velvollisia maksamaan valtion ja kuntien velat.
Arvokeskustelu on muutakin kuin puhetta. Esimerkkiäkin saa näyttää.
Vahva vastaus yhteiskunnalta suvaitsemattomille
Kirjoittanut Pauli Vahtera
Tiedän, ettei minun pitäisi kirjoittaa tätä blogia. Tästä ei voi seurata mitään hyvää.
Myös Tasavallan presidentti Tarja Halosen olisi pitänyt olla hiljaa maanantaina 6. heinäkuuta, jolloin hän otti jyrkästi kantaa Pride-kulkueen häirintään pippurisumutteilla. Presidentti toivoo "vahvaa vastausta yhteiskunnalta" asiassa, mikä tarkoittanee mahdollisimman kovaa rangaistusta.
Ministeri Thors taas puhui siitä, kuinka viha motivoi rikokseen. Viha, viharikos, ovat kovia sanoja päättäjiltämme. Etenkin tapauksessa, jossa iskun kohteiden vammat ja vahingot jäivät vähäisiksi.
Tasavallan presidentti Halonen lupasi toisella kaudellaan olla arvojohtaja. Hän ei juurikaan ole ottanut kantaa arkielämän arvoihin tänä vuonna. Kaksi asiaa on jäänyt mieleen: Pride kulkue ja kahden ulkomaalaisen mummon oleskeluluvan evääminen. Presidenttiä kiinnostavat vähemmistöjen oikeudet, suurelle enemmistölle hän antaa vain maksajan roolin ja syyllisyyden. Eikä hän ota kantaa Porvoon ampumiseen, koska syyllinen on vähemmistöömme kuuluva.
Kovan käden kautta
Meille suomalaisille halutaan kovan käden kautta opettaa, että toiseus, on se sitten uskonnollisuuteen, sukupuoliseen käyttäytymiseen tai kulttuuriin perustuvaa, on jotain erityisen tärkeää. Tästä kovimman opetuksen on saanut tamperelainen kylähullu, joka ei ole pikkusormellaankaan käyttänyt väkivaltaa, mutta joka on soittanut suutaan internetissä törkeällä tavalla. Hänet vietiin juhannusaattona perheensä parista kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä suunsoitosta virkamieskuntaa ja maahanmuuttajia kohtaan internetissä. Tätä suunsoittoa tuskin olisi monikaan noteerannut mitenkään, sillä suurin osa internetin melusta hukkuu miljardien nettisivujen tulvaan, mutta kun valtion syyttäjä- ja poliisilaitos alkoi tätä törkeää kielenkäyttöä suoltavaa kylähullua pistämään vankilaan puheistaan, kiinnostuivat asiasta tuhannet netin käyttäjät. Suurin osa lukijoista hymähteli kylähullun kirjoituksia, mutta syyttäjälaitos pani toimeksi.
Samaan aikaan oikeuslaitos ei ole tuominnut törkeän väkivallan tekijöitä ehdollista vankeutta kummallisemmilla rangaistuksilla. Eräs maahanmuuttaja sai yhdestä törkeästä ja kolmesta tavallisesta pahoinpitelystä, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja vahingonteosta, joiden seurauksena oli mm. erittäin vaikeat ja hengenvaaralliset vammat sekä pysyvä vika ja pysyvä kosmeettinen haitta tuomiota yksi vuosi ja yksi kuukausi ehdollista vankeutta. Alaikäisen raiskauksesta on määrätty yksi vuosi ja kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta sekä 70 tuntia yhdyskuntapalvelua jne. Yhteiskuntamme siis lähettää vahvan viestin, että raiskaaminen ei ole erityisen tuomittavaa, mutta törkeä suunsoitto on. Raiskauksesta kärsii nainen, ehkä koko lopun ikäänsä, mutta suunsoittajan puheita ei kukaan edes muista, eivätkä ne ole tuoneet kenellekään henkilökohtaista pahaa oloa.
Yhteiskunnan vahvaa vastausta osoittaa myös se, että sumuttamiseen osallistuneet nuoret 18-20 vuotiaat miehet on oitis leimattu äärioikeistolaisiksi. Näin heihin voidaan liittää kaikki paha hitleristä, natseista ja fasismista alkaen. Ääri-islamistit tekevät todellista ja laajaa väkivaltaa maailmassa, mutta jotenkin media ymmärtää sen, koska tähän pahan tekoon liitetään ihmisten uskonto. Osama Bin-Ladenia ei pidetä Hitlerin veroisena pahana, vaikka samanlaisia ihmishirviöitä ovat molemmat.
Koska tällainen kirjoitus tulkitaan monien lukijoiden kohdalla väärin, on minun pakko sanoa itsestään selvyys, että Pride-kulkueen väkivaltainen häirintä ei ole millään lailla hyväksyttävää, eikä internetissä tapahtuva törkeä suunsoitto ole sopivaa. Pohdin asiaa vain suhteellisena ajan ilmiönä.
Homojen ja lesbojen kohtelu on ollut vuosisatojen ajan kohtuutonta ja tekopyhää. He eivät voi sukupuoliselle suuntautumiselleen, joten heillä on oltava oikeus olla oma itsensä. Mutta eikö sama oikeus pidä antaa meille heteroille. Jotkut miehistä kokevat iljettävänä sen, että joku mies tulee lääppimään. Itse olen kokenut tämän nuorena, jolloin en edes tiennyt homoista mitään. Nuorena, jolloin seksuaalisuus on muutoinkin hämmentävää. Ja maailmassa, jossa on opetettu olemaan kohtelias vieraita kohtaan.
Hyväksymme sen, että muslimit protestoivat profeetasta piirrettyjä pilakuvia. Pääministeri ei moittinut niitä, joiden protestien takia satoja ihmisiä kuoli, eikä moittinut tuhopolttoja ja väkivaltaa. Kukaan päättäjä ei ole nostanut kättään kuolemantuomion saaneen taiteilijan puolesta. Sen sijaan pääministeri pyysi anteeksi piirroksia ja niiden julkaisemista. Jos ymmärrämme muslimien käyttäytymistä, voisimmeko edes pikkuriikkisen ajatella, että jotkut kristityt saattavat ahdistua kaiken suvaitsemisesta. Se ei tee väkivaltaa hyväksyttäväksi, mutta meidän tulisi yhtä lailla antaa vahva viesti siitä, ettemme hyväksy väkivaltaa perinteisiä eurooppalaisia arvoja ajattelevia kohtaan.
Kun nyt presidentti, hallitus ministeri Thors ja ministeri Stubb etujoukoissa yhdessä eduskunnan kanssa opettaa meitä hyväksymään, että kaikki seksuaalisuuden eri muodot ovat yhtä hyviä, eikä meillä ole mitään oikeutta osoittaa suvaitsemattomuutta mitään tapaa kohtaan, hämmennämme nuorten elämää ja aikuiseksi kasvamista oudolla tavalla. Johtaako tämä hyväksikäyttöihin, sen aika näyttää. Todennäköisesti, sillä niin heteroiden kuin homojenkin joukossa on ihmisiä, jotka itsekkäistä syistä käyttävät toisia ihmisiä, myös nuoria ja lapsia, hyväksi.
Suvaitsemattomuus käytännössä
Jos julkihomoja ja -lesboja ei olisi, tavallinen kansalainen ei tietäisi asiasta paljoakaan. Sitä ihmettelisi, että missä ne homot ja lesbot oikein ovat. Asia selitetään sillä, että homot ovat joutuneet elämään kaapeissa. Mutta olisiko kyse myös siitä, että ihmiset ovat niin suvaitsevaisia, että he antavat ihmisten sukupuolisuuden olla yksityisasia. Arjen asiat hoitaantuvat, vaikkei tiedäkään, millainen sukupuolielämä asiakkaalla, virkamiehellä, naapurilla tai satunnaisella vastaantulijalla on. Se ei yksinkertaisesti kiinnosta. Vasta kun homoutta tuputetaan kaikkialta, joutuu pohtimaan mistä oikein on kyse.
Avioliiton perinteiset muodot ovat murentumassa ja tuhannet ja taas tuhannet heteroparit elävät avoliitossa. Olisivatko homoparit aidosti onnettomampia, jos heille ei suotaisi kirkollista vihkimistä, eikä adoptio-oikeutta. Jos luonto olisi muuta tarkoittanut, miehet synnyttäisivät. Miksei meillä voisi olla ikiaikaisia traditioita, joissa avioliitto on naisen ja miehen välisen rakkauden sinetti - vaikka niin suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Tuskin homoparit tulevat olemaan tässä suhteessa erilaisia: heistäkin suuri osa tullee eroamaan.
Kaiken suvaitseminen ei lopu koskaan. Kun on saatu avioliitto-oikeus ja adoptio-oikeus, vaaditaan lisää. Ruotsissa vaaditaan sukupuolineutraalin avioliiton jälkeen määräneutraalia avioliittoa. Käytännössä se tarkoittaa maahanmuuttajien moniavioisuuden laillistamista. Pohjoismaisen tasa-arvon nimissä mentäisiin pitemmälle: myös naisilla on oikeus moneen aviopuolisoon. Käytännössä tultaisiin avioliittoihin, joissa esimerkiksi kolmella naisella voisi olla yhteiset neljä aviomiestä. Kun se on saatu, onkin seuraavana kansanedustaja Oinosen ajatus avioliitosta koiran kanssa.
Moniavioisia kommuuneja on pohjoismaissa ollut iät ja ajat. Jos joku sellaisessa haluaa elää, ei mikään laki sitä estä. Yhteiskunnallinen kysymys on, pitääkö tämä laillistaa eduskunnassa. Miksi pitäisi? Miksi kaikki maailman ilmiöt pitäisi vahvistaa eduskunnassa? Tarvitsemme vähemmän lakeja, emmekä lakia jokaista ihmiselämän monimuotoista tilannetta varten.
Jos elämme suvaitsevaisessa maailmassa, meidän on suvaittava myös oman kansamme erilaisia ilmiöitä. Jos muslimiuskoinen raiskaa kristityn naisen, pidämme sitä yksittäistapauksena jota ei saa yleistää. Missään tapauksessa kyse ei ole rasismista, eikä viharikoksesta valkoista naista kohtaan. Me tiedämme, että monissa kulttuureissa raiskaukset ovat paljon yleisempiä kuin Suomessa. Lähdemme kuitenkin siitä, että jokainen näistä ongelmamaistakin Suomeen tullut on hyvä kansalainen, jota meidän pitää kunnioittaa, ja jota kohtaan emme saa kokea minkäänlaisia ennakkoluuloja. Tilastot osoittavat, että luottamuksemme on liian suvaitsevaista. Mutta jo tällaisen faktoihin perustuvan epäilyn esittäminen on rasismia, suvaitsematonta ja tuomittavaa.
Tiedotusvälineiden suhtautuminen ilmiöihin on kummallinen. Ulkomaalaisen tekemä raiskaus voidaan jättää kokonaan julkistamatta tai vähintäänkin kaikki raiskaajan taustat jätetään kertomatta. Kun joku heittää pippurisumutetta Pride-kulkueen päälle, saamme samantien lukea mediasta tarkat tiedot heittäjien taustoista. Nimetkin julkaistaan kun asia viedään oikeuteen. Raiskaajien taustat ja nimet kerrotaan vain erittäin törkeissä tapauksissa, jos silloinkaan. Jokainen voisi mennä itseensä ja miettiä, kumpi on suurempi rikos ihmisyyttä kohtaan: raiskaus vai pippurisumuttaminen.
Suomen maine on mennyttä
Presidentti Halonen esitti arvokannanotossaan, että Pride-kulkueeseen kohdistettu sumuttaminen heikentää Suomen mainetta maailmalla. Niinpä, kuinka moni suomalainen osaa mainita edes yhden maan, jossa homous on rikos, josta seuraa kuolemantuomio. Näitä maita on nimittäin useita. Maailman ihmiset eivät ole kiinnostuneita pienen Suomen maan tapahtumista. Useimmilla maailman mailla on niin paljon vakavia ihmisoikeusrikkomuksia joka päivä arjessaan, ettei heillä riitä kiinnostus Suomen tapahtumiin. Ei kulkueen häirintä ylitä uutiskynnystä ulkomailla, eikä pääse median etusivuille.
Etusivuille pääsisi se EU-valtion johtaja, joka saapuu valtiovierailulle tai EU:n huippukokouksen illalliselle samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa. Media hehkuttaisi asian olevan osoitus suuresta suvaitsevaisuudesta ja uudesta, vapaammasta paremmasta maailmasta. Tavallinen kansa saattaisi miettiä, että toverillinen kulissiavioliitto voisi sittenkin olla sopivampaa.
Maailma on jollain lailla menettänyt otteensa todellisuuteen. Suomessa ei presidentti, ei pääministeri, ei hallitus, eikä eduskunta ole kiinnostuneita Suomen kansantalouden tilasta. Heidän pitäisi johtaa arvokeskustelua siitä, miten Suomessakin toteutetaan 40 prosentin leikkaus julkisiin menoihin. Mutta ei. Päättäjiämme kiinnostaa enemmän se, miten julkisia menoja voidaan lisätä tuomalla maahamme lisää sosiaaliturvan varassa eläviä. Ja se, että kaikilla vähemmistökansanryhmillä on oikeuksia varmasti riittävästi. Sen sijaan tämän kaiken hyvän maksajista ei kukaan ole kiinnostunut.
Maassamme ei ole puoltakaan miljoonaa yksityissektorilla toimivaa veronmaksajaa, jotka maksavat tuloveroja enemmän kuin saavat yhteiskunnan palveluja. Yksi henkilö siis ylläpitää 12-15 muun kansalaisen elintason. (Totta kai tiedostan, että toimiva yhteiskunta tarvitsee opettajia, terveydenhoitohenkilökuntaa ja monia yhteiskunnallisia palveluja. Niitä ei kuitenkaan olisi, jos yksityissektori ei rahoittaisi julkista sektoria.)
Toivoisin, että presidentti Halonen ottaisi joskus kantaa siihen, millainen arvomaailmamme on silloin kun maksajien määrä on edelleen vähentynyt. Presidentti voisi antaa meille osviittaa siitä, mitkä virat lopetetaan, miten kehitysapua vähennetään, keneltä leikataan eläkkeitä, kenen vastuulla vanhusten hoito on, miten terveydenhoito suoriutuu vähemmillä rahoilla, milloin maahanmuuttajia on tarpeeksi, miten vähemmillä rahoilla kotoutetaan nykyiset maahanmuuttajat, miten työttömät elävät pienemmillä korvauksilla, ketkä ovat velvollisia maksamaan valtion ja kuntien velat.
Arvokeskustelu on muutakin kuin puhetta. Esimerkkiäkin saa näyttää.
