Toggle sidebar

Ajatuksista Asiaan 06/2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angsteri..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mitä mitä mitä!?!?!? Ou mai gaad. Onnea Neilis!!! Hih. Aika railakasta. Ei voi muuta sanoa. Juu. Huh. Onnea siis. Ihanaa. Oletan että tämä on toivottu & yritetty homma. Niin se vaan näköjään paikkansa pitää, että vaikka olisi lapsettomuudesta kärsinyt, niin raskauden jälkeen voi olla ihan uudet äänet (biologisessa) kellossa. ONNEA! Ihanaa.

Miuskanen, kellosta puheen ollen. Mulla on teinistä lähtien olleet erittäin kovat kuukautiskivut, jotka pikkuhiljaa hiljeni n.25v- 30v, ja samaan aikaan oviskivut koveni. Nykyään ei enää lainkaan kuukautiskipuja, vaan aivan järjettömät oviskipuilut. En aluksi tajunnut että oli oviskivut, ja hölmönä kävin sairaalassakin vuosia sitten umpisuolen tulehdusepäilyn takia, en pystynyt kävelemään ja kivut oli sietämättömät. Kun lasta alettiin yrittämään, tikuttamalla tajusin että olenpas ollut pölö, ovishan se (hassua ettei omaa kehoaan tuntenut ollenkaan). Eli ovistikut näytti plussaa tasan silloin kun ne kivut on eli munasolu irtoaa, eli ovis siitä 12-24 tunnin päästä. Miehen teoria on se, että luonnon keino hoitaa lapsenteko ellei nainen kuuntele biologista kelloaan. Tammikuussa lomalla (jolloin tämä raskaus sai alkunsa) tuli taas niin kovat kivut, etten pystynyt astumaan oikealla jalalla (ovis oli oikealla), oli pakko vain kyyristellä peppu pystyssä liikuntakyvyttömänä. Eli miehen evoluutioteoria on se, että tehdään nainen toimintakyvyttömäksi pyllistelijäksi kun kongi raikaa. Joka kierto ei ole kovia oviskipuja, mutta silloin ei ole edes niitä (useita) haamuja ollut. Mulla muuten lukee nyt neuvolakortissa varhaisultran tehneen lääkärin sanoin "lukuisia mikrokeskenmenoja".
 
Muutkin oli ehtineet kirjoitella...

Sade, saitteko hyödynnettyä oviksen? Toivottavasti! Toivottavasti se läheisyys myös paransi teidän välejä miehen kanssa.

Meillä ei ole seksiä ollut ties koska. Ei vaan todellakaan nyt huvita. Mutta eipä ole tarvettakaan. Vitsi vitsi. Ei vaan, aluksi en halunnut km-riskin vuoksi ja nyt ei muuten vaan.

Kiitos kysymästä, ei ole enää pyörryttänyt, mutta muuten olo on aikast raihnainen. Jo nyt. Se vähän pelottaa, että miten jaksan pitkän kesän ja lokakuuhun asti, kun jo nyt Puppen nostaminen laittaa heti supistelemaan ja lonkat ja selkä särkee. Mutta mieli on positiivinen, eli eiköhän se tästä. Kyllä Puppen odotus oli helpompi. Tai ehkä ei, mutta pystyi keskittymään vain itseensä.
 
Olin muuten tänään katsomassa Sinkkuelämää 2 iltapäivänäytöksessä. Ihana breikki arkeen. Pakko yhtyä Upilaiseen. On kyllä niiiiiiin ikävä ulos tuulettumaan tyttöjen kanssa. Tai en tiedä puhuitko mitään ikävästä, mutta mä ainakin tarvitsen välillä ihan sitä omaa aikaa itseni kanssa & nousuhumalan & hyvää seuraa, jolloin ei puhuta mitään kakan koostumuksesta, imetyksestä, unikouluista, hampaiden puhkeamisesta, uhmasta tms. Ensi kesänä sitten... Mies saa mennä anoppilaan lasten (huh, monikko) kanssa ja mä kutsun tytöt tänne. Ah...
 
Oh-hoh! Neilikka tuli takavasemmalta ja heti uutisten kera! Hirmuisesti onnea sinne!
Hassua kyllä, kuinka moni tästä ketjusta jälleen on yhtäaikaa raskaana. Vielä kun Sade, miiuska ja Lumis pääsis teijän mukaan, niin avot! Mä voin tulla sit teijän kolmannelle kierrokselle mukaan, jos sellaiseen vielä lähdette. Tai sit Baltsun ja Broun matkaan... Sikäli mikäli saan itseni kasaan ja koottua uuteen raskauteen. Vauvakuume olis kyllä hirmuinen...

Ihanaa, että Rosa olet säästynyt uusilta pyörtymisiltä! Otahan rauhaksiin kuitenkin vastasuudessakin.

Mä oon ollut nyt pari kertaa tässä ihan lähiaikoina tuulettumassa, siis ihan kunnon lärveissä ja kyllähän se hyvää tekee välillä nollata, mut ei sitä kyllä enää vanhaan tahtiin jaksais. Kyllä se vaan on niin ihana, kun on oma koti, oma lapsi ja oma perhe. Eläköityminen alkakoon...
 
Hiiii! Mahtavaa Neilis! :D Hurjaa, että tärppäsi heti :D
Ei voi enempää sanoa kuin :D

Lumikselle hurjasti peukkuja!
Luonnollisesti myös muille raskautta toivoville...

Sairaslomalla. Paino pudonnut viikossa jonkun verran ja hemppa laskenut jo nyt 115. Suhde idon kanssa on vähän turhan kuuma.
 
Ok, Rosan viestistä sain päivityksen, ketkä täällä nyt yrittää. Kaikille mielettömästi onnea tohinoihin. Ja kiitos riemastumisistanne, lämmitti mieltä, vaikka mä oon vähän pessimistisellä mielellä. Ei siinä mitään, jos oireita ei olisi alun alkaenkaan ollut, mutta kun niitä oli, ja sit ne lakkas. No onneksi tässä on muutakin elämää täyttämässä ajatuksia, niin ei ihan niin sekoa pelkoihinsa. Pakko vain pitää vauva-ajatukset taka-alalla, ja yrittää keskittyä muihin asioihin pari viikkoa. Niin että Saana - tavallaan on hyvä, että sulla on pahoinvointia konkretisoimassa sitä, että homma etenee.

Mielenkiintoinen toi Rosan saama termi mikrokeskenmeno. Sitä piti ihan lämpimikseni selittää, että mä siis jätin minipillerit pois toukokuun puolivälissä, ja niiden aikana mulla ei ollut mitään menkkoja, joskus epämääräistä niukkaa vuotoa. Siitä parin viikon päästä mä elämäni ekaa kertaa tunsin oviksen (en tikuttanut, koska mun testit oli vanhentuneita, enkä ollut yhtä luova kuin Sade, että olisin laittanut miehen testaan ;-) ei vais, en testannut, koska myöhäistä testata seuraavana aamuna, jos tuntee sen illalla) Tylsää tässä on, että jos tää nyt ei ookkaan jatkunut, niin meidän luomumahdollisuudet pienenee taas huomattavasti. PCO:laisilla on tsäänssejä just ekassa kierrossa pillereiden jälkeen, mutta sit luultavasti munasolut tekee taas lakon.

Ootko sä Sade muuten miettinyt niiden klomien käyttämistä, joilla viimeks onnistuitte? Vai ootko siis varma, että ovuloit muutenkin?

Nyt alkaa koneen akku loppumaan, ja laturi on rikki, kun lapset kuolasi sen pilalle. Pitää keksiä joku ratkaisu (kuten uusi laturi). Moi moi!
 
Voi änkyrä!
Ultrapaikassa olivat mokanneet varauksen kanssa ja ultra siirtyy ensi tiistaille. Voi.... Ihan sama kuin lapselta siirrettäisiin joulua eteenpäin. Mur. Pienet on murheet.
 
Ei kun se olikin Amilda, joka listasi yrittäjät. Onnea muuten teille tytölle kävelytaidosta! Mulla meinaa mennä hermot, kun meidän pimu ei vaan tajua alkaa kävellä, vaikka varmasti osaisi.
 
Toivotaan, Neilis, että tyyppi on matkassa! Mulla ei ole kummastakaan raskaudesta ollut huonoa oloa aluksi. Oletko mitannut lämpöä? Mä istuin kuumemittari kainalossa piinapäivät, koska lämpö on korkeampi alkuraskaudessa.

Saana, kyllä mulla menis yöunet kun ultra siirtyis viikonlopun yli... Ärsyttävää!

Ah, mä rakastan mun Anita-tukivyötä! Miksen ole aiemmin tajunnut tällaista hankkia? Tuntuu, että selkäkivut häipyi heti ja supistelee paljon vähemmän. Paljon parempi olo kaikin puolin. Suosittelen!

Täällä meidän kaupungissa on niin pienet piirit ja kaikki uskomattomia juorutätejä. En yhtään jaksa sellasta, ja olenkin ottanut jo vuosien ajan etäisyyttä niihin pahimpiin. Kamalia sellaiset "ystävät" kun selän takana vain juoruavat silmät kiiluen. Olin äskön kaupungilla ja tuli parikin tällaista tyyppiä vastaan. Onnittelivat pojasta (olivat jostain kuulleet jo) ja kysyivät onko jo nimeä mietitty. Mä sitten sanoin että juu, tästä tulee Pasi, ehkä jopa pehmeällä B:llä, koska ollaan tällaisia erikoisuuden tavoittelijoita. Toiselle sanoin (parin korttelin välein tuli vastaan) että koska sai lomalla alkunsa niin tää pojasta tulee Enzo hotellin allassiivoojan mukaan. Menee pullat väärään kurkkuun tädeillä kun miettivät että ei kai heitä ole nyt huiputettu.

Heräis nyt tuo Puppelsiini niin päästäis puistoon.
 
Hihi, Basi. Olis voinu myös olla Baci. Enzo... Voi elämä :D

Rous, jos selkäkivut alkavat vaivaamaan vielä enemmän, niin Respectalla on hyviä tukivöitä. Mulle Anita ei riittänyt viimeksi mihinkään, joten tässä raskaudessa hankin kunnon vyön. Ovat tosi suolaisen hintaisia, mutta kävelykyky on aika korvaamatonta... Täällä noita vöitä voi kokeilla ensin lainaamon kautta ennekuin ostaa oman. Toki lainavyöt eivät ole mittojen mukaan tehtyjä, mutta ajatuksen niistä saa.
 
Voi taivahan lahjat, Onnea Neilikka ja mies. Toivottavasti... :) Aika upeaa.

Ny Roosa, meikä repes ja ratkes tuon Basin kohdalla. Veljekset Bazi ja Enzo. Aahhahaa.

Ei mitään erityistä.
 
mä yritin Nöpön kanssa myös silloin tuota lämmön mittailua mutta mulla ei ollut lämpö koholla vaikka olin siis raskaana..mutta mun kroppa onkin vähän outo.

neilis, ollaan me clomeja mietitty mutta aika kallista kun pitäisi sitten käydä niissä tarkistusultrissa kun ei nyt enää haluttaisi kahta kerrallaan. kyllä mä uskon että ovuloin nyt muutenkin, toissa kierrossa menkat oli myöhässä ja sain haamun ja menkat olivat ihan erilaiset kuin ennen joten kai se oli jokin varhainen km, en tiedä. mutta kyllä mäkin nyt tunnen oviskipuja ja ihan erilainen olo kuin ennen nöpöä. sittenhän sen tosin vasta tietää varmuudella kun taas raskautuu (siis että ovuloi). sehän tässä pco.hommassa on niin tylsää kun on iloinen että ovuloi mutta kun ei koskaan tiedä milloin loppuu ja kroppa taas sekoaa :/

menee hermot postiin..olen nyt kohta tunnin yrittänyt lähettää sieltä postikorttia omalla valokuvalla mutta ei suostu avaamaan maksusivua joten en saa tehtyä mitään...aargh. taidan painua nukkumaan!

pimmu, sun kuulumisia piti eilen kysellä mutta unohtui. miten hugon kiinteiden syönti sujuu?
 
Hugo syö ihan tosi hyvin. Välillä vaan ittee mietityttää, et mahtaakohan poika syödä tarpeeksi, vaikka siis on tosi hyväntuulinen ja nukkuu yöt paremmin kuin hyvin. Mutta kun muita vauvapalstoja luen niin tuntuu että muiden lapset syö vaikka kuinka monta kertaa päivässä ja Hugo vaan 4.
Aamulla n. 3dl- kaura tai mannapuuroa, päivällä kasvis-lihasosetta aikamoisen annoksen, iltapvällä/illalla pilttipurkillisen hedelmää ja illalla taas puuroa tai tuttipullollisen velliä (250ml). Ja nyt on vihdoin oppinut ITSE juomaan nokkamukista vettä, ja siitä se tykkää aivan kauheesti. ihanasti oikein liiottelee kun ottaa huikkaa, heittää pää niin takakenoon kuin mahdollista ja juo oikein vauhdilla :). Mutta mä en keksi mihin väliin änkeen yhden ruokailun, kun tuntuu että päikkyjen puolesta noin menee nyt hyvin.
Mä kävin apteekissa punnitsee Hugon pari vkoa sitten ja painoa oli 8570g, 6kk neukusta olis tullut n.500g. Ja nyt sunnuntaina tulee 10kk täyteen (JO!!!!).
Ajattelin varaa nyt kumminkin ajan lääkäriltä, ihan vaan käydä tsekkaa, koska seuraava neuvola on vasta vuoden iässä.
Mutta oman fiilarin mukaan Huugiksella on kaikki ok. Kaipa se olis itkuinen ja nukkuis huonoti jos se saisi liian vähän ravintoa..? Hoikka poika kai sitten vaan rakenteeltaan.

Nyt nukkumaan. Huomenna taas aikainen herätys.
 
Voi miten loistavia uutisia Neilikka meille toi mukanaan!! Ja tervetuloa takaisin! Nyt täältä ei sitten saa enää häipyäkään tai voi tulla avioero ;). Ihana lukea sun kuulumisia! Olisi ihana saada Erica ja Minnikin tänne takaisin. Nyt siis 5+ -kuules, mä kävin Nukista ultrassa 5+6 ja syke näkyi hyvin ja nyt Napusta 6+4 (olisiko ollut) ja taas saatiin syke helposti näkyviin, joten ei sun kyllä ihan paria viikkoa tarvitse sinnitellä ellet itse halua. Kerrohan muutenkin kuulumisia, mitä naperoille kuuluu? Parisuhteelle ja kaikelle?

Jaa tulee Rousin pojasta Baci tai Enzo! Enzohan on muuten oikeasti Tikkasen Esan pojan nimi, joten ei viitsitä ihan hirveästi pilkata... ;)
Hyvä, että pyörrytykset on pysyneet poissa! Mulla on taas ihan normiolot, ei ole enää supistellut, tosin olen pysynyt poissa kukkapenkkien kimpusta, joten eiköhän se siitäkin johdu. Lääkärissäkin oli kaikki hyvin, kohdunkaula sun muut. Seuraavaan neuvolaankin on nyt sitten kuukausi aikaa. Onneksi on paljon töitä, niin tule koko ajan funtsittua mahaa.

Jaa Pimmuliini muuttamassa Suameen? Mistä moinen? Siis aivan loistavaa, mutta kunhan utelen, kun muistan, että teillä oli mielessä toisenlainen ratkaisu. Kyllä Herra H saa riittävästi ruokaa, jos kerran on tyytyväinen ja itkuton. Mä otan noi painokäyrät vähän niinkuin oheistuksena, tai ainakin yritän. Nukihan menee painossa n. 0 käyrällä ja pituudessa +2 lähellä. Pitäisi kai painokin olla sen +2, jos suhteutetaan pituuteen? Mun mielestä Nuki olisi silloin pyllerö ja nyt sutjakka ja sopusuhtainen mimmi.

Saanalle harmitukset ultran siirtymisestä. Mua kieltämättä vituttaisi ja kovaa... et olisi saanut jotain ilta-aikaa, koska se oli heidän moka?

Kohta töihin. Ei sitten jaksaisi yhtään...
 
Juu meillähän oli alunperin suunnitelmissa tosiaan muualle mualimalle muutto, mutta mä uskon, että Suomi on ainakin toistaseksi parempi maa kasvattaa lapsi. Meillä menee täällä taloudellisesti paremmin kuin missään muualla, mutta tärkeintä kuitenkin on lapsen hyvinvointi. Ja mulle on tärkeää, että Hugo saa itselleen isovanhemmat, sedät ja muut sukulaiset. Suomessa on lapsille paljon paremmat harrastumahdollisuudet, kun taas täällä ei oikein ole muuta kuin yleiset puistot.
Mulla parhaat kaverit on jo perheellisiä ja haluan Huugolle lapsia ympärille. Täällä mulla on yksi ainoa YSTÄVÄ, ja hänkin lähtee takaisin Suomeen perin kk päästä.

Musta vaan tuntuu nyt oikealta ratkaisulta palata. Oonhan mä täällä 5 vuotta jo asunutkin.

Plus mä lähden ehkä takaisn opiskelemaan ja siihenkin Suomi on parempi vaihtoehto tukineen sun muineen.
 
Mun mies koki tänään elämänsä kamalimmat hetket. Se oli ollut Hugon kanssa alhaalla postilaatikoilla, ja Hugo oli sellasen kävelyhässäkän kanssa. Se oli sekuntti ja jätkä meni koko laitteen kanssa rappusia alas. Onneks, ONNEKS, vasta vikalla rapulla se oli keikannut ja pikkunen oli tullut rinta edelle alas. Mitään sen vakaampaa ei käynyt, hampaat oli kolahtanut huuleen ja ien vähän rikki, mutta Luojan kiitos, ettei mitään muuta sattunut.
Koko meidän yhdessä olo aikana tänään oli ensimmäinen kerta kun mun mies oikeesti itki. Sillä oli siitä niin paha mieli ja se poti todella huonoa omatuntoa, vaikka eihän se sen vika ollut.
Hugo on ihan oma itsensä, oli jo pari tuntia tapahtuman jälkeen, mutta kumminkin pitää tarkkailla normaalia enempi seuraavat 24h, eikä kuulemma saa antaa nukkua pitkää aikaa ilman tsekkausta.
Suu sillä on totta kai kipeä ja kun kaikkea on niin kauheen kiva purra, ni se tietenkin sattuu. Mutta onneks tosiaan, ettei pahemmin käynyt. En halua edes ajatella.
 
Hui kauhistus Pimmu!! Onneks teillä oli enkeleitä matkassa, eikä Hugolle käynyt pahemmin! Voin vain kuvitella, muinka miehesi on pelästynyt...

Tuosta syömisten määrästä. Mäkin kaipaisin siihen vähän neuvoja. Mulla ei oo siitä hajuakaan, miten niiden kuuluis normaalisti mennä, mut mä oon pyrkinyt tuohon, et 5 krt päivässä syödään (n.klo.8 aamupuuro, n.klo.11 lounas, n.klo. 14 välipala, n.klo.17 päivällinen ja n.klo.20 iltapuuro - päikkärit lounaan ja välipalan välissä) ja sairaalan ohjeiden maukaan meillä pitää mennä vähintään 1,4 litraa päivässä (ruoka+juoma) yhteensä, mikä meillä kyllä tarkoittaa lähinnä ruokaa, kun Enni ei yksinkertaisesti suostu vieläkään kunnolla juomaan. Hyvä, jos 100 ml saan nestemäistä meneen, niin se on hyvin se. Ja vaikka neiti syö ihan hirvittäviä määriä, tuo sen paino ei vaan nouse! Pituus menee -1,8 käyrällä ja suhteellinen paino on -10 % (mitä se sit ikinä tarkottaakin? Luin epikriisistä..). Ja siis mä oikeesti lisään rasvaa sen ruokaan ja sokeria puuroon. Ehkä se vaan on niin kova menemään ja kuluttamaan, et toikaan ei riitä, mut en kyllä saa siihen enää yhtään enempää ruokaa ahdettua. Nyt menee ruoat jotakuinkin niin, et aamusin ja iltasin n. 2,5 - 3 dl puuroo, lounaalla ja päivällisellä 2 dl ruokaa (purkillinen tai itse tehtyä) + purkki hedelämsosetta (vähän niinkuin juomana) ja välipalana jugurtti, viili tms. + sit kaikki juomiset (maidot, mehut yms). Mulla alkaa olla ongelma kohta, et mitä antasin, et paino lähtis viimein nousuun?
Mutta mä en Pimmu suna olis kyllä yhtään huolissani Hugiksen ruokamääristä, kun kerran poika kasvaa noin hyvin.

Kurjaa, et Saanan ultra siirtyi... Ei noin voi odottavalle äidille tehdä!

Baci ja Enzo. Hihiii :) Sä oot Rous loistava!!!
 
Voi pientä Hugoa -onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin!! Noi on aina niin kauhean kurjia tapahtumia ja varmasti järkyttää. Meilläkin on portaiden portti vai miksikä sitä nyt viisaammat kutsuu, laittamatta vielä kunnolla kiinni eli jos Nuki kunnolla työntää sitä, se ei pysy vaan tippuu alas. Ainakaan vielä ei ole portti kovin paljoa kiinnostanut, joten toivottavasti (koputtaa puuta) ehditään se laittamaan ennenkuin jotain tapahtuu. Ongelma on se, että siihen täytyy rakentaa melkein kokonaan se portin toinen puoli (mihin sen saisi tuettua) ja me ei olla vielä keksitty miten.
Tervetuloa Pimmu Suomeen!! Kuulostaa loistavalta! Koskas tämä tapahtuisi?

Amilda, juoko Enni pullosta, mukista vai nokkamukista? Tätäkin voisi kokeilla, että jos ei juo paljoa esim.nokkamukista niin sitten voisit kokeilla tuttipullosta. Meillä juodaan huomattavasti isommat määrät tuttipullosta kuin nokkamukista, joten pullo on meillä vielä käytössä. Tosin nokkiksestakin juo, jos vain annan, mutta määrät on tosi pieniä. Mun epäammattimaiseen korvaan toi teidän rytmi kuulostaa hyvältä. Tosin tuli vielä mieleen, että mitä jos joskus antaisit juotavaa ennen ruokaa, jos sitten uppoaisi? Varmaan olet näinkin yrittänyt, mutta kunhan nyt kirjoitan kaikki mitä tulee mieleen, jos niistä jostain olisi edes jotain apua. Joisiko heti aamusta maitoa pullosta, ennen mitään aamutouhuja ja puuroja? Meillä mä olen joutunut ja joudun pelaamaan näiden asioiden kanssa Nukin kanssa. Jos puuroa ei anna heti, niin sitä ei sitten todellakaan syödä samaa määrää kun esim. mitä olisi syöty puolituntia/15min sitten. Joskus kaikki ruoka menee alas, kun lyön ti-ti:n videoon, vaikka olisi jo kieltäytynyt ottamasta lisää. Aika pelaamista, mutta toisaalta jo rutiininomaista. Hmm, tosin useimmat rutiinit ja tavat muuttuu kuukauden välein, kun missy kasvaa.

Eilisen helmi hetki Nuudelin kanssa: toinen lajitteli vaippoja kippoon ja yhtäkkiä viskasi osan lattialle ja sanoi "nyt meni pitkin poikin, ai saatana". Tätä jatkoi aikas pitkään. En mä voi totisena kuunnella. Samoin vauvanukke saa satinkutia sotkemisesta ja muutenkin kuulee miten Nuki komentaa nukkea tai nallea, jostain mistä sitä on komennettu ja vielä ihan samoin sanankääntein, kun itse olen Nukia komentanut.

Ihanaista viikonloppua armaat!
 
Kamalaa Pimmu! Onhan Huugis nyt jo ihan ok? Säikähti varmasti, mutta onneksi niin päin että iskä säikähti enemmän. Tai siis selvittiin sillä säikähdyksellä. Hui, noita sattuu vaikka kuinka olisi tarkkana. Mahtavaa jos tulette Suomeen. Missäs päin se teidän koti täällä sijaitsikaan. Jossain Angsteri-Rosa rintamalla??

Ja voi taatala tuota Nukia :) Ihan huippua. Tai no... Niin. ;)

Voi LUOJA kun mua VÄSYTTÄÄ... Koko viikko alle 6h yöunilla (kiva katsoa illalla kun laittaa herätystä, että aikaa herätykseen joku 5h 15min..) ja viime yönä nukkua posottelin sitten liki 7 tuntia ja nyt tuntuu että on melkoinen kooma. En tiedä millä vara-akulla mä kuljen, kun tuntuu että joku 5-6 tuntia on yleensä ihan riittävä määrä unta, eikä edes pahemmin väsytä. Kahvia vaan.. Mä saan kyllä jonkun varhaisen dementian ja totaalisen romahduksen jossain vaiheessa. Opiskeluaika tosin saatoin nukkua sellaista 20 tuntiakin putkeen, että kai mä käytän niitä akkuja vieläkin. (Ennätys oli, että nukuin yön, seuraavan päivän ja seuraavankin yön... Sitä seuraavana päivänä ei väsyttänyt. Tämä oli jossain vaiheessa, kun oli tenttiä toisen perään ja tein töitä samaan aikaan.) Ja syy, miksi valvon nykyään; on niin kauhean kivaa puuhastella yksinään jotain kun mies ja poju nukkuu. Järjetöntä.

Amilda, minusta Ennin ruokamäärät kuulostaa ihan hyvältä. Vaikken mikään ravitsemusterapeutti olekaan, mutta siis verrattain mitä tutut lapset ja Poju syö niin varmaan aikalailla tuota määrää.
 
Hei mä nyt yritän palata tänne aktiivisesti, joten otetaan käyttöön meidän muksujen palstanimet. A ja T on vähän typerät, joten niistä tulee tietenkin legendaariset Ansa ja Tauno.

Ai täällä erityisesti Amilda ja Baltsu taivastelee ruokamäärien ja painokäyrien kanssa. Me vedetään tähän ihan pohjat, Tauno on ollut koko ajan painossa - 40% käyrällä, joten mua ei ihan pienet hetkauta... Pituus on nyt jotain -1,5 (eli sama kuin -15 %), joten laiha poika. Tosin nyt on alkanut syömään tosi hyvin, mutta ei se heti painossa näy. Mutta kyllä mun mielestä masu jo vähän pömpöttää... Mutta se millä me on enimmäkseen pysytty pinnalla, on partaäijä-jugurtti. Eli Lindahlsin turkkilainen jugurtti, jota myydään ämpäreissä, joissa on partaäijän kuva. Tää on joku karppaajien lempituote, ja syömisongelmaisten lasten myös. Sinne marjapilttiä sekaan (ja mantelijauhetta, joka on tosi energiapitoista). Partaäijässä on rasvaa täydet 10 %. Kokeilkaa!!!

Mä uskaltauduin eilen soittaan neuvolaan, ja koska mulla ei ole ollut varsinaisia menkkoja, niin saan lähetteen ilmaiseen alkuraskauden ultraa ihan ajankohdan määrittämiseksi. Mutta nyt pitää kärvistellä vielä 2 viikkoa (aikaa ei ollut aiemmin), mutta yritän kestää, koska jos oletetaan että ultrassa ois kaikki hyvin, niin ei se kärvistely ja piina kuitenkaan siihen lopu. Niin että sama se koska odotan. Mä sitten eilen tein sellaisen mielenrauhoitustestin itselleni. Silloin aluksi siis testasin apteekin omalla testillä, ja kp 29 sain iltapäivällä selvän haamun, mutta yliajalla. Seuraavana aamuna tuli oikea viiva, mutta ei äärimmäisen vahva. Sit seuraavana päivänä digitaalisella selvä tulos. Nyt eilen tein iltapäivällä apteekin testin, ja kyllä siihen aiempaa vahvempi viiva tuli. Eli hormonimäärä on korkeampi kuin alussa, mikä tietenkin vähän nostattaa toiveita. Ehkä tää nyt vaan on oireetonta. Se kyllä lohduttaa että Rosallakaan ei ollut mitään oireita.

Nyt herättiin. Ihanaa prinsessahääpäivää!!!
 
Iih, Neilikan ja teidän muiden odottajien matkaa on niin jännittävää seurata. *hykertelee*
(Neilikalle siis tiedoksi, että olen jo useamman vuoden (?!) seurannut ketjua hyvällä mielellä ja viime aikoina siis alkanut kirjoittelemaankin, koska tootte niin kivoja. Itsellä reilu nelivuotias lapsi, jolle ehkä joskus saamme sisaruksen.)

Mi-iu, mä mietin kohdallasi sitä, että otatkohan tosi raskaasti sen mitä toiset ajattelevat tai mahdollisesti ajattelevat sinusta tai perheestänne. Toivottavasti sulla ei mene kauheasti energiaa hukkaan sen miettimiseen, mitä MUUT sinusta tai perheeseenne liittyvistä asioista ajattelee. Se on SINUN ja PERHEESI elämää, ei kenenkään muun. :) Hartaasti toivon ja uskon, että te vielä lapsia saatte. Iloista, aurinkoista mieltä! Joko synttärit muuten oli ja meni?

Minä olen tätä ketjua seuratessa oppinut paljon lapsettomuudesta, lapsen kaipuusta ja lapsen saamisen vaikeudesta. Minun kohdallani asiat aikoinaan menivät toisin, kun tulin muutaman kuukauden kuluttua miehen tapaamisesta, ehkäisystä huolimatta raskaaksi. En halua sohaista muurahaispesää, mutta se oli silloin minun elämäni vaikein ja epätoivotuin asia. Tulen kantamaan sitä sydämessäni aina, ettei lapsemme saanut syntyä toivottuna ja haluttuna. Minun taakkani on myös se, että joskus kenties syntyvä toinen lapsemme on lähtökohtaisesti eri asemassa. Odotettu. Silti olen lohduttautunut sillä, että minun elämässäni nyt kävi näin ja olin oikeutettu tuntemaan katkeruutta siitä, että tulin alun perin tahtomattani äidiksi. Tämä oli pitkä aasin silta siihen, että elämässä ei aina tapahdu juuri niin kuin haluaa, juuri silloin, kun haluaa, mutta silti voi aina uskoa siihen, että kaikki menee kuitenkin ihan hyvin. Laulun sanoin: "stop chasing shadows just enjoy your ride."

Joku kysyi miten minä olen nyt sitten käyttänyt tämän ruhtinaallisen vapaa-ajan. Itse en siis varsinaisesti ole lomalla, vaan töissä. (Kappas.) Siitä huolimatta on tuntunut, että ihan hukun tähän vapaa-aikaan. On tuntunut ihan uskomattomalta, että töiden jälkeen ei ole tarvinnutkaan rientää kotiin, vaan olen käynyt kaupungilla kavereiden kanssa, ollut leffassa, syönyt hyvin..istunut iltapäivästä asti terassilla, kuin silloin joskus ennen.. ikkunaostostellut, hoitanut sellaisia tuikitärkeitä asioita, kuin punaisten korkkareiden korjaus suutarilla ja ripsipermiksen ajanvaraus. (Jos tuntisitte mut livenä, nuo herättäis hilpeyttä, koska oon kaukana ladysta.) Olen myös käynyut juoksemassa pitkähköjä lenkkejä. Mieskin on mennä viipottanut omien kavereidensa kanssa ja ollut siitä tosi iloinen. Ollaan vaan soiteltu toisillemme, että täällä mä oon ja meen nyt näkee sitä ja sitä, kumpikin ihan täpinöissämme, kuin teinitytöt. :) Toisaalta, olisi ehkä voitu tehdä yhdessäkin jotain. Hmmph. Ollaankohan me liiankin itsenäisiä?!

Nyt mulla on neljän päivän vapaa (vuorotyön etuja) ja poika on vielä sunnuntaihin reissussa. Täytyy pitää itsensä kiireisenä, koska ikävä alkaa olla aika kova. Tänään puhelimessa pieni haikea ääni sanoi: "Äiti.. ja sitten hetken hiljaisuuden jälkeen:...Minä täällä".
 
Hugo voi jo ihan hyvin, kiitos kysymästä. Tänään ei oo enää suukkiin niin kovin sattunut, koska kaikki tavara menee sinne jo samaan tahtiin kuin ennenkin. Toi ylä ien on vaan aika järkyn näkönen, ku siinä on mustelma plus se on vähän rikki. Pääasia kuitenkin ettei siihen satu ja hampaat näyttää levan ihan kunnossa. Ja mä en voi käsittää, ettei Hugolla ole yhtään ainutta mustelamaa taikka naarmua, ei sitten missään.
Ensi torstaiksi mulla on varattu Huugille lääkäriaika, haluun käydä tsekkauttaa jäbyn hampit. Ja onhan viime neukustakin jo 4kk, ni ihan kiva tietää missä pojan paino/pituus menee.

Me ollaan nyt alustavasti ajateltu muuttoa ensi vuoden alussa. Me tullaan nyt syksyllä käymään Suomessa, ja tarkkaillaan vähän mikä on tilanne. Se minne me muutetaan on niin paljon kiinni mun miehen töistä. Mä tunnen yhden tyypin joka työskentelee samalla alalla kun mun mies ja sitä kautta koitankin saada mun miehen laitettua jonnekkin. Tarkotus on tavata tää heppu kun tullaan käymään. Mutta Helsinki-Turku-Tampere akselilta olis kiva löytää töitä. Mutta tosiaan ensisijaisesti miehelle tarvii löytää jotain, mulle (toivottavasti) löytyy helpommin.

Mä niin toivon, että päästään muuttaa Suomeen..
 
Jännittää... prinsessahäät nimittäin. :) Pienestä pitäen olen elänyt Vickanin vaiheissa mukana, elämässä pitää olla edelleen vähän hörhöilyä. Tänään fiilistelen bodypumpissa på svenska. Mies oli tosin eilen hummailemassa, toivottavasti toipuu Vinkun leikkikaveriksi.

Kaunis biisi, Upilainen! Kolahti. Olitteko miehesi kanssa yhtä mieltä, että pidätte lapsen? Aikamoinen testi heti suhteen alkumetreillä. Kuinka vanha poikanne onkaan nyt? Voi pientä, ikävä on varmasti huikea -mutta tuo oma aika mitä olette miehenne kanssa saaneet tekee varmasti hyvää! Itse en vielä kykeni ajattelemaan viikkoa ilman Vinkkua. Yhdessä yössä on riittävästi tässä vaiheessa.

Amilda, Ennin syöminen ja määrät kuulostavat hyvälle. Oletteko kokeilleet pilliä?

Neilikselle ihan huisisti onnea, toivotaan että ennakkoaavistuksesi ovat vääriä. Mukava kun olet back.

Romanttista päivää!
 

Similar threads

A
Ajatuksista Asiaan 09/2010
Viestiä
204
Luettu
11K
Vauvat ja taaperot
Ullaup
U
N
Ajatuksista asiaan 06/09
Viestiä
199
Luettu
4K
Vauvat ja taaperot
qhmyhnys jllrncui nckandkq
Q
A
Ajatuksista Asiaan 07/2010
Viestiä
138
Luettu
7K
Vauvat ja taaperot
Brogis
B
B
Ajatuksista Asiaan 08/09
Viestiä
148
Luettu
3K
Vauvat ja taaperot
sadee
S
B
Ajatuksista asiaan 10/2010
Viestiä
140
Luettu
9K
Vauvat ja taaperot
Banderollis
B

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa