Toggle sidebar

Ajatuksista Asiaan 06/2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angsteri..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Kiitos ulla!
Välillä otan liian raskaasti toisten ajatukset ja sen eteen oon tehnytkin töitä etten välitä siitä vaan keskityn lähinnä siihen että oon ite tyytyväinen tekemisiini jne. anoppi on ollut oiva opettaja tässä asiassa, nykyään pystyn jättämään sen haukkumiset jne omaan arvoonsa ja yritän olla välittämättä siitäkin mitä kaikkea se puhuu ympäri kyliä. yritän luottaa siihen että kyllä ne lähimmät tietävät ja huomaavat kuka on minkäkinlainen jne. ja moni joka anopinkin tuntee, tietää sen liiottelut asiasta kuin asiasta kuin myöskin sen ettei hänen puheisiin ihan täysillä voi luottaakaan. No se siitä, yritin vain sanoa että oppimista on vielä, koska välillä loukkaukset satuttavat vaikka kuin ajattelisi että tärkeintä on oma mieli ja omien tunteiden hallinta. hautajaiset meni "hyvin", anoppi yritti loukata suoraan (mollasi lapselleni minua) johon sitten heitin vain vitsiä sekaan ja mieskin sitten toppuutteli anoppia.. mutta siinä oli taas yks onnistumisen kokemus kun en vain antanut itseni loukkaantua ja väistin koko ajatuksen.
No se siitä. tällä hetkellä mieli on hyvä.. välillä tulee notkahduksia, mutta eihän näistä ajatuksista kokonaan oikein voi päästäkään eroon..ainakaan heti viimeisen km:n jälkeen.. (toivottavasti viimeisen).




Neilikalle onnittelut! tuleeko lapsille kuinka suuret ikäerot?
 
Amilda, meillä syödään samalla rytmillä, iltaruoka ja puuro vaan vähän aiemmin. Nöpö juo ihan suht hyvin, meillä auttoi maidon juomiseen se että saa juoda ihan normaalista mukista ilman mitään nokkia. Vettä onkin aina juonut tosi hyvin.

Neilis, mä uskon vakaasti että teillä on kaikki hyvin masuss!

pimmu, voi hurja, onneksi selvisitte säikähdyksellä! noi on kyllä niin hurjia ja niitä tapahtuu ihan väkisin jossain vaiheessa.
 
voi bro, viestiä laitettu yläkertaan menemään...

Mitäs teillä oli jussisuunnitelmia? meidän pitäisi mennä maalle, mutta eilen ainakin säätiedotuksessa luvattiin pelkkää vettä niin täytyy kohta katsoa uudelleen ja päättää sitten. Ja kaiken lisäksi mulla pitäisi alkaa menkat kai la/su ja kun siellä ihan alkeelliset olot ja tulossa vielä jotain miehen serkkujakin niin en tod halua olla menkkaisena siellä =( tein tänään testinkin mutta eihän siinä vielä mitään edes näkyisi, nöpöstäkin tuli menkkapäivänä vasta haalea viiva. Olen nyt vaan palellut muutaman illan niin kamalasti että ei ole normaalia vaikka vilukissa olenkin. eilen illalla mittasin kuumeenkin, 36,9. Toisaalta Nöpöstä en palellut yhtään kun olin ihan hiestä märkä jo viikon verran ennen plussaa, joten kai taas vaan hikoisin enkä palelisi. no toivossa on vielä hyvä elää.

mutta eipä nyt muuta, ihanaa juhannusta rakkaat! ja Anna, tulethan kertomaan kun vauva on syntynyt!
 
Juhannusta, pupujussiseni!

Saanalle onnittelut! Ihan mahtavaa!

Ah. Rauha ja lepo laskeutui juuri. En halunnut mihinkään ystävieni mökille, koska kaikissa kokoonpanoissa olisi ollut alkoholia mukana, enkä jaksa itse yhtään sellaista katsella saati sitten antaa Amildan katsella. Lupauduin sitten lähtemään anoppilaan. Ajatus on ahdistanut päivä päivältä enemmän, mutta minkäs teet; haluan että lapsi näkee isovanhempiaan. Sitten äitini sanoi eilen puhelimessa, että mikset jää kotiin ja anna miehen mennä kahdestaan, että mulle tekis hyvää pieni loma. Bling! Ihana ehdotus. Joten juuri pakkasin kamat ja perheen autoon, vilkutin heiheit ja sain uskomattomat noin 50 tuntia omaa aikaa. Soitin anopille, että iskias niin pahana etten lähtenyt mukaan. Kuulosti hyvin ilahtuneelta, joten ollaan kaikki voittajia tässä tilanteessa. Niin oudon ihanaa, että saan olla ihan rauhassa ja tehdä mitä huvittaa.

Saana, kiitos vinkistä. Tajusinkin, että tuo Anita-tukivyö tukee, mutta ei läheskään niin paljon kuin kunnon tekoa olevat. Valitin selästäni hiekkiksella, ja yksi ystävällinen äiti lainasi minulle juuri tuon mainitsemasi vyön. Ei suostunut ottamaan rahaa lainkaan, mutta annoin 6 jäljelle jäänyttä raskaustestiä ja vähän muuta. Ymmärsin että kova yritys että vyölle olisi vielä käyttöä heillä. Mutta Saana, kiitos paljon vinkistä!

Upilainen, ajatuksiasi on kiva lukea. Olen täysin sitä mieltä, ettei kukaan ansaitse lasta toista enemmän tai että lapsi olisi yhtään rakkaampi, jos sitä on tekemällä tehty. Tarvitseeko tuollaista edes ääneen sanoa. Vertaisin vaikka siihen, että jollakin on oikein huono suhde vanhempiinsa, ja on hyvin katkera vanhemmilleen, ja valittaa/purkaa sitä muille. Sitten toisella on vaikka vanhemmat kuolleet, ja hän kehottaa iloitsemaan siitä että vanhemmat ovat kuitenkin elossa ja lopettamaan katkeruus. Ei tilanteet mene yksi yhteen eikä niitä vain voi vertailla keskenään. Kuten todettu, kaikki on niin subjektiivista. Et varmasti oikeasti ajattele, että teidän lapset oikeasti olis mitenkään eri asemassa, vaikka toinen oli yllätys ja toinen tekemällä tehty. Samoin kuin Miuska ihan varmasti nauttii neidistään ja samaan aikaan suree menetettyjä vauvojaan.

Mä taidan pyöräillä aurinkoa ottamaan ja uimaan.
Ihanaa juhannusta!
 
Juuri olin tulossa huhuilemaan Rousaa, kun ei mitään pitkään aikaan. Hyvä että kaikki hyvin ja voi luoja, että olen KATEELLINEN tuosta omasta ajasta. Herranen aika. Pitäisiköhän tehdä sama temppu. Hmm.. ei taitaisi toimia tässä tilanteessa. En voi käsittää noin pitkää omaa aikaa enää mitenkään, jään pyörittelemään päätäni.. ;)

Hyvää Juhannusta kaikille äideille, lapsille, vauvoille, masuille..
 
Ensinnäkin hurjasti enkeleitä Broun mailiasiaan!!

Toisekseen Saanalle onnittelut hyvistä ultranäkymistä <3

Ja tietty kolmanneksi hurjan mukavaa Juhannusta kaikille! Ihanaa ja rentouttavaa ennenkaikkea ja toivottavsti myös aurinkoista! Todella loisto päätös Rousalta! Kateellisena myös täällä tuosta kaikesta omasta ajasta... Ei voi kun haaveilla nykyään moisesta! Nautihan nyt täysin rinnoin!!!
Kiva, että ajattelit Rosamunda mua (vaikka taisit tarkoittaa puppea - ihana kuitenkin, et olen mielessäsi ;) ). Mutta kyllä juu me jätämme kanssa nuo alkoholimökkireissut väliin. Joten nou worries ;) Itseasiassa meillä ei ole juhannussuunnitelmissa yhtään mitään. Todella outoa! Näin ei ole varmaan ollut ikinä mun elämän aikana, mut en valita... Ehkä joku Extempore-reissu olis poikaa. Saa kattoo nyt!

Ihanaa juhanuusta kaikille!!!
 
Jipii kun ihania uutisia Saanalta! Onnea hyvistä näkymistä =)
Voi luoja Rosan juhannus kuulostaa taivaalliselta. Nauti! Ja muut nauttikaa sitten perhejuhannuksesta, kuten myös me.
Ulla Uppelström, kyllä mä sut muistan ja tiedän! Musta on hienoa, että täällä on muunkinlaisia taustoja ja tilanteita.
Lapsettomuustaustaan vähän liittyen, että mulla on huono omatunto siitä, että me onnistuttiin tässä niin helpolla. Täälläkin olisi ollut "jonossa" Miiu ja Sade ja Lumppari, ja live-elämässä on yksi ystävä. Jotenkin vaan sellainen olo, että etuiltiinko me nyt pahasti. Mutta mä tiedättekö rupean uskomaan tähän! Koko viime viikon oli vielä täysin epätodellinen olo, mutta pari päivää sitten(noin rv 6+0) mä huomasin, että sain taas puristettua rinnoista maitoa. Vähän oudon aikaisin, mutta imetyksen oon lopettanut puoli vuotta sitten, ja pitkään on ollut jo tulematta mitään. Kaksosistakin mulla alkoi tulla tosi aikaisin, mutta ei nyt ihan ekana raskausoireena. Ja tänään on ollut vähän huono olokin, eli ihan positiivisesti odotan ensi loppuviikkoa ja ultraa.

Nyt herättiin, eli iloista keskikesän juhlaa!
 
Hyvää Juhannusta tulin toivottamaan tovereille!

Sadelle peukutuksia ja Rosalle hyvää omaa laatuaikaa!! Mä en varmaan pystyisi olemaan yksin Jussia, siis ilman miestä, mutta me immeiset ollaan erilaisia ja hyvä niin! Nautihan nyt!!

Saanalle extra-onnittelut!!! Hienoa, loistavaa!! Ja Neilikselle onnea ensi viikon ultraan! Tosin tulen sitä varmasti vielä toivottamaan sulle. Bro, pidä meidät ajantasalla! :/

Amildan tavoin me ollaan himazuikkelissa. Grillailtiin juuri ja nyt mies ja Nuki on päikkäreillä. Leppoisa juhannus oman perheen kesken. Siskon perhe pyysi mökille, mutta todellakin: no thanks ja samoin anoppi, mutta ei nyt vaan huvita hössöttää. Ihana vain olla näin, etenkin kun viikko töitä takana. Mies heräsi kaiken lisäksi aamulla kolmeta tekemään puutarhahommia, joten pihakin näyttää ihan mukavalta ;). Joo, hän taitaa olla yhtä hullu aamuvirkku kuin minä, ei vaan, hän heräsi töiden takia ja se keikka peruuntuikin ja hän sitten halusi omatoimisesti alkaa puutarhatontuksi. :)
Mutta joka tapauksesta: Rentouttavaa Juhannusta!
 
MIUSKA! Mitä mitä luinkaan juuri toisesta ketjusta?!?! Tules tänne kertomaan mitkä on fiilikset!

Oli kyllä luksusta olla viettää laatuaikaa itsekseen, mutta loppuvaiheessa alkoi jo tulla ikävä. Aamulla perhe tuli kotiin ja se oli se kivoin hetki. Nyt menivät kummatkin nukkumaan. Illalla miehellä alkaa työt, joten annettiin tämän juhannuksen mennä vähän kuin ohi tänä vuonna. En osaa juhannusta kaupungissa viettää, kun aina ollaan mökillä oltu. Tää raskaus ja raihnaisuus saa pinnani niin kireälle, että oli ihan paras ratkaisu etten lähtenyt kenenkään nurkkiin kyläilemään. En tykkää olla avuton ja pyytää apua, ja sitten kärsin ja pinna kiristyy ja olen kuin nurkkaan ahdistettu eläin. Fiksu tietty avais suunsa ja pyytäis apua, mutta kun ei osaa niin ei osaa.

Pimmu, ihanaa kun muutat tänne. Tuo päätös on hyvin luonnollinen tuossa vaiheessa. Moni tuttuni, joka on pitkään asunut ulkomailla, tekee päätökseen Suomeen muutosta lapsen ollessa alle vuoden. Tukiverkko, läheiset, suomen kieli, Kela, päiväkoti- ja koulutoiminta, syitä on monia. Toivottavasti miehesi saa pian töitä ja sopeutuu nopeasti. Mä lähetän sulle mailissa yhden hyvän paikan (miehesi alaa) nettisivut, siellä olis ehkä töitä tarjolla.

Amildainen, hih, mä olen vaan huolissani ettet joudu seuraan jossa alkoholia väärinkäytetään...

Tiistaina 4D, jännittää onko vauva vielä perätilassa ja istukka kohdunsuulla. Olen myös alkanut pelkäämään kohtukuolemaa, koska tämä vauva liikkuu paljon enemmän kuin Puppe. Pelkään että kuristuu napanuoraan. No, päivä kerrallaan.

Nauttikaahan, te jotka saatte mökkeillä! Saunaan, uimaan ja grilliherkkuja napaan ja kylmää olutta päälle. Ensi vuonna minäkin sitten...
 
Kopioin suoraan tän eilisen tekstin.. pienin askelin..

"hiljaisesti tänne hiivin kertomaan juhannus suunnitelmista selvinpäin.. menkat pitäis alkaa tänään/huomenna ja haalea plussa tuli. tiedän ettei se takaa vielä mitään mistään, mutta tää fiilis on jotenkin kumman rauhallinen, kun viimeksi oli ihan pelkkä paniikki että ei tää onnistu, vaikka sykkeet jne löytyi ja "näytti onnistuvan".. saa nähdä kauan menee ennen ku niitä piruja maalataan täälläkin, mutta tällä hetkellä olo on perushyvä fiiliksineen ja kaikkineen. Jos kaikki olis ekalla kerralla mennyt hyvin niin meillä olis jo yli puolivuotias pieni lapsi. mutta se tuntuu kaiken tän jälkeen tosi utopistiselta.. nyt täytyy vaan toivoa että tää sama fiilis jatkuis niin kykenis ehkä johonkin pienesti luottamaan..
pieniä ajatuksia herättää että millon ultraan, millon soitan nla ja pääsenkö sairaalan erityisseurantaan (tai edes varhaisultraan) ja onko mun lääkäri lomalla ja kaikkea.. mutta sen aika ei oo ihan vielä, nyt nautitaan ensin juhannuksesta varovaisin pienin askelin.
Toivottavasti sielläkin pysytään nahoissaan, en ainakaan ihan vielä kaipaa onnitteluja jne. Katsotaan päivä kerrallaan. :) "

Ajatukset on siis aikalailla neutraalit, en uskalla kovin innostua, mutta en myöskään kokoajan pelkää ja elä paniikissa pahan tunteen vallassa ettei mene hyvin.. pikemminkin, tää vois jopa ehkä onnistua. en tiedä, aika näyttää.. Joten näillä suht hyvillä fiiliksillä eteenpäin. Huomenna testaan vielä aamusta jotta nään että plussa vahvistuu.

Nyt ei ajatus kulje tän enempää kun tuli hiukka valvottua juhannuksena..
 
Ooh, mitä juhannuksen sikkaroittamat silmäni lukivatkaan Mi-iu. Kunnioitan kuitenkin toivettasi olla "hehkuttamatta" vielä isommin jättämällä tämän kommentin tähän. ;) Milloin ikinä se teidän toinen syntyykään, on hän varmasti juuri se, kenet on "tarkoitettu" teidän lapseksi, Pikkiksen sisarukseksi.

Pöh, mun pötsi on kasvanut, ihan muusta, kuin hyvästä syystä..kiitos siis jumppatauon ja grilliherkkujen. Ja ollaan vasta alku/keskikesässä..huoh. ehkä mä ryhdyn taistoon heti huomenna. Ärsyttävää parin kilon jojoilua ja kaikki ylimääräinen aina tulee vyötärölle. Vaatteista sen huomaa. Meillä meni juhannus mukavasti kavereiden mökillä, just niiden perinteisten uimisten, saunomisten, grillailujen, pihapelien, kalastuksen, hyttysjahdin ja olusten merkeissä. Ihanaa oli. Aikuisilla ja lapsilla. Meidän täytyi vaan jättää leikki kesken, kun työt kutsuu jo huomenna. Aargh, kevennyskuuriin tuo lisäpontta muuten se, kun muut tytöt nauroi noustessani järvestä hiustenpesulta; mun pylly oli kuulemma hyllynyt niin hauskasti, kun ravistelin shampoota pois. ;) Nyt tapitan silmät killissä jalkapalloa ja poika nuokkuu sylissä selänrapsutuksessa. Mies lähti vielä huviajelulle, eli otti parit kaljat reppuun ja lähti kaverinsa kanssa pyörälenkille päättääkseen sen jossain rantsussa juotuihin oluihin. Juhannusromantiikka jäi harmikseni väliin menkkojen takia, mutta mies mielestään kuittasi sen puristamalla mua lähtiessään oikeasta tissistä. Ugh. Onneksi ei tullut tehtyä myöskään mitään taikoja ja kukat jäi niitylle, sillä näin unta miespuolisesta työkaverista. Hih.

Raskauteni oli aikoinaan suurempi järkytys mulle, kuin miehelle. Mies sitten loukkaantui kovasti, kun olin niin pettynyt ja toin esiin, etten missään nimessä olisi mitään tällaista nyt halunnut. Aikamoista soutamista ja huopaamista tuo alku silloin oli. Mietin, pidänkö miehen vai lapsen, vai molemmat vai en kumpaakaan. Kevyitä juttuja. Tiesin sydämessäni, että minun moraalini ei itselleni tällaisessa tilanteessa raskauden keskeytystä olisi oikeasti sallinut, joten kipuilin vaan ja ne ajatukset kuului siihen prosessiin. Hulluinta oli, että ketään muuta asia ei tuntunut oudoksuttavan millään lailla, että olin raskaana. Jopa lähipiiri (esim. kumpienkin vanhemmat) oli kuulleessaan asiasta ihan innoissaan. Olisi tehnyt mieli huutaa, että mitä helvettiä te nyt kelaatte, me ollaan tavattu muutama kuukausi sitten harmaassa Hiacessa, jossain päin Suomea ja teistä on nyt jotenkin tosi jees, että me saadaan lapsi, vähän päälle parikymppisinä, "kouluja käymättöminä", kodittomina..Miksei kukaan nähnyt miten hukassa olin?! Olisin ehkä jopa kaivannut, että tulisi joku aikuinen ja sanoisi: Nuoret hyvät, mites tässä nyt näin kävi? Isoimman vastuun häämöttäessä edessä, olisinkin toivonut voivani paeta sitä ja olla vielä ihan pieni.. Lähdimme sitten alkuraskaudessa kahdestaan kolmeksi kuukaudeksi matkalle. Tämän matkan ansioista sain etäisyyttä kaikkeen ja tutustuimme paremmin toisiimme, palattuamme hankimme yhteisen kodin, koiran, lapsi syntyi.. Monen mutkan kautta olemme nyt tässä pisteessä vanhempina, yhdessä, onnellisina. Työvoitosta voitaisiin kai puhua. Nyt elämä on kai aika samanlaista, kuin kaikilla muillakin lapsiperheillä (kaikkihan siis elää ihan samalla tavalla). Me tosin ollaan annettu ja annetaan toisillemme edelleen enemmän "vapaata" tästä perheestä, kuin monet tuttavapariskunnat.

Minä haluaisin toisen lapsen tuon miehen kanssa rakkaudesta ja uteliaisuudesta. Miltä tuntuisi voida iloita siitä?! Tuijottaa tikkua vessassa ja itkeä ONNESTA. Nauttia raskaudesta. Pötkötellä synnärillä haluten olla juuri siinä hetkessä ja paikassa. Minä haluan, että MEITÄ olisi yksi enemmän.

Vein pojan nukkumaan, raukka ihan paukamilla, kiitos viime öisestä itikkain invaasiosta meidän aitassa. Pitäisi kai itsekin kohta.. Pömppömaha Ulla Up kiittää ja kuittaa ja heittää kommenttia taas joku päivä. (Olen nauranut tuolle nickille näin jälkeenpäin, kun silloin ekaa kommenttia heittäessäni laitoin vaan jonkun mikä tuli ensimmäisena mieleen, kun en halunnut kirjoittaa pelkkä "ulkopuolinen". Eli näin syntyi Ulla Ulkopuolinen, sittemmin lyhentyneenä muotoon Ulla Up. Tälle kirjoittajalle nimestä tulee lähinnä mieleen pyylevä sukulaistäti tai vaihtoehtoisesti Jutta Urpilainen (myös esiintyneestä muodosta Upilainen), jonka habitus on mahdollisimman kaukana omastani. Eli mahdollisesti käyttäjänimeni olisi voinut olla sen sijaan Outi Outsider, eli Outi Out.)

Öitä.
 
Lupaan olla hehkuttamatta - mutta tokasen sit vaikka, että Jei! Miiuskalle... :) Ja muuten samoin sanoin kun Ullis. Kyllä se sit onnistuu kun on tarkoituskin (vaikkei varmaan juuri lohduta..)

Ihana Ullis meitä jälleen piristämässä. Sulla on kyllä sana hallussa ja sun juttujas lukiessa tulee aina hyvälle päälle. Hienoja ajatuksia. Joten iso kiitos kun käyt meitä täällä piristämässä.

Juhannukset lusittu kotioloissa. Mukavasti on mennyt - saunottu ollaan joka päivä koivuntuoksuissa, ulkoiltu paljon kuolleen hiljaisessa kaupungissa ja sitä juhannusromantiikkakin on ollut ilmassa, joten en valita. Ihan hyvin se näinkin meni.. Huomenna pitäis sit vielä mennä anoppilaan tai pitäiskö sanoo anoppikokelaalle, kun ei kerran naimisissa olla (toi äijä kun ei vaan tajua kosia, vaikka hieman salaa odotin, kun juhannuksena ollaan aikoinaan tavattukin) ja sit alkaa taas arkinen aherrus.

By the way... Mites se ensi lauantai (3.7.). Olisko kukaan lähdössä sinne Särkänniemeen eläinpuistoon?

Lumista olen paljon miettinyt. Jännät ajat alkaa olla siellä käsillä...
 
Huomenta tytsät!

Miiulle iso halaus. Saitte ihania juhannusuutisia! Toivotaan kovasti, että tämä kaveri pysyy matkassa!!

Sama täällä Rous. Juhannus meni täysin ohi ja Amildan tavoin kotona koko perheen kanssa. Onko sulla R pinna kireällä ja "kaikki" alkanut vituttaa? Mä olen koko ajan etu-ja takakireä. En siedä yhtään vastaanpanemista ja jos joku ei tajua (lukekaa mies tai oikeastaan kuka vain), niin mä kilahdan välittömästi. Lisäksi en saa käännettyä normaalisti mussa vallalla olevaa positiivistavaihdetta päälle. En sitten millään. Olen väsynyt ja kiukkuinen. Hymyä saa kaivella vaikka varpaanvälistä. Mies otti olutta kotona, ärsytti. Soitti kaverilleen, puhui mun mielestä liian pitkään ja kello alkoi lähestymään Nukin päiväunilta heräämisaikaa, ärsytti ja myös ilmaisin sen. Tää kaveri kun soittaa itse silloin kun hänelle parhaiten sopii ja vastaa silloin kun hänelle parhaiten sopii. Siksi en antaisi meidän ajasta mitään hänelle pois. Pieni riitahan mun määräävyydestä tuli. Eilen sitten tuli iso riita. Nuki oksensi aamuyöllä, kun oli niin tukkoinen. Ja mä sitten aloin heti siivooamaan patjaa, tyynyä, ym.oksennuksesta. Heitin Nukin peiton lattialle ettei vain siihen enää mene sotkua ja pyysin, että mies ottaisi Nukin ja menisiVÄT lattialle istumaan. Ajatuksissa, että jos N vielä purjoaa, niin lattialta se on helpoin putsata ja tietenkin, että mies pitäisi Nukia sylissä ettei toinen turhaan itkisi. Nooh, mieshän nosti Nukin yksin istumaan suoraan juuri siihen mun suojelemalle peitolle ja siihenhän Nuki sitten oksensi. Lisäksi mies päästi Nukin hyppimään patjalle ja mua ärsytti, että nyt se sitten virkistää Nukin ja miksei voinut ottaa lastaan syliin. Murmur. Musta tuntuu tai on tämän viikon tuntunut, ettei mies tee mitään oikein ja mua on alkanut ärsyttää sen pärstä ja pienetkin "virheet". Sanokaa, että tää johtuu hormooneista!!!? Eilen sitten mies pienessä olutpäissään otti illalla sen aamun puheeksi. Oikeammin, haastoi riitaa mun aamuöisestä kivahtamisesta. Mä sanoin, että antaisi asian jo olla, kun kaikki on hyvin ja juuri pelattiin mölkkyä ja touhuttiin Nukin kanssa,ym.mukavaa. Niin ei vain voinut olla hiljaa asiasta. Siitä tuli sitten ihana riita ja mä otin Nukin ja mentiin huiliajellu. Ei kovin seesteinen juhannus, joten Rous, mä uskon, että teit viisaan päätöksen, kun otit aaton omaa huiliaikaa. Mä otan sitä tänään ja menen töihin hetkeksi. Perhanan hormoonit! T. Ärhäkkä Antero

Ja joo, samoja fiiliksiäkin kuin sulla Rous. Tääkin liikkuu mun mielestä reilusti enemmän kuin Nuki. Haluaisin mennä ultraan nyt heinäkuussa. Meillä ollaan kai poikkitilassa. Kauankohan Napulla on vielä aikaa, tilaa vaihtaa asentoaan?

Mites teidän seesteisempien juhannuksen vietto meni?

Amilda, mikäs se sun miehen puhelinnumero olikaan? Voin soittaa sillekin! ;) Sille ei varmaan vain oikeasti tule mieleen kosia, miehet. Mitä jos sä kosasisit ja sanoisit, että perkele! Joo, mä olen väsynyt ja....ärhäkkä. Itseasiassa me sovittiin naimisiin menosta ihan kaksin ja sen jälkeen mies kosi ns. virallisesti. Ei varmaan vieläkään oltaisi naimisissa, jos miehen tajuntaan olisi pitänyt luottaa. Se vaan tuhisisi tyytyväisyyksissään nykytilanteessa, eikä aivoissa raksuttaisi, että jotain on tekemättä tai jotain voisi tehdä...

Mä en pääse valitettavasti Tre:n reissulle ensi lauantaina. Meillä on juuri silloin kesän ainoat pippalot. Pippalot ja pippalot, mutta meille tulee ystäväpariskunta lapsineen kauempaa yökylään koko viikonlopuksi.

Nyt aamupalalle, etten ihan ärheenny omille fiiliksilleni... :/
 
Voi tota Englantia. Mutta eipä jäänyt siihen tän päivän uutiset (Eli onnittelut -tiedät kyllä)!

Thanks taas, Urpis, että kirjottelit. Kävin eilen illalla lukemassa ennen nukkumaan menoa, ja jäi siitä niin hyvä mieli. Teidän perhe-elämä kuulostaa just ihanalta. Mä pyrin monessa asiassa samaan. Muistan kun joskus sanoit, että miehes tiesi millaisen naisen otti, joten tietää että haluat edelleen tehdä joskus niitä juttuja mitä silloin. Mä ajattelen just noin. Yhdessä ollaan lapsi hankittu, joten samalla tavalla se vapaa-aika jaetaan ja mä haluan tietenkin myös käydä ulkona. Se tässä asenteessa on vähän lieventynyt, että tajuan että vain mä voin hoitaa raskauden ja imetyksen, mutta kun näistä päästään niin tasa-arvo on se juttu.

Antero, joopa joo. Koko viime viikko oli ihan järkky. Mulla on ollut hermot niin kireällä (syytän hormoneja, sama oli Puppea odottaessa, etten ollut hyvää seuraa) että haluan vain olla rauhassa. Rauhassa Puppen kanssa, en kestä edes puiston promammoja ja sitä typerää smaltalkkia. Puppen seurassa en ikinä menetä hermoja, sen kanssa mulla on lehmän hermot, mutta kenenkään muun kanssa ei. Eli mä tiedostan, että vika on mussa, mutta se ei estänyt että ihan kaikki miehessä ärsytti. Mä nalkutin, valitin ja olin yleisen epätyytyväinen. Toisaalta mua olis ärsyttänyt ihan kuka vaan joka jättää tänne yhdenkin sukan lojumaan tai likaisen juustohöylän pöydälle (kyllä; mä aloin itkemään yksi päivä kun näin likaisen juustohöylän pöydällä, sehän oli ihan selvä merkki ettei mua arvosteta vaimona, äitinä eikä etenkään naisena). Mies sanoi sitten loppuviikosta aika osuvasti että mä olen kuin rangaistuslaitoksen johtaja. Että mä kuulemma simputan. Että mun on paras lopettaa. Onneksi tuli tuo sauma että sain jäädä rauhassa kotiin. Juteltiin miehen kanssa puhelimessa kumpanakin iltana pari tuntia. On se jännä, miten heti tulee toista ikävä kun toinen on oikeasti poissa. Ei me noin olla juteltu pitkään aikaan. No, mies ymmärtää että mulla on hieman vaikeeta näin paksuna taas, ja mä ymmärrän etten vaan voi purkaa kaikkea mieheen (Tai voin tietty, mutta sitten en saa sitä tarvitsemaani läheisyyttä ja tukea. Kuka haluais halailla vankilanjohtajaa?) Nyt on mennyt ihanasti, ja koitan tehdä kaikkeni että näin jatkuukin.


Amilda, mä olen varma että sun miehes on nyt vaan niin onnellinen teidän viimeinkin koittaneesta "tavallisesta" arjesta, ettei sille ole tullut mieleenkään että sä haluaisit tulla kosituksi. Pakko sanoa, että mä olen harvoin tavannut noin perheelleen omistautunutta miestä, josta oikein säteilee rakkaus tyttöjään kohtaan. Ja on muuten aikast harvinaisen herkun näkönenkin, eli hyvää kannattaa odottaa. Tai sitten tosiaan kosit itse. Mitäs jos kosit 2v-synttäreillä? Ei hemmetti, kyllä sun miekkosen pitäis tajuta kosia. Antero, saatko sä sen numeron jostain?


Sade, ootko testannut?

JB, mikä tilanne?

Pus.
 
Yökukkuja täällä taas huhuilee.

Miiu, onnea. Ymmärrän, että olet vähän varpaillasi hehkutusten suhteen. Jospa kaikki menisi nyt hyvin, jospa nyt olisi teidän vuoronne.

Lumikselle myös onnea. Voihan viuh, mitä uutisia. Tosi tosi hienoa ja samat sanat kuin Miukulle, eli jospa nyt. Täällähän puksuttelee melkoinen plussajuna :)

Voi Ärhäkkä Antero, uskon että kiukkuisuutesi johtuu hormoneista. Ja on ihan eriasia odottaa vauvaa kun kotona on jo pieni touhukas tyttö. Väistämättä olet väsynyt ja sekin osaltaan kärjistää tunteita. Ja keneenpä sitä purkaisi jos ei siihen lähimpään. On siinä naapurit ihmetelleet teidän isukkia, joka on aamun valkeina tunteina puutarhatonttuillut. Hilpeä mielikuva.

Hilpeä oli mielikuva myös Rosan juustohöylästä, vaikka siinä tilanteessa se oli varmasti maailman ilkein ja pahantahtoisin juustohöylä, joka oli jätetty pöydälle juuri kuvaamistasi syistä ;) Onneksi raskaus kestää tosiaan rajallisen ajan.

Mä tarviin nyt apua. Olen joutunut tekemään muutaman kerran meditaatioharjoituksia hakiessani Pojua päiväkodista. Sillä on lähes poikkeuksetta aina yllätys vaipassa kun haen sen. Siis syövät kahden aikaan välipalaa ja lähtevät sitten pihalle. Ja pihalta hakiessa poika on ihan sotkuisissa vaatteissa ja pskat housussa. Olen itse ollut joskus päiväkodissa töissä ja siellä jotkut hoitajat (EI KAIKKI), olivat vähän sillä asenteella, että ei nyt viitsi lähteä vaihtamaan vaippaa kun lasta tullaan kuitenkin kohta hakemaan. Järkkyä. Mä kuitenkin maksan tuosta hoidosta (lapsen parhaasta nyt puhumattakaan) ja oletan että perusasioista edes huolehdittaisiin. Hitsaanko mä nyt aivan turhasta??

Olen ihmetellyt siellä jo suureen ääneen, että onpas kumma kun aina sattuu olemaan tavarat pöksyssä kun haen/enkös mä ollut muistanut laittaa vaihtovaatteita kun on näin sotkuiset kamppeet. Vastassa on yleensä aina hiljaisuutta. Mä ajattelin, että kerään vielä muutaman tällaisen päivän ajan kiukkua ja soitan sitten sille päiväkodin johtajalle tai mikä lie onkaan. Mitä te tekisitte? Ja oikeasti mitä tekisitte, kyllä mä tiedän mitä PITÄISI tehdä. Kukapa mun lapseni puolia pitää jos en minä. Ajattelin ensin sellaista taktiikkaa, että roudaan Pojun lokeron täyteen vaihtovaatteita, siis oikeasti järjettömän määrän ja sanon että ei haittaa vaikka nämä kuluis yhtenä päivänä kaikki. Toinen ajatus oli, että soitan ihan öönä sinne kun lähden töistä, että voitteko katsoa että poika on suht asiallisen näköinen kun meillä on kiire meno heti päiväkodista. En tiedä onko tässä mitään järkeä. Olen kovasti purrut hammasta monessa asiassa, koska tiedän ettei siellä pystytä joka tahraa lähteä vaihtamaan, mutta olisittepa nähneet tuon kaverin kun viimeksi hain.

Mailiasiaani viitaten, tilanne on kaiketi aika stabiili. Käyn toisella puolella kirjoittelemassa joku päivä, nyt painelen nukkumatin maille.
 
Onpas hyvä mieli juhannuksen jälkeisistä uutisista! Voi kun tämä olisi se THE kerta molemmille :)
Mites Sade tosiaan? Onko siellä suunnalla mitään?

Voi Rous ja Angsteri. Symppaan niin noita hormonisekaisia ärripurreja! Mä olin just tollanen raskaana... Saatoin suuttua verisesti ja itkeä silmät päästäni juurikin samantyyppisistä asioista, kun Rosa tuosta juustohöylästä. Vaikka tilanne kuulostaakin kovin surkuhupaisalta, niin silloin oli kyllä tosi asiat kyseessä! Kun mies ei välitä tarpeeks miellyttääkseen ;) Hihii! Onneks tosiaan tuo raskausaika on suht lyhyt..
Ja ihana tosiaan, että olisitte valmiita ärähtään myös meikän ukkelille ;) Eiköhän tuo saa kuitenkin sitä multa jo tarpeeksi. Ja tosiaan olen vihjannut useasti tuosta kosimisesta ja ihan suoraankin pariin kertaan kysynyt, et missäs ne sormukset (kun on mun synttärit, kun on juhannus jne.) ja että aikooko se mua viedä ikinä vihille. Mutta siis suoraan miehen sanoja lainatakseni "ei oo miettinyt asiaa"... Ja ollaan jopa pariin kertaan yhdessä netissä surffailtu sormuksiakin (viimeks eilen), mut ei vaan sitä THE kosintaa näy ei kuulu! Urpo mikä urpo! Mä oon niin periaatteellinen tässä asiassa, et minähän en kosi! Vai oonkohan tavallaan sen tehnyt, kun vihjailen siitä jatkuvasti. Tässä taitaa loppu peleissä käydä niin, et joku päivä me vaan mennään ja käydään ostaan ne sormukset jonkun kauppareissun yhteydessä :( Ja mä kun niin olisin toivonut jotain romattisempaa... Mut tosta ukosta on kyllä romantiikka kovin kaukana (tosi harmi kyllä), vaikka muuten ihana ja kelpo mies onkin. Perus suomi äijä siis.
 
Amilda, meillä myös asustelee sellanen perus-jamppa ettää ei varmasti kosi ikinä jos jään sitä odottelemaan. Tosin, mä en nyt tässä vaiheessa elämää jotenkin koe naimisiinmenoa mitenkään tärkeänä. Toki mä sen sormuksen haluaisin..

Hei, vats ap gööls?
 
pikaisesti vaan, Mi.iulle hurjasti tarrasukkia!!!

testasin eilen negan ja tänään tullut ihan vähän tuhrua, saa nähdä tuleeko pelkkää tuhrua niinkuin viimeksi vai innostuuko. olin ihan 98% varma että olen raskaana, rinnat isontuneet, huono olo ja palelu, muta ilmeisesti rinnat vaan palautumassa takaisin ym. ovislimat tuli 16pv sitten, mutta mulla ilmeisesti ovis vasta limojen jälkeen.

rosis, jussisi kuulosti ihanalta, mä en vaan malta millään vielä päästää noita kaksistaan (ehkä sen takia että on toisella puolella suomea anppila).

mutta nyt pitää taas mennä, paremmalla ajalla. bro, aika ällöä touhua tarhassa! mä varmaan keksisin jtain ällöä niille, rupeisin viemään vaikka aamulla aina kakat pöksyssä (tai ehken sittenkään, ehkä eivät vaihtaisi niitäkään..voi kammo, nyt en ainakaan halua nöpöä vielä pikään aikaan tarhaan).

Mites muuttovalmistelut sujuvat?
 
On se vaan Lumppari niin helkkarin hieno juttu että kertakaikkiaan. :) Tottakai huoli on kova, se on sitä aina ja vielä erityisesti kun taustalla on lapsettomuushoidot. Niin kauan kun ne on ihmisiä, jotka lapsia tekee niin huoli kuuluu asiaan. Niin klisee, mutta niin totta että nyt ei voi muuta kun odotella ja koettaa hengitellä rauhassa seuraavaan päivään. Niin toivon, että nyt olisi teidän vuoro.

Siis Sade tiedätkö, munkin kuppikoko on jotenkin kummasti kasvanut. Ehkä olen vain lihonut. Raskaana en ole missään tapauksessa. Harmi juttu, ettei teille tullut sitä iloisinta uutista nyt. Jospa pian teillekin.

Pojulla oli taas wienerit housussa kun hain sen. Tottahan mulla ärsyttää se, että työpäivän jälkeen kun olisi jo kiire kauppaan ja ruuanlaittoon, pitää lähteä toiselle puolelle taloa vaihtamaan vaippa ja vaatteet. Mutta eniten mulla on surku lasta, joka joutuu olemaan ties kuinka kauan **** housussa. Mä jo sanoin sille hoitajalle, että onpa kumma kun aina on kun haen. Saas nähdä onko vaikutusta.

Ja Jelly Bean, missä oot?? Eikö netti toimi vai oletko karannut kesäsafarille.
 

Similar threads

A
Ajatuksista Asiaan 09/2010
Viestiä
204
Luettu
11K
Vauvat ja taaperot
Ullaup
U
N
Ajatuksista asiaan 06/09
Viestiä
199
Luettu
4K
Vauvat ja taaperot
qhmyhnys jllrncui nckandkq
Q
A
Ajatuksista Asiaan 07/2010
Viestiä
138
Luettu
7K
Vauvat ja taaperot
Brogis
B
B
Ajatuksista Asiaan 08/09
Viestiä
148
Luettu
3K
Vauvat ja taaperot
sadee
S
B
Ajatuksista asiaan 10/2010
Viestiä
140
Luettu
9K
Vauvat ja taaperot
Banderollis
B

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa