Heipparallaan pitkästä aikaa. En ole käynyt täällä pitkiin pitkiin aikoihin (enkä lukenut sitä sähköpostiakaan, jonka avasin meidän tapaamista varten), luin nyt viestit täällä pikaisesti läpi, huh, olipas teille tapahtunut paljon!!! Isot onnittelut tasapuolisesti kaikille vauvan saaneille ja odottaville! Onko toisen kanssa kovinkin erilaista? Voisin kuvitella, että ehkä rennompaa (odotus sekä vauva-arki)? Katriinalle kovasti lämpimiä ajatuksia, kylläpä sinua koitellaan! Voimia kovasti! Kaikki meillä kuitenkin hyvin, jotenkin tämä ketju vaan jäi, osin siksi että tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi, kun toinen lapsi ei ollut meillä vielä ajankohtainen ja osin siksi, ettei meillä ollut heti uudessa kodissa nettiyhteyttä ja tekemistä riitti muutenkin! Ja riittää vieläkin, mutta tyttö on jo niin ihanan iso ja itsenäisempi, että äitikin saa jo vähän jotain hommia tehtyä. Mä olen välillä tuntenyt hirveätä riittämättömyyden tunnetta, kun pitäisi olla hyvä äiti, vaimo, työntekijä ja olla puhdas koti, hyvää itse tehtyä ruokaa ja itsestäkin pitäisi vielä siinä sivussa pitää huolta. Ja meillä tosiaan on vaan se yksi lapsi! Hattua nostan siis minäkin kaikille suurperheellisille!
Tutti ja maito jäivät alkukeväästä tosi helpolla taakse, pari iltaa kovaa huutoa ja se oli siinä, harmitti oikein, ettei sitä saanut tehtyä jo vähän aiemminkin. Mutta "sisäsiisti" ei ole tuo meidän tyttökään, mutta kesä on hyvää aikaa opetella. Sanovat, että nykyajan vaipat ovat liian mukavia, ei motivoi tarpeeksi. Osaa hän välillä potalle pyytää, mutta usein vasta kun p..kat on housussa. Tosin itsekin pitäisi ehkä olla aktiivisempi, kysellä ja istuttaa häntä siihen. Mutta kuten Pinja totesi, kaikki aikanaan.
Vilkulle tukea lonkkavaivaa potevan pikkuisen kanssa. Mulla on vauvana ollut sama vika, muttei siitä ole traumoja jäänyt ja lonkkakin pelittää nykyään ihan hyvin
Puhu ihmeessä neuvolassa mieltä painavista asioista, ei ne muuten selviä. Meillä tyttöä jouduttu käyttämään lääkärissä vähän väliä nyt vanhenpana, mutta ei onneksi mitään vakavaa, pieniä toimenpiteitä ja korvakierrettä, mutta olen ne kanssa ottanut itse paljon tyttöä raskaammin.
Kaksivuotissynttärit lähestyy ja varsinainen räpätäti tuntuu hänestä tulevan. Juttelee jo pitkiä lauseita (sanajärjestys välillä vähän niin ja näin, mutta kuitenkin) On niin hauskasta juttua välillä, ettei meinaa pokka pitää, vaikka eihän toiselle voi päin naamaa nauraa, kun tosissaan selittää. Yhtenä päivänä oli syönyt kananmunaa ja tuli esittelemään kieltään, että hänellä on munakarva suussa! HUH!
Vaan eipä muuta tällä kertaa. Ihanaa, aurinkoista (toivottavasti!) kesää kaikille!
-Daisy
(täällä sato aamulla sakeana lunta)
Koittakaa silti nauttia lomasta