Heippa =)
IHANIA UUTISIA PINJALLA SEKÄ ANTTULILLA !!! Onnea lämpimästi molemmille. Ja paljon tarrasukkia matkaan =)
Ootte ollu ajatuksissa usein, mutta oon ollu rehellisesti aikas väsynyt enkä ol jaksanut ajatellakkaan mitään muuta iltaisin kuin olla vaan.. En ees käynyt täällä edellisen viestini jälkeen. Ihan nolottaa =/
Mua on myös alkanu vaivaamaan pienimuotoinen koti-ikävä ja kaipuu omia ystäviä kohtaan, nyt kun elo on tässä tasaantunut.. Mutta ei niin suuresti, että se hankaloittaisi elämää. Tilanteet muuttuu ja saattaa olla että joskus vielä palataan kotiin =)
Arki sujuu hyvin, mutta ajoittain on aika uuvuttavaa. Iltaisin oon aivan puhki. Mutta pääasiassa nautin ja oon kiitollinen mitä meille on annettu. Pikkumies ei ole edelleenkään ollut pienestä sisarestaan mustasukkainen, enkä usko, että tulee olemaankaan. Oon yrittäny huomoida häntä aivan samalla tavalla kuin siskoaankii. Ja selittäny jos en aina ehdi tekemää kuten hän tahtoisi. Lempparisana on tällä hetkellä EI.. Juttelee jo kovin ja jos ei jotakii asia tiedä, niin kysyy "mikä tämä on?". Hauska heppu, edelleen, vaikka selvästi kokeilee rajojaan. Mutta äiti ja isi on aika kovatahtoisia myös ja poika kyllä tietää kuka meillä määrää. Ja se on äiti (no ehkä joskus isikii=)).
Tuosta nukkumisesta. Täytyy kyllä sanoa, että meillä ei ole runsaaseen vuoteen tarvinnut poikaa nukuttaa. Ja ollaan oltu erittäin kiitollisia siittä. Mein iltakuvio on seuraava.. seiskan jälestä syödään iltapala, sit hampu- ja iltapesulle ja omaan sänkyyn. Useimmiten yrittää rutista ettei ol väsy, mutta sänkyyn päästyään jää kiltisti pötköttämää ja höpisemää unikavereille. Ja kasin jälestä on lähes aina untenmailla.
Heppu on nukkunu jo 5 kk omassa huoneessa, eikä me ol koskaan jätetty mein sänkyyn nukkumaan. Ollaan aina kannettu omaan sänkyyn. Aikanaan kokeili meidän reaktioita ja jäi huutamaan seisoalleen sänkyynsä, mutta kun kukaan ei tullut hakemaan ja "pelastamaan", niin nukahti. Ja sama kuvio toistuu jos herää kesken unien itkemään esim. öisin. Annetaan huutaa, hän osaa itse rauhoittaa itsensä takas uneen. Isompi huuto alkaa jos häntä menee hyssyttelemää ja sit onkii soppa valmis. Unen saanti tuolloin saattaa kestää parikii tuntia. Kuulostaa varmaan monen korvaan aika hurjalta. Kyllä meistäkii alkuunsa tuntui ja tuntuu vieläkii välillä pahalta, kun lapsi itkee eikä mennä, mutta joka kerta itku loppuu lyhyeen. Tuttia ei ol koskaan syöny, mutta muutama unilelu on erittäin rakas, joita "lutkuttaa" - vieläkii. Ja ne saa rauhoittumaa kaikissa pelottavissa tilanteissa. Niin, kyl mekii siis muutamia kertoja aikanaan kokeiltiin tuota rauhoittelua, mutta se ei tuottanu ollenkaan sellaista tulosta kuin piti. Huuto vain yltyi.
Ai nii, mein tyttönen on oppinu jokin aika sit kääntymään. Ja yölliset jumppaharjoitukset on alkanu valvottamaa, ei siis enää nuku maraton-unia. Nukkui siis taannoin jo pari vkoa täysiä öitä.. juu, mut ne yöt on ohi =) Eilen oli rokotus ja mittojen päivitys neuvolassa. Tyttö on nyt siis 5635g/58,3cm. Kasvanu hurjasti, mutta isoveikkaan verrattuna kasvaa aivan eri käyrillä =) On suloinen sirpsakka tyttö. Äidin prinsessa.
Taisi tulla täydeltä laidalta omaa napaa. Anteeksi TAAS..
Tämä mamma lähtee nauttimaa omasta hetkestä ja toivottaa kaikille ihanaa vloppua !! Ja hyvää mieltä odottajille, yrittäjille sekä kaikille muillekkii..
-Vanilla, isoveikka 1v11kk ja Olivia 3,5 kk-
Mielettömästi onnea Anttuli! Hauskaa miten me näemmä mennään käsikädessä. Esikot synty parin viikon välein ja samoin näköjään nämä kuopuksetkin.