Ajatuksista ja odotuksesta vauva-arkeen =)

[Daisy.]

Vilkulle ja perheelle hurjasti onnea pienen pojan johdosta!!! Kiva kuulla, että synnytys meni hyvin! Lisätarinointia odotellessa...

Meidän rinsessa on aikamoinen täystyöllistäjä, joten on tämä koneella roikkuminen jäänyt pakosta vähän vähemmälle. Hän nukkuu yöt kyllä hyvin (ensin 4-5 tuntia ja sitten 45 minuutin- tunnin tankkauksen jälkeen vielä kolmisen tuntia), mutta päivisin ainoastaan tosi lyhyitä torkkuja, hyvä jos pyykki- tai tiskikoneen ehtii lataamaan. Mutta kaikesta raskaudestaan huolimatta on tämä vaan ihanaa aikaa. Tyttö vastaa jo hymyyn ja hekottelee ääneen, niiiiiiiiiiiiiin ihanaa!!! 1 kk neuvolassa mitat oli 59 cm ja 5 kg. Pituus hiukan plussalla ja paino nollakäyrällä. Ristiäisiä pitäisi alkaa miettimään ja sitä nimeä, josta ei vielä olla päästy yksimielisyyteen. Onko Katriina jo paljastanut poitsun nimen täällä? Nättejä nimiä teillä muilla (Vanillalla ja Anttulilla).

Ehkäisystä oli juttua, meillä sille ei ole vielä ollut tarvetta. Mulla loppui jälkivuoto vasta viikko sitten. Hyvä kun muistutitte, muuten olisi saattanut tässä mennä vaikka vanhasta muistista kokonaan ilman.

Daisy ja "Yrjöstiina" 5 vk

 

[Anttuli.]

Hirveän suuret onnittelut Vilkulle pienestä prinssistä!

Palattiin justiinsa reissusta ja on mummo kylässä viikon, joten kirjottelen viikon päästä paremmin.

Anttuli

 

[-Vanilla-]

Mies on hakemassa siskonsa perhettä lentoasemalta, ovat tulossa meille kyläilemään muutamaksi päiväksi.. joten ajattelin hetken pienen täällä notkua. Heillä on kaksi vuotias tyttö, joka saa koko asunnon hyvin nopeasti uuteen uskoon. Harjoitusta vain meille.. pian nuo lapset näyttävät kasvavan ja ehtivän joka paikkaan.

Me ollaan käytetty ehkäisynä kortsuja synnytyksen jälkeen (ISO YÖK !!). Vaikka aika hiljaista edelleen meillä makuuhuoneen puolella on. Nyt tosin myös mä alan taas nauttimaan koko touhusta. Olen jopa itse kerran tehnyt jo aloitteenkin =) Ja se sitten olikin se kerta kun ei käytetty mitään.. Mies on tuon kerran jälkeen hupsutellutkii, että pian meillä onkin sitten jo toinenkin vauveli kotona =) Noh, ei silti mikään katastrofi olisi. Mä myönnän, että olen välillä ollut todella väsynyt ja nukkunut huonosti, mutta on tuo meidän napero vain niin ihana kuitenkii. Ja useimmiten sitä oman väsymyksensä ja hetkellisen ärtymyksen unohtaa, kun oma lapsi hymyilee rakastavaa hymyään ja ottaa tiukasti kiinni kaulasta ja halaa. On tuo iso poika jo ! Syö kiinteitä ja kakkakin on kyllä jo ison miehen kakkaa =) (Teitä varmasti nämä kakka-jutu kiinnostaa kovasti =)) Nappula on myös alkanu mullaamaan koko sänkynsä nukkuessaan ja on herätessään milloin missäkin asennossa ja miten päin vaan. Ja kasvot aurinkoiset kun haetaan unilta. Ihana kaveri.

Nyt tätä äitiä käy väsyttämään.. taidan nauttia vielä hetken ihan omasta rauhasta, kun vielä voin. Muutamaksi päiväksi se sitten onkin mennyttä =)

-Vanilla-

 

[Pinja]

Pakko oli tulla täälläkin käväisemään ettei mua unohdeta tyystin.

Ja Vilkulle lämpimät onnittelut pojan syntymän johdosta.

Meillä täällä menee päivä päivältä paremmin. Eihän meillä nyt huonosti ole missään vaiheessa mennyt, mutta nyt kun pojalla on jo hieman ikää ja osaa ja haluaa jo seurustella ja on niin kovin kiinnostunut uusista asioista niin onhan tämä elämä ihanaa. Vielä ei osaa kääntyä kuin kyljelteen, mutta eiköhän se ympäri mene vielä joku päivä.

Nyt kun on ollut näitä helle päiviä poika on päässyt uimisen makuun. Meillä on pihalla pieni lastenkahluu allas ja siellä on sitten nyt parina päivänä pulikoitu. Ja voi hurja miten kovasti tykkää polskutella.
Sitten tein kaameeta syntiä ja aloin antamaan illalla velliä. Rupesi heräilemään 1-2 tunnin välein yöllä ja lisämaitokaan ei auttanut. Nyt nukkuu taas hyvin ja herää kerran yössä. Ja nyt kun on ollut näitä helteitä opellaan juomaan vettä. Se ei ole niin kovin hyvää pojan naamasta päätellen, mutta juo kyllä muutaman kulauksen jos oikein jano on. En kyllä tiedä tarvisiko vettä antaa, mutta ajattelin ettei siitä haittaakaan voi olla näillä helteillä.

Pahoittelen etten kerennyt nyt lukemaan teidän muiden juttuja eli on taas omaa naamaa.

 

[Vilkku_]

Eli tässä tätä synnytystarinaa nyt kun pieni hetki aikaa.
Supistuksia alkoi tulemaan to-iltana juuri pizzat saatuamme =) Iltapäivän olin ollut jotenkin tosi ärtynyt ja pieniä suppareita tuli ja meni. No supparit oli kuitenkin sellaisia kovia kuukautiskipuja muistuttavia mutta tuli siitä eteenpäin koko yön 6-10 min. välein. Eli en juurikaan nukkunut. Mies olis jo halunnut lähtee illalla sairaalaan mut sanoin et sit vast kun kipu alkaa käydä kovaksi. Aamulla mun oli tarkoitus mennä omalle terveysasemalle verikokeisiin kun mulla havaittiin vkoa aikaisemmin trombosyyttien matala arvo (matala arvo-> veri hyytyy huonosti). Soitettuani Naistenklinikalle pääsinkin sinne sitten verikokeisiin ja seurantaan suppareiden kanssa jotka olivat edelleen siedettäviä. Aamupäivällä vielä tihenivät mutta sisätutkimuksen jälkeen=1/2cm kanavaa ja sormelle auki! Silloin kauhistuin kyllä et montako päivää tässä synnytetään!!! Verenpaineet mul oli taas tosi koholla joten sit ne pähkäili mitä mun kans pitäis tehdä. Kun sit virtsassakin oli proteiinit plussalla ja jalat turvoksissa lääkäri totesi että raskausmyrkytysvaaran takia käynnistetään synnytys! IHANAA! Vaik olin ajatellu et kalvoja en anna puhkaista... Eli kalvot puhki ja oksitosiintippaa tulemaan. Lisäksi sain petidiiniä kivunlievitykseen joka noin alkuvaiheessa kuulemma viel auttaa suppareiden työskentelyä. Olin muutaman henkäsyn kokeillut ilokaasua ennen tuota mutta siitä ei mulla ollut mitään hyötyä. Petidiini taas oli kauheinta ja parasta samaan aikaan. Eli mul meni pää siitä ihan sekasin ja sit alkoikin synnytyksen rankin vaihe kun oksentelin suoraa putkea suppareitten voimistuessa. Hyvää siinä oli se että sen vaikutuksesta avauduinkin sit 5cm! Mies kertoi jälkeenpäin tuon vaiheen olleen hänelle rankinta katsottavaa kun voimat ehtyi multa täysin eikä oltu kun puolessa välissä. Sit sainkin epiduraalin jonka jälkeen olin kuin taivaissa! Voiko ihanampaa olla! =) Ei mitään kipua, ainoastaan kakkahätä-tunne. Ekasta satsista avauduin 2cm ja sain nukuttua. Tokasta satsista ei edetty taas ollenkaan ja kolmannessa avauduinkin sit loput. Epiduraalin vaikutusta tiedettiin olevan jäljellä parikymmentä minuuttia joten aattelin et nyt kun ponnistuttaa niin haluun vaavelin ulos ennekuin puudutus loppuu. Ja niinhän mä sit ponnistin miehen kannustuksella ehkä viitisen kertaa 10 min. pojan ulos. AH, mikä fiilis! Pienen repeämän sain joka ollut vähän aikaa kipeä mut nyt jo alkaa paranemaan. Tiistaina kotiuduttiin ja kaikki mennyt suht hyvin. Yhtenä yönä jouduin syöttämään joka toinen tunti mutta muuten yötkin sujuneet ihan hyvin.
Nyt poika huutaa eikä isi pärjää.. Kirjotan lisää taas.
Vilkku ja prinssi 1vko+2pvää

 

[Vilkku_]

No nyt on prinssi taas tyytyväinen kun pääs tissille. Eli tuosta synnytyksestä piti vielä sanoa että vaikka se kesti (10h 40min virallisten papereiden mukaan ja oman laskun mukaan yli 26h kun suppareit tuli 6-10min. välein) ja oli suht rankka niin siitä jäi kuitenkin hyvä mieli ja palkinto on mitä parhain!
Nyt öitä, Vilkku
PS. kiitos onnitteluista!

 

[Katriina _]

Vilkulle isot onnittelut vauvasta ja kiitos synnytystarinasta! Poikia syntyy tänä vuonna kyllä ihan ennätyspaljon.

Meilläkin arki sujuu päivä päivältä helpommin, vaikkei meilläkään tosiaan mitään suuria vaikeuksia ole ollutkaan. Poika kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt on jo viikon verran osannut kääntyä kyljelleen ja siitä edelleen mahalleen. Mahaltaan ei sitten enää jaksakaan kääntyä vielä takaisin selälleen (muuta kuin tosi vihaisena vahingossa...), joten äiti saa olla koko ajan kääntelemässä, kun hermot menee pojalla niin kovin helposti.

Tutti on meillä löytynyt vihdoin ja viimein jonkinmoiseksi rauhoittajaksi, jonka avulla poika useimmiten saadaan nukkumaan. Nukahtaminen on ehkä kaikkein vaikeinta tässä arjessa. Poika ei itse osaa nukahtaa ensinkään, vaan tarvitsee sellaisen keinuttelun, joka saattaa kestää tunninkin ennen kuin rauhoitutaan siihen vaiheeseen, että pojan voi laskea omaan sänkyyn ja laittaa tutin suuhun, johon hän sitten nukahtaa. Tästä päivästä alkaen koitetaan pikkuhiljaa alkaa siirtää omaan sänkyyn nukkumaan, kun meiltä vanhemmilta loppuu oma tila sängyssä...

Vielä mennään ihan täysimetyksellä ja ruokailuissa on edelleen kovasti vaihtelua. Useimmiten yöruokailuita on kaksi, mutta joskus voi olla enemmänkin. Vatsavaivat on onneksi alkaneet vähän helpottaa, mutta riesaksi on nyt sitten saatu pahat ihottumat taipeisiin ja poskiin. Nyt koitetaan selvitellä, että mikä ruoka-aine ne aiheuttaa. Mun tarvii nyt olla ihan maidottomalla ruokavaliolla, mutta vaikuttaisi, ettei se ainakaan maidosta johdu. Seuraavaksi kokeillaan sitten jotain muuta.

Minä olin ulkona ekaa kertaa viikonloppuna. Poika oli isän kanssa kotona ja sai ruokaa yöllä pullosta. Hermothan siinä ruokaa lämmittäessä pojalla oli mennyt ja jotenkin oli seuraavankin yön hurjan levoton. Mulla on pakkasessa hurjat äidinmaitovarastot juuri näitä tilanteita varten, kun en halua antaa pojalle korvikkeita ja toisaalta haluan endometrioosin takia imettää niin pitkään kuin mahdollista. Ekaa kertaa poika joutuu meidän menojen vuoksi yökylään kahden viikon päästä, mitenköhän paljon maitoa sinne pitäisi ottaa mukaan, osaako joku pullosyöttäjä arvioida (Pinja, Anttuli)?

Me ei olla noin pienelle vielä mitään piha-allasta hommattu, mutta kylpyhetkistä poika nauttii aivan järjettömästi. Harmi vaan hänen puolestaan, kun tuntuu olevan atoopikko, niin ei viitsitä suotta kuivattaa ihoa ja kylvetetään vain 2 - 3 kertaa viikossa. Käytättekö te muut muuten pesussa jotain pesunesteitä vai ihanko pelkällä vedellä edelleen pesette?

Meilläkin mies vitsailee, että kohta meillä on kaks vauvaa yhden sijaan (kondomit on jostain syystä unohtuneet lähes aina...), mutta minä koitan toppuutella ja rauhoittaa, kun imetyksellä PITÄISI olla ehkäisyteho. Toki molemmat tietää mahdollisuuden, mutta ei se nyt kuitenkaan mikään maailmanloppu olisi ja johan tässä vaiheessa tulisi ikäeroa yli vuosi... Niin ja ei vielä estäisi minua pukeutumasta häämekkoonkaan (jota näillä näkymin joudun pienennyttämään, kun paino putoaa koko ajan, vaikka syön ihan hulluna).

Mutta tässä mun kuulumiset. En oo paljastanut pojan nimeä, kun en halua tunnistautua ja nimi ei kuitenkaan ole kaikkein yleisimpiä. Multa on kyllä mennyt ihan kokonaan ohi Vanillan pojan nimi?

 

[Anttuli.]

Pikaisesti tuosta syömisestä, että meän tyär on nyt sen 3kk ja kerralla uppoaa yleensä koko 2dl purkki. Syöntiväli vaihtelee siinä 2-4h välein, että kyllä tuota maitoa menee. Painoa neitosella on sen 6,5kg. Yöllä tosin nukkuu hyvin sen 7h, että öisin ei juurikaan maitoa mene muuta ko rinnasta uudelleen unen saamiseen.

Takas viihyttään vieraita.

 

[Katriina _]

Olikos Anttuli niin, että teillä syödään korvikkeita? Äidinmaitoa ei varmaankaan kulu ihan samassa määrin? Meil ei oo vielä annettu korvikkeita lainkaan ja toivottavasti ei tarviikaan.

 

[Anttuli.]

Joo, korvikkeella meillä mennään aikalailla, että en tiä, miten sen ja oikean äidinmaidon syöminen eroaa määrissä. Tosin kyllähän tuo määrä vaihtelee päivittäin, että paljon syö, mutta aika paljon tuolle pallerolle kuitenki uppoaa.

Me muuten maisteltiin tännään ensimmäistä kertaa perunasosetta ja tais olla äitille suurempi koettelemus ko vauvalle. Ko tuntuu, että toisesta tuli nyt kerrasta iso tyttö. Vaan eipä tässä ole mikään kiire noihin kiinteisiin, maistellaan vaan.

 

[Anttuli.]

Kiitokset Vilkulle synnytyskertomuksesta.

Tulipahan muuten mieleen, että kun tässä ketjussa on poikavauvavoittoisuus niin meilläpäin se ainakin tasoittuu aika hyvin. Laskeskelin, että nyt 2 vuen sisällä on sukulaisille ja kavereille syntyny 7 vauvaa, joista 6 on ollu tyttöjä ja yksi ainoa poika.

Tuttia on yritetty meilläkin syödä vaihtelevin saavatuksin. Pääsääntöisesti tyttö ei tuttia syö vaan alkaa nauramaan kun sitä tunkee suuhun. Pari kertaa on syöny vähän kauemmin, mutta lopulta pullauttaa pois eikä kaipaa takaisin. Sen sijaan sormet kyllä maistuvat luvattoman hyvin.

 

[Jellybean]

Minäkin nyt sitten ilmoittaudun tänne vauvanhoitopuolelle, vaikkei tässä kovin ole häntä vielä päässyt hoitelemaan.. Tämä on tämmöinen ihmeellinen välitila, jossa ei olla enää raskaana, mutta toisaalta ei ole vielä vauvaakaan jota hoitaa. Tyttö siis syntyi viikoilla 31+0 ja on teholla, eikä vielä ole päästy kuin vähän silittelemään. Suloinenhan hän on ja tuoreen äidin sydän meinaa revetä kun saa vain lasin takaa katsella.

 

[Anttuli.]

Lämpimät onnittelut ja valtavasti voimia sulle Jellybean! Toivottavasti pieni prinsessa jaksaa kasvaa ja kehittyä ja pääsee lopulta kotia. On kyllä niin sanaton olo.

 

[Anttuli.]

Nostelempa tätä, jos joku sattuu tänne vielä eksymään.

Kiinteitä ollaan jonkin verran syöty kun minulla loppui maito nyt ihan kokonaan. Vielä en kyllä osaa sanoa, että tykkääkö tyttö ruuasta vai ei. Vaan jostainhan se on aloitettava.

 

[Katriina _]

Jellybeanille, tervetuloa joukkoon ja voimia siiheksi, kun vauva vahvistuu ja pääsette hänen kanssaan kotiin.

Meillä on ollut toisinaan aika unettomia öitä, kun pojalla kai on välillä vatsa kipeenä ja siksi tankkailee jatkuvasti pikkasen maitoa. Normaali mahakivuton yö meillä on sellainen, että vauva nukkuu nukahtamisen jälkeen neljä - viisi tuntia, sitten syödään ja sitten nukutaan nelisen tuntia ja sitte syödään aamulla seuraavan kerran. En tiiä millä sais tota ekaa pätkää vähän pitemmäksi, ideoita? En haluaisi aloittaa mitään vellejä tms. kun kerran maitoakin piisaa.

Meidän poitsu on vissiin alkanut vierastamaan... kiva vaan, että ekaa kertaa on menossa yöhoitoon ens viikonloppuna ja nyt jos sitten vierastaa hoitajaa, niin mitähän me sitten tehdään?

Jahas, johan olikin pikaset päikkärit.. tullaan. Miten monet päikkärit teillä muuten vielä nukutaan ja kuin pitkiä ne ovat? Meillä on kolmet päikkärit ja kesto vaihtelee 20 minuutista reiluun tuntiin... mut nyt menoks, taas.

 

[Anttuli.]

Pitkästä aikaa rankempi yö. Tyttö heräsi 3 kertaa syömään kun normaalisti selvitty yhdellä syötöllä. Muutenkin näyttää siltä, että pitemmät unet ovat vaihteeksi historiaa. Yhteen aikaan kun neitonen tankkasi massun täyteen maitoa ja nukkui sitten 5-7h heräten hetkeksi syömään ja jatkoi unia vielä sen 3-4h. Nyt sitte nukutaan lyhemmissä pätkissä (tämä alkoi ennen soseita, joten niitäkään ei voi syyttää). Eli samalla Katriinalle vastaus kysymykseen, että en kyllä tiä, miten vauvan saa nukkumaan pitempiä unia.

Päikkärit on sitä 30min luokkaa ehkä kolmesti päivässä, että hyvin tyttö valvoo päivät. Ehkä liiankin hyvin. Hirveää kitinää aina ko alkaa päivisin nukuttaan, mutta yöunille ko pitää laittaa niin riittää vaan se, että saa ruokaa ja vie omaan sänkyynsä. Sinne tyytyväisenä nukahtaa.

Pakko lähteä pelastamaan peukaloa suusta. Menee aivan mahottomaksi tuo sormien syönti.

Anttuli

 

[Apilanmesi]

Miehen piiiitkä loma loppui ja taas ollaan Stadissa. On tässä sopeutumista. Toisaalta on ihanaa, kun rutiinit palasivat elämään ja tuohon vauvan nukkumisasiaankin päästiin puuttumaan. Unikouluntapainen pidettiin ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Nyt meillä nukahdetaan suosiolla omaan petiin eikä syödä öisin. Illan mittaan tyllerö yhä herää kerran-pari itkemään, mutta rauhoittuu itsekseen. Aika mahtavaa! Vielä, kun nukkuisi sen illankin rauhassa... Näin se menee, nälkä kasvaa syödessä. Ja tuntuu epäreilulta, että yhä vieläkin on aamuisin väsynyt!! Vaikka yli puoli vuotta on mennyt herätessä parin tunnin välein.

Palaan asiaan päiväunien jälkeen!

 

[Jellybean]

Onneksi pikkuisen vointi on niin vakaa, että saatiin siirto tuohon "omaan" sairaalaan. Eli 180 kilometrin sijaan on vain 45 kilometriä nyt matkaa vauvaa katsomaan. 4-6 viikkoa vielä menee sairaalassa ja tässä odotetaan kuin hepo kesää että saadaan vauva kotiin. Ihmiset jaksaa muistuttaa, että nyt pitää nukkua kun vielä voi, mutta miten tässä ehtii nukkumaan kun pitää yölläkin noin kolmen tunnin välein pumppailla maitoa. Onneksi olo on huomattavasti parantunut siitä viikon takaisesta, enää en itkeskele koko aikaa ja tilanne näyttää jo paljon valoisammalta.

Mitään suurempia ongelmia ei onneksi ole, vauvan pitää vain kasvaa ja vahvistua. Syliin olen vain kerran saanut, kun vaavi joutuu olemaan sinivalossa suurimman osan aikaa. Eilen käydessä kyllä vähän jo arvelivat, että tänään voisi saada taas syliin kun bilirubiiniarvo on jo laskemaan päin. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, kunhan saadaan kiljukaula kotiin! Paitsi sittenhän se varsinainen työ ja arki vasta alkaakin..

 

[Apilanmesi]

Voi, varmasti, Jellybean! Hommaa tiedossa... Toivon kovasti teille pikaista kotiinpääsyä!

Ajattele, miten ihanaa on, kun saa alkaa imettää vauvaa! Sitä ajatellessa yöpumppauksetkin varmaan sujuvat kuin tanssi vain.

Meillä on opittu istumaannousu ja noustaan jo seisomaankin tukea vasten (useimmiten äidin vaatteista repimällä). Eroahdistus painaa kovasti päälle ja äidin kadotessa näkyvistä alkaa armoton itku. Lattialla pitää istuskella ja olla vauvan näkyvissä koko ajan. Hohhoijaa... Aika hellyyttävää, mutta myös rasittavaa silloin, kun pitäisi jotain ihan tehdäkin.

Ajattelin kysyä teiltä vähän tuosta miehen osallistumisesta vauvanhoitoon. Miten te koette sen ylipäänsä ja oletteko tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen? Meillä on vähän mennyt niin, että mies käy töissä (uusi työpaikka...) ja toivoisi vapaa-aikaa iltaisin. Siellä ollaan me sitten vauvan kanssa kärttämässä seuraa, kun tulee töistä kotiin. Tyttömme on vähän sellainen, että illat pitää tosiaan olla touhukkaita. Ei muuten tahdo viihtyä ja kätisee koko ajan. Mulla on vielä se tilanne, että täytyy tehdä töitä kotona iltaisin n. yhtenä iltana viikossa. Ja mielellään rauhassa. Miehestä tuntuukin, että tuolloin on pakko lähteä evakkoon. Vähän hankalaa... Olen myös huomannut, että miehelleni on vaikeaa saada vauva rauhoittumaan, kun tämä oikein hermostuu. Näyttää siltä, että vauvan ollessa pois tolaltaan heidän väliltää puuttuu jonkinlainen "emotionaalinen läsnäolo". Mieheni ei osaa olla vauvalle läsnä tavalla, joka rauhoittaisi häntä. Vaikeaselkoista ehkä... Joskus tuntuukin tosi raskaalta olla koko ajan puikoissa. Silloinkin, kun meitä aikuisia on kaksi.

 

[Apilanmesi]

Missäs Vanilla muuten luuraa? Yleensä, kun olet ollut niin ahkera kirjoittelija.

Sunnuntaita teille!

 

[Jellybean]

Yritän kovasti pitää maidon tulemassa siihen saakka, että voidaan pientä yrittää tissille. Siihen menee kuulemma pari viikkoa vielä että voidaan kokeilla. Huomenna taas pääsee pientä hoitamaan. On tämä melko rankkaa, mutta pitää yrittää pitää mielessä että tämä on vain väliaikaista ja että siihen ei mene kauaa että saadaan pikkuinen kotiin.

 

[Karvakuono]

Moi, toivottavasti ette pahastu kun vierailen ketjussanne, olen aina välillä juttujanne lukenut, tuolta Heinä-mammoista tänne pujahdin :0)

Jellybean:lle:Meillä poika syntyi 5vkoa etuajassa ja oli 2vkoa sairaalassa, suhteellisen lyhyt aika siis, mutta tuntuui ikuisuudelta!ja ikävä oli raastava! sitä tunnetta ei ole voittanutta kun pienen vihdoin saa kotiin, joten koita jaksaa sen voimalla! Sen halusin vaan sanoa, että älä aseta itsellesi mitään tavoitteita tai vaatimuksia imetyksen tai minkään muunkaan suhteen. Itse myös pumppailin 2-3h välein pojan ollessa sairaalassa ja sain maidon tulon alkamaan kunnolla mutta poika (nyt 11vkoa) ei koskaan oppinut rintaa imemään. Edelleen yritetään päivisin mutta lähinnä ne ovat meille sellaisisa hellyys hetkiä kuin niinkään ruokailua, lähes poikkeuksetta annan myös pullosta. Täyspmppauksella siis ollaan, korviketta en ole vielä joutunut antamaan kun oma maito riittää, mutta olen jo yväksynyt ajatuksen siitäkin ettei välttämättä riitä niin pitkään kuin haluaisin. Itse itkin huonommuuttani äitinä kun imetys ei onnistu ensimmäiset viikot pojan kotiinpääsyn jälkeen, sairaalassa ja neuvolassa selittivät, että vauvan imemisrefleksi puhhkeaa ns kukkaan vasta vkon37 jälkeen ja keskoset usein niin väsyneitä, että imetys takkuaa alkuun ja jotkut eivät kertakaikkiaan opi rinnalle kun ensin nenämahaletkusta ja sitten pullosta saanut ruokansa helpommalla. Toki on onnellisia tapauksia joissa hyvinkin imetys onnistuu, en halua ollenkaan pelotella, toivotaan että teillä lähtee käyntiin, haluan vain sanoa sen, että muista nauttia vauavstasi äläkä aseta itsellesi paineita koska itse tein sen virheen ja lähes masennuin. Jotenkin oli sellainen tarve, kun mikään ei mennyt omien suunnitelmien mukaan synnytyksen suhteen, näyttää lähinnä itselleen, että sitten imetys ainakin onnistuu ja kaikki sujuu loistavasti kunhan vain saan lapseni kotiin. Mutta opin, ettei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia eikä asettaa itselleen paineita.

Jaksamista sinulle! Ero omasta lapsesta on kenties kamalinta mitä äiti voi kokea mutta onneksi vauvasi on hyvässä hoidossa ja hän kyllä tietää että hänellä on huolehtiva ja rakastava äiti joka pian saa vauvansa kotiin!

Karvakuono ja Aatu

 

[-Vanilla-]

Täällä minä. Taustailemassa olen käynyt aina kun olen ehtinyt, mutta jotenkaan ei vain ole itse jaksanut kirjoittaa. Mutta nyt siis nopeasti piipahdan.

Kovasti on ollut kiirettä, ollaan pojan kanssa reissattu ristiin rastiin viime aikoina. Meillä on myös lähes joka vloppu ollut yökyläilijöitä. Viikonloppuna oltiin ekaa kertaa junassa, kolmella vaihdolla. Matkan pituus 6,5 h. Ja voitteko uskoa, että poika oli mennen tullen kuin enkeli. Aivan uskomatonta. Ei sillä, että meillä täällä kovin hankala tapaus muutenkaan on, mutta kyllä nappula on alkanut kitisemään tylsyyttään ja tulevia hampaitaan aika paljon enemmän kuin ennen. Ja nukkuminen on taas vaihteeksi hieman levotonta. Muutaman kuluneen viikon aikana on lähes joka yö herännyt kaksi kertaa kitisemään. Ja oon ollut sen verran väsynyt itse, että en ole edes yrittänyt sylitellä poikaa takaisin uneen vaan olen hakenut viereeni syömään.. paha paha. Täysiä öitäkin on siis jokunen jo ollut. Mutta nyt taas siis otettiin hieman takapakkia.

Meil on viikon päästä tiedossa yhen ystävän häät ja meillä saattaapi miehen kanssa mennä siellä pitkään yöhön.. Mun vanhemmat on tulossa vahtimaan poikaa ja vähän jänskättää, että mitä mahtaa meidän tissitakiainen tuumata, kun isi ja (varsinkin) äiti on koko päivän poissa. Onneksi syö jo puuroja ja soseita ja muuta, mutta tissi on edelleen ollut aika kova juttu hänelle. Varsinkin kun pinna palaa. Onneksi on oppinut pulloon, joten saa ainakii siittä muutamat drinksut maitoa jos tiukka paikka tulee. Mutta eihän se tietenkään sama asia ole kuin rinta. Ilmottelen viikonlopun jälkeen, että kuinka meni pojan eka ero vanhemmista..

Meillä kovasti peruutellaan ja kieritään pitkiäkin matkoja, mutta eteenpäin ei mennä vielä. Eikä edelleenkään ole hampaita. Istuu hienosti ja yrittää hakea itseään koko ajan pystyyn, siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Ollaan naurettukkii, että mahtaako jäädä ryömiminen ja konttaus kokonaan välistä. Ei voi tietää.. sen näkee ajallaan.

Jellybeanille kovasti jaksamista ! Pian pääset nauttimaan vauvastasi aivan omassa ympäristössänne ja arki alkaa. Aika ihanaa =)

-Vanilla-

 

[-Vanilla-]

Up. Tänään huono päivä pojalla ja sitä myöten myös minulla alkaapi pinna kiristymään. Noh, toivottavasti poika nukahtaisi yöunille ennen kuin mies taas lähtee harrastamaan.. Että saisi ihan vain itselleen edes tunnin tai kaksi.

Poika on ollu jo jonkin aikaa, varsinkin tänään, todella rutunen, huono syömään (ei ole syönyt juuri mitään) ja nukkuu levottomasti. Taas herätään ainakii kaksi kertaa yössä.

Joop. Missäs muut ?

 

[Anttuli.]

Tulipahan oltua reissussa tuolla mummum tykönä muutama päivä. Kiva olla välillä muitten huollettavana, mutta on se kiva tulla kotiakin. Mies on ollu vajaan viikon reissussa, vielä pitäs perjantaihin jaksaa.

Tuosta isän osallistumisesta vauvan hoitoon. Kyllä hän välillä tytön ruokkii ja kattoo perrään, mutta suurimmaksi osaksi tyttö on minun vastuulla, varsinki ko miehellä on suhteellisen lyhyt pinna jos neiti alkaa huutaan kurkku suorana nii mies hermostuu itekki. Ite ko oon siihen huutoon jo tottunu, nii minusta on helpompi ottaa tyär sitte itelle. Kyllähän tuo pieni on sellainen vanhempiensa silmäterä, että isä kyllä kattoo, jos mulla on jokin meno, mutta tosiaan normaalisti kotona ollessa mie huolehin tytöstä pääsääntöisesti. Kai tämä ihan hyvä järjestely on, varsinki ko jostain kumman syystä tunnen syyllisyyttä siitä, että olin niin kamalan vauvakuumeen kourissa ja saatettiin tämä neitonen alulle, niin yritän pitää miehen elämän edes jotenkin samanlaisena ko ennen tytön syntymää. Vaikka ihan turhaanhan mie syyllisyyttä tunnen, päätös oli kummanki, mutta silti.

Vaan alampa purkamaan noita matkalaukkuja ja laitteleen neitiä yöunille.

Anttuli