Toggle sidebar

Ajatuksista ja odotuksesta vauva-arkeen =)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -Vanilla-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hei taas pitkästä aikaa.
Olen kyllä taustaillut säännöllisesti, mutta ikinä en kerkeä kirjoittamaan mitään. Tosiaan kun tämä kone on appivanhemmilla niin tuntuu ettei sitä omaa aikaa rauhassa ole juuri koskaan. Mutta jos nyt kerkiäisin jotain kirjottaa ennen kuin poika herää.

Ensiksi Jellybeanille kovasti jaksamista. Voin vain yrittää kuvitella miten kova huoli ja ikävä vanhemmilla on tuossa tilanteessa. Voimia sinne:)

Jaahas.. me ollaan kanssa reissattu jonkin verran. Ja nyt yritetään saada taas arki rutiineista kiinni. Yöt on ollut jostain syystä kamalan katkonaisia. Heräilee vähän väliä. Ensin yritän vaan laittaa tutin takaisin suuhun ja vähän silitellä että nukahtais uudestaan. Tätä saatan joutua tekemään vartin välein ja sit kuitenkin loppu peleissä luovutan ja annan rintaa. Viime yönä taisin syöttää kolme kertaa + muut nousemiset siihen päälle. Pää on kyllä aika pyörällä aamulla. En tiedä mistä kenkä puristaa. Aina on tähän asti nukkunut yönsä hyvin. Nukkunut sikeästi ja herännyt vain syömään kerran tai pari korkeintaa. mietinkin, että olenko kenties itse opettanut sen huonoille tavoille. Poika saa maissivelliä illalla, että ei pitäis nälkä olla ihan heti. Monetko päikkärit teillä Katriina ja Anttuli nukutaan? Mietin, että nukkuuko poika liikaa päivällä, että ei sitten saa yöllä nukuttua? meillä nukutaan kolmet päikkärit ja ne kestää yleensä tunnin molemmin puolin.

mä ajattelin lähteä lauantaina ekaa kertaa hieman tuulettumaan ja poika menee mummin luokse yö hoitoon. mua kyllä hirvittää miten mahtaa mummin käydä.

Daisy: Missäs vaiheessa teillä on rakennus projekti. Onko teillä parisuhde kärsinyt talon rakentamisen ja vauvan myötä?
Meillä on mennyt yllättävän kivuttomasti. Ainut , että ei ole ollut juurikaan aikaa olla yhdessä perheenä missään.
Toivotaan lämmintä ja sateetonta syksyä sinne teille ja meille.

Tämmöistä tällä erää. Hyvää syksyä kaikille muillekkin.

T. Pinja ja poika 4kk
 
Vanilla: Meillä oli kaverin häät viikonloppuna ja poika oli mummolassa yöhoidossa. Tosi hyvin meni kaikki, vaikkakin ihan alkuun hän kyllä vierasti, kun äiti ja iskä oli poissa. Ja nyt toistona sitten seuraavana viikonloppuna toiset häät ja poika toiseen mummolaan. Vähän alkuun pelotti toi pojan vierastaminen, mutta hyvin se sujui.

Meillä neuvola sanoi, et on tosi varhain oppinut liikkumaan toi meidän poika. Nyt jo käännytään selältä mahalleen ja toisinpäin. Jaloissa on niin paljon virtaa, että poika pääsee lattialla myös eteenpäin ja käsillä hän kannattaa hienosti koko vartalos. Kovasti ois haluja jo istuakin, vatsalihaksillaan nostaa itseään, mutta kiun selkä ei vielä kanna. Mutta rattaisiin siirrytään meillä kyllä ihan pian.

Mitäs muuta, no rintanaidolla edelleen. Ens viikolla käydään tohtorilla, jos ihottumiin löytyisi syy, mutta tuskinpa vain.

 
Pinjalle unohtui: Meillä on kanssa kolmet päikkärit. Ekat n. puol ykstoista, kesto puolisen tuntia. Tokat kahden maissa maksimissaan tunnin mittaiset. Ja kolmannet noin puolen tunnin unet vielä viiden aikaan. Yöunille käydään sitten joskus kasin - ysin maissa ja heräillään puoli kahdeksaan mennessä yleensä. Poika syö vielä 2 tai 3 kertaa yöunen aikana.
 
Kiitos Karvakuonolle! Tuntuu jo kyllä että siitä imettämisestä on tullut jonkinsortin päähänpinttymä. Kun ensin sitä toitotetaan neuvolassa ja vaikka missä, että kuinka oman äidin maito on sitä parasta ravintoa lapselle jne niin sitten ei oikein osaa muuta kuvitella tekevänsäkään kuin imettävänsä. Tänään ensimmäistä kertaa kenguruhoidossa vähän annettiin maistiaiset tissistä. Kovasti iski kimppuun, mutta ei oikein sitten tiennyt että mitä sillä tehdään. Lisäksi minulla tuli maitoa niin paljon, että se alkoi valumaan jo ennen kuin toinen ehti edes nuolaista. Lopputulos oli, että vaavin naama oli aivan maidossa ja raukka meinasi suunnilleen tukehtua siihen. Keskolassa tänään hoitaja sanoi, että meidän tytölle yritetään antaa pulloa mahdollisimman vähän, että alusta saakka yritetään saada tissille. Tulevaisuus näyttää kuinka onnistuu. Helpommaltahan se tietenkin tuntuisi jos suoraan voisi tissistä antaa, ettei ensin tarvitsisi pumpata ja sitten vielä pullosta juottaa.
 
Mulla oli tänään viimeinen tarkastus tuohon synnytykseen liittyen ja ihan hyvin on paikat parantuneet. ELi jospa tämä tästä.

Päikkäreitä nukutaan kahet tai kolmet päivässä, puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Illalla sitte ysin maissa nukkuun ja herätys seittemän jälkeen. Yöllä herätään jos herätään niin kerran.

Meillä ei vielä käännytä mitenkään päin. Kovasti kyllä ääntään käyttää (vasta oppi kiljumaan) ja käsillään tarttuu esineisiin (ja työntää poikkeuksetta suuhunsa) oikein innokkaasti.
 
Ihanaa, että Jellybean on päässyt prinsessaa syöttään. :)

Kieltämättä tuosta imettämisestä puhutaan aivan liian paljon siihen tyyliin, että pakkopakkopakko. Oon ite monet itkut vääntäny asiasta ko oon tuntenu itteni niin huonoksi äitiksi ko maito ei vaan ole riittäny, ja nyt kun maidon tulo yksinkertaisesti loppui pari viikkoa sitten niin ei ole ollu henkisesti helppoa. Vaan kun asialle ei voi mitään niin sille ei voi mitään. Jellybeanilla kuitenki riittää sitä omaa maitoa vauvalle ihan kunnolla, vaikka joutuuki pullosta juomaan?

 
Huh, olipa täällä uutinen! Valtaiset onnittelut Jellybeanille ja paljon voimia koko perheelle, etenkin pikkuiselle, että jaksaa kasvaa isoksi ja pääsee pian kotiin!!

Meillä mies osallistuu ihan kiitettävästi vauvan hoitoon; aamutoimet ja kylvetykset ovat hänen oma juttunsa ja muuten tykkää jutella ja touhuta pikkuisen kanssa. Kotonakin on onneksi ehtinyt olla ihan kivasti töistä ja talonrakennuksesta huolimatta. Tosin sen seurauksena (ja miehen työkiireiden takia) aikataulu on kosahtanut talon kanssa ihan alkuunsa eli meillä edelleen perustusvaiheessa, mutta ehtiihän sitä... Mitä parisuhteeseen tulee niin kuherruskuukausi vauvan kanssa taitaa olla ohi eli ensimmäiset viikot meni totaalisen huumassa vauvaan ja mieheen ja nyt on palattu arkeen. Sanomista tulee väsyneenä ja kahdenkeskeinen aika ja läheisyys on aika kortilla, mutta pääasiassa siis ihan menee hyvin!

Meillä tyttö on alkanut saamaan ihan hirveitä unikiukkukohtauksia, huutaa pää punaisena ihan suoraa huutoa kunnes väsyy lopulta ja nukahtaa. Sama homma sekä päivä- että iltaunilla, ainoa mihin nukahtaa ilman huutoa on auto tai liikkuvat vaunut.

Ristiäiset olisi reilun viikon päästä, pitääpi alkaa perehtymään niihin seuraavaksi. Mitä teillä muilla on ollut niissä tarjoiluna ja ohjelmana? Koskas muuten Katriinan häät olikaan?

Mukavaa syksynalkua kaikille,

Daisy ja prinsessa 8 vk
 
Meillä oli kanssa jossain vaiheessa tota, että vauva ei suostunut nukahtamaan muualle kuin vaunuihin tai autoon. Me tulkittiin ne vatsakivuiksi, joita tärinä sitten rauhoitti. Nyt on vatsa kipeenä enää tosi harvoin ja poika osaa itsekin piereskellä eikä tarvii apuja siihen.

En tiiä miten koville ois itellä ottanut, jos maito ei oiskaan riittänyt. Edelleen sitä pojalle on ja pumppaan sitä varastoonkin hoitokeikkojen varalle. Paha mieli tuli jo neuvolasta siitä, ettei poika ole kasvanut samaan tahtiin kuin aiempiin neuvolakäynteihin mennessä. Ei se mikään ihme ole, kun syntymän jälkeen hän otti sellaisen spurtin ja toisaalta me vanhemmat ollaan kuitenkin melko lyhyitä, oltu myös vauvana.

Ristiäisissä meillä oli pitopalvelusta tilattu täytskäri sekä voileipäkakkua, sitten olin leiponut jotain pullaa ja kuivaa kakkua lisäksi. Ja niitä tarjoiluita syötiin sit isän kanssa pitkin viikkoa, kun ei meillä kuitenkaan hurjasti vieraita ollut.

Häät on meillä lokakuun lopulla. Niitä tässä päivän mittaan koitan johonkin kuosiin järjestellä ja tehdä jotain koristeluja minkä kerkiän. Varaukset kirkkoon, juhlapaikalle yms. on kyllä hoidettu, oma osuus niiden järkkäämiseen onkin sitten erittäin auki. Lisäksi mä luulen, että mun pukua on pakko vähän pienentää, koska oon laihtunut ja laihdun edelleen imetyksen ansiosta, vaikka syön kuin hevonen.

Saanko Anttuli kysäistä, miksi vielä kävit lääkärissä synnytykseen liittyen, vai johtuiko toi niistä repeämistä? Hienoa kumminkin, että paikat on nyt jo palautuneet hyvin. Mulla on muuten kaikki ok, mutta satunnaista pienehköä virtsankarkailua on synnytyksen jälkeen ollut, ei niin, että se suuresti elämää haittaisi ja osaan jo ennakoida tilanteet, joissa niin voi käydä, mutta eihän se kivaa ole. Lääkäri kumminkin jälkitarkastuksessa totesi ettei ole paikat "löysät", joten kaipa tämä tästä sitten itsekseen menee ohi. Pitänee vielä kysäistä, kun vajaan kuukauden päästä on endokontrolli.

Mutta joo, me lähdetään poitsun kanssa vähän kaupungille, jospa löytyis vielä viime hetken asusteita huomisiin häihin, jonne mennään vieraaksi.

Katriina
 
Hip hei meillä käännyttiin eilen sitten selälleen ollessa mahalleen, vai miten se nyt sanotaan. Että yksi virstan pylväs saavutettu.

Poika on kyllä kova höpöttämään omiaan. Ollaan miehen kanssa naurettu kippurassa kun aamulla ensimmäisenä vaikka silmät ei ole vielä auki niin rupeaa kailottamaan sängyssään. Ja nyt tekee sitä jo yölläkin. silmät on kiinni, mutta suu käy.

Se on kyllä totta, että äitejä syyllistetään ihan turhaan tosta imettämisestä. Mä muistan kuinka hermona olin raskauden aikana siitä kykenenkö imettämään ollenkaan. Ja ihan turhaan. Mielestäni jokainen tekee parhaansa imetti tai ei.

Daisy: koskas teidän olisi tarkoitus päästä muuttamaan? Me haaveiltiin joulusta, mutta sen verran on meillekkin tullut taka pakkia, että menee kevääseen.

Toivotan sitten hyvää viikonloppua kaikille!
 
Maitoa kyllä riittää. Sitä tulee tuplaten sen minkä pikkuinen tarvitsee. Ainoa vaan, että kun opettaavat siellä keskolassa pullolle niin saattaa pikku-Irene huomata että pullosta saa eväänsä helpommalla kuin tissistä nyhtämällä eikä sitten tissi kelpaakaan. Ensin neuvolassa tosiaan tädit suu vaahdossa puhuivat rintaruokinnan eduista ja sitten vauvan synnyttyä alettiin puhua tyyliin:"voithan sinä sitä omaksi huviksesi pumppailla ja kokeilla, mutta tuskin alkaa maito tulemaan kun ei ole vauvaa. Varsinkin kun olet ensisynnyttäjä niin ei tissit tiedä mitä pitää tehdä.." Siitä vähän sisuuntuneena aloitin ahkeran pumppailun ja niistä alkuaikojen pikkupisaroista on maitomäärä sitten kasvanut. Tosin viime päivinä olen ollut huomaavinani että maito on ruvennut vähenemään. Toivottavasti tilapäinen notkahdus..

Tultiin juuri Ireneä katsomasta. Hyvin kasvaa, 1975 grammaa tänään. Tissiäkin maisteltiin, mutta sen imeminen on niin voimille käyvää, ettei pikkuinen jaksa kuin kymmenisen minuuttia harvakseltaan imeksiä ennen kuin väsähtää lopullisesti.
 
Ihan "iso" jo Jellybeanin prinsessa. Kyllä te kohta pääsette nauttimaan vauva-arjesta kotona. :)

Joo, mulla oli tuo lääkärissäkäynti sen repeämän takia. Tähystivät tuon suolen, että on parantunu, ja olihan se. Kaikkeen sitä kyllä joutuu, vaan on tuo tulos kyllä niin ihana, että melkeen vois uusiksi ottaa. Tosin ei vielä, varsinki jos ne siihen sektioon päätyy.

Katriinallahan on häät jo lähellä. Itellä on hankala ajatella noita häitä ko sinne kuitenki on vielä 10 kuukautta. Ainoastaan juhlapaikka on hommattu, kirkkoa pitäs alkaa soitteleen.

Meillä oli ristiäisissä lohisoppaa ja täytekakkua. :)

Anttuli
 
Minä en käsitä kuinka pystyi tulemaan toisen asteen repeämiä episiotomiasta huolimatta ja vaikka vauva oli noin pikkuinen. Päänympäryskin vain 29,5.. Kätilö siinä jotain mutisi että kun paikat ei olleet vielä kypsät. Toivottavasti se johtuu vain sitten siitä. Muuten kyllä hirvittäisi ruveta synnyttämään jotain neljän kilon nassikkaa sitten joskus tulevaisuudessa. Kiva että Anttulin repeämät on parantuneet hyvin. Lohduttaa tietää, että tämä epämukavuus loppuu joskus. Eihän mun repeämät kyllä ole sitä luokkaa kuin Anttulilla niin ei pitäisi valittaa. Olen vaan onnistunut ärryttämään tuon haavan kun en ole malttanut pysyä kotona lepäilemässä niin istuminen tekee edelleenkin ajoittain tiukkaa kun sitä kirvelee, kutittaa ja pakottaa. Mietin tässä, että kuinka joskus kymmeniä vuosia sitten repeämät on hoideltu? Silloin kun on synnytetty siellä saunassa lyhdyn valossa? Ei vissiin mitenkään, ovat parantuneet hyvällä tuurilla jos ovat parantuneet.

Irene on tänään tasan kaksi kiloa, eli paino on alkanut nousta nopeasti.
 
Hei vitsi mä en oo kerenny käydä kurkkimassa tällä puolella kun on ollu häät ja lomat ja muutenkin oma napa ja yritys (5. kk menossa) mielessä !

Ensiks hirveesti onnea Vilkulle ja Jellybeanille, ja tosi paljon voimia ja jaksamista erityisesti Jellybeanille! Ihana kuulla että "Irkku" kasvaa ja että pääsit imettämäänkin. Hyvää kannattaa odottaa... (sitä mä yritän sanoa ittellenikin kun ei plussaa kuulu)

T. Minni tuolta toiselta puolelta : )
 
Me odoteltiin tätä meidän rakkauden hedelmää kaksi pitkää vuotta. Joten milloinkahan sen pikkukakkosen yrittämisen voisi aloittaa että joskus sellainen saataisiin :) Noh, nautimme nyt ensin meidän pikkuisesta Irenestä ja mietitään sitä seuraavaa sitten vähän ajan päästä..
 
Kyllä tuo aika mennee niin uskomattoman nopeaa. Siitä on 4 kuukautta kun tuo pieni kiljukaula kiljaisi ensimmäisen kerran ja nyt hän on jo iso tyttö. Nyt sitä saa jo ihan suositusten mukaisesti alkaa syöttämään soseita.

Entäs sitte vuosi sitten? Sillon sitä ihmeteltiin vana, että onko tämä oikeasti totta? Tuleeko meille oikeasti vauva? Ja että meneekö kaikki hyvin. Ja tuossa hän nyt on, ihan oikeasti. :)

Kyllähän se pikkukakkonen välillä mielessä pyörii, mutta ei ole kyllä ihan vielä ajankohtainen. Tämä ensimmäinenkin tärppäsi niin nopeaan, että häätyy olla edes yrittämättä. Varmaan sitte vuen päästä ko häät on takana.

Eipä tässä oikeastaan mitään asiaa ollu. Halusin vaan höpöttää hetken.

Anttuli
 
Täältähän te löydyitte kaikki. Ja Jellybeankin vielä! Aina ei synny vauvat raskautumisjärjestyksessä..

Ensiksi siis isot onnittelut Vilkulle pojasta ja Jellybeanille tytöstä. Jaksaisitko Jellybean joskus kertoa itse synnytyksestä tarkemmin? Kaikkea joudut kokemaan ennen kun saat pikkuisen kotiin, mutta eiköhän se ole kaikki sen vaivan arvoista ja pääasia, että tyttö on terve ja paino nousee. On se silti aina hurja kuulla näitä tarinoita, kun asiat menee odottamattomalla tavalla. Paljon voimia sinne.

Täällä masu on suloinen pallo ja laskettu aikakin on jo ensi viikon perjantaina eli 21.9. Saas nähdä koska pääsen tositoimiin. Me muutettiin justiinsa kuun alussa takaisin tänne opiskelupaikkakunnalle Helsingistä ja nyt meillä ravaa remonttimiehet laittamassa meidän seiniä kuntoon. Inhottavaa sinänsä kun ei pääse sisustamaan vielä kunnolla, kun paikat on rempallaan. Toivottavasti sedät hoitaa hommat nopeasti ja saadaan koti kuntoon. Sitten ei synnytyksen jälkeen tiedä, mitä sitä jaksaa tehdä.

Oikein ihanaa vauva-arkea kaikille. Palailen linjoille taas myöhemmin.
 
Tässäpä tulee..

Olin kuuden aikaan maanantaina viemässä tavaraa hallille (jumalan selän takana korvessa) ja sitten istuskeltiin siinä isän kanssa keittiössä, kun yhtäkkiä kastui housut! Nousin seisomaan ja nestettä tuli ihan kaatamalla. Housut oli aivan märät haaroista pohkeisiin saakka. Neste tuoksui makealle, joten en sitä pissaksi erehtynyt luulemaan. Tokaisin isälle vaan, että nyt meni lapsivedet. Isä hätäili, että eihän niiden vielä pitäisi mennä.. Soitto synnärille ja antoivat kaksi vaihtoehtoa: joko ambulanssilla tai sitten joku muu kuskiksi. Laskeskelin, että siihen mennessä kun ambulanssi saadaan sinne korpeen niin omalla autolla ollaan ehditty taittaa matkaa jo yli puolenvälin. Noh, sitten vaan Kajaaniin, jossa ottivat tikulla näytteen että onko tosiaan lapsivettä vai onko emäntä vaan laskenut alleen. Kortisonipiikin vauvan kehkoja kypsyttämään sain siinä samassa kun selvisi että kyse on lapsivedestä ja tipalla laitettiin menemään supistuksia ehkäisevää lääkettä ja puolen tunnin sisään oltiinkin jo menossa Ouluun ambulanssilla. Siellä sitten makoiltiin keskiviikkoon saakka. Supistuksia tuli harvakseltaan, osa kivuttomia ja osa sitten vähän nipistäviä. Taas tiistaina sain kortisonia kankkuun. Kohdunsuu kiinteä ja kiinni ja kaulaa jäljellä 3 cm kun tiistaina tutkittiin. Suunniteltiin siinä miehen kanssa, että hän voi lähteä takaisin kotipuoleen töihin kun varmaan maataan täällä sen pari kolme viikkoa mitä pystyy vauvaa pitämään mahassa sen jälkeen kun vedet on menneet. No keskiviikkoaamuna kuitenkin kohdunsuu oli jo sormelle auki ja kohdunkaula hävinnyt(!) Että sellaisia "harmittomia" kivuttomia suppareita. Lääkäri sanoi, että supistuksia ehkäisevä lääke on lopetettava illalla kun tasan kaksi vuorokautta on sitä laskettu ja sen jälkeen asia jää herran haltuun ja että synnytys käynnistyy tänään tai huomenna. Siinä vähän itkeä pillitin ja lääkärille tilitin kuinka synnytysvalmennuksetkin jäi käymättä että kuinkahan tästä nyt hengissä oikein selvitään.. Lääkäri kuitenkin vakuutti, että ei tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella ohjeita ja tehdä niinkuin käsketään niin hyvin pärjätään. Päivä siinä sitten odoteltiin että mitä tuleman pitää. Seitsemältä sitten loppui tippa. Supistuksia tuli, mutta ei niin kipeitä eikä edes säännöllisiä. Vähän ennen iltayhdeksää alkoivat kovenemaan ja tulemaan säännöllisesti kiihtyvällä tahdilla. Vähän yhdeksän jälkeen tutkittiin taas: sormelle väljästi auki, eikä enää kaulaa jäljellä. Eli tilanne oli sama kuin aamullakin. Sitten supparit alkoi olla jo melko kamalia. Sitten alettiin puuhata siirtoa synnärille, mutta sinne ei mahtunut joten oltiin siellä osastolla, missä on synnyttäneitä vauvojen kanssa ja raskaanaolevia tarkkailussa. Mitään kivunlievitystä ei ollut saatavilla. Suppareita yritettiin mitata käyrällä, mutta ne eivät näkyneet siinä, aivan kuin minulla ei muka mitään supistuksia olisikaan! Puoli kymmenen jälkeen tutkittiin uudelleen, nyt oli jo seitsemän senttiä auki ja tukka kuulemma tuntui. Ei tiennyt että itkeä vai nauraa, kun toinen on jo tulossa eikä synnärille mahdu! Sitten kätilö teki päätöksen, että lähdetään kiireen vilkkaa synnärille, mahtui eli ei. Siinä vaiheessa supistukset oli jo kertakaikkisen kamalia ja niitä tuntui tulevan ilman taukoja. Supistus tuntui vaan laimenevan, kunnes alkoi jälleen kovenemaan. Sellaista supistuksetonta taukoa ei niitten välillä ollut. Pyörätuolilla rullattiin synnärille ja kurvattiin saliin samalla oven avauksella kuin siivoojat tuli sieltä pois edellisen jälkiä siivoamasta. Pääsin pöydälle ja ponnistutti ihan vietävästi, mutta juuri aikaisemmin oli kätilö kieltänyt ponnistamasta, joten kiemurtelin ja tärisin ihan holtittomasti kun yritin olla ponnistamatta. Sitten kätilö tokaisi, että ala ponnistaa heti kun tuntuu siltä! Juu-uh, olisi sanonut hieman aikaisemmin.. Ilokaasunaamarin ehdin saada nassulle ja muutamat henkoset siitä ottaakin. Vaikka vedin kylläkin pelkkää ilmaa, kun naamarista oli pudonnut ilokaasuletku lattialle. Seuraavana päivänä kätilö myönsi, että ilokaasu annettin ennemminkin lohduksi, kun mitään muuta kivunlievitystä ei voitu antaa. Ilokaasusta ei kuulemma ollut enää siinä vaiheessa hyötyä. Olisin kovasti halunnut jotain kivunlievitystä, mutta oli kuulemma myöhäistä antaa enää mitään. En kyllä ehtinyt ponnistaa kuin kolme kertaa ja sitten oli jo ihan pikkiriikkinen ja sininen vauva maailmassa ja kello oli 22:06. Jossain ponnistusten välissä ilokaasumaskikin nykäistiin pois. Vauva kiidätettiin teholle ja mies meni mukana. Episiotomiasta ja vauvan pienestä koosta huolimatta sain toisen asteen repeämät. Kuulemma paikat ei olleet oikein kypsät. Olin todella helpottunut, että koettelemus oli ohi. Ja jo seuraavana aamuna olin valmis samaan vaikka heti uudelleen. Jossain supistusten kourissa sähisin miehelle, etten tee enää yhtään lasta, mutta aika kultaa muistot.. Jälkeenpäin muisteltuna ei se nyt niin kipeää tehnyt, mutta silloin olin kyllä toista mieltä.

Että sellainen tarina.

 
Kiva kuulla Sellastakintaas, ajatella, että sullakin jo tosi toimet noin lähellä! Jännää...

Kiitos Jellybeanille synnytystarinasta! Tuli niin elävästi mieleen oma kokemus, mullakaan ei supistusten välillä tullut taukoa ja siellä kihisin, etten ikinä enää ryhdy touhuun, mutta seuraavana päivänä oli jo ihan toiset aatokset, ettei se nyt ihan niin kamalaa ollutkaan. Tosin meidän tytöt oli aika eri kaliperia, kun meidän neiti painoi 4,5 kg ja ihme kyllä mulle ei taas pahoja repeämiä tullut, eikä epparia tehty. Olisikohan sitten paikat olleet jo ylikypsät kun mulla meni pari viikkoa lasketun ajan yli!

Ristiäiset oli ja meni. Meille sattui tosi supliikki ja huumorintajuinen pappi, mikä teki tilaisuudesta aika rennon. Neiti kyllä sai raivarin kun piti olla vauva-asennossa, mutta sen virallisen osuuden jälkeen jokelteli ja naureskeli vieraiden kanssa ja oli kuin itse aurinko. Olisi varmaan pitänyt pitää ristiäiset jo vähän aiemmin, kun mekosta ei mennyt edes ylin nappi kiinni, onneksi pituus sentään riitti ;) Meidän neiti kun on jo 62,5 cm!!! ja kuutisen kiloa. Nimeksi tuli Mila.

Pinjalle; meidänkin pitäisi jouluksi päästä uuteen kotiin, mutta mun mieestä se on ylioptimistin tavoite, että saa nyt nähdä! Ettekös te asunut appivanhemien naapurissa? Mites teillä välit on pysynyt?
 
Voi kun ihana nimi, Mila! Kiitos kun jaksoit kertoa tuon synnytystarinan, näin omasta haaveileva lukee tollasia ihan niin innoissaan että hyvä kun silmät pysyy kuopissaan... :)

Kehtaisinko kysyä teiltä aika henkilökohtaisesta asiasta, kun mun ukko on kuullu "kauhutarioita" miespuolisilta kavereiltaan joista on tullu isiä, et miten tuo seksipuoli meni raskauden aikana? Mun miekkonen pelkää että siitä alkaa 9 kk selibaatti, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Sehän voi olla että musta tulee tosi innokas ja se pelkää liiskaavansa lapsen. Voiko mies olla päällä tyyliin alkuvaiheessa? Jotenkin tuntuu hurjalta että joku ois painollaan siinä mahan päällä.
 
Meillä ainakin luisti seksi erittäin hyvin raskauden aikana. Voisi jopa sanoa että paremmin kuin muulloin. Ja kyllä mies oli päällä ihan loppuaikoihin saakka, mutta ei vaan nojannut mahaan vaan oli pystymmässä.

Ja nyt kun seksielämästä on puhe, niin minäkin haluan tietää jotain. Eli milloin ne tikit oikein ovat sulaneet? Kun synnäriltä saamissani ohjeissa käsketään seksiä välttämään jälkivuodon aikana. Vuotoa ei enää tule, mutta ainakin viikko sitten tehdyssä tarkastuksessa oli vielä tikkejä jäljellä. Ja ne oli nimenomaan siellä alemmissa kudoskerroksissa olevia tikkejä. Yhden päällimmäisessä kerroksessa olevista tikeistä nyppäisivät pois ja nyt se haava kuulemma repsottaa(?!) vähän. Pitääkö tässä tosiaan vielä odottaa sinne jälkitarkastukseen saakka, joka on ties milloin.. Pöh..
 
Meilläkin ootusaikana oli seksielämä aikalailla samaa ko aiemmin ja ihan hyvin mies pärjäsi päällä niin kauan kunnes maha tuli tielle. Kyllähän se into vähän loppuajasta väheni kun ne liitoskivut ja muut vaivat osuivat kohalle.

Synnytyksen jälkeen meillä meni 2kk ennen ko mie uskalsin harrastaan seksiä eli en kyllä osaa sen paremmin tuohon vastata. Jälkitarkastukseen odotin, mutta ei ois kuulemma lääkärin mukaan tarvinnu oottaa. Sitä vaan ei yksinkertaisesti vaan uskaltanu.

Ja kiitos synnytyskertomuksesta Jellybean. Ei kyllä ole mitään herkkua tuo puuduttamattomuus. Oysissa synnytin minäkin. :)

nii ja noista repeämisistä sen verran, että meillähän meni tyttö melkein viikon yli ja paikat oli ollu kypsinä jo kuukauen verran ja silti tuli tuollaset repeämät, mitkä tuli. Joten en kyllä tiä, mistä johtuu tuo, että toisille tulee ja toisille ei. Vaan kai se on sama juttu noitten raskausarpien kans.

Daisyn vauvalle tuli kyllä nätti nimi.

Nyt vaan oottelemaan Sellaa tänne.
 
Kiitos Jellybean synnytys kertomuksesta. Mulla kävi kanssa niin, että sain kyllä epiduraalin, mutta se ei auttanut juurikaan ja supistuksia tuli läpi yön lähes taukoamatta. Hurjia kokemuksia , mutta minäkin olen jo valmis uuteen koitokseen.

Mukavaa oli kuulla Minnistäkin kun en itse kerkeä koskaan käymään siellä haaveilijoiden puolella. Toivottavasti tulet pikaisesti tänne meidän joukkoon.

Meillä kävi seksin kanssa niin, että mies hannasi ja seksi loppui kokonaan viimeiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Minä olisin kyllä kovastikkin halunnut. Nyt tilanne on onneksi jo normalisoitunut.

Jaahas nyt mua huudetaan taas. Täytyy siis mennä....
 
Nostellaampas vähän.

Pitäis alkaa maisteleen uutta sosetta kunhan tyttö herää. Ihan hyvin on kyllä tähän mennessä nuo soseet menneet alas. Näyttäisi syövän enemmän kuin annan, mutta ko ei viitti ihan koko purkkia toiselle lappaa kun se oikeasti on vasta sitä maistelua. Vaan on vissiin vanhempiinsa tullut kun on niin ruuan perso.. :D

Meillä muuten nukutaan öisin 8-9h putkeen. Sitten herätään ja syönnin jälkeen saattaa vielä tunniksi nukahtaa. Eli ite oon ainaki onnellinen, että saa nukkua taas yöt suhteellisen hyvin (tenava ko saattaa mennä nukkumaan jo kasilta, niin kukonlaulun aikaanhan hän sitten herää, mutta nukkuu kuitenki).
 

Similar threads

S
Ajatuksista odotukseen 4
Viestiä
99
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Katriina _
K
A
Ajatuksista odotukseen 2
Viestiä
0
Luettu
368
Lapsen saaminen
Anttuli
A
V
Ajatuksista odotukseen 5
Viestiä
121
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Neilikka..
N
A
Ajatuksista odotukseen 3
Viestiä
106
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Pinja
P
U
EX-KERMIT 3
Viestiä
166
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Mervi83
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa