Ajatuskin seksistä ahdistaa - jopa inhottaa

[Outo(ko?)]

Olenko ainoa ongelmani kanssa..? Tyttö on 4 kk ikäinen ja vielä se "eka kerta" synnytyksen jälkeen on kokematta. Mä säästyin synnytyksessä repeämiltä enkä ollut juuri yhtään kipeä koko suuren ponnistuksen jälkeen. Mutta ei vain tee mieli ja koko ajatuskin seksistä ahdistaa. Ja suorastaan inhottaa.. Miehen kanssa ei ole piiiiitkään aikaan ollut juuri mitään muutakaan kanssakäymistä. Ei ole juuri mitään puhuttavaa eikä oikeastaan toisiamme kosketella halauksin tai suukoinkaan. Silloin tällöin vaihdamme yöpusun kun menemme nukkumaan - eri huoneisiin. Koskaankaan en ole ollut kovinkaan aktiivinen seksin harrastaja, mutta nyt ei tee mieli sitäkään vähää. Voisin elää ilman koko touhua, nyt kun lapsilukukin on täynnä =) Esikoisemme on 2 vuotias. Onko syy haluttomuuteen henkilökemioissa vai hormoneissa vai missä ? Ja miten saisin itseni säädettyä taas kanavalle, jossa seksiä pystyisi edes ajattelemaan saati kokeilemaan..?

Suhteemme seksittömyys selvästi koettelee suhdettamme erittäin paljon ja minusta on surullista, että mieheni joutuu vuokseni kärsimään. En vain pysty, kun inhottaa.. Ja musta ei ole ketään miellyttämään niin paljoa, että antautuisin "väkisin".

 

[tiipii....]

Imetätkö vielä? Se kuulemma ainakin vähentää seksihaluja...Mulla vähän sama tilanne, ei vois vähempää kiinnosta se touhu ja se ahdistaa, kun tietää, että toinen haluaisi. Elättelen toiveita, että imetyksen ja tämän univelan jälkeen alkais taas nekin hormoonit hyrräämään ja tulisi eloa suhteen siihen osioon

 

[Sipusapu]

Voi, sun teksti on suoraan kuin mun elämästäni! Mä luulen, että meillä syy löytyy jostain muualta kuin hormoneista, ikävä kyllä. Nyt en ehdi enempää kirjoittaa, mutta palaan asiaan...
Mutta kiva tietää, että on joku muukin..tsemppiä!

 

[susimuori]

Mulla ainakin imetysaikana seksiä teki huomattavasti vähemmän mieli kuin sen jälkeen. Nyt kun imetyksen lopetuksesta on n. puoli vuotta, on tilanne onneksi normalisoitunut. Niin ja ensimmäinen kerta taisi olla n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen.
Mietipä hetki asiaa itseksesi: inhottaako sinua kaikki seksiin liittyvä, vai vain oma mies, eikö sinulla tule missään yhteydessä enää seksiin liittyviä ajatuksia/mielitekoja? Tästä ehkä saat vähän suuntaa ajatuksillesi ja sille miten voisitte edetä.
Miksi nukutte eri huoneissa?
Oletko puhunut asiasta miehen kanssa? Tietääkö hän miltä sinusta tuntuu?

Helposti saattaa vauvan/lasten ollessa pieniä käydä niin, että heille jakaa niin suuren määrän hellyyttä; pusuja, haleja ja kosketuksia (ilman mitään seksuaalista tietenkin), että sitä ei enää kaipaakaan puolisolta. Tähän täytyy siis oikeasti kiinnittää huomiota ja panostaa jos aikoo parisuhteessa jatkaa. Jos päädytte siihen, että haluatte jatkaa yhdessä, voittehan aloittaa "kevyesti", onhan seksillä muitakin muotoja kuin itse yhdyntä...

 

[6rstf]

Minä repesin synnytyksessä, mutta se ei vienyt haluja. En myös halunnut, että mieheni joutuu olemaan ilman siksi, että minä en voinut hommaan ekaan pariin viikkon ryhtyä, joten "hoidin" hänet sitten sillä millä kykenin. Minä kyllä uskon siihen, että seksillä on iso osa parisuhteessa. Jos sitä ei ole, niin suhde ei voi hyvin. Olisi kyllä aivan eri asia, jos puoliso ei kykenisi hommaan vaikka sairauden johdosta. Jos näin olisi, niin tietenkin pysyisin hänen rinnallaan. Se on asenne kysymys. Jotain pitää asialle tehdä, jos on mitään mahdollisuutta, että se olisi korjattavissa. Ei saa sulkeutua siihen omaan pieneen maailmaan, vaan asia pitäisi yhdessä selvittää, minun mielestäni. Me olemme kyllä ihan aktiivisia, mutta välillä saattaa meilläkin jonain iltana väsymys painaa jomman kumman päälle... Ei olla annettu sen häiritä. Kyllä sitä vaan aletaan lämppäämään toisiamme ja yhtäkkiä sitä ollaankin tosi tyytyväisiä, että "vaivauduttiin". Alussa ajatus siis voi tuntua oudolta, mutta täytyy ottaa härkää vaan sarvista ja ehkä se siitä... Ehkä ei... Mutta ei voi tietää jos lakkaa yrittämästä.

 

[udgh]

Musta tämä on myös asennekysymyksestä kiinni... Usein kun seksi ei ole alkujaankaan hirveästi huvittanut, niin siinä on kyllä jotain enemmänkin taustalla, vaikka moni ei pysty tätä itselleen myöntämään. Joillain vain on jokin kielteinen suhtautuminen seksiin. Monet ei halua myöntää, mutta alitajuisesti kokevat aktin riettaana ja "likaisena". Monet eivät voi päästää itseään oikeasti irti, jotta pystyisivät nauttimaan asiasta täysin rinnoin. Minusta kannattaa kyllä ottaa yhteyttä jollekin alan ammattilaiselle, sillä näitähän on. Niitä tosiaankin on, sillä kysyntääkin on, joten ei tarvitse ajatella, että olisi ainoa. Monilla on tämä ongelma, sillä ollaanhan seksiä pidetty yhteiskunnassa kauan aikaa jotenkin "likaisena", jopa tabuna. Ei siis ihme, että se on iskostunut alitajuntaan.

Toivon, että uskaltaudutte hakemaan apua, sillä muuten suhteelle voi käydä todella harmillisesti.

 

[minä vaan:]

Vähän nyt asian vierestä vaan kommentoisin edelliselle, että miksi kaikkien ihmisten pitäisi jotenkin rakastaa seksiä tai halusi sitä? Ihmisiä on monenlaisia. Toki itsellänikin on ollut kausia että seksiä on tehnyt kovasti mieli, mutta silloinkaan en kyllä halua todellakaan mitään ihme asentoja ati leluja tms. Ihan vaan ns. "perusseksiä". Suuseksiä en halua ollenkaan (en itselleni enkä halua itse sitä antaa). Mielestäni se vain on ajatuksenakin kuvottavaa. En silti koe että olisin jotenkin terapian tarpeessa!!! En vain pidä seksiänä minään täkränä asiana. Voisin helposti elää loppuelämäni harrastamatta seksiä. Miksi minun pitäisi haluta sitä, en ymmärrä? Ihmiset ovat kaikki erilaisia, en minäkään mitenkään moralisoi ihmisiä jotka haluavata seksiä vaikka montaa kertaa päivässä ja seksilelujen kera, se on heidän elämäänsä...

 

[tfhy]

Suuseksiä en halua ollenkaan (en itselleni enkä halua itse sitä antaa). Mielestäni se vain on ajatuksenakin kuvottavaa.

Moni nainen ei osaa nauttia suuseksista sen takia, että pitää sitä kuvottavana. On kuitenkin naisia, jotka ovatkin alkaneet asiasta toisin ja sitten ovatkin alkaneet nauttimaan.

Monet naiset pitävät seksiä jotenkin liian eläimellisenä, joten eivät kykene siitä nauttimaan.

MINULLE ON AIVAN SAMA HALUAAKO JOKU HARRASTAA SEKSIÄ TAI EI.

Täytyy kuitenkin sanoa, että en yhtään ihmettele, että moni avioliitto hajoaa seksittömyyteen. Tätä voisi työstää, jos itse haluasi ymmärtää ongelmaa. Seksi antaa kyllä paljon läheisyyttä. Ei meistä kumpikaan puolisoista lähtisi tietenkään jos olisi jokin fyysinen este, ettei seksiä voisi harrastaa. Voisin kuitenkin sanoa, että suhde ajautuisi karille aika pian, jos toista enää huvittaisi.

 

[tuttua, tuttua1]

Sama ajatus ahdistaa. Seksiä kyllä on, mutta se on täysin yksipuolista ja olen jotenkin jo turtunut siihen tilanteesen. Ennen sentään tuli ajatuksen tasolla hyvä olo, kun toinen nautti, mutta enää ei sitäkään. Ei voi ymmärtää, että toinen haluaa niin paljon, kun itse ei sitten yhtään. Ei ole enää edes muistikuvia siitä, että joskus olisi nauttinut seksistä. Vaikka on ollut aikoja, joskus ikuisuus ja ihmiselämä sitten, jolloin on odottanut iltaa ja kahdenoloa....

 

[Entinen kohtalotoverisi täälläkin...]

Ihan kuin minun elämästäni vielä tovi sitten. On 2-vuotias esikoinen ja vauva ja seksiä ei tehnyt mieli tippaakaan, oikein etoi ajatuskin. Imetyksen loputtua ihmettelin, etteivät seksihalut edelleenkään alkaneet palailla. Kunnes päätin lopettaa minipillerit (Cerazette), kun ei kerran seksiäkään koskaan ollut niin miksi syödä turhaan pillereitä. Ja kas vain, seksihalut palautuivat lähes siihen mitä ne olivat ennen lapsia. Toki asiaan liittyi varmasti myös se että vauva on jo pian 1-vuotias ja nukkuu täydet yöt yms...
Kysynkin nyt että mikä ehkäisykeino teillä on käytössä? Jos Cerazette, niin kehoittaisin kokeilemaan niiden lopettamista!

Muuten kehotan sinua odottelemaan, kunnes halut palautuvat,sinun ei siis tarvitse "antautua" pakosta seksiin. Kyllä ne halut varmasti palautuvat, kun elämänne "normalisoituu" lasten kasvaessa. Kärsivällisyyttä vaaditaan toki mieheltäkin, mutta onhan seksiä muunkinlaista. Minä "hoidin" monesti mieheni pelkästään esim. käsin, kun ei itsellä ollut haluja. Näin sain miehen pois kimpustani edes viikoksi taas.

Muista vielä, että mitä pitemmäksi seksittömyyskausi venyy, sen vaikeampaa sitä on aloittaa uudestaankaan eli vaikkei yhtään tekisi mieli, niin yritä jollakin keinoin herätellä haluja taas itsessäsi. Lapset nukkumaan tai hoitoon ja varaat aikaa vain itsesi "herättelyyn" ja rentoutumiseen. Monesti minullakin kun vain sain itseni "sille tuulelle", niin kas vain kyllä sitä sitten oli ihan kiva sekstatakin kun pääsi vauhtiin. Vaikka sen jälkeen saattoi tulla taas pitkääään väliä ennen kuin ajatuskaan kiinnosti. Nainen tarvitsee aikaa ja läheisyyttä, niin se vain on - seksi alkaa aivoista!

 

[Hmmmmm]

Minua ihmetyttää, että eikös ap:lla jo ole kokemusta tästä halusta/haluttomuudesta, kun on jo 2 raskautta takana?! Miten sitten pääsit takaisin ratsaille ensimmäisen jälkeen? Kuulostaa ihmeelliseltä, että saitte sitten toisen aluilleen... Vai tekikö mieli silloin vain uuden lapsen toivossa?

 

[--neito--]

Vaivaisiko ap:ta väsymys? Kaksi pientä lasta ja illalla väsyttää ja ajatuksissa ei ole muu kuin nukkuminen? Milloin viimeksi olet nukkunut kokonaisen yön? Tai ainakin useamman tunnin putkeen? Kuinka paljon teillä on aikaa parisuhteen hoitooon tai siis kahdenkeskistä aikaa?

Jos vaikka aloittaisit sillä, että pyrkisit järjestämään itsellesi muutaman hyvin nukutu yön. Vauvaa varten voi pumpata maitoa, jotta esim. lapsen isä voi syöttää lasta, kun nälkä iskee yöllä. Äidin lepovuoroja pitää järjestää säännöllisesti esim. viiikonloppuisin kun isä on vapaalla, jotta äitikin saa nukuttua edes yhden yön kunnolla. Kun on levännyt jaksaa taas paremmin.

Kun tuo lepopuoli on järjestetty, niin järjestäkää lapsille vaikka pariksi kolmeksi tunniksi lastenvahti. Esim. isovanhemmat, ystävä tai sitten vaikka MLL:n lastenvahti. Lapset joko muualle hoitoon, jolloin voitte olla kotosalla kaksistaan tai sitten lastenvahti kotiinne ja te lähdette muualle. Teette sitten yhdessä jotain mukavaa, käytte syömässä, rakastelette, käytte yhdessä lenkillä tms. mitä tahansa mukavaa yhdessä, jossa voi samalla myös keskustella. Kahdenkeskisiä hetkiä kannattaa järjestää säännöllisesti.

 

[ModestyB]

Ja musta ei ole ketään miellyttämään niin paljoa, että antautuisin "väkisin".

Kyse ei olekaan pelkästään toisen miellyttämisestä, vaan teidän molempien eteen tehdystä "työstä", parisuhdetyöstä. Kysyt neuvoa, miten seksielämä lähtisi taas rullaamaan eli itsekin haluaisit sen paremmalle tolalle, vaikka nyt tuntuukin haluttomalta ja etovalta. Antautuisit siis itsesi vuoksi. Ei se ole väkisin, vaikka joskus saisi itseään vähän töniä aloittamaan. (En siis puhu oikeasta parisuhdeväkivallasta tässä)

Usein seksielämän saa raiteilleen harrastamalla seksiä . Kun saa positiivisen kierteen päälle, niin seksin harrastaminen lisää seksin harrastamista. Vaikka ei olisi romanttisia ajatuksia tai haluja olisikaan kuten ennen, niin kannattaa vaan lähteä kokeilemaan, huumorintajua mukaan, ei se ole niin vakava asia. Voihan sitä ajatella kotityöksi muiden joukossa, jälkeenpäin on tyytyväinen olo, että tuli tehtyä Usein se siitä sitten taas muistuu mieleen ja alkaa tuntua hyvältä. Ei tarvitse aina miettiä kumpi tästä enemmän hyötyy, yhteiseksi parhaaksi se on.

Minulla on ollut suuriakin henkisiä vaikeuksia päästä seksielämään kiinni raskauksien jälkeen, mutta jotenkin sitä on opetellut siihen, että on vain aloitettava (kun ei ole terveydellisiä esteitä) ja katsottava mitä seuraa. Joku äiti-huora-vastakkainasettelu on ollut päässäni tukkeena ja tietty tyytymättömyys omaan kehoon, vaikka mies on ihan tyytyväinen ja väsymys ja maitoa vuotavat rinnat seksin aikana ja sellaisia uusia juttuja, joiden ympäri on päästävä, että ne voi unohtaa ja antaa mennä. Ei se mikään helppo juttu ole kaikille, ymmärrän ap:n fiiliksiä oikein hyvin.

Odottelusta määräänsä enempää ei silti ainakaan mitään parempaa seuraa. Mitä kauemmin tauko kestää, sitä vaikeampi sitä on purkaa ja sitä helpompi jatkaa taukoa. Tuo n. 4 kk on kyllä muistaakseni jonkin selvityksen mukaan juuri se keskimääräinen rakastelutauko synnytyksen jälkeen. Siitä vaan treffejä sopimaan!

 

[mielipide sivusta]

Usein seksielämän saa raiteilleen harrastamalla seksiä . Kun saa positiivisen kierteen päälle, niin seksin harrastaminen lisää seksin harrastamista. Vaikka ei olisi romanttisia ajatuksia tai haluja olisikaan kuten ennen, niin kannattaa vaan lähteä kokeilemaan, huumorintajua mukaan, ei se ole niin vakava asia.

...tai sitten vastentahtoisesta seksinharrastamisesta voi saada päälle negatiivisen kierteen, joka vaan lisää äklötystä ensin seksiä, pahimmillaan ajan myötä koko puolisoa kohtaan, kuten omalla kohdallani. Jos huonosti käy. Kesti muuten eron jälkeenkin melkein vuosi, ennenkuin pystyin edes sillointällöin ajattelemaan seksiä kivana, jopa ihanana juttuna, ei ällöttävänä ja ahdistavana pakkona.

Huumorintajuinen suhtautuminen seksinharrastamiseen vaatii mielestäni sen, ettei kumpikaan suhtaudu myöskään seksin puutteeseen niinkuin kyseessä olisi joku elämän tai kuoleman kysymys. Eli että ihan rauhassa saa olla haluamattakin, eikä puoliso rankaise siitä esim. etääntymällä tai muuttumalla äkäiseksi. Mulle ainakin halujen ylläpitämiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää saada joka hetki tuntea, että seksi ei ole se pääasiallinen syy eikä edes kärkisijoilla, miksi kumppanini tahtoo elää kanssani, vaan että voin tuntea itseni rakastetuksi ja hyväksytyksi ihan riippumatta siitä, kuinka usein pystyn harrastamaan seksiä.

 

[fvb]

Läheisyys ja seksi kulkevat kylläkin meillä ihan käsi kädessä. Me aina hellitään, joten sekstaillaankin ja sekstaillaan, joten hellitäänkin.

 

[riinu]

Halut syntyy naisilla muutenkin usein vasta seksiä harrastaessa. Jos sitä ei ole pitkään aikaan ollut, voi kynnys aloittamiselle olla korkealla. Mulla on aina (3 lasta) haluttanut imetyksestä huolimatta jo ennen kun ollaan edes voitu harrastaa seksiä. Joten n. 3 viikon kuluttua synnytyksestä ollaan pikkuhiljaa aloteltu -- ja hyvältä on tuntunut. Onko ap:n mies jotenkin ei-haluttava? Eikö peseydy tai muuten ärsyttää. Jotenkin kurjaa kun "aviovelvollisuutta" ei haluta hoitaa. Ei se nyt niin kamalaa voi olla vaan "antaa", en nyt ymmärrä, vähän kovalta tuntuu. Kyllä parisuhde lopahtaa, jos seksiä ei ole.

 

[Kun vauhtiin pääsee...]

Me kokeiltiin yhdyntää ensimmäisen kerran jälkitarkastuksen jälkeen. Halusin vain hoita asian pois päiväjärjestyksestä, vaikka haluja hommaan ei ollut tippaakaan. Mutta kun hommaan sitten ryhdyttiin, niin ihan mukavaahan tuo oli. Sitten vierähti taas varmaankin pari kuukautta seuraavaan kertaan. Imetin vuoden ja tuona aikana olimme yhdynnässä ehkä kork. kerran kuukaudessa. Haluja ei ollut ja väsytti, mutta kummallisesti siitä nautti kun vaan vauhtiin pääsi.

Imetyksen lopettamisen jälkeen halutkin palasivat normaaliin. "Pupuja" emme ole koskaan olleet, eli määrä ei ole kauheasti kasvanut, mutta laatu kyllä. Minä olen yksi niistä onnekkaista joilla "tuntuma" lisääntyi selvästi synnytyksen jälkeen ja rakastelu tuntuu nyt erityisen hyvältä.

 

[Ei mitään kiirettä]

Miksi teillä on kiire harrastaa seksiä jo nyt? Ei se mies siitä kärsi. Jos sinun ei tee mieli, niin ei sitten. Halut palautuu kun elämä tasaantuu ja itse palaudut synnytksestä.

Haluan muistuttaa, että palautumiseen menee vuosikin!

On ihan luonnollista, että seksi jää vähemmälle tai pois kokonaan vähäksi aikaa, sillä teillä on nyt paljon tärkeämpääkin tekemistä: huolehtia vauvasta.

Hyvä suhde kyllä kestää vaikka vuodenkin seksittömyyden!

 

[whiskey in the jar]

Tässä asiassa on vastakkain kaksi asiaa: naisen oikeus omaan kehoonsa ja miehen seksuaaliset tarpeet. Jos naista ei huvita, niin mies kärsii. Kiltti mies hoitaa seksuaaliset paineensa masturboimalla, mutta harva mies suostuu odottamaan useita kuukausia, jopa vuosia vain siksi, että naista ei huvita eikä asiasta voida edes rakentavasti keskustella.

Kannattaa miettiä, että mikä merkitys miehellä on sinulle? Onko hän vain lasten isä ja sinun elättäjäsi? Mitä muuta merkitystä hänellä on sinulle tunnetasolla? Usein seksittömyys on merkki siitä, että parisuhde voi huonosti. Nainen saattaa tiedostamattaan pihdata, koska hän rankaisee sillä miestä. Nainen saattaa väsyneenä sanoa, että ei vaan huvita, vaikka syitä löytyy parisuhteesta, kun asiaa tarkemmin tonkii.

Ylipäätään kannattaa miettiä, että paljonko sitä parisuhdettaan arvostaa. Haluatko, että se jatkuu vai onko se ihan sama? Miehen on helpompi sietää seksittömyyttä, jos hän ymmärtää, mistä se johtuu (imetyshormonit vievät halut, väsymyksen vuoksi ei jaksa, kokee itsensä löysän vatsanahan ja maitoa tihkuvien rintojen vuoksi epäseksikkääksi). Jos seksi on ollut ainoa tapa hellyydelle, niin tilanne kostautuu nyt. Halauksella ja suukolla osoittaa sen, että yhä välittää.

Jos parisuhde on tärkeä, niin kannattaa miettiä, miten ne lapset istuvat siihen kokonaisuuteen. Tietenkin mennään lapsen ehdoilla, mutta päätökset asioista tekee edelleen vanhemmat. En esimerkiksi ymmärrä sitä, että lapsi saattaa nukkua lähes 10 vuotta vanhempien keskellä, jos mies ei sitä hyväksy. Voisiko siis univelkaisena ja kärttyisenä esimerkiksi harkita lapselleen unikoulua, jolloin vaikka lapsi sitä vastaan protestoisikin, niin plussapuolelle tulisi pidemmät yöunet ja ehkä sitä kautta lisää virtaa hellyyteen ja taas siitä eteenpäin seksiinkin. Kannattaa muistaa se, että yleensä parisuhde on elämän pisin ihmissuhde, sillä lapset asuvat kotona noin 20 vuotta, mutta puolison kanssa elämä jatkuu vielä senkin jälkeen.

Olen itse kokenut juuri sen, että seksittömyyden taustalla oli oma väsymys sekä tyytymättömyys parisuhteeseen. Lopulta annoin "sääliseksiä". Kun opin puhumaan asioista, omasta haluamisestani ja omista tarpeistani, niin parisuhdekin lähti menemään paremmin. En saanut tuloksia olemalla marttyyri ja pitämällä yllä täydellisen äidin myyttiä eikä sekään auttanut, että mielestäni miehen olisi automaattisesti pitänyt tietää, mitä haluan ja mitä ajattelen.

 

[mariella81]

Luinkohan jostain vai näinkö dokumentin että kaikki hellät kosketukset lisäävät oksitosiinihormonin tuotantoa, ja tämä hormoni on nimenomaan "kiintymyshormoni". Synnytyksessä ja imetyksessä tätä erittyy runsaasti, jolloin nainen kiintyy lapseensa. Itse olen huomannut että jos miehen kanssa fyysinen kontakti puuttuu (meillä ennen lapsen syntymää lähes kokonaan) niin koko ukko rupee enemmän tai vähemmän tntumaan täysin turhanpäiväiseltä ja mitäänsanomattomalta olennolta, pian ei ole mitään puhuttavaa edes keskenään ja ärsyttää jo näkeminenkin. Mutta kun on otettu päivittäiset hellittelyt käyttöön (halaukset suukot herätessä, töihin lahtiessä ja palatessa, ja viimeisienä illalla) ja vaikka seksiä ei harrastttaisikaan, niin jo rupeaa tuntumaan taas mies rakkaammalta. Eli mitä enemmän kosketaallaan, erittyy hormonia ja kiintymys kasvaa, ja kun se toinen ei tunnu enää vastemieliseltä niin äkkiä rupee se seksikin kiinnostaan ;o)

 

[Simone d. B.]

Usein seksielämän saa raiteilleen harrastamalla seksiä . Kun saa positiivisen kierteen päälle, niin seksin harrastaminen lisää seksin harrastamista. Vaikka ei olisi romanttisia ajatuksia tai haluja olisikaan kuten ennen, niin kannattaa vaan lähteä kokeilemaan, huumorintajua mukaan, ei se ole niin vakava asia. Voihan sitä ajatella kotityöksi muiden joukossa, jälkeenpäin on tyytyväinen olo, että tuli tehtyä

Niinpä! Hyvin kirjoitit mielestäni. Kotityö kyllä tavallaan: aina olisi jotain muuta tekemistä, mutta seksillekin on asetettava oma aikansa, vaikka ne pyykit ovatkin märkänä koneessa. Velvollisuus on jotenkin ikävä sana, mutta jos on sellainen mies, joka on valmis tekemään sinulle vaikka mitä, onhan ne velvollisuudet silloin hänelläkin. Usein seksin harrastaminen "velvollisuudesta" on tiedostavalle naiselle vaikeaa. Mutta ette te edusta mieheyttä ja naiseutta ja naisen alistumista miehydelle, vaan olette ihan vaan sinä ja miehesi. Kai sitä nyt rakkaalleen voi "antaa".

 

[näin meillä oli]

Olemme aina harrastaneet seksiä niukasti ja yhdessäkin olemme olleet "aina". Ensimmäinen raskaus alkoi ekasta mahdollisuudesta ja silloinkin seksitaukoa oli takana varmaan vuosi tai ylikin. Ekan lapsen jälkeen seuraava yhdyntä oli yli 1v8kk jälkeen kun mielessä oli toinen lapsi, no, ei tärpännyt joten "piti" sitten kerran taas olla siitä kuukauden päästä ja jo tärppäsi. Molemmat haluais varmaan useammin, aiheesta pitäisi puhua. Kummalekaan seksi ei silti liene suhteessa se tärkein asia. Ja olemme molemmat aina olleet uskollisia, uskon sen miehestänikin vaikka en tietenkään voi olla täysin varma kuin itsestäni. Pussailemme ja halailemme kyllä yms. mutta siinä(kin) minun pitäisi kyllä olla aktiivisempi.